Mitä mieltä? Seksistä ja rakkaudesta ja meidän parisuhteestamme

Halailetteko toisianne päivittäin, suukottelette, nauratteko yhdessä? Jutteletteko kaikesta mitä mieleen tulee?



Jos tämänkaltaise pienet hellyydenosoitukset puuttuvat, niin silloin varmasti tuntuu siltä, että rakkaus on lopahtanut.



Toisaalta kuulostat vähän "nyhveröltä" Anteeksi tämä, mutta kuulostat siltä että olet liian kiltti ja teet mitä vain pitääksesi miehesi. Itseäni tuollainen ripustautuminen alkaisi ärsyttää ja karkottaisi vain kauemmas.





Jos haluat, että miehesi rakastuu sinuun uudelleen niin:

Ole itsevarma, ala panostamaan ulkonäköön eri tavalla kuin ennen, mene ulos omille menoillesi, ole elämäniloinen, naura paljon, hymyile ja juttele iloisista asioista, hanki uusi harrastus, ole seksissä rohkeampi. Tee muutoksia kuitenkaan muuttamatta persoonaasi. Tule vain itsevarmemmaksi. Silloin miehesi alkaa haluamaan sinua.

Mies ei halua mennä vaan jäädä, ehdottomasti.

-ap

Oletko varma ettei ole toista kuvioissa? Ei ketään voi pakottaa rakastamaan. Säilytä ylpeytesi äläkä ala miestä anelemaan tai ainakaan seksillä käymään kauppaa. Mikä on mennäkseen se menee. Ja jos näin käy on se varmasti paras niin.

Ja miksi sinä haluaisit jäädä miehen luo, jos tämä ei rakasta sinua?



Oletteko olleet kauan yhdessä?

ei enää siten kuin ennen. Hän ei halua lähteä vaan elää nykyisenä itsenään tässä perheessä ja parisuhteessa. Seksi kyllä kelpaa vaikka seurani ei muuten juuri kelpaakaan. Jos mä kiellän häneltä seksin, kiellän sen itseltänikin. Olen siis solmussa.

-ap

mutta jos rakkaus on loppunut, niin miksi kitua enää rakkaudettomassa suhteessa? Miehesi haluaa vaan käyttää sinua hyväkseen ja lähtee jokatapauksessa vaikka makaisit jalat auki 24/7. Anna sen mennä, sure, suutu ja pääse yli. Turhaa enää mikään seksi.

ihastuminen/rakastuminen ja biologinen alkuhuuma on vaihtunut arjessa kumppanuudeksi. Se alkuhuuma kestää yleensä 1 - 4 v. eikä siihen myöhemmin ole paluuta ellei vaihda paria. Seksin pitäisi maistua ihan itsessään ilman jotain ihastumisvaiheen hormonihyökyjä.

ei enää siten kuin ennen. Hän ei halua lähteä vaan elää nykyisenä itsenään tässä perheessä ja parisuhteessa. Seksi kyllä kelpaa vaikka seurani ei muuten juuri kelpaakaan. Jos mä kiellän häneltä seksin, kiellän sen itseltänikin. Olen siis solmussa.

-ap

mutta jos rakkaus on loppunut, niin miksi kitua enää rakkaudettomassa suhteessa? Miehesi haluaa vaan käyttää sinua hyväkseen ja lähtee jokatapauksessa vaikka makaisit jalat auki 24/7. Anna sen mennä, sure, suutu ja pääse yli. Turhaa enää mikään seksi.

Elämäntilanteet vaihtelee, ja rakkauden tuntemus vaihtelee. Pahinta on tuossa tilanteessa on lopettaa seksi, se on kuolinisku rakkaudelle pidemmän päälle. Jos seksiä on tarpeeksi, ja se on tarpeeksi hyvää, voi tilanne vielä muuttua parempaan suuntaan.

Mutta jos mies sanoo että ei rakasta sinua ollenkaan, ja sinunkin tunteesi hiipuu pois, voi olla parasta erota. Jos lapset on vielä pieniä, voi odottaa muutaman vuoden, tuomitsematta kuitenkaan molempia loppuelämäkseen rakkaudettomaan suhteeseen.

Ettei kyse olisi siitä kuuluisasta alkuhuuman haihtumisesta? Sehän kuuluu ihan jokaiseen vähänkään pitempään parisuhteeseen. Se on se kohta kun rakastumneena oleminen loppuu ja muuttuu vähitellen rakastamiseksi.



Tssä kohtaa valitettavasti monet kuvittelevat että rakkaus on nyt loppunut ja pitää erota...ei kannattaisi.

nimittäin kyllä siihen alkuhuumaan voidaan vielä palata. Oikein pitkässä parisuhteessa on näitä alun symbioosivaiheita useita, siihen alkuhuumaan usein palataan montakin kertaa.

Kuuntelin eräällä parisuhdekurssilla erästä psykologia joka tästä puhui, ja kyllä se näin on.

t. kohta 20 v avioliittoa takana.

ihastuminen/rakastuminen ja biologinen alkuhuuma on vaihtunut arjessa kumppanuudeksi. Se alkuhuuma kestää yleensä 1 - 4 v. eikä siihen myöhemmin ole paluuta ellei vaihda paria. Seksin pitäisi maistua ihan itsessään ilman jotain ihastumisvaiheen hormonihyökyjä.

Meillä on takana pitkä suhde.

Jännä, miten eri tavalla ajatellaan seksistä parisuhteen osana. Toisten mielestä siitä kannattaa luopua, toisten mielestä se pitää suhteen koossa.

-ap

Ettei kyse olisi siitä kuuluisasta alkuhuuman haihtumisesta? Sehän kuuluu ihan jokaiseen vähänkään pitempään parisuhteeseen. Se on se kohta kun rakastumneena oleminen loppuu ja muuttuu vähitellen rakastamiseksi. Tssä kohtaa valitettavasti monet kuvittelevat että rakkaus on nyt loppunut ja pitää erota...ei kannattaisi.

Rakastele - miehen rakkaus tulee kyllä pienellä viiveellä. Älä rupea pihtaamaan.

Ilmapiiri vain kiristyy jos olette kaiken lisäksi vielä puutteessa.

-ap

Ilmapiiri vain kiristyy jos olette kaiken lisäksi vielä puutteessa.

pitääkö miehesi sinua itsestäänselvyytenä. Seksin pihtaaminen kyllä saa miehen näkemään sinut vain huonekaluna tai talouskoneena.

Annatte asioiden vaikka hetken hautua, ja yrität sitten taas puhua, kun seksi sujuu. Mieskin varmaan on jotenkin hämmentynyt tilanteesta, eikä tarkoita sinua loukata, haluaa olla vain rehellinen tunteistaan.

Ehkä olisi hyvä saada jollain konstilla taas se intiimi yhteys takaisin, jota alkuaikoina oli, vaikka yhteinen uusi harrastus tai jotain, että olisi tilaisuus "rakastua" uudelleen.

yhteisille harrastuksille. Kyllä meillä seksi sujuu, mutta minä en halua, että se on ainoa yhdistävä tekijä. En myöskään halua olla ainoa osapuoli, joka jää suhteessa vaille. Mies saisi seksinsä mutta minä jään vaille sitä rakastumisen kohteena olemista. Miten te olette saaneet miehen taas rakastumaan uudelleen?



-ap

avioliitossa on odottaa/vaatia romanttista rakkautta...



Sillä se kyllä katoaa (pelkkää hormonaalista toimintaa). Ja jos ei ole muuta yhteistä ja haluaa vaan huumaa niin...



Naimisiin kannattaa mennä muista syistä, kuin vain romanttisesta rakkaudesta. Sillä se ei ole kestävää.

itsenäiseksi, varmaksi ja hanki huomiota muilta miehiltä (älä ole tyrkky), mutta siten että itse et sitä huomiota muka hae.



Harrasta ja elä, ole kuin miestä ei olisikaan. Tee itsestäsi kiinnostava ja tavoiteltava. Eli annan miehesi metsästää sinua, äläkä ole itsestäänselvyys(=tylsä).

Että menen ja teen enkä ota hänen tekemisiään henkilökohtaisesti. Niin ja lisäksi se seksi. Mutta minä en halua tästä mitään paneskelevat kämppikset -suhdetta. Haluan takaisin sen intohimoisen rakkaussuhteen, joka tämä oli vuosikaudet.

-ap

itsenäiseksi, varmaksi ja hanki huomiota muilta miehiltä (älä ole tyrkky), mutta siten että itse et sitä huomiota muka hae. Harrasta ja elä, ole kuin miestä ei olisikaan. Tee itsestäsi kiinnostava ja tavoiteltava. Eli annan miehesi metsästää sinua, äläkä ole itsestäänselvyys(=tylsä).

Pitääkö seksi huonoa suhdetta yllä vai pitääkö seksi yllä sitä, mikä on hyvää? Sitä kannattaa miettiä.

...miehellesi on tapahtunut, joka on himmentänyt hänen rakkautensa. Se ei todennäköisesti liity sinuun millään tavalla. Tuskin on mitään, mitä voisit tehdä toisin. Ja on ihan sama, mitä teet tai olet tekemättä jatkossa, kunhan vain et ota eroa etkä lakkaa vastaanottamasta miehesi seksuaalista ja ystävyysrakkautta. Kun miehesi onglema menee ohi, hänen rakkautensa palaa. Minun mieheni rakkaus minuun on sammunut kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hänen isänsä oli juuri kuollut. Toisella kerralla hänen äitinsä oli juuri saanut dementiadiagnoosin. Molemmilla kerroilla tietysti kuvittelin ensin, että se johtuu jotenkin minusta. Mutta vaikka olen oman elämäni keskipiste, en voi mitenkään vaatia, että olisin koko ajan mieheni elämän keskipiste. Kyllä ihmisellä, myös miehellä, pitää olla oikeus antaa etusija myös itselleen ja omille tunteilleen. Tiedätkö, mitä miehesi elämässä tapahtuu? Onko hänellä ikäkriisi? Onko hän masentunut? Itselläni rakkauden latistuminen on ollut masentumisen ensioire. Et voi mitenkään estää miestäsi sairastumasta vaikkapa masennukseen. Et voi estää häntä kokemasta ikäkriisejä tai surua, kun hän menettää jonkun läheisen.

Jos mies seksin aikana sanoo rakastavansa ja on intohimoinen. En käsitä mitä muuta pitäisi vielä toivoa? Menee jo sitten läheisriippuvuuden puolelle.

Minun mieheni ei ole oikeastaan koskaan sanonut että rakastaa minua, silti tiedän että rakastaa, ei ole mikään intohimoinen ihminen siinä mielessä. Mutta juuri silloin kun rakastellaan, tiedän hänen tunteensa sanomattakin. Seksiä on nykyään harvemmin kun on pienet lapset, mutta mieskin on itse sanonut että kyllä meillä on aikaa sitten kun lapset on isompia, eikä olla näin väsyneitä.

Kerran kun juteltiin "syvällisiä" miehen kanssa, eli minä puhuin ja yritin saada hänetkin puhumaan, hän lopulta liikuttui ja sanoi että minä olen hänelle kaikki. Vaikka lapset ovat hänelle elämän tärkeimmät asiat, tiedän sen, hän sanoi että minä olen hänelle kaikki mitä hänellä on. Hän ei vaan saa sanottua tunteitaan ääneen koskaan.

Oletko ap tullut ajatelleeksi, että sinullekin voi joskus käydä niin, että tunteesi himmenee, jopa vuosiksi, vaikka tiedät että rakastat miestäsi, se ei tunnu siltä kuin ennen? Mitä sinä silloin teet?