Antaisitteko te miehenne lähteä viikoksi etelään?

mä päästäisin, tosin olisin hieman pettynyt että ei oltais menossa perheenä, eli varmaan oletuksena ois sitten et oltais myöhemmin menossa perheen kesken. Ja vastaavasti mä tekisin tyttöjen reissun ;) Ja tää ois myös miehelle ok.



Ei nyt ehkä ihan vastaa mitään viikon ulkomaan reissuja mut kyl me miehen kanssa tehdään tälläsiä muutaman kerran vuodessa, molemmat saa mennä omine kaveriporukoineen reissuun muutamiksi päiviksi (esim. risteily, shoppailureissu jne.) ja silloin toinen on lasten kanssa. Tosin mun osalta on viime vuosina jäänyt vähän vähemmälle kun pienempi on nyt 1,5 v. mutta uskon asiantilan parantuvan tässä muutaman vuoden sisällä :)

Jos matkan ajankohta on tiedossa tarpeeksi ajoissa, että voin järjestellä omat työvuoroni sopiviksi ja tarvittaessa sopia lastenhoitoavusta isovanhempien ja kummien kanssa. Oletan myös, että mieheni vastavuoroisesti järjestää minulle omaa aikaa joskus toiste.

lähteä. Ja mieskin antaisi minun lähteä..



Jos jotain ongelmia on tullakseen, niin niitä tulee kyllä sitten ihan täällä kotonakin. Ja toisaalta viikon-kahden jälkeen olisi sitten taas paljon mukavampi nähdä ;) (Meillä tosin min se, joka tarvitsee enemmän "omaa" aikaa).



Niin ja siis suostuisin, kunhan se sitten takaisi minulle saman mahdollisuuden! Varsinkin jos suhteessa on lapsia, niin äidinkin kuuluu sitten päästä samalla tavalla hengähtämään!

sais mennä koko mies. En halua ajatella tällaista mahdollisuutta,ei kuulu meidän perheen kuvioihin "sinkkumatkailu".

vastaavalle tyttöjenreissulle...ja saman vuoden aikana eikä 10v.päästä ;)

Tietysti. Oiskin ihanaa jos menis, mutta ei tuo oikein missään käy. Itse kyllä käyn tyttöjen vkl-reissuilla pari kertaa vuodessa.

vaimoa ja lapsia, on epävarmaa. Ei olla edes yhdessä reissattu, niin ois hiukan liikaa, että lähtis kaveriporukassa ryyppäämään viikoksi ja uittamaan kikkeliä vieraissa onkaloissa.

mitä et halua ajatella? Sitä että miehelläsi olisi omakin elämä?

sais mennä koko mies. En halua ajatella tällaista mahdollisuutta,ei kuulu meidän perheen kuvioihin "sinkkumatkailu".

Minä en yksinkertaisesti osaa olla mieheni äiti, joka määrittelee hänelle mitä hän saa tehdä tai minne saa mennä jne.



Enkä itsekkään ole enää lapsi. Käyn itsekkin etelessä tyttöystävien kanssa.

miehelle palloa jalkaan eikä hänellä minulle. Vapaaehtoisesti ja rakkaudesta olemme yhdessä, ja molemmilla taitaa olla terve itsetunto. Todellakin, mies saa reissata jos haluaa! Oli kavereittensa kanssa matkoilla mm silloin kun olin raskaana vkolla 34. Minäkin puolestani matkustelen sisareni kanssa, tänä keväänä menemme Japaniin. Oman perheen kanssa teemme n 3 matkaa vuodessa.

Itse en tykkää auringosta ja kuumasta niin mies menköön, kun tykkää.

Jos haluaisi mennä, niin siitä vaan. Kyllä me ollaan molemmat miehen kanssa ihan omia yksilöitä, vaikka naimisissa ollaan ja sitoutuneita toisiimme. Itse olen lähdössä keväällä parhaiden ystävieni kanssa kauounkilomalle pitkäksi viikonlopuksi, eikä siihen lupia kyselty. Nuo on ilmoitusluontoisia asioita, mutta pitää ilmoittaa tarpeeksi aikaisin.

Lähtis vaikka kuukaudeks timbuktuun.

Mutta ei, kotona se vaan on.

Minä en yksinkertaisesti osaa olla mieheni äiti, joka määrittelee hänelle mitä hän saa tehdä tai minne saa mennä jne. Enkä itsekkään ole enää lapsi. Käyn itsekkin etelessä tyttöystävien kanssa.

Olis ihan kauheeta olla tuollaisessa parisuhteessa, jossa toinen määrittelee, mitä toinen saa tehdä. Ihan järkyttävää. Meillä kummallakin on myös oma elämä, mutta tietysti pitää ilmoittaa ajoissa, ettei tule päällekkäisyyksiä.

ja olen antanutkin, kerran kahdeksikin viikoksi. Meillä oli silloin kolme pientä lasta.

Vaan en ymmärrä tuota sanaa "antaisitko" sillä minusta aikuiset ihmiset saa tehdä mitä haluaa. Jos tekee mieli raissata niin sit reissataan.

Mieheni matkustaminen on muutenkin sellaista urheilulomailua eikä mitään kaljotelua, että minusta on vaan kiva, että pääsee lepuuttaman hermojaan ja nauttimaan ajasta ilman perhettä.

Samanlailla minä voisin lähteä halutessani, olen kerran olutkin viikon yksin etelässä. Mutta sillon kun on pieniä lapsia, niin pakko myöntää, että en halua lapsista eroon niin pitkäksi aikaa. Minulle riittää sitten hotellireissut sytävien kanssa täällä suomessa.

Olen iso tyttö jo. Pärjään kyllä ilman miestä viikon.

Mies on kuulemma säästänyt omia rahojaan jotta voi ottaa palkatonta ja on lähdössä 5 miehen porukalla Turkkiin aurinkoon. Eli lomia ei mene eikä periaatteessa perheen rahoja vaikka yhdessä tässä eletäänkin. Molemmilla on omaakin rahaa.

Ovat aikamoisia bilehirmuja kimpassaa oleet ennen muinoin ennen perheiden perustamista. Nyt taas ovat kokoontumassa isompaan reissuun. Varmaan juopottelevat ja ottavat aurinkoa.

Mitä mieltä tästä hommasta? :/

meneekö miehesi vai ei?

Lapsille tulisi kova ikävä, rahaa menisi hirveästi. Mun puolesta ok, mutta lapset ei todellakaan ymmärtäisi miksi isä ei halua ottaa heitä mukaan matkalle. Ja minä joutuisi vwnymään aika paljon, että saan arjen toimimaan.



Parin päivän reissu on ihan ok.

mieheni on ollut monesti kavereidensa kanssa reissussa, mm. katsomassa fudista Englannissa, formuloita Jenkeissä, Saksassa ja Italiassa.

Tuota jenkkireissua lukuun ottamatta nämä ovat tosin olleet viikonloppu(tai vähän yli)matkoja. Minulle todellakin ookoo, en edes haluaisi lähteä tuollaisille matkoille mukaan. Mieheni ei ole rantalomailijatyyppiä, joten en usko että tuollainen kuvaamasi matka tulisi ajankohtaiseksi. Itse olen reissannut ystävieni kanssa kaupunkilomilla useammankin kerran. Tässä ei ole mitään ihmeellistä mielestäni. Koko perheen voimin tehdään 2-3 reissua vuodessa.

valitettavasti olen sen verran terveysfriikki, että siitä seuraisi kotona parin kuukauden selibaatti ja sitten vaatisin käymään sukupuolitautitesteissä. Jos jotain olisi saanut matkaltaan, niin ne pitäisi ensin hoitaa pois.