Lue keskustelun säännöt.
Kateus toisen onnesta?
05.02.2013 |
Täällä on niin aktiivista ja kaiken nähnyttä porukkaa, että kysyn täältä neuvoa. Elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä, mutta olen niistä huolimatta kyennyt säilyttämään optimismin ja uskon rakkauteen. Olen aina ollut tuki ja turva ystäville ja sukulaisillekin, ja joskus saanut pettyä siihen, ettei se olekaan vastavuoroista. Vihdoin elämäni on kaikin puolin asettunut paikoilleen ja olen erittäin onnellinen. Olen menossa naimisiin elämäni miehen kanssa, ja koen, että tämä on palkinto siitä, että olen aina jaksanut uskoa parempaan.
Tässä kohtaa huomaan, että ystävät ja tuttavat ovat alkaneet suhtautua minuun eri tavalla. Jopa lähisukulaiset käyttäytyivät todella välinpitömättömästi kuulleessaan häistä. Luulin, että olisi itsestäänselvää edes onnitella. Näin ainakin itse olen aina tehnyt kuullessani jotain vastaavaa. Olen aina iloinnut toisten onnesta. Nyt kun se on minullakin, kohtaan jopa hyljeksintää. Ja tiedän, etten ole omalla käytökselläni vaikuttanut asiaan. En puhu häistä jatkuvalla syötöllä, pidän yhteyttä ystäviin kuten aiemminkin. Ovatko suomalaiset vain niin sairaan kateellista ja estynyttä kansaa? Olen todella surullinen, enkä haluaisi ottaa tätä henkilökohtaisesti. Silti otan. Onko muilla kokemuksia vastaanlaisesta ja miten päästä yli ikävästä mielialasta?
Kommentit (29)
hallitse sosiaalisia kuvioita. Onnitteleminen ei tunnu heistä luontevalta. Mutta tietysti heillä on myös tunne-elämänsä ja taustansa.
Kun itse avioiduin aikoinaan, olin yllättynyt, kuinka ystäväni tilittivät suruaan siitä, että heillä ei ollut edes poikaystävää tai että poikaystävä ei ollut innostunut menemään naimisiin. Jouduin lohduttelemaan heitä, vaikka olisin tarvinnut tukea suuressa elämänmuutoksessani.
Myös jotkut sukulaiset olivat aika lapsellisia tehdessään hirveän suuren numeron jostain häälahjastaan tai majoittumisongelmastaan. Tuntuikin, että kaikki nojautuivat minuun ja sulhaseen.
Sittemmin en ole enää odottanut läheisiltä mitään erityistä ilon ja surun hetkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö onnittelut anneta vasta sitten, kun menette naimisiin? Pitääkö siis onnitella jo aikeesta? Hö.
pitäisi onnitella vasta kun lapsi syntyy.
minulla on vähän vastaava ystävä kun sinä.
Kun hänelle on mennyt huonosti, hän on kaivannut paljon tukea, apua, keskusteluseuraa jne. Olen yrittänyt tehdä parhaani auttakseni häntä.Nyt kun hänellä menee hyvin ei hän niin paljoa apua/seuraa tarvitse, itseasiassa tällä hetkellä hänelle riittää tuo uusi rakkaus, ei ole moneen kuukauteen edes ehtinyt nähdä, aina kun puhutaan puhelimessa mies on metrin etäisyydellä jne. Ei ole oikein kiva hänen kanssaan jutella mistään kun puhuu vain ja ainoastaan tuosta miehestä ja mitä ovat tehneet. Etenkin kun tämä ystävä tuntuu unohtaneen kaiken mistä on itse tykännyt, nyt kaikki pyörii vain tuon miehen ympärillä. Olisi ihanaa että hänellä olisi aikaa minullekin, ja muille ystäville, mutta myös ilman miestä. Eikä sitä jaksa niin kauheesti innostua kerran viikossa kun hän soittaa kun taas ovat tehneet jotain miehen lempiharrastusta ja se oli "niiiin ihanaa".
Eli summa summarum:
- toivoisin että ystävälläni olisi aikaa myös minulle ja muille ystävilleen silloinkin kun hänellä menee hyvin, ei vain silloin kun menee huonosti
- toivoisin että hän osaisi keskustella muustakin kuin tuosta uudesta rakkaudestaan
- toivoisin että hän ei tekisi samoja virheitä uudelleen tuossa suhteessa mitkä hän on jo moneen kertaan tehnyt. ikävä kyllä suunta on sama. Ei sitten oikein jaksa kun joka kerta yrittää varoittaa samoista asioita, hän ei kuuntele, ja sitten taas kun kaikki menee pieleen niin pitää jaksaa kuunnella itkua ja vaikerrusta tuntikausia joka päivä. Kun kaikki tuli hänelle niin yllätyksenä. Vaikka koko lähipiiri on yrittänyt saada häntä pysymään edes hiukkasen maanpinnalla.
Huvitavinta on, kun nyt on tullut tämä Facebook, niin siellähän saa retostaa koko elämänsä potenssiin sata muille. Ja ei kun kaveri vielä enemmän, paremmin ja korkeammalle. Jos et ole retostavaa tyyppiä, olettavat nämä heti, että tolla menee huonosti. Vaikka meneekin ihan normaalionnellisesti, mutta siitä nyt ei vaan tule huudeltua.
Asiaan: ap, kaverisi ovat kateellisia. Heistä on ollut kivaa, kun on ollut yksi tuollainen surkimus, johon voi verrata omaa kurjuuttaan ja tuntea olevansa elämässään vähän onnellisemmassa asemassa. Ja nyt, kun elämäsi on muuttunut, on heillekin tullut ahistus: pitäisi vielä parantaa omaa elintasoa, jotta tasoerot onnellisuudessa säilyisivät. ihan ryhmäpsykologiaa.
Suomessa ei osata (edes kohteliaisuudesta!) esittää ja sanoa niitä perusonnittelufraaseja toiselle tilanteen vaatiessa niin, vaan ajatellaan suoraan, että onnen määrä on vakio ja se vähenee omasta pussista, jos sitä muille jakelee.
Eli miellyttävää ja railakasta uutta vuotta (muttei onnellista! - se onni muuten kuuluu mulle!) Näin kärjistäen.
tällaista kysymystä siksi, että ap tekee minusta vähän liian pitkälle meneviä tulkintoja muiden käytöksestä. Jos kyseessä on ystävät, heidän kanssaan pitäisi voida keskustella, kertoa, että sinusta tuntuu, että he kohtelevat sinua eri tavalla. Oletko varma, että he kohtelevat sinua eri tavalla, vai odotitko jotakin muuta, ja olet pettynyt, kun he eivät täyttäneet odotuksiasi? Voisiko olla, että heillä olisi elämässään ongelmia, eikä heillä riitä resursseja hehkuttaa sinun onneasi?
Niin kuin sanoin, jos kyseessä ovat ystäväsi, heidän kanssaan sinun pitäisi voida puhua tästä. Jos taas et ole tyytyväinen kanssakäymiseesi muiden kanssa, ei heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä. Oletko yhtään heitä parempi, kun takanapäin pohdiskelet, että varmaan kadehtivat onneasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielellään ystäväpiirissään ja lähellään sellaisia, joilla menee huonommin kuin itsellä. Syy: itsellä on hyvä olla, kun ei sentään mene noin huonosti. Tuntee, että itsellä sentään on asiat kunnossa.
Mulla on yksi ystäväpariskunta, joka saa kamalasti elämänenergiaa kaikesta negatiivisesta, mitä meillä on. Aina tonkivat näitä kurjia juttuja, vaikka aina sanomme, että emme halua puhua niistä.
Mulla on yksi ystäväpariskunta, joka saa kamalasti elämänenergiaa kaikesta negatiivisesta, mitä meillä on. Aina tonkivat näitä kurjia juttuja, vaikka aina sanomme, että emme halua puhua niistä.
sitten ovat sinulla ystäväpariskuntana? Minäkin tunnen tuollaisia ihmisiä, heitä on paljon, mutta annan sellaisen kanssakäymisen kuihtua pois, joka on noin negatiivista. Minusta elämänenergiaa tulee moninkertaisesti enemmän, kun ajattelee ihmisistä hyvää, toivoo heille hyvää ja muutenkin iloitsee hyvistä asioista. Niin kuin ap:n kohdalla, että jättäisin tuollaisen käytöksen omaan arvoonsa, enkä märehtisi sitä, että varmaan ovat kateellisia. Sehän on ihan samanlaista negatiivisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät EDES onnittele! Kyllä hyviin käytöstapoihin kuuluu, että kun ystävykset näkevät, kysytään mitä kuuluu ja onnitellaan jos toinen kertoo menevänsä naimisiin!!
Suomessa junttikäytökselle kyllä riittää päänsilittelijöitä. On ihan ok, olla onnittelematta.
Ja AP:han kertoi, että hän ei hehkuta, tai puhu tuntitolkulla tästä naimisiinmenostaan... Ihmettelee vain, miksi kukaan ei osallistu hänen onneensa, kun hän itse on aina ollut kiinnostunut toisten menestymisistä ja onnenhetkistä.
Itse olen sellainen, että tykkään kuulla kun jollakin menee hyvin! Ei ole minulta pois. Päinvastoin, ajattelen, että jos "Niinallakin" on vihdoin asiat hyvin, niin jospa seuraavaksi olisi minun vuoro! Luo sellaista toivoa itsellekin, että elämä voi muuttua positiiviseen suuntaan, koska muillekin kävi niin.
Elämässä kannattaa keskittyä positiivisiin asioihin, myös muiden. Se lisää onnellisuutta.
Ystävälläni meni pitkään tosi huonosti monessakin asiassa. Vähitellen asiat ovat selvinneet ja kumppanikin löytyi. Olen todella onnellinen hänen puolestaan.
Ja sitten se mutta: en jaksa hehkuttaa koska olen ollut vuosikausia hänelle tukena ja turvana, olen väsynyt ja haluan vain levätä hänestä nyt kun ei tarvitse huolehtia, omakin elämä kärsinyt hänen huoliensa takia. Olenko nyt sitten huono ystävä jos koitan välillä pitää etäisyyttä?
Ajattelin antaa vaan tällaisenkin näkökulman asiaan.