Lue keskustelun säännöt.
Anopille tyttären lapsi on tärkeämpi kuin meidän lapset
04.02.2013 |
Jokin tässä anoppi-miniä-taistelussa on, sellaista ikiaikaista, vaikka olen yrittänyt välttää viimeiseen asti sellaista. Olen yrittänyt olla ystävällinen, huomaavainen, kohtelias. Jos anoppi on tölväissyt minusta huonon vitsin, en ole nauranut mutten näyttänyt hapanta naamaakaan. Olen antanut melko vapaat kädet meidän lasten kanssa, heitä saa hemmotella mutta tietenkin pitää muistaa tärkeät asiat kuten ulkoilut ja hampaiden pesut. Kaikki on mennyt ihan hyvin. Anoppi ja appi käyvät meillä aika harvoin, vaikka asuvat lähellä, näin on ollut aina, mutta nyt olen alkanut kiinnittää asiaan huomion...
Ja miten sitten olikaan asiat? No ei niin hyvin, sillä anopin luokse yökylään mahtuu vain miehen siskon poika. Meillä kun oli vkl synttärit, anopin sylissä oli vain miehen siskonpoika. Kun anoppi yritti sitten halata meidän pienimmäistä lähtiessä ja pienempi vierasti, anoppi närkästyi minulle asiasta! Minulta sitten lipsahti, ettei lapset ole hänen kanssaan niin läheisiä kuin hän luulee. Että siihen on syynsä.
Sain kuulla kunniani, kuinka olen omahyväinen, itsekäs... huono äiti. Ja kaikki tämä naisen suusta, joka on viimeiset kuusi vuotta ollut ihan.. normaali? En käsitä. Onko ketään muuta, joilla näin?
Kommentit (84)
veemäiseksi minua ja lapsia kohtaan loppui kanssakäyminen siihen. Sitä oli kyllä jo edeltänyt vuosien naljailu ja ap:n kaltainen tilanne. Nyt ei ole nähnyt meitä eikä lapsia vuosiin, eikä tule näkemään. Lapset eivät koskaan puhu hänestä, miten voisi kaivata sitä mitä ei ole koskaan ollutkaan?
En usko, että anoppi menetti yhtään mitään. Päinvastoin, sai omansa elämänsä takaisin, kun ei enää tarvinnut olla koko ajan valmiina hoitamaan pojanlapsia.
En usko, että anoppisi kaipaa lapsiasi. Hänellä on niin paljon muita syitä olla onnellinen, ettei lapsillasi ole sijaa elämässään.
Muutama tuollainen anoppi on ennen kuolemaansa lahjoittanut mukaville lapsenlapsille huomattavia summia rahaa. Ne hankalan miniän lapset ovat jääneet ilman ja sekös miniää kiusaa vielä haudallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta noloa se on kun suku kyselee meidän kuulumisia, eikä ilkeä sanoa, että välit on poikki. Ettei tiedä.
Minä kyllä, ilkeän sanoa, etten välitä kusipäistä :)
kun et selkeesti itseäsi hallitse.
Oikeestiko sä hoidat tuommoiset asiat kaikkien kansojen kuullen ja pieniä lapsiakin paikalla? Huhhuh.
Tyttären lapset ovat yleensä äideille läheisimpiä, kun ei tarvitse pelätä miniän terävää kieltä koko ajan. Saa niiden lasten kanssa olla vapaammin.
"Kunhan on tyytyväinen kun ei tarvitse olla sun ja äpäröidesi kanssa tekemisissä."
Tällaisia ajatuksia viljelevästä anopista oikein mielellään erossa ja lapset myös =D
Miniöillä on yleensä omaakin rahaa tänäpäivänä, ei tarvii olla mielin kielin jonkun despootin komenneltavana, kun sitä rahaa saa ihan itsekin tehtyä?
Minun lapseni ainakin tulevat saamaan rahaa ja apua ihan meiltä omilta vanhemmiltaan, ei siinä mitään kääkkien kukkaroita tarvitse haudalla haikailla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin on ok, jos anopin tytär on tärkeämpi anopille kuin MINÄ itse. Tietysti hän varmasti on. Mutta onko siis joidenkin teidän mielestän oikein, että tyttären lapset ovat tärkeämpiä kuin pojan lapset?? Minusta se EI ole oikein missään tapauksessa! Minä aikuinen ihminen kestän kyllä vaikken tulisi anopin kanssa toimeen, mutta sitä on vaikea kestää jos anoppi jatkuvasti lellii ja hoitelee tyttären lapsia, samalla kun pojan lapset saavat olla ihan omillaan ilman että heistä kukaan välittää??
Anoppi kumminkin seurustelee samalla myös tyttärensä vs. miniänsä kanssa, kun kyläilee. Siellä tyttären luona varmaan vaan viihtyy paremmin, samalla tutustuu tietysti tyttären lapsiinsa vähän läheisemmin.Ei siinä mitään, minustakin muodollinen tasapuolisuus on tärkeää, mutta aika hassua alkaa kytätä jossain synttäreillä, kuinka kauan joku vieraista ketäkin lasta pitää sylissä. Ehkä se tyttärenpoika vaan viihtyi siellä paremmin, ja koska ovat enemmän tekemisissä keskenään, ei vierastakaan kuten ap:n lapsi teki, kun anoppi YRITTI ottaa syliin...
Monipiippuinen juttu, jossa kiukkuaminen ei ainakaan AUTA ASIAA.
-7-
Arvaa, kenen synttärit ne oli? No anopin pojanpojan. Arvaa, miltä se äitinä tuntui, kun omat lapset saa vähemmän huomioita kuin yksi? No pahalta.
Olkoon miten tyhmää tahansa, minusta tuntui pahalta. Siinä tilanteessa tuli pinnalle kaikki, kai sitten katkeruuskin. Sanoin, että lapset eivät koe häntä läheiseksi, ja ihan syystä niin. Muuta en sanonut, en ehtinyt, kun alkoi ryöpytys. Ja se oli ensimmäinen paha asia, mitä koskaan olen sanonut.
"Muutama tuollainen anoppi on ennen kuolemaansa lahjoittanut mukaville lapsenlapsille huomattavia summia rahaa. Ne hankalan miniän lapset ovat jääneet ilman ja sekös miniää kiusaa vielä haudallakin."
Ei kannat roikkua anopissa (sinunkaan) vaikka hänellä olisi mitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta noloa se on kun suku kyselee meidän kuulumisia, eikä ilkeä sanoa, että välit on poikki. Ettei tiedä. Minä kyllä, ilkeän sanoa, etten välitä kusipäistä :)
Kyllä minun äitini kehtaa koska tahansa kertoa, että ei ole väleissä miniänsä kanssa, koska se nainen on niin hankala. Koko suku säälii veljeäni ja sitä, että tyhmyyttään otti huonon puolison eikä uskalla erota, koska tämä heti uhkailee itsemurhalla.
Äitini ei koskaan kutsu miniää kusipääksi, koska sellainen antaa sanojasta ikävän kuvan. Parempi on puhua hankalasta ihmisestä :-)
mutta entäs ne teidän omat äidit? Ovatko he 'tasapuolisia vai viettävätkö he enemmän aikaa teidän ja teidän lastenne kanssa kuin veljenne lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin on ok, jos anopin tytär on tärkeämpi anopille kuin MINÄ itse. Tietysti hän varmasti on. Mutta onko siis joidenkin teidän mielestän oikein, että tyttären lapset ovat tärkeämpiä kuin pojan lapset?? Minusta se EI ole oikein missään tapauksessa! Minä aikuinen ihminen kestän kyllä vaikken tulisi anopin kanssa toimeen, mutta sitä on vaikea kestää jos anoppi jatkuvasti lellii ja hoitelee tyttären lapsia, samalla kun pojan lapset saavat olla ihan omillaan ilman että heistä kukaan välittää??
Anoppi kumminkin seurustelee samalla myös tyttärensä vs. miniänsä kanssa, kun kyläilee. Siellä tyttären luona varmaan vaan viihtyy paremmin, samalla tutustuu tietysti tyttären lapsiinsa vähän läheisemmin. Ei siinä mitään, minustakin muodollinen tasapuolisuus on tärkeää, mutta aika hassua alkaa kytätä jossain synttäreillä, kuinka kauan joku vieraista ketäkin lasta pitää sylissä. Ehkä se tyttärenpoika vaan viihtyi siellä paremmin, ja koska ovat enemmän tekemisissä keskenään, ei vierastakaan kuten ap:n lapsi teki, kun anoppi YRITTI ottaa syliin... Monipiippuinen juttu, jossa kiukkuaminen ei ainakaan AUTA ASIAA. -7-
Arvaa, kenen synttärit ne oli? No anopin pojanpojan. Arvaa, miltä se äitinä tuntui, kun omat lapset saa vähemmän huomioita kuin yksi? No pahalta. Olkoon miten tyhmää tahansa, minusta tuntui pahalta. Siinä tilanteessa tuli pinnalle kaikki, kai sitten katkeruuskin. Sanoin, että lapset eivät koe häntä läheiseksi, ja ihan syystä niin. Muuta en sanonut, en ehtinyt, kun alkoi ryöpytys. Ja se oli ensimmäinen paha asia, mitä koskaan olen sanonut.
Vain katkeralla miniällä on aikaa kytätä, mitä kukakin synttäreillä tekee paitsi silloin, kun vieraita on 1 tai 2.
Jos omat lapset sai vähemmän huomiota kuin se yksi niin kävikö mielessä, että myös ne muut synttärivieraat jättivät sinun lapsesi huomiotta. Vai lasketko ainoasti vain anopin tekemiset?
Ehkä se tyttärenpoika istui mummin sylissä siksi, että lapsi on rauhallinen, kuuntelee hiljaa eikä tempoile ympäriinsä, kisko tavaroita ja rääkyile. Sellaista kullannuppua pitää mieluummin sylissä kuin tyhjäntouhottajaa.
"Ehkä se tyttärenpoika istui mummin sylissä siksi, että lapsi on rauhallinen, kuuntelee hiljaa eikä tempoile ympäriinsä, kisko tavaroita ja rääkyile. Sellaista kullannuppua pitää mieluummin sylissä kuin tyhjäntouhottajaa."
Tiedätkö sinä millainen ap:n lapsi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miniöillä on yleensä omaakin rahaa tänäpäivänä, ei tarvii olla mielin kielin jonkun despootin komenneltavana, kun sitä rahaa saa ihan itsekin tehtyä? Minun lapseni ainakin tulevat saamaan rahaa ja apua ihan meiltä omilta vanhemmiltaan, ei siinä mitään kääkkien kukkaroita tarvitse haudalla haikailla :)
muistetaan lasten serkkuja ja omat jäävät osattomiksi. Aika monelle kelpaisi 100 000 euroa siinä vaiheessa, kun ne rahat menevät lasten serkuille.
mutta meilläkin on tilanne että anoppi suosii tyttärensä lapsia eikä välitä meidän lapsista juurikaan. Syynä ei kuitenkaan ole anopin paha tahto, eikä syynä ole minun ikävä luonteeni, vaan se että anoppi on läheinen tyttärensä kanssa mutta ei poikansa kanssa. Tämä tilanne oli olemassa jo kauan ennen kuin minä tähän kuvaan edes tulin. Miehelläni ei ole huonot välit äitiinsä, mutta heillä ei koskaan ole ollut läheiset välit. Ystävälliset, muttei läheiset. Mielestäni on täysin ymmärrettävää että enemmän kiinnostavat sen lapsen lapset, jonka kanssa muutenkin on eletty lähemmässä kontaktissa.
Toki toivoisin että tilanne ei olisi tämä, mutta ei tässä mitään selkeitä "syyllisiä" ole. Itsekin olen paljon läheisempi äitini kuin isäni kanssa, en tiedä onko se sukupuolijuttu vai ihan vain henkilökemiaa. Äitini on paljon kiinnostuneempi meidän lapsista kuin isäni. Sekin on minusta täysin odotettavaa, sillä vaikka olenkin ihan ok väleissä isäni kanssa, emme koskaan ole olleet läheisiä (paitsi ehkä joskus kun olin niin pieni etten muista, mutta en usko - muistoni isästä olivat enimmäkseen sitä että hän palasi kotiin työmatkalta ja meni kotonakin ns. aikuisten asioita tekemään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ehkä se tyttärenpoika istui mummin sylissä siksi, että lapsi on rauhallinen, kuuntelee hiljaa eikä tempoile ympäriinsä, kisko tavaroita ja rääkyile. Sellaista kullannuppua pitää mieluummin sylissä kuin tyhjäntouhottajaa." Tiedätkö sinä millainen ap:n lapsi on?
Mistä me tiedämme, millaisia kauhukakaroita ne ipanat ovat tai edes sitä, mikä on ikä. Ehkä ap:lla on 5v ja 3v uhmailijat ja kälyllä 5 kk ikäinen pieni aurinko.
joka suosii tyttärensä lapsia. Omalla äidilläni ei ole muita lapsenlapsia kuin minun lapseni, mutta vanhempina isä ja äiti ovat aina kohdelleet meitä lapsia erittäin tasapuolisesti, joten ei ole syytä epäillä etteivätkö he olisi toimineet samoin kaikkien lastenlastensa suhteen.
mutta entäs ne teidän omat äidit? Ovatko he 'tasapuolisia vai viettävätkö he enemmän aikaa teidän ja teidän lastenne kanssa kuin veljenne lasten kanssa?
ja kaikin keinoin nöyryyttänyt vanhempia. Se ihminen on läpeensä ilkeä ja päässä vippaa. No, nyt poraa, kun lapsilla ei olekaan ilmaista hoitopaikkaa. Vanhemmat on ehdottoman luotettavia ja fiksuja, pirteitä kuusikymppisiä. Kyllä nyt kelpaisi hoitamaan lapsia, mutta vanhemmat ei oikein uskalla kaikkien nöyryytysten jälkeen, jottei tule riitaa.
mutta entäs ne teidän omat äidit? Ovatko he 'tasapuolisia vai viettävätkö he enemmän aikaa teidän ja teidän lastenne kanssa kuin veljenne lasten kanssa?
Minun oma äitini on kuollut, ja olen ainoa lapsi. Isäni on kyllä mukana lasten elämässä, samoin kun on äitipuolenikin (vähemmän kuin omien lastensa elämässä mutta on läsnä kuitenkin).
Ja mikä on lapsen ikä? Jos se mummi on ollut siellä pari tuntia, niin luulisi lapsen jo tottuneen läsnäoloon.
Onko kuopuksessa jotain erityistä vikaa, jonka vuoksi hänellä on vaikeuksia erottaa ihmisiä toisistaan? Ja yrittikö anoppi mahdollisesti kuopusta aikaisemmin syliinsä, mutta tämä kiemurteli pois? Jonka jälkeen saitki aiheen syyttää isoäitiä puolueellisuudesta, vaikka ongelmana on lapsi, joka ei suostunut isoäidin syliin.
Kenen vika? No tietty kälyn!
Ja mikä on lapsen ikä? Jos se mummi on ollut siellä pari tuntia, niin luulisi lapsen jo tottuneen läsnäoloon.
Onko kuopuksessa jotain erityistä vikaa, jonka vuoksi hänellä on vaikeuksia erottaa ihmisiä toisistaan? Ja yrittikö anoppi mahdollisesti kuopusta aikaisemmin syliinsä, mutta tämä kiemurteli pois? Jonka jälkeen saitki aiheen syyttää isoäitiä puolueellisuudesta, vaikka ongelmana on lapsi, joka ei suostunut isoäidin syliin.
Kenen vika? No tietty kälyn!
Hmm, aika outo paikka tämä foorumi. Vaikka kuinka yritän olla asiallinen, niin saan tällaisia vastauksia.
Pienempi on vuoden ja 7kk. En tiedä, miksi vierasti niin, ei hänessä vikaa ole eikä hän vierasta ihmisiä, joita näkee useammin. Esimerkiksi minun ystäviäni hän ei vierasta yhtään.
Ja mitä tulee lastemme käyttäytymiseen, niin se on ihan tavallista, kiitos vain. Ei flegmaattista muttei lähelläkään ADHD:ta. Tavallista.
Kunhan on tyytyväinen kun ei tarvitse olla sun ja äpäröidesi kanssa tekemisissä.