Lue keskustelun säännöt.
Milloin naisen ulkonäkö alkaa rapistua?
04.02.2013 |
Milloin nuori nainen ei ole enää nuori, milloin nainen ei ole enää vetävä ja seksikäs?
Viitsiikö niitä lapsia tehdä lisää, kun ne tuhoavat kropan ja ulkonäön ja monen vuoden univelka näkyy niin naamassa kuin vyötäröllä? Ja yhtäkkiä sitä huomaa olevansa jo vanha, eikä sillä ole enää mitään väliä, miltä näyttää.
t. Pinnallinen äiti
Kommentit (25)
Kuntoilu, monipuolinen ruokavalio (huom. sekaruokavalio, ei liikaa lihaa eikä pelkkiä kasviksia), paljon vedenjuontia joka päivä ja ennen kaikkea, paljon unta öisin.
Lisäksi tupakka ja alkoholi kokonaan pois. Eivät ne naiselle muutenkaan sovi, eikä niitä aivan aidosti jää kaipaamaan kerran luovuttuaan, jos tahtoa riittää.
Näillä eväillä olette haluttuja vielä 50+ ikäisinäkin. Muuten mitä todennäköisimmin ette.
Geenit auttavat, mutta ne ovat vain osa totuutta. Niiden taakse ei koskaan pääse piiloon siltä tosiasialta, ettei itse ole nähnyt tarpeeksi vaivaa.
Tosiasia on, että lapset valvottavat. Meillä allergioiden takia edelleen, vaikka nuorin 5v! Milläs nukut riittäviä unia? Kuntoiluunkaan ei riitä voimia (eikä oikein aikaakaan), mutta toisaalta kunnolla levänneenä sitä voisi jaksaa johonkin väliin tunkea. Jos esim lapset saisi nukkumaan klo 20, voisi herätä viideltä ja mennä lenkille, mutta vain jos ei yöllä olisi ylheräämisiä.
Ruokavalio on kunnossa, toki herkkuja pitäisi taas karsia.
Alko ja rööki on jätetty jo kymmenen v sitten.
T: yli 4-kymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just näin, itse valvoin tosiaan vuosia ja vuosia lapseni kanssa ja silloin ei kerta kaikkiaan ollut energiaa huolehtia ruokavaliosta tai jumpata. Aina, kun oli hetki aikaa, makasin puolikuolleena sohvalla ihan koomassa ja vedin suklaata siihen kammottavaan energianpuutteeseen. Vuoden verran mentiin silläkin, että nukuttiin 4-5 tuntia yössä (normaalisti tarvitsen 9 tuntia) ja tehtiin täyttä työpäivää ja hoidettiin lasta ja kotia. Ei siinä paljoa salaattia tee mieli puputtaa tai lähteä räntäsateeseen lenkille. Siksi tiedänkin varsin hyvin, että jos toinenkin lapsi olisi valvoja, olisin superväsynyt, ahdistunut, lihonnut ja huonokuntoinen niin kauan kuin hän valvottaisi.
Ja tosiaan, kun ekastakin raskaudesta tuli kammottavat arvet ja nahka roikkuu, mitäköhän toinen teettäisi...
Mutta siis dilemma tulee eniten siitä, että koen nyt eläväni viimeisiä nuoruudenhehkeyshetkiä. Haluanko uhrata ne lapsenteolle? Vaikkakin elämäni tärkein ja rakkain ihminen on lapseni. Ja vaikka tiedostan senkin, että vanhana ei ole paljon väliä, miltä sitä näytti 30+-vuotiaana. Mutta silti. Taidan olla tosi itsekeskeinen.
Silloin jo naama vähän roikkuu ja kroppakin on muokkautunut.
Olen nyt 47-vuotias, eikä katsella enää perään :(
Paitsi jotkut kuusikybäiset papparaiset. yökötiyököti.
Nuoret miehet katsovat ohi. Ja kyllä riipii!
No just näin, itse valvoin tosiaan vuosia ja vuosia lapseni kanssa ja silloin ei kerta kaikkiaan ollut energiaa huolehtia ruokavaliosta tai jumpata. Aina, kun oli hetki aikaa, makasin puolikuolleena sohvalla ihan koomassa ja vedin suklaata siihen kammottavaan energianpuutteeseen. Vuoden verran mentiin silläkin, että nukuttiin 4-5 tuntia yössä (normaalisti tarvitsen 9 tuntia) ja tehtiin täyttä työpäivää ja hoidettiin lasta ja kotia. Ei siinä paljoa salaattia tee mieli puputtaa tai lähteä räntäsateeseen lenkille. Siksi tiedänkin varsin hyvin, että jos toinenkin lapsi olisi valvoja, olisin superväsynyt, ahdistunut, lihonnut ja huonokuntoinen niin kauan kuin hän valvottaisi.
Ja tosiaan, kun ekastakin raskaudesta tuli kammottavat arvet ja nahka roikkuu, mitäköhän toinen teettäisi...
Mutta siis dilemma tulee eniten siitä, että koen nyt eläväni viimeisiä nuoruudenhehkeyshetkiä. Haluanko uhrata ne lapsenteolle? Vaikkakin elämäni tärkein ja rakkain ihminen on lapseni. Ja vaikka tiedostan senkin, että vanhana ei ole paljon väliä, miltä sitä näytti 30+-vuotiaana. Mutta silti. Taidan olla tosi itsekeskeinen.
Muistan, kun itse siinä sixpäckini kovalla työllä hommanneena ja erittäin kuumana 30+ v mietin samoja juttuja.
Mutta yleensä nahka ei enää seuraavissa raskauksissa veny enempää ja ekasta raskaudesta tulevat myöskin ne raskausarvet.
Et mitenkään voi tietää saatko ihanan hyvin nukkuvan vauvan vai allergisen/huonounisen. Mä sain molemmat :)
Mä olisin mieluusti astetta sexympi, mutta nyt olen mikä olen 40+ löllykkä :D Ihanaa, että mulla on nuo kaikki tenavat vaikka niiden hintana on ollut menetetty kauneus. Toisaalta olisi se mennyt kummiskin, muutamaa vuotta myöhemmin. Kun puen siistit vaatteet ja meikkaan, olen ihan mukiinmenevä edelleen, mutta en mikään hottis. Tiukka treeni tekisi terää. Ehkä vielä ryhdistäydynkin ;)
Näinhän se on, että riippuu ihan itsestä, miten pitää itsestään huolta. Itse huolehdin kropastani ja ihostani, mutta raskaus tekee sellaista tuhoa, jota ei pysty juuri korjaamaan (kauheat raskausarvet, löysä mahanahka, roikkutissit). Jos nuo pystyisi korjaamaan, sitten ei olisi mitään ongelmaa. Lihomista en pelkää, saan itseni varmasti kuosiin, viimeistään silloin, kun saa taas nukkua. Ja liikuntaakin harrastin raskauden läpi ja heti synnytyksen jälkeen, siitäkään en ole huolissani. Lähinnä mietin tätä siltä kannalta, että jos tekisin nyt lisää lapsia, viimeiset nuoren aikuisen vuoteni menisivät valvoessa (esikoinen valvotti vuosia) ja lihoessa ja masentuneena. Sen sijaan voisin tämän ajan näyttää hyvältä ja tehdä uraa. Mieli tekisi toista lasta, mutta pelottaa antaa viimeiset nuoruuden vuodet siihen järkyttävään rumbaan. Tietysti jos seuraava lapsi olisikin hyvä nukkuja ja reipas ihminen, mikäs siinä, mutta ensimmäinen oli kaikkea muuta kuin ja siitä jäi traumoja.