Hankalaksi mennyt olo miespuolisen työkaverin kanssa
Olen ymmälläni ja loukattu miespuolisen työkaverin käytöksestä. Tämä työkaveri on kuolannut mun perään ja hakeutunut seuraani ja tehnyt suoranaisen aloitteenkin johon en heti lähtenyt ja oma mielenkiinto on herännyt vasta tämän aloitteen jälkeen. Tämän aloitteen jälkeen siis on ollut tosi huomioiva ja katsonut mua pitkään jne. Aina silloin kun ollaan oltu kahdestaan esim. kahvitauolla, muiden työkavereiden seurassa on kohdellut mua välinpitämättömästi.
No, mies on kyllä varmaan huomannut,e ttä myös mulla tunteita häntä kohtaan ja viime viikolla mies ei tiennyt miten päin olla, kun yritti kerätä rohkeutta tehdäkseen aloitteen, mutta ei sitten uskaltanutkaan ja se yritys valui hiekkaan. Seuraavalla viikolla mies ei tule enää yhtäaikaa kahville jos olen mukana, ei noteeraa ollenkaan, voi tervehtiä, mutta ei muuta. Ei uskalla katsoa silmiin. Olen ihan ymmälläni tästä, varsinkin kun olen yrittänyt olla ihan normaali itse, mutta tulee sellainen tunne, että olen maailman vastenmielisin olento, jonka seuraan ei ainakaan halua. Miten voi yhdessä viikonlopussa muuttua miehen mieliala, ensin siitä, ettei tiedä miten päin olla seurassani, siihen, että olen kuin ilmaa. Olenko törmännyt pelimieheen vai niin rakastuneeseen tyyppiin, ettei osaa olla seurassani enää? Niin ja olemme varattuja molemmat, mutta en kaipaa moraalisaarnoja, moralistit jättäköön vastaamatta.
Kommentit (19)
Itselläni samantyyppinen kokemus. Lämpenin miehelle hiukan myöhässä, koska en pitkään aikaan uskonut, että hän oikeasti oli kiinnostunut. Aloin ajatella häntä vasta sen jälkeen, kun hän teki suoran aloitteen, jonka torjuin. Välillämme oli kuitenkin erittäin selvää kemiaa.
Sitten yhtäkkiä mies viileni. Paljon myöhemmin kävi ilmi, että hän oli yksinkertaisesti tavannut toisen ollessaan viikonloppuna käymässä eri paikkakunnalla. Tämä toinen oli helpommin saatavissa, minä kun olin vasta ensi kertaa ihastumassa onnellisen avioliittoni sisällä enkä ollut varma, haluanko minkäänlaista suhdetta.
Toinen vaihtoehto on, että mies on keskustellut vaimonsa kanssa ja päättänyt päästää sinusta irti. Tai muuten vain päästänyt irti.
1) Mies on tullut katumapäälle, eikä haluakaan salasuhdetta. Tai sitten mies on muutenvaan tajunnut tilanteen arkuuden ja säikähtänyt.
2) Mies ei vieläkään ole varma, oletko sinä pelissä mukana vai et
3) Mies ei oikeasti muuta halunnutkaan kuin pientä flirttiä
4) Mies ei jaksa enää odottaa sinun reaktioitasi, vaan siirtyi seuraavaan kohteeseen. Miksi sen miehen muuten pitäisi tehdä aloite? Sinä olet ilmeisesti hänet jo kerran torjunut... Ymmärtäähän sen, jos toinen on turhautunut.
5) Mies ei ole aikeissa jättää nykyistä kumppaniaan ja säikähti, että sinä ehkä olisit...
Nuo työpaikkaromanssit on vähän tollasia.
En siis moralisoi millään lailla, kukin tehköön elämällään, mitä haluaa.
yrittäisi nostaa kissan pöydälle ja vain rohkeasti ottaisi asian esille tämän miehen kanssa? Vai onko tuhoon tuomittu yritys? Saisi selvyyttä asioihin, ap
Aloitteen teko kuuluu miehelle mielestäni. Voin yrittää tosiaan puhua hänelle, mutta onkohan se ihan turn-off miehille, alkaa työkaverin kanssa alkaan setviin jotain parisuhdekiemuroita, ennen kuin suhde edes alkanut? ap
Suosittelen, että eroat nykyisestä miehestäsi. Voit eronne jälkeen etsiä vapaasti uutta miestä elämääsi.
Sivusuhteille on ihan oma nimitys, jota tuskin haluat kuulla.
sillä jos nyt elämä on mielestäsi hankalaa niin kuinka hankalaksi se muuttuu jos suhteen jälkeen pitäisi tehdä töitä yhdessä ja ehkä toisen tai molempien oma liitto olisi mennyt pilalle!!!
Ja sitten voit paneskella työkamujen kanssa ja mielellään niiden vapaiden...jos niitä saat ;)
En voi tehdä aloitetta. olen siihen ihan liian arka
Aloitteen teko kuuluu miehelle mielestäni. ap
Mutta jos mies tekee aloitteen, niin et ole liian arka pettääksesi miestäsi?
ap, mulla samanlainen kokemus yhden miehen kanssa töissä. olen naimisissa myös, mies tietää tämän.
ihastuin, mies osoitti kiinnostusta paljon ja käytiin kahvilla pari kertaa ja läheteltiin tekstiviestejä. sitten kylmeni täysin, mies käyttäytyi kuin kuvaamasi tapaus. sitten taas yhtäkkiä alkoi osoittaa kiinnostusta taas. olin varautuneempi edellisestä kerrasta oppineena ja mies ilmeisesti suuttui, koska nyt on taas tosi viileä.
olen ihan pihalla siitä mistä on kyse. ymmärrän sen että kiinnostus voi laantua ja voi löytyä toinen, mutta sitä en tajua miten ja miksi ystävällisestä yhteydenpidosta siirrytään teeskentelemään, ettei suunnilleen tunne toista.
mitään selitystä ei voi vastia titenkään, koska vaikea alkaa parisuhdekiemuroita setviä ilman suhdetta kuten sanoit.
miksi miehet tekee noin?
ap, mulla samanlainen kokemus yhden miehen kanssa töissä. olen naimisissa myös, mies tietää tämän.
ihastuin, mies osoitti kiinnostusta paljon ja käytiin kahvilla pari kertaa ja läheteltiin tekstiviestejä. sitten kylmeni täysin, mies käyttäytyi kuin kuvaamasi tapaus. sitten taas yhtäkkiä alkoi osoittaa kiinnostusta taas. olin varautuneempi edellisestä kerrasta oppineena ja mies ilmeisesti suuttui, koska nyt on taas tosi viileä.
olen ihan pihalla siitä mistä on kyse. ymmärrän sen että kiinnostus voi laantua ja voi löytyä toinen, mutta sitä en tajua miten ja miksi ystävällisestä yhteydenpidosta siirrytään teeskentelemään, ettei suunnilleen tunne toista.
mitään selitystä ei voi vastia titenkään, koska vaikea alkaa parisuhdekiemuroita setviä ilman suhdetta kuten sanoit.
miksi miehet tekee noin?
kun mitta tuli täyteen miehen käytöstä. En tajua myöksään,e ttä miksei voi vain olla normaali vaikka ei ehkä enää kiinnostakaan kun en todellakana ole ripustautunut häneen, että sen takia pitäisi olla ahdistunut. ap
hauskaa kun kirjoituksesi voisi olla mun kynästä, tilanne on ihan samanlainen. mua myös ärsyttää, että en ole roikkunut miehessä tai ollut itse tyly tai mitään ja käytös on tuollaista. voisi olla normaalisti vain ja antaa asian olla mutta töykeys ja se ettei voi jutella mitään enää on outoa. tätä juttua jatkui mulla ihan hyvissä merkeissä muutaman kuulauden ennen kuin kylmeni, tuli uusi yritys ja sitten taas kylmeni.
joku mies voisi meille selventää mistä on kyse?
mietin myös sitä, että en haluaisi olla tekemisissä noin ailahtevaisen ja huonokäytöksisen miehen kanssa muutenkaan.
Niiden aiempien tartuntojen jäljet voidaan lääkitä tai jopa hioa pois.
Olen itse setvinyt välejä työkaverin kanssa kolmeen eri kertaan, joiden välillä aina kuukausia, jopa vuosi. Joka kerta toinen on ollut kiinnostuneempi, mutta toinen sillä hetkellä ei, ja joka kerta on päätetty, että jatketaan vain kavereina. Tämän jälkeen on aina ollut pari viikkoa nihkeää.
Tällä hetkellä molemmilla hyvä suhde muualla ja työpaikan jännite on täysin purkaantunut. Ollaan hyviä kavereita ja naureskellaan toisen jutuille, siinä kaikki. Uskoisin, että juuri tuo, että molemmat tietävät, että asioista voidaan puhua jos on aihetta, helpottaa. Mitään ei ole jäänyt sanomatta, joten jatkamme ilman minkäänlaisia painolasteja.
Puhumiset ovat tapahtuneet lähinnä työpaikan yhteisissä iltariennoissa. Muutaman sanan pystyy aina vaihtamaan niin, etteivät muut huomaa.
koskaan tapahtunut? Aikaa myöten helpottaa
ja aloitinkin jo toisen ketjun samasta aiheesta.
minä pohdin vaihtoehtoja miten itse suhtautuisin tähän tilanteeseen sillä pidän miehestä tyyppinä. hän on hauska ja komea, hieman välinpitämätön työnsä suhteen mutta hyvä työkaveri. nyt hän tuskin voi katsoa minuun päin, vaikka olemme työmme puolesta ajoittain todella tiiviisti tekemisissä.
nyt kävi ilmi että hän on löytänyt tyttöystävän ja hänellä on varmasti mielessä vain hän. mutta miksi sitä sitten pitää olla niin kylmä ja välinpitämätön aivan kuin minua ei olisi olemassa ollenkaan?
otin asian esiin hänen kanssaaan, kysyin suoraan miksi hän käyttäytyy minua kohtaan niin tylysti vaikka aiemmin meillä on ollut mukavaa keskustella ja tehdä töitä yhdessä. hänen mielestään kaikki on hyvin ja olen hänelle mieluisinta seuraa töissä. käytös kyllä osoittaa muuta, mutta mitäpä näitä miettimään sen enempää.
minäkin kyllä pääsen tästä yli, mutta oliko tässä ihan pakko olla joko täysillä IN tai sitten totaalisti OUT? en käsitä, en!
ja aloitinkin jo toisen ketjun samasta aiheesta. minä pohdin vaihtoehtoja miten itse suhtautuisin tähän tilanteeseen sillä pidän miehestä tyyppinä. hän on hauska ja komea, hieman välinpitämätön työnsä suhteen mutta hyvä työkaveri. nyt hän tuskin voi katsoa minuun päin, vaikka olemme työmme puolesta ajoittain todella tiiviisti tekemisissä. nyt kävi ilmi että hän on löytänyt tyttöystävän ja hänellä on varmasti mielessä vain hän. mutta miksi sitä sitten pitää olla niin kylmä ja välinpitämätön aivan kuin minua ei olisi olemassa ollenkaan? otin asian esiin hänen kanssaaan, kysyin suoraan miksi hän käyttäytyy minua kohtaan niin tylysti vaikka aiemmin meillä on ollut mukavaa keskustella ja tehdä töitä yhdessä. hänen mielestään kaikki on hyvin ja olen hänelle mieluisinta seuraa töissä. käytös kyllä osoittaa muuta, mutta mitäpä näitä miettimään sen enempää. minäkin kyllä pääsen tästä yli, mutta oliko tässä ihan pakko olla joko täysillä IN tai sitten totaalisti OUT? en käsitä, en!