Onko erityinen yhteyden tunne toista kohtaan aina molemminpuolista vai harhaa?

Riippuu niin monesta tekijästä. Esim. siitä kuinka hyvin tämä näin kokija osaa lukea toisen eleitä. Ja mitkä on hänen tunteensa toista kohtaan. Olen itse joutunut sellaisenkin kohteeksi että yli-ihastunut mies uskoi vakaasti että meidän välillämme on molemminpuolinen tunne ja olemme suorastaan sielunkumppanit, kun fakta oli että minua inhotti mennä sinne työpaikan kahvihuoneeseen edes kun tämä epämiellyttävä tyyppi tuli aina häiritsemään... Koska kuitenkin työkaverille asiallisesti juttelin vaikka ärsyttikin niin hän tulkitsi sen niin että minäkin olen häneen ihastunut.



Toisaalta uskon että useimmiten ihmiset on oikeassa aavistuksisstaan molemminpuolisesta tunteesta.

olla kumpaa tahansa.

Ihastunut voi helposti kuvitella tunteen molemminpuoleiseksi.

Mutta enemmän veikkaan että molemminpuolista, koska harvemmin se turhasta muodostuu se tunne, että "välillämme on jotain". Näin oli ainakin esimerkiksi mulla nuoruudessani. Tiesin kun joku mies oli minusta kiinnostunut enemmänkin, siis jo ennen kuin mitään siirtoja oli tehtykään tai edes puhuttu.

Mä olen tuntenut sen yhteyden useasti, ja lähes aina olen saanut ennemmin tai myöhemmin vahvistuksen sille, että on molemminpuolista. Nuorempana usein epäilin sitä, mutta nykyään tiedän aika varmasti jo ennen kuin toinen on sanonut ääneenkään mitään.



Yksi on jäänyt suorastaan kaihertamaan mieltäni, kun tunnen tuon yhteyden erääseen henkilöön, mutta olisi "sopimatonta" kaveerata hänen kanssaan. Olen lähes varma, että hänkin pitää minusta, mutta kumpikaan ei voi tehdä mitään. :( olemme vaan tuttava-asteella ja se harmittaa.

tunteneet yhteyden jo "nanosekunnissa" ensisilmäyksellä?

Itsekin haluaisin tietää, onko tässä mitään perää. Kun näin tämän ko. henkilön ensimmäistä kertaa, pidin häntä kivan oloisena. Hän vaikutti luonteeltaan miellyttävältä. Jostain syystä ajauduimme erilaisissa tapahtumissa yhteen ja tajusimme jopa asuvamme samalla suunnalla. Jonkin aikaa juteltuamme tulemme jo suhteellisen hyvin toimeen ja kuvittelen jopa, että välillämme synkkaa. Olemme ottaneet yhteiset kotimatkat tavaksi ja hänen katseessaan on jotain tiettyä pilkettä, kun juttelemme. Hän myös usein nauraa jutuilleni tai katsoo minuun merkitsevästi, jos nauramme porukassa jollekin vitsille.



Olen kai jotenkin ihastunut häneen, mutta tunne on kielletty, koska olen varattu. En vain pääse yli siitä, että meillä synkkaa niin hyvin. Joka päivä tunnen yhteyden vahvemmin, mutta en ole varma, mitä minun pitäisi tästä ajatella.

Olen kanssa miettinyt ko.aihetta. Olen joskus tuntenut jopa kaupassa jonkun aivan random-tyypin kanssa jotain yhteyttä.

Yhteydentunne, meillä se on molemminpuolista, senkin tiedän.

Oletteko tunteneet yhteyden jo "nanosekunnissa" ensisilmäyksellä?

Käynyt näin kahdesti mutta kummallakaan kerralla "mitään" ei ole tapahtunut - argh!

Ekalla kerralla olin itse suhteessa, tämä nuorempi mies sinkku. Ensi katseesta lähtien meillä oli yhteys. Ihan siitä nanosekunnista. Vietimme aika paljonkin aikaa yhdessä harrastuksemme parissa, hän kävi meillä kotonakin mutta mitään fyysistä ei koskaan tapahtunut välillämme. Jäi jotenkin kaihertamaan tämä mies...

Paljon, paljon myöhemmin, tapasin itse sinkkuna miehen, jonka kanssa kuului *naks*. Tämän naksahduksen kuulin myös hänen puoleltaan :) Silti välillemme ei ole muodostunut muuta kuin hyvä ystävyys. Tämäkin kyllä kaihertaa...

olen feissari ja hyvin monta kertaa eka sekunnilta alkaa yhteisymmärrys. Ei se välttättä johda lahjoittamiseen, mutta on niin supermahavia ihmisä, ihmisiä, vähemmän niitä ilkeitä.

Onko kenellekään käynyt niin, että siitä nanosekunnissa tuntemattoman kanssa syntyneestä yhteydestä huolimatta olette molemmat jatkaneet matkaa, eli ette ole edes jutelleet toisillenne?