Mikä kotiäitiydessä hiertää muita

sitä pitäisi myös hyödyntää työelämässä.

Vuodesta1997 olen tienannut reilut sata tonnia vuodessa.



Siksipä haluankin nyt pitää vähän sapattivapaata.

Lapsensa kotona kasvattanut kotirouva täällä huutelee, että opiskele jotain niin saat tuplahyödyn. Ällisi pysyy terävänä. No, ehkä niin teetkin!:)

Ohikiitävät on kuulkaa nämä vuodet lasten kanssa.



Lapset nyt alakoulussa ja minä kotona. Aamupäivät opiskelen (toista tutkintkoa), iltapäivällä on ihana olla kotona ottamassa lapset vastaan. Puuhaillaan kaikkea kivaa, sitten kuljettelen harrastuksiin. On todellakin aikaa olla lasten kanssa koulun jälkeen.



Ajattelen, että kymmenen vuoden kuluttua lapset ovat poissa kotoa.

heikentävät nuorten naisten työllistymismahdollisuuksia.



Kaipa kyse on siitä, että tämä yhteiskunta perustuu työntekoon.



Ei minulle kylläkään tulisi mieleen tuputtaa omia mielipiteitäni, sellainen on huonoa käytöstä. Vähän sama kuin joku ajaisi kaupassa päälle ostoskärryillä eikä edes kääntyisi katsomaan sinua, kunhan vain sadattelisi kun ei päässyt kulkemaan vapaasti.

- lapsia tehtaileva kotiäippä on yhteiskunnalle menoerä. Jos toisaalta elät miehesi tuloilla, paskanhailee mulle.

- jos olet kouluttautunut yhteiskunnan tuella ja makaat kotona, olet ilmaispalveluiden väärinkäyttäjä. Takiasi joku todella työelämään haluava ei ole ehkä saanut opiskelupaikkaa, jota olisi tavoitteensa saavuttamiseksi tarvinnut.



Kolmas syy on moraalis-feministinen. Naisen oikeus tehdä työtä ja olla itsenäinen yksikkö on sangen tuore. Kotona makaavan elämäntapa on huikea askel taaksepäin ja huononpuoleinen esimerkki kasvatille tytöille.



Joko selkis?

- lapsia tehtaileva kotiäippä on yhteiskunnalle menoerä. Jos toisaalta elät miehesi tuloilla, paskanhailee mulle.

- jos olet kouluttautunut yhteiskunnan tuella ja makaat kotona, olet ilmaispalveluiden väärinkäyttäjä. Takiasi joku todella työelämään haluava ei ole ehkä saanut opiskelupaikkaa, jota olisi tavoitteensa saavuttamiseksi tarvinnut.

Kolmas syy on moraalis-feministinen. Naisen oikeus tehdä työtä ja olla itsenäinen yksikkö on sangen tuore. Kotona makaavan elämäntapa on huikea askel taaksepäin ja huononpuoleinen esimerkki kasvatille tytöille.

Joko selkis?

Juuri kaltaisesi kirjanpitäjätyypit katsovat mehupillin läpi yhteiskuntaa ja sallivat vain voikukkien kukkia.

Naisen OIKEUS on kasvattaa itse lapsensa niin halutessaan! Hänellä on OIKEUS nauttia lapsistaan ja vaivaa nähden kasvattaa heidät tyytyväisiksi yht.kunnan jäseniksi. Hänellä on OIKEUS palata työelämään sen jälkeen niin halutessaan!

No tuskin monikaan kouluttautuu ja jää pois työelämästä vaikka saakin monta lasta ja olisi kotona pitkään.



Miksi elämässä ei suunnitelmat saisi muuttua? On se kuitenkin vähän eri asia mitä on joskus 10 vuotta sitten tehnyt.



On ihmisiä jotka kouluttautuu alkujaan väärälle alalle, ihmiset saa lapsia, opiskellaan lisää. On työttömyyttä, sairauksia.

Tutuille tämä on paljon vaikeampi sulattaa kuin meille että olen "vain" kotona. Kyllä luulisi aiheita löytyvän muitakin joista keskustella. Kuin aina vaan jankuttaa kun nähdään että mitä töitä olet viimeksi hakenut jne. Ihan kuin olisi jossain viranomaisten kuulusteluissa? Jos meidän perhe on tyytyväinen tähän ratkaisuun niin mitä ihmettä se muiden napaa kaivelee? En vain tajua! Ei mulle tulisi mieleenkään alkaa arvostelee toisten ratkaisuja ja ihmettelemään niitä kovaan ääneen jossain kahvipöydässä.



Ja, joo ainahan kotiäidit vaan laiskottelee ja makaa sängyssä. Siis tä, mitä? Mulla on tyytyväinen mies ja lapset, ei ole turhia kiireitä, kerkeän harrastamaan, pitämään perheestä hyvää huolta. Mulla on paljon hyviä ystäviä, sellaisia jotka eivät mieti meidän kuvioita, ainakaan ääneen. Mutta sitten näitä jotka kokevat ihan kamalaksi asiaksi kun olen vain kotona, hui!



Elämäni on oikeastaan aika mukavaa :) Ollut jo useita vuosia.

Vuodesta1997 olen tienannut reilut sata tonnia vuodessa.

22, niin on. Siksipä haluankin nyt pitää vähän sapattivapaata.

Koska niin minäkin olen vuodesta 1996, ja lisäksi minulla on 10 myös varsin hyväpalkkaista työvuotta ennen sitä, ja silti eläkekarttumani on huonompi. Jokin ei nyt kyllä tässä yhtälössä ihan mätsää.

Tutuille tämä on paljon vaikeampi sulattaa kuin meille että olen "vain" kotona. Kyllä luulisi aiheita löytyvän muitakin joista keskustella. Kuin aina vaan jankuttaa kun nähdään että mitä töitä olet viimeksi hakenut jne. Ihan kuin olisi jossain viranomaisten kuulusteluissa? Jos meidän perhe on tyytyväinen tähän ratkaisuun niin mitä ihmettä se muiden napaa kaivelee? En vain tajua! Ei mulle tulisi mieleenkään alkaa arvostelee toisten ratkaisuja ja ihmettelemään niitä kovaan ääneen jossain kahvipöydässä.

Ja, joo ainahan kotiäidit vaan laiskottelee ja makaa sängyssä. Siis tä, mitä? Mulla on tyytyväinen mies ja lapset, ei ole turhia kiireitä, kerkeän harrastamaan, pitämään perheestä hyvää huolta. Mulla on paljon hyviä ystäviä, sellaisia jotka eivät mieti meidän kuvioita, ainakaan ääneen. Mutta sitten näitä jotka kokevat ihan kamalaksi asiaksi kun olen vain kotona, hui!

Elämäni on oikeastaan aika mukavaa :) Ollut jo useita vuosia.

...ihan normaali keskustelu ihan normaaleista ihmisiä kiinnostavista asioista noin häiritsee. Mistä sinä juttelet tuttujesi kanssa? Lapsistako pelkästään? Kyllä perhe, työ, opiskelu, harrastukset kaikki ovat normaaleja kiinnostusten kohteita ja puheenaiheita eikä mitään jankkausta.

Ole rauhassa ja nauti elämästäsi. On onnellista kun on mahdollista toteuttaa omia arvojaan elämässään. Monella olisi mahdollista mutta rohkeus puuttuu. ja sitten kyylätään ja arvostellaan muita kun ei eletä omaa elämää. Ja tämä koskee mitä vain;

Mua ei hierrä työelämä vastaan kotiäitiys, ei imetys vastaan pullorupkinta, ei päivähhoito vastaan kotihoito- ei teollinen ruoka vastaan luomusuperfood, ei todellakaan mikään. Itse elän noin 98% juuri siten miten ajattelen elämässä olevan oikein ja tärkeää. Ei tarvii vinkua muiden asioista kun oma elämä on mielekästä:)

miten kukaan voi elää ilman omaa rahaa. Ehkäpä mulla on sittenkin väärä ajatusmalli siitä, että jokaisella tulisi olla omaa rahaa ja rahkeet itsensä elättämiseen. Musta olisi epämiellyttävää pyytää mieheltä rahaa ja tehdä tiliä omista menoistani. Tuleehan niitä thaimaalaisiakin vaimoja tänne.

miten kukaan voi elää ilman omaa rahaa. Ehkäpä mulla on sittenkin väärä ajatusmalli siitä, että jokaisella tulisi olla omaa rahaa ja rahkeet itsensä elättämiseen. Musta olisi epämiellyttävää pyytää mieheltä rahaa ja tehdä tiliä omista menoistani. Tuleehan niitä thaimaalaisiakin vaimoja tänne.

Meillä on yhteiset rahat aina ollut eikä kenenkään ole tarvinnut tehdä tiliä rahankäytöstään kellekään. En ole joutunut siis koskaan pyytänyt mieheltäni rahaa vaan olen ihan vapaasti voinut käytellä yhteiseen tiliin olevaa pankkikorttiani. Meillä ei ole ikinä riidelty rahasta, tosin tämä johtunee siitä että miehen tulot tosiaan on sen verran isot että rahasta ei ole koskaan ollut puutetta edes kotiäitiaikanani. Jos olisi ollut rahasta tiukkaa, en varmaan olisi halunnut niin pitkään olla kotona vaan lähtenyt itsekin tienaamaan.

Ja mitä tulee jonkun kommenttiin että kotiäiteily on askel taaksepäin, niin minusta ei ole. Askel taaksepäin olisi jos naisen olisi PAKKO olla kotiäiti, jos nainen ei voisi opiskella ja työllistyä halutessaan. Mutta vapaus valita kotiäidin rooli tai työssäkäyvän rooli ei mitenkään ole askel taaksepäin vaan eteenpäin.

t. 9 vuotta kotiäitinä ollut

läpi katsojia:D Käsittääkseni kotiäidit jotka hoitavat lapsia eivät varsinaisesti tätä yhteiskuntaa kuormita, päinvastoin. Lasten päivähoito on kallista, lapset sairastavat paljon- se on työnantajalta pois; laiminlyödyt lapset vasta suuri kuluerä onkin; ja suoritus-ja rahakeskeiset ihmiset usein laiminlyövät lasten todellisia tarpeita. Se onb talouselämä ja päättäjät jotka tätä maata kuppaa ja kuormittaa, ei yksittäinen kotiäiti. Naiselle olisi hyväksi olla myös solidaarinen kanssasisariaan kohtaan, sekään ei usein onnistu suorituksillaan hyväksyntää haluavista naisista. Ja raha on VAIN rahaa, sitä tarvitaan jotta elämä pyörii, mutta raha on jakautunut ennestään jo ihan epäoikeudenmukaisesti, että nöyrä työelämän palveleminen ja lastensa uhraaminen rahalle(joka usein on vielä jonkun ihan toisen kuin omassa taskussa) on vain tyhmyyttä. Moni ajattelee kuten tuo mehupilli-ihminen, koska ei tajua, uskalla pysähtyä ja ihan oikeasti pohtia mikä tässä elämässä on tärkeää. Kauhea tarve olla itse oikeassa ja syyttää toisin valitsevia jos sun mistä. Työtä on tehtävä mutta lastenhoito on yksi arvokkaimpia töitä maailmassa. Ja se osa yhteiskuntaa joka ei tätä tunnusta on lopulta täysin turha. Itse olen ahkera ja työteliäs, mutta en koskaan ole uhrannut lapsiani työelämälle tai rahalle. Enkä paria lyhyttä työttömyysjakosa ja lapsilisää, äitiyslomaa ja opintotukea lukuunottamatta ole nostaut mitään tukia- vaikka olihan tuossakin jo:) Eikös nimenomaan naisten pitäisi nähdä vähän laajemmin ja syvemmin tätä elämää?

miten kukaan voi elää ilman omaa rahaa. Ehkäpä mulla on sittenkin väärä ajatusmalli siitä, että jokaisella tulisi olla omaa rahaa ja rahkeet itsensä elättämiseen. Musta olisi epämiellyttävää pyytää mieheltä rahaa ja tehdä tiliä omista menoistani. Tuleehan niitä thaimaalaisiakin vaimoja tänne.

Itsellä ei ole kokemusta siitä että mies elättää. Mutta Suomessakin on naisia, joiden rahankäyttö on minimaalista. Tehdään itse vaatteet, tai ostetaan kirppikseltä, ei kallista kosmetiikkaa tai kauneushoitoja. Ilmainen hyötyliikunta, ei maksullisia harrastuksia. Ei kallista makua lomamatkoissa. Jos on terve, niin rahaa ei kulu sairastamiseen. Listaa voi jatkaa.

Jos vielä miehellä on entuudestaan varallisuutta eikä tarvitse osallistua asuntolainan lyhennyksiin niin pienilläkin tuloilla pärjää.

Omaan elämäntapaan voi tottua, osalle riittää minimi.

ketjussa kysyttiin mikä hiertää, tässä siihen tuli vastaus joka varmasti on syynä hiertämiseen erittäin monen mielestä. Turha aukoa päätään mikä on kenenkin oikeus. Oikeus on valita mennä sivariin, lähteä varhaiseläkkeelle, jäädä vuorotteluvapaalle, ottaa avioero, syödä kasvisruokaa jne jne. Silti moniin näihinkin valintoihin tulee ulkopuolisilta enemmän tai vähemmän ko. henkilöä häiritseviä kommentteja ja mielipiteitä. Ihmiset näkee asioita eri tavalla ja monet kotiäidit on herkistyneitä kaikille viattomillekin "koskas palaat töihin" kommenteille. Small talkista otetaan hernettä nenään, nykyään ei saa kysyä edes tuleeko poika vai tyttö kun sekin on loukkaavaa luokittelua ja sukupuoliroolistamista. Keskittykää omiin asioihinne ja OLKAA VÄLITTÄMÄTTÄ MUIDEN PUHEISTA.

ihmisiä hiertää se että et tienaa mitään, eli et maksa veroja (ja pienten lasten vanhempana käytät todennäköisesti paljon yhteiskunnan palveluita kuten neuvolaa ja koulujärjestelmää). Suomi on pieni maa ja jos kaikki naiset haluaisivat olla kotiäitejä, vinoutuisi työmarkkinat. Enkä sano tätä kriittisesti, olen itsekkin ollut vuosia kotiäitinä. :)

"...ihan normaali keskustelu ihan normaaleista ihmisiä kiinnostavista asioista noin häiritsee. Mistä sinä juttelet tuttujesi kanssa? Lapsistako pelkästään? Kyllä perhe, työ, opiskelu, harrastukset kaikki ovat normaaleja kiinnostusten kohteita ja puheenaiheita eikä mitään jankkausta."





Minusta vain on tyhmää vuodesta toiseen kysyä samoja asioita kun on kuitenkin tiedossa etten töihin ole menossa. Miksi siis aina pitää siitä kysellä ja sitten ihmetellä että miksi olen vain kotona? Kai tässä pitää sitten aloittaa tekemään ihan samalla tavalla. Ottaa joku aihe mikä ihmetyttää jossain perheessä ja aina sitten siitä mainitsen ja ihmettelen ja kauhistelen ;)



Ja juu, aika vähän puhun lapsistani. Yleensä puhun taloudesta, siitä mitä maailmalla tapahtuu, mitä päätöksiä on missäkin tehty esim. omassa kunnassamme ja kyselen muiden mielipiteitä näistä. Imen kaikkea mahdollista tietoa itseeni ja toki haluan sitten kuulla toistenkin ajatuksia. Kyllähän jotain puhun perheestänikin mutta kyllä mulla yleensä on ihan muut puheenaiheet.

miten kukaan voi elää ilman omaa rahaa. Ehkäpä mulla on sittenkin väärä ajatusmalli siitä, että jokaisella tulisi olla omaa rahaa ja rahkeet itsensä elättämiseen. Musta olisi epämiellyttävää pyytää mieheltä rahaa ja tehdä tiliä omista menoistani. Tuleehan niitä thaimaalaisiakin vaimoja tänne.

Itsellä ei ole kokemusta siitä että mies elättää. Mutta Suomessakin on naisia, joiden rahankäyttö on minimaalista. Tehdään itse vaatteet, tai ostetaan kirppikseltä, ei kallista kosmetiikkaa tai kauneushoitoja. Ilmainen hyötyliikunta, ei maksullisia harrastuksia. Ei kallista makua lomamatkoissa. Jos on terve, niin rahaa ei kulu sairastamiseen. Listaa voi jatkaa.

Jos vielä miehellä on entuudestaan varallisuutta eikä tarvitse osallistua asuntolainan lyhennyksiin niin pienilläkin tuloilla pärjää.

Omaan elämäntapaan voi tottua, osalle riittää minimi.

Monelle joku tietty rahasumma ei missään nimessä riittäisi edes ihan välttämättömiin menoihin, toiselle se on hyvä summa, jolla saa kaiken tarpeellisen ja vaikka vähän ekstraakin. On pakko olla kahdensadan neliön talo, pakko olla joka lapsella oma huone, pakko olla monta autoa, pakko saada uusin puhelinmalli, pakko saada lapsen harrastaa just mitä haluaa jne. jne. Ihmettelen sitä, miten vähän ihmiset ITSE ajattelevat sitä, mitä todella tarvitsevat ja haluavat. Lukekaa vaikka Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä; ei tarvi elää samoin kuin hän, mutta se ajattelutapa oli virkistävä. Hän otti sen lähtökohdan, että mietti, kuinka paljon rahaa todella tarvitsee ja tekee töitä VAIN sen verran. Miksi ihmeessä hän olisi nääntynyt työtaakan alle, kun ei sitä kaikkea rahaa tarvinnut? Olen itsekin mennyt laput silmillä kyseenalaistamatta, jo äitinikin (!) opetti, että itseään "täytyy" hemmotella ostamalla sellaisia ja tällaisia tavaroita, muista ei saa "jäädä jälkeen" ym. Miettikää ja kyseenalaistakaa pikku hiljaa, itseänne kuunnellen.