Alle 25 vuotias on lapsi!
Kaikille niille, jotka ihmettelevät huoltani 22 vuotiaasta tyttärestäni, joka seurustelee 33 vuotiaan miehen kanssa: muistelkaapa itseänne alle 25 vuotiaana. Uskon, että tajuatte, miten lapsia silloin vielä olitte. Tietysti sitä kuvitteli olevansa aikuinen, vaikka ei ollut. Todella harva tuonikäinen on kypsä ottamaan vastuuta omasta toimeentulostaan tai pitämään vakituisen parisuhteen.
Kommentit (44)
Ei tätä jaksaisi aina jankata, mutta sanotaan näin että 18-19v opettelee aikuisuutta ja totuttelee sen tuomiin vapauksiin ja vastuuseen, 20v täyttänyt ja yli on taas sitten nuori aikuinen. :)
ja jos hänellä on hyvä mies joka rakastaa ja pitää häntä hyvänä, niin mitäpä valitat!
Todellakaan. Sanoivat muut mitä tahansa. Sitten kun he ovat itse 33 ja katsovat parikymppisiä, he ymmärtävät. 22 vuotias ei ole vielä henkiseltä tasoltaan aikuinen, monessakaan tapauksessa.
Kyllä suurin osa esim 23-vuotiaista asuu ihan omillaan ja 24-vuotta on ihan normaali naimisiinmenoikä. Sitä paitsi joillain alle 25-vuotiailla on jo omalla rahalla ostettu asuntokin. Se riippuu ihan siitä, miten ihmiset osaavat elämäänsä järjestellä.
ainoa tarkoituksesi on yrittää vakuuttaa muut siitä, että SINÄ olet oikeassa? Eikö sinua oikeasti kiinnosta yhtään peilata omia ajatuksiasi muiden ajatuksiin tai kokemuksiin?
niin olen minäkin aikuinen!!
t. 24 v 10 kk
Asuin omillani, kävin työssä ja elätin itseni, opiskelin siinä sivussa yliopistossa. En ollut missään suhteessa enää "lapsi"sanan varsinaisessa merkityksessä. Se, että ap itse ei ole ollut siinä iässä kypsä, ei tarkoita sitä etteikö hänen tyttärensä sitä voisi olla. Ap ei selvästikään halua päästää irti aikuisesta lapsestaan, hänellä on ongelma, ei tyttärellään.
No jos alle 25-vuotias ei pysty vakituiseen parisuhteeseen, olet ihan suotta huolissasi tyttärestäsi.
22-vuotias seurustelee 33-vuotiaan kanssa? 22-vuotias on ihan laillisesti aikuinen ja täysi-ikäinen, niin on myös 33-vuotias. Mä en voi nyt ihan ymmärtää ap:n huolta muuten kuin siltä kannalta että kanaemo on ehkä vähän liiaksi curling tässä kohtaa...
Olen samaa mieltä 2;sen kanssa!!
Itse ainakin alle 25 vuotiaana olen onnellinen kahden lapsen äiti,vakituisessa työssä ja omistamme asunnon mieheni kanssa.
22-vuotiaan kahden lapsen äidin perhe- ja ihmissuhdekuvioihin ei kannata enää sekaantua. Muuten olis varmaan välit poikki!
Olenpa vaan sattunut lukemaan tätä settiä jo aiemminkin. Hae itsellesi jotain apua, hop nyt.
omat lapset ovat jo kotoa pois lähdössä tai lähteneet. Pitäisi silti osata ajatella asioista järjenkin kannalta, eikä vaan tunteen, hyvä ap.
asuttuani avoliitossa pari vuotta. 23-vuotiaana sain esikoiseni. Olin kypsä ja vastuullinen äiti.
Todellinen huolenaihe ei ole tyttäresi vaan sinä. Et ole tolkuissasi. Sinulla pitäisi olla hoitosuhde voimassa. Onhan?
kyllähän ihmisen aivot kehittyy paljonkin aina 25-vuotiaaksi asti. En silti väittäisi, että tyttäresi on vähemmän aikuinen kuin hänen kolmekymppinen miesystävänsä.
Minullakin on lähes 22-vuotias tytär, jota mieluusti neuvoisin siinä sun tässä asiassa, mutta mikäs teen. Hän asuu yhdessä avomiehensä kanssa, käy töissä, opiskelee, maksaa asuntolainaa, ajaa autoa, matkustelee ulkomailla ja elää omaa nuoren aikuisen naisen elämäänsä. En ole kaikista hänen ratkaisuistaan aina samaa mieltä, mutta pidän suuni supussa. Sitäpaitsi, MINÄHÄN voin olla vaikka väärässä! Ei se, että on enemmän ikää, tarkoita automaattisesti sitä, että tekee viisaampia valintoja.
Kaikille niille, jotka ihmettelevät huoltani 22 vuotiaasta tyttärestäni, joka seurustelee 33 vuotiaan miehen kanssa: muistelkaapa itseänne alle 25 vuotiaana. Uskon, että tajuatte, miten lapsia silloin vielä olitte. Tietysti sitä kuvitteli olevansa aikuinen, vaikka ei ollut. Todella harva tuonikäinen on kypsä ottamaan vastuuta omasta toimeentulostaan tai pitämään vakituisen parisuhteen.
mä olin täysin omillani 18 vuotiaana ja niin on mun kaksikymppiset lapsenikin. Autan jos apua tar4vitsevat, mutta en tuppaudu.
Mun mielestä sun tyttäresi on aikuinen 22 vuotiaana. Anna toisen elää.Päästä irti.Huoh....
Ei se ikinä lopeta tuota ja etene tuossa asiassaan, kun sille aina vastaillaan täällä. Tosin voi olla, että vastailisi sitten itselleen jos kukaan ei vastaisi hänelle...
ja totta hitossa minuakin alkaa kyllästyttää.
"mikä vittu sua oikeasti vaivaa?"
Useimmat 20-25-vuotiaat ovat aivan aikuisia. Itse olin 24-vuotiaana akateemisen tutkinnon suorittanut pienen vauvan äiti. Ihan aikuinen. Siitä on aikaa jo kohta 20 vuotta. Maailma muuttuu, mutta ihmiset ovat kutakuinkin samanlaisia.
Tyttö parka etsii vanhemmasta miehestä isää ja mies saa hallita tyttöä miten tykkää. Saa toimia opettajana kokemattomalle nuorelle. Miten tuollainen suhde voisi olla tasa-vertainen? Yöks!