Lue keskustelun säännöt.
Voi saatana. Perintöasiaa.
30.01.2013 |
Appiukko vaihtoi hiippakuntaa ja anoppi odottaa sairaalassa matkalippua samaanpaikkaan.
Asunto ja tavarat pitäis jakaa mieheni ja hänen siskonsa kesken. Tää on siis aivan kauheeta, mies kysy multa että olisko siellä meidän kotiin mitään kivaa mun mielestä ja mä sitten sanoin että olis siellä Sohvat, senkki, astiasto, valaisin ja se yksi taulu.
No Miehen sisko on sitten jo jaellut tavarat oman mielensä mukaan ja ottanut nuo kaikki mitä suunnittelin meille.
Ei siinä mitään mutta kaavaili meille kaikki sellaiset mitä me ei tarvita ja laski nämä samanarvoisiksi kun ne mitä itse otti.
Mies sanoi että me ei oteta niitä vaan ne menee myyntiin ja rahat jaetaan ja miehen siskon tavaroille katsotaan käypä arvo.
No nyt se sisko on minulle kiukkuinen kun ei suostuta ottaan tavaroita ja ne ei menekkään päikseen. Tuputtaa meille esim. keittiön pöytäryhmää mitä ei todella tarvita.
Huoh, olispa anoppi ja appi aikoinaan tuhlanneet kaikki ja kirjoittaneet testamenttiin että tavarat annetaan kodittomille. Näin aio n ainakin itse tehdä kun olen sivusta seurannut.
Kommentit (151)
ensimmäinen sivu jankataan anopista joka ei liity asiaan millään tavalla, puolet mammoista ei tajua että appiukko on kuollut.
Seuraavalla sivulla tulee kehiin sata lakimiestä jotka neuvoo miten asian olis kuulunut mennä
Viimeinen sivu huudellaan urakalla provoksi ja muutama kertoo oman tarinansa. Joka sivulla muistetaan kuitenkin haukkua ap ahneeksi.
seuraavaa tarinaa odotellessa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuinka yritän lukea ja ymmärtää, niin en. Te vaikutatte olevan asian kanssa hyvin joustavia, joten antakaa siskon ottaa ne tavarat mitkä otti. Te viette omat tavaranne sinne kierrätyskeskukseen, kuten oli aikomus, ja saatte niistä rahaa. Jos saatte rahaa enemmän kuin mitä on siskon ottamien tavaroiden arvo, niin annatte yli menevästä osuudesta puolet siskolle. Jos saatte vähemmän kuin siskon ottamien tavaroiden arvo, niin pidätte ne rahat mitä saitte ja tyydytte siihen, kun ette halua penneistä alkaa riitelemään. Jos siskolle ei tämä järjestely kelpaa, niin ei voi minkään. Ei hän kuitenkaan voi pakottaa teitä ottamaan kotiinne sellaista tavaraa mitä ette halua. Tai näennäisestihän te otatte ne tavarat mitä sisko jätti, mutta käytännössä ette vie niitä kotiinne, vaan sinne kierrätyskeskukeen, kuten oli suunnitelmanne.
vaan niin että sisko maksaa kuolinpesälle tavaroista sen hinnan ja kierrätyskeskus maksaa kuolinpesälle tavaroista hinnan ja sitten rahat jaetaan tasan. (miehen melipide) Ja koska me tarvitsisimme esim. lipastoa eteiseen niin sisko haluaa ehdottomasti sen, mies taas ajattelee että sisko ottakoon sen mutta maksakoon siitä sen hinnan ja hän ostaa sitten liikkeestä meille lipaston.. jne käsitätkö nyt? Tämä ei siskolle sovi ja tämän takia he nyt riitelevät. Minä en edelleenkään ole asiaan sotkeutunut muutakuin sanomalla että ei meille voi tulla ylimääräistä kuudenhengen ruokapöytää tai jenkkisänkyä koska ne eivät yksinkertaisesti meille mahdu ja mieheni on tässä asiassa ihan samaa mieltä. ap
Joo, tehdään siis asiasta vaikeaa väkisin. Anna miehen tapella rauhassa siskonsa kanssa. Tavaroita en huusholliini huolisi, mutta muuten antaisin miehen yksinään huolehtia riitansa siskonsa kanssa. Jos haluaa tavaran takia välinsä pilata, ei voi mitään. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, onko se sen arvoista.
Vaikka kuinka yritän lukea ja ymmärtää, niin en. Te vaikutatte olevan asian kanssa hyvin joustavia, joten antakaa siskon ottaa ne tavarat mitkä otti. Te viette omat tavaranne sinne kierrätyskeskukseen, kuten oli aikomus, ja saatte niistä rahaa. Jos saatte rahaa enemmän kuin mitä on siskon ottamien tavaroiden arvo, niin annatte yli menevästä osuudesta puolet siskolle. Jos saatte vähemmän kuin siskon ottamien tavaroiden arvo, niin pidätte ne rahat mitä saitte ja tyydytte siihen, kun ette halua penneistä alkaa riitelemään. Jos siskolle ei tämä järjestely kelpaa, niin ei voi minkään. Ei hän kuitenkaan voi pakottaa teitä ottamaan kotiinne sellaista tavaraa mitä ette halua. Tai näennäisestihän te otatte ne tavarat mitä sisko jätti, mutta käytännössä ette vie niitä kotiinne, vaan sinne kierrätyskeskukeen, kuten oli suunnitelmanne.
vaan niin että sisko maksaa kuolinpesälle tavaroista sen hinnan ja kierrätyskeskus maksaa kuolinpesälle tavaroista hinnan ja sitten rahat jaetaan tasan. (miehen melipide) Ja koska me tarvitsisimme esim. lipastoa eteiseen niin sisko haluaa ehdottomasti sen, mies taas ajattelee että sisko ottakoon sen mutta maksakoon siitä sen hinnan ja hän ostaa sitten liikkeestä meille lipaston.. jne käsitätkö nyt? Tämä ei siskolle sovi ja tämän takia he nyt riitelevät. Minä en edelleenkään ole asiaan sotkeutunut muutakuin sanomalla että ei meille voi tulla ylimääräistä kuudenhengen ruokapöytää tai jenkkisänkyä koska ne eivät yksinkertaisesti meille mahdu ja mieheni on tässä asiassa ihan samaa mieltä. ap
Joo, tehdään siis asiasta vaikeaa väkisin. Anna miehen tapella rauhassa siskonsa kanssa. Tavaroita en huusholliini huolisi, mutta muuten antaisin miehen yksinään huolehtia riitansa siskonsa kanssa. Jos haluaa tavaran takia välinsä pilata, ei voi mitään. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, onko se sen arvoista.
mutta en tykkää siitä että minut sekoitetaan tähän soppaan myös, esim tuo ryijy juttu, miehen sisko tarjoaa sitä meille ja mä en sellaista pölynkerääjää kotiini halua eikä mieskään suostu siitä sitä hintaa "maksamaan"
Sanoin miehen siskolle että en halua sitä ja alkoi vittuilemaan että mikäköhän mulle sitten kelpaa, sanoin ihan suoraan että mä en siitä päätä mutta jos saisin päättää en ottais jäljellä olevista tavaroista mitää. no siitähän riemu repes ja väitti että oon puhunu miehen ympäri ottaan vaan rahaa.. siinä vaiheessa katkasin puhelun nätisti.
ap
Vaikka kuinka yritän lukea ja ymmärtää, niin en.
Te vaikutatte olevan asian kanssa hyvin joustavia, joten antakaa siskon ottaa ne tavarat mitkä otti. Te viette omat tavaranne sinne kierrätyskeskukseen, kuten oli aikomus, ja saatte niistä rahaa. Jos saatte rahaa enemmän kuin mitä on siskon ottamien tavaroiden arvo, niin annatte yli menevästä osuudesta puolet siskolle. Jos saatte vähemmän kuin siskon ottamien tavaroiden arvo, niin pidätte ne rahat mitä saitte ja tyydytte siihen, kun ette halua penneistä alkaa riitelemään.
Jos siskolle ei tämä järjestely kelpaa, niin ei voi minkään. Ei hän kuitenkaan voi pakottaa teitä ottamaan kotiinne sellaista tavaraa mitä ette halua. Tai näennäisestihän te otatte ne tavarat mitä sisko jätti, mutta käytännössä ette vie niitä kotiinne, vaan sinne kierrätyskeskukeen, kuten oli suunnitelmanne.
Toinen valkkaa itselle parhaat ja arvokkaat esineet ja jättää paskat muille myytäväksi ja sitte vielä vaatii että jos niistä saakin enemmän rahaa niin niistä vie puolet, mutta tappiota ei tietenkään tarvi jakaa. Pelkästään voitto:)))))
Oikeesti voiko joku olla noin palikka ettei tajua?
* Pöllyttää ryijyä *
Kyllä elämä olisi paljon helpompaa, jos ei olisi kälyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Pöllyttää ryijyä *
Kyllä elämä olisi paljon helpompaa, jos ei olisi kälyjä.
Saako vie ap kysyä mikä oli tuon ryijyn hinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryijyn hinta oli 300e, jenkkisängyn 600e yritä noita nyt sitten saada kaupaksi tai keittiön pöytää ja tuoleja 400e
Meillä ei ole mitään tarvetta noille ja aika vaikea tuollaisia on saada kaupaksikaan noilla hinnoilla, luulisin..
Ap
ja huoh vielä kerran
Kaikki mulle heti nyt tyyppi varmaan, olisikohan av-mamma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei osaa lukea?? Kyse on appiukon kamoista, joten älä oksenna vaan opettele lukemaan. ap
ette te voi mitään jakaa ennen perunkirjoituksia.
Jos anopilla ei ole varallisuutta, saa hän tasoitusta appiukon jäämistöstä.
jos ei osaa lukea?? Kyse on appiukon kamoista, joten älä oksenna vaan opettele lukemaan. ap
ette te voi mitään jakaa ennen perunkirjoituksia.
Jos anopilla ei ole varallisuutta, saa hän tasoitusta appiukon jäämistöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyhjättiin anopin asunto, kun sairaalaan joutui, eikä mitään toiveita kotiin paluusta (edes käymään) enää ollut.
Onneksi anoppi oli kirjoittanut (ei testamentti, se on erikseen pankissa tallessa) ylös, mitä tahtoisi kenellekin menevän. Ja oli siihen kirjannut, mitkä korut meidän kolmelle tyttärelle. Miehen sisko oli jo kaikki vienyt kotiinsa, pitkin hampain sitten palautti, mitkä laitoin meidän tytöille talteen. Ovat niin pieniä, etteivät niitä vielä pidä. Ja arvokkaat korut kyseessä.
Ryijyn hinta oli 300e, jenkkisängyn 600e yritä noita nyt sitten saada kaupaksi tai keittiön pöytää ja tuoleja 400e
Meillä ei ole mitään tarvetta noille ja aika vaikea tuollaisia on saada kaupaksikaan noilla hinnoilla, luulisin..Ap
...vaikka tosiaan käly taisi arvioida hinnat, hm... sanoisko kauniisti että kotiin päin. Jostain Artekin kaluista voi saada satasia, mutta taviskamoista.... ei kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja koska me tarvitsisimme esim. lipastoa eteiseen niin sisko haluaa ehdottomasti sen, mies taas ajattelee että sisko ottakoon sen mutta maksakoon siitä sen hinnan ja hän ostaa sitten liikkeestä meille lipaston.. jne käsitätkö nyt?
Miksi siskon pitää ensin maksaa kuolinpesälle ja sitten kuolinpesä jakaa samat rahat siskolle takaisin? Tuollaisessa voisi ihan hyvin oikaista ja se saattaisi auttaa riidan ratkaisemisessa. Mutta kun pitää olla härkäpäinen, niin silloinhan riita yleensä jatkuu ja jatkuu.
Vaikka kuinka yritän lukea ja ymmärtää, niin en.
Te vaikutatte olevan asian kanssa hyvin joustavia, joten antakaa siskon ottaa ne tavarat mitkä otti. Te viette omat tavaranne sinne kierrätyskeskukseen, kuten oli aikomus, ja saatte niistä rahaa. Jos saatte rahaa enemmän kuin mitä on siskon ottamien tavaroiden arvo, niin annatte yli menevästä osuudesta puolet siskolle. Jos saatte vähemmän kuin siskon ottamien tavaroiden arvo, niin pidätte ne rahat mitä saitte ja tyydytte siihen, kun ette halua penneistä alkaa riitelemään.
Jos siskolle ei tämä järjestely kelpaa, niin ei voi minkään. Ei hän kuitenkaan voi pakottaa teitä ottamaan kotiinne sellaista tavaraa mitä ette halua. Tai näennäisestihän te otatte ne tavarat mitä sisko jätti, mutta käytännössä ette vie niitä kotiinne, vaan sinne kierrätyskeskukeen, kuten oli suunnitelmanne.
Toinen valkkaa itselle parhaat ja arvokkaat esineet ja jättää paskat muille myytäväksi ja sitte vielä vaatii että jos niistä saakin enemmän rahaa niin niistä vie puolet, mutta tappiota ei tietenkään tarvi jakaa. Pelkästään voitto:)))))Oikeesti voiko joku olla noin palikka ettei tajua?
vaan jonkinlaista kohtuullista ratkaisua tilanteeseen, jotta riita loppuisi.
Ja koska me tarvitsisimme esim. lipastoa eteiseen niin sisko haluaa ehdottomasti sen, mies taas ajattelee että sisko ottakoon sen mutta maksakoon siitä sen hinnan ja hän ostaa sitten liikkeestä meille lipaston.. jne käsitätkö nyt?
Miksi siskon pitää ensin maksaa kuolinpesälle ja sitten kuolinpesä jakaa samat rahat siskolle takaisin? Tuollaisessa voisi ihan hyvin oikaista ja se saattaisi auttaa riidan ratkaisemisessa. Mutta kun pitää olla härkäpäinen, niin silloinhan riita yleensä jatkuu ja jatkuu.
ei kukaan maksa tonnia, hyvä jos ne saa kaupaksi.
Ja ei kuolinpesä maksa siskolle samoja rahoja takaisin vaan mies saa niistä puolet, tajuatko?
ei kukaan maksa tonnia, hyvä jos ne saa kaupaksi.
Ja ei kuolinpesä maksa siskolle samoja rahoja takaisin vaan mies saa niistä puolet, tajuatko?
ja sen kotitalossa jaettiin tavaroita 5 sisaruksen kesken. Enoni löi veljeään kaulimella päähän ja tätini porasi kun ei saanut sitä hopealusikkaa millä hän oli aina pienenä syönyt. Polttopuistakin taisi tulla riitaa. Olis vaari varmaan kääntyny haudassaan jos olis tiennyt että kahvikupeista tapellaan. Itse myös päätin silloin että kirjoitan testamentin myös tavaroista ettei jää jälkikasvulle jaettavaa niin kamalaa oli sitä jakoa seurata. Kukaan heistä ei ollut ahne tai ilkeä toisilleen ennen jakoa mutta sen jälkeen välit kyllä viilenivät. Ihminen on sellainen vaikkei sitä heti itsestä uskoisi.
käsittämätöntä että jaksetaan joistain romuista tapella. Ahneus se on kumma juttu...
Meillä ukki on kuollut ja mummo Alzheimerissa vuode-osastolla, pystyy vielä istumaan ja jotain sanomaan, vaikkakaan ei järkeviä. Lapsensa sitten jakoivat jo tavarat, kun mummi sinne joutui, ja soittivat minullekin, että otatsä täältä jotain. Mietin vähän aikaa ja sanoin sitten: ne mummon ruusu-kaffekupit. Ne vähän hämmästeli, arvottomat kupit, mutta mulla oli taka-ajatus. Kun käyn siellä vuodeosastolla, mulla on mukana termari ja pari tuttua kaffekuppia....
mieltä olen, toivottavasti ei jää mitään jaettavaa niin ei tarvise tavarasta tapella. Jätän sisarukset tappelemaan keskenään jos jotain jää, minun ei ole pakko saada mitään tavaraa.
Onneksi miehellä ei ole sisaruksia, ainakin yksi riidaton perinnönjako tiedossa (toivottavasti ei kovin pian sekään).
Yrittäkää saada jaettua sovussa, ettei tule kallista pesänjakajaa selvittämään asiaa anopin kuoltua. Siskokin voi rauhoittua, jos vaihtoehdoksi annetaan virallinen pesänjakaja. Tuskin haluaa maksaa jaosta.
vaan niin että sisko maksaa kuolinpesälle tavaroista sen hinnan ja kierrätyskeskus maksaa kuolinpesälle tavaroista hinnan ja sitten rahat jaetaan tasan. (miehen melipide)
Ja koska me tarvitsisimme esim. lipastoa eteiseen niin sisko haluaa ehdottomasti sen, mies taas ajattelee että sisko ottakoon sen mutta maksakoon siitä sen hinnan ja hän ostaa sitten liikkeestä meille lipaston.. jne käsitätkö nyt?
Tämä ei siskolle sovi ja tämän takia he nyt riitelevät. Minä en edelleenkään ole asiaan sotkeutunut muutakuin sanomalla että ei meille voi tulla ylimääräistä kuudenhengen ruokapöytää tai jenkkisänkyä koska ne eivät yksinkertaisesti meille mahdu ja mieheni on tässä asiassa ihan samaa mieltä.
ap