vauvavuosi ja vauvanhankintaikä

Sääli ettei niitä saa ilman miestä.



t. useamman vuoden ollu iso haave perustaa perhe, mutta miestä ei löydy. netti kokeiltu ikävin tuloksin, baarissa pyöriessä ei oo kunnollista vastaan tullut, töissä olen vain keikkalaisena eli ei pahemmin tapaa ketää tai tule miespuoliset työkaverit tutuksi, koulussa opiskelen 4 vuotta mua nuorempien junnujen kanssa jotka on vielä ihan lapsia itse.



Yritä tässä nyt nuorena perustaa perhettä, kun ei ole edes parisuhdetta. haaveissa oisi kuitenki monta lasta.

Siis mitä hauskaa siinä on? :O Itse sain esikoisen 18v eikä kaduta yhtään :) Viihdyn kotona perheen kanssa ja tunnen myötähäpeää kavereita kohtaan, ketkä kertovat mitä sitä tulikaan tehtyä humalassa. Eikö aikuiset ihmiset enää osaa pitää hauskaa ilman viinaa? :O

Ei ollut vaikeuksia jaksaa lapsen kanssa 32v. Esikko oli alusta asti nukkunut 8h yöunet ja oli ns. helppo. Toinen heräili parin tunnin välein, kärsi koliikista ym mutta en ollut väsynyt lapseen tai kotona oloon. Olin muutenkin kaikinpuolin parempi äiti 32v. En kyllä kokemut olevani vanha äitikään. Lisääkin tullut lapsia ja ikää..

Nyt päästiin asian ytimeen...siis kypsyys asiaan vaikuttaa, ja se onko edes miestä. Mutta olisi mukavaa, jos mummot ja isomummotkin jaksais vielä auttaa saatuja olisivat elossa kun vauva. Sanon suoraan myös sen, että olisin halunnut alunperin kaksi lasta, sitä ei tapahdu enää nyt yli kolmekymppisenä. That ship has sailed sanon haikeana. Omat voimavarat ja ympärillä olevat mitättömät verkostot huomioiden. Jokainen lapsi on lahja, niin myös meidän ainokaisemme.

hankin lapset nuorena :) En aio enää 30v heräillä yöllä pienen lapsen kanssa, vielä vähemmän 40v, muuta kuin sitten korkeintaan lastenlasten takia tai jos on jonkun vauva yökylässä, silloin suostun heräämään yöllä :)

Itse halusin viettää pitkän, huolettoman ja railakkaan opiskelijaelämän, enkä kadu ollenkaan. Olisi mielestäni ollut tosi ankeaa vaihdella parikymppisenä kakkavaippoja baareissa notkumisen sijaan. Nyt 35-vuotiaana olen juoksuni juossut ja viihdyn enimmäkseen hyvin kotona 2 lapseni kanssa (ekan sain 31-vuotiaana, toisen 34-vuotiaana).

Olen todella tyytyväinen, että hankin lapseni näin nuorena. Esikoinen syntyi kun olin 19v ja kuopus, kun olin 21v. En ole kaivannut yökerho elämää. Meille riittää, että käymme pari kertaa vuodessa juhlimassa :-)

Olen samoilla linjoilla ap:n kanssa. Keskimäärin nuoremmat äidit jaksavat paremmin vauvavuoden rasitukset pätkäunineen kaikkineen. Siis keskimäärin. Itse sain lapset hieman päälle 30 v ja koin yöheräilyt varsin rankkoina. En tosin voi tietää, miltä sama olisi tuntunut 25 v. Lähipiiriä seuraamalla näyttäisi siltä, että nuoremmat äidit ovat joustavampia eivätkä yhtä mukavuudenhaluisia kuin vanhemmat äidit. Mutta yleistää ei tosiaan voi.

koskemaan kaikkia SUomen naisia?

toiset ei vielä 50-vuotiaanakaan.

se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle.

olet parempi äiti kuin minä, joka hankin 5 lasta 31-41-vuotiaana?

olen huono äiti, kun mulla ei ole aikaa riittänyt kaikille lapsille?

olen huono, koska olen saanut lapsia mielestäsi liian vanhana?

vinkki, älä edes kirjoita tällaisia, saati sitten sano ääneen. yrität vaan justifioida omaa elämääsi arvostelemalla muita.

yhden lapsen kanssa. minä en tiedä siitä mitään, kun mulla ei koskaan ole ollut vain yhtä lasta.

No minä jätän tämän tähän nyt taidan olla väsynyt. Mutta loppujen lopuksi olen sitä mieltä että nuorena lapset. Sorru ja good bye!

Se on hyvä asia.



Minä luen tämän aloituksen niin, että ap haluaa kannustaa jokaista miettimään omia rajojaan ennen kuin hankkii ne lapset, ja olemaan sen suhteen realisti. En usko, että hänen tarkoituksenaan on syyllistää muita muiden ratkaisuista.

että mitä ne tulee olemaan, kun olet 40 v?



mä olen sitä mieltä että on sääli, että ihmiset vanhenee liian aikaisin.

Ikää 26 vuotta, yksi lapsi alle vuoden, ja toisen yritän saada vain, koska lapsia kuuluu olla useampi kuin yksi. Vauvakuumetta ei ole, vauvavuosi on aika berberistä. Minäkin haluan, että voin olla lapselle läsnä, eikä siten, että lapset ovat vain yksi suuri lauma, joiden asiat menevät sekaisin päässäni. Siksi max 2 lasta ja nuorina nekin. Aamen.

Vain silloin,kun odotti minua,hän ompeli minulle vaatekaappi mekkoja jo valmiksi ja osti balettitossuja. Eikä tiennyt,kumpi on tulossa,silloin ei ollut ultra.

Minulle sopivin aika hankkia lapsia oli kun täytin 37v. Olin edennyt urallani nopeasti, matkustellut paljon työni puolesta, hankkinut kansainvälistä kokemusta ja kattavan verkoston ja saanut useamman maininnan osaamisestani oman alani julkaisuissa. Nyt en enää pysty etenemään urallani paitsi perustamalla oman yrityksen. Sitä en tahdo.



Oli siis sopiva aika perustaa perhe. Esimiesasemassa voin edelleen pyörittää ja hyödyntää kontektejani mutta delegoin työnteon nuoremmille kolleegoille. Minulla on aikaa lapselle ja nautin näistä "välivuosista" ja lapsen kasvattamisesta.



Tahtoisin takaisin työelämään muutamaksi vuodeksi ennen kuin hankimme toisen lapsen. Jaksaminen ei ole ongelma - joskus en malta odottaa että lapsi heräisi päiväunilta jotta voisimme taas tehdä jotain hauskaa yhdessä. Toivottavasti saan vielä toisen lapsen 40v.

Vain silloin,kun odotti minua,hän ompeli minulle vaatekaappi mekkoja jo valmiksi ja osti balettitossuja. Eikä tiennyt,kumpi on tulossa,silloin ei ollut ultra.

Jollekulle useampi.

Sikäli olen samaa mieltä kuin ap, että lapset kannattaa tehdä nuorena. Mutta ei niitä silti pidä tehtailla siksi, että on nuori ja "pitää" hankkia lapsia.



Kai ap:llakin oli joitain syitä, miksi ei hankkinut niitä lapsia 10v sitten? Jos et ollut silloin valmis äidiksi. Itse tunnen monia kolmekymppisiä, jotka eivät vaikuta kovin kypsiltä vanhemmiksi vieläkään.



Rohkea päätös on sekin, jos jättää ne lapset hankkimatta.