G: Miksi et pidä puolisosi sisaruksista?

on huonosti käyttäytyvä, pahalle haiseva, tyhmä ja yrittää hyötyä minusta taloudellisesti.

aikanaan. Olin tietysti asiasta innoissani. Lopulta tilanne johti kuitenkin siihen että ystäväni oli sairaalloisen mustasukkainen veljestäni ja alkoi vihata minua. Mökötti jos veli soitti mulle, ja kerran kun riehuttiin leikisti veljen kanssa (oltiin siinä n parikymppisiä) tämä nainen veti niin hirveet herneet nenään että mökötti vessassa puolipäivää. Äidilleni oli myös tosi mustasukkainen veljestäni. Saattoi vanhempieni luona ollessaan itkeä vaatehuoneessa tuntikausia.



Meni ystävyys -onneksi- siinä rytäkässä ja onneksi veli lemppasi sen hullun naisen.

mun tarina on seuraava. Olimme veljeni kanssa tosi läheisiä kunnes kuvioihin tuli eräs nainen. Nainen ensitöikseen rajoitti veljeni menoja ja tekemisiä. Veljeni oli tekemisissä enimmäkseen tämän vaimonsa sisarten kanssa ja omille sisarille (tai vanhemmille) ei enää aikaa riittänytkään. Suhdeluku oli jotakin luokkaa 99-1. Ero aiempaan (ja aiempiin seurustelusuhteisiin) oli ilmiselvä.

Kun aiemmin olimme tiivis sisarusporukka (+puolisot), tämä uusi vaimo kuivatti kasaan kaiken mahdollisen. Ei enää yhteisiä matkoja, ei yhteisiä juhlia, ei yhteisiä remonttitalkoita (paitsi tietysti aina silloin, kun he itse tarvitsivat apua)... Yksi oli puolisonsa kanssa aina joukosta poissa.



Anyway, musta se kertoo aika paljon tästä ihmisestä, ettei voi hyväksyä miehensä siskoja ja veljiä. Ja kertoohan se veljestänikin, että antaa asioiden mennä tällä mallilla. Mutta hän on valintansa tehnyt ja kantanee itse seuraukset.

Mun miehen sisko, 4:n pienen lapsen äiti juoksee baareissa ja vieraissa ja valittaa ja kitisee elämätöntä nuoruutta. Äitinsä hoitaa lapsia ja aviomies tienaa rahaa että talous jollain lailla pysyy pystyssä. Jaksettiin katella tätä mieheni kanss monta vuotta ja ei puututtu tohon vieraissa hyppäämiseen,jokaisen oma asia. Kunnes panetti itsensä paksuksi 21-vuotialla pojalla,miehen sisko 35-v. Tätä episodia ennen halusi avioeron ja jännän sinkkuelämän. En voi ymmärtää mitä jännää on olla sinkkuna 12000 asukkaan pikkukylässä jossa on ihan koko ikänsä asunut. Nyt lapsia kahdelle eri äijälle ja juoksee kylän ainoossa baarissa ja on aina hetken jonkun kanssa. Omaa äitiään kohtelee tosi rumasti. Ollaan sanottu tosta sen käytöksestä. Nyt asia on mennyt niin että minä olen syypää joka on kääntänyt pikkuveljen pään. Eukko ei suostu tajuamaan että vaikka ollaan sisaruksia niin se ei tarkoita sitä että hyväksyy toisen tempaukset.

hyvin tulen toimeen hänen veljiensäkin kanssa. Joten en tiedä. Kuulostaa todella lapselliselta.

sisar ... josta pidän tosi paljon :)

Kälylläni eli miehen siskolla on lapsia kolmelle eri miehelle. Opiskelu ei ole kiinnostanut tai mikään muukaan itsensä sivistäminen. Ainoat jutun aiheet on että kuka mies on kulloinkin kierroksessa ja kuinka kännissä oli baarissa. Lukee ainoastaan seiskaa ja naistenlehtiä. Ei ole koskaan asunut missään muussa kaupungissa kuin samassa pienessä maalaiskaupungissa. Rakensi talon 1,5 km päähän lapsuudenkodistaan. Ei tiedä oikein mistään mitään niin paitsi bilettämisestä ja miesten huomiosta.

joka pilaa aina kaiken. Ei auta lääkkeet eikä terapiat. Vie kaikki voimat, jos yrittää auttaa häntä. On koettu.

Olemme olleet yhdessä miehen kanssa 7 v ja kaksi lasta on. Miehen veli taas asuu ulkomailla, eikä voi sietää minua. Emme ole juurikaan tekemisissä kuin pakolliset sukujuhlat ja niissäkin erittäin satunnaisesti. En voi sanoa, etten pitäisi heistä, he eivät vaan kuulu minun elämääni millään lailla.

He eivät myöskään tunnu pitävän kovin paljon toisistaan. He eivät tapaa edes vuosittain, ja aina ajoittain heillä on jotain ihmeen draamaa keskenään, sähkösyyttelyä siitä miten joku on muka toista jollain lailla joskus ties koska loukannut.



Neljä sisarusta, kaksi miestä ja kaksi naista. Kaikki noin periaatteessa fiksuja aikuisia ihmisiä, mutta perhedynamiikka on heillä tosi kummallista.

t. edellinen

Minä olen varmaan tällainen veljeni puolison vihaama sisar. En voi ymmärtää veljen vaimon käytöstä ja syrjintaa, itse kun olen aina yrittänyt olla ystävällinen ja ottanut hänet perheeseemme avosylin, tarjonnut hienovaraisesti apuani (esim. lastenhoidossa että pääsevät välillä kahdestaan rentoutumaan jne), ollut kohtelias ja huomioonottava jnejne.



Kyse on pienistä ja isoista asioista, ihan peruskohteliaisuudestakin. Tai ehkä paremminkin veljen vaimon puutteista noilla sektoreilla. Tätä asiaa olen puinut joskus surullisena myös esim. äitini kanssa ja äidin mukaan veljen vaimolla on varmaan vain niin heikko itsetunto, että ihan ok-näköinen ja koulutettu nainen saattaa aiheuttaa kateuden ja mustasukkaisuuden tunteita joissakin henkilöissä ilman mitään tiettyjä ärsykkeitä.



Itse olen alusta asti suhtautunut oman miehen sisariin kuin ikiomiin lähisukulaisiin (ja sellaisiahan he luonnollisesti ovatkin miehen kautta) ja joskus tuntuu, että otan miehen sisaruksia enemmän huomioon kuin mies itse edes tajuaisi tehdä (muistutan juhlapäivistä, suorastaan "käsken" pitämään enemmän yhteyttä, tarjoamaan apuaan jne). Jos minä olisin käyttäytynyt mieheni sisaria kohtaan kuten minua kohtaan on veljeni vaimon toimesta vuosien aikana käyttäydytty, olisi mies puolestani ollut täysin oikeutettu hakemaan eroa samantien.

Mieheni sisaruksista pidän paljon. Ei mitään ongelmaa heidän kanssaan.



Veljeni entisestä tyttöystävästä sen sijaan en pitänyt yhtään. Oli oikea "prinsessa". Prinsessa kiukutteli ja murjotti jatkuvasti jos asiat ei mennyt hänen mielensä mukaan.



Pari kesää sitten veljeni oli apuna setäni maatilalla heinätöissä. Tyttöystävää pyydettiin mukaan avuksi, palkankin olisi saanut. Mutta ei, jäi mieluummin kotiin (yhteinen asunto veljen kanssa) ja soitteli sieltä vähintään kerran tunnissa ja uhkaili jättävänsä veljeni jos tämä ei tule heti kotiin.



Facebookissa oli joko pusi pusi-kuvia tai itkupotkuraivareita ja julkisesti haukkui veljeni kusipääksi jne.



Myöhemmin sääti jonkun miehen kanssa vielä ollessaan veljen kanssa. Erosivat ja sinkkuna ollessaan välillä veljeni oli ollut jonkun naisen kanssa. Prinsessa oli soitellut veljelleni ja haukkunut tämän taas kusipääksi, vaikka itse oli sen samaisen säätönsä kanssa.



Sanalla sanoen, se nainen oli sekopää. Onneksi eivät ole enää yhdessä. Loppuaikoina mitä olivat yhdessä, ei prinsessa ollut enää tervetullut meille.

Hän ei tervehdi, ja kun saimme vauvan, ei onnitellut eikä edes katsonut vauvaamme kun "näki" tämän ensi kerran. Eli ei mitään tapoja. Ei mieskään enää pidä yhteyttä tuohon outoon tuppisuuhun.

ne on niin tyhmiä. Minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa tutustua heihin, sillä koen, että eivät liity meihin mitenkään.

Jos olen jutustellut jotain, niin toisesta on nähnyt, ettei aihe kosketa. En oikein osaa keskustella sisaren kanssa mistään omasta teemasta, kun ne ei kiinnosta toista. Ihan eri kulttuuri ja tapakasvatus kuin mulla.



Kritisoi veljeään mulle tai siis tuo esille pieniä juttuja, joita mieheni ei muka tee oikein. Sisar myös esittää parannusehdotuksia kotiimme ja muutenkin on yrittänyt vaikuttaa meidän perheen sisäisiin ratkaisuihin.



Sanoo suoraan tai selän takana asioita, joita pidän loukkaavina. Määräilevä ja antaa itsestään juonin kuvan.



Tulisin mielelläni toimeen hänen kanssaan, mutta olen huomannut, että kannattaa pitää etäisyyttä. Näin ei tule väärinkäsityksiä eikä riitaa turhasta.

he ovat teennäisiä, eivätkä ole osoittaneet halunneensa ottaa minua perheeseen mukaan. Mitä sitä väkisin yrittämään kun itse yritin ensin vuosia. Meillä ei ole mitään yhteistä.

ja mikään ei kuulemma ole omaa syytä, kaikki aina muiden. Esim. kun sai potkut töistä kun oli kännissä ja krapulassa niin ei kuulemma ollut hänen syy vaan työnantaja oli tiukkis joka vihaa häntä jne...

Mieheni sisko olettaa että joku muu ylläpitää ja kustantaa hänen elämänsä. Anoppini eli hänen äitinsä on lastenhoitoautomaatti että daami pääsee baareihin kiehnäämään. Anoppi on tosi väsynyt välillä mutta ei uskalla viheltää peliä poikki. Anoppi ostaa ruokaa,maksaa laskuja,auton lainaa ja lapsille vaatteita. Miehensiskolla on aina pitkä vaatimuslista mitä pitää olla itselle ja lapsille. Itse ei ole tietenkään viitsinyt opiskella vaan meni naimisiin suurinpiirtein ekan poikaystävän kanssa ja erosi jossain ihme kolmenkympin kriiseissä. Meille veetuilee meidän hankinnoista,elämänvalinnoista yms. Mutta ollaan kyllä ihan itse opiskeltu monta vuotta ja haluttu tehdä uraa ja sitten vasta lapset. Ja meidän lasten ei tarvitse mummolassa olla päivä tolkulla vain siksi että äiti kiehnää baareissa. Miehen siskon vaihtuvat miehet on luku sinänsä. Anoppi olisi viime kesänä lähtenyt viikoksi viroon kylpylään mutta hänen tyttärensä ei olisi kuulemma pärjännyt viikkoa ilman äitiä. No,miehen sisko aikuistuu vasta sistten kun anopista aika jättää. Me olemme lopettaneet rahan lainaamisen,auton lainaamisen yms. Jokaisen pitää ottaa vastuu omasta elämästä.

Mun miehellä on ihanat sisarukset ja heillä ihanat puolisot! Itse olen ainoa lapsi, ja nautin suunnattomasti mieheni ihanan isosta perheestä ja aivan upeista suhteista heihin kaikkiin - appivanhempanikin ovat täysiä napakymppejä! Olen onnellinen, kun olen saanut avioliiton kautta noin ison perheen!