Exä asuu VÄKISIN lasten ja minun kanssani, poliisi ei auta

En lukenut muiden vastauksia, ehkä tulee samoja vinkkejä:

Ilmeisesti ex-avomies?, ja avoliitto loppunut joten poliisi on väärässä - heidän tulisi auttaa häädössä, yhteistyössä esim.isännöitsijän kanssa tai talonyhtiön.

Jos et pysty puhumaan puhelimessa kotona niin pystytkö esim.kun viet lapsia kouluun/päiväkotiin yms.soittamaan sossuille tai jättämään viestin. Yritä vielä tavoitella oman alueen poliisia.



Olet poikki, mutta pysy vaan rauhallisena.

Voisiko lapsiesi isä aikaisemmasta liitosta auttaa? Esim.pitäisi kolmea vanhimpaa vähän aikaa hoidossa/hoitaisi kolmen lapsen arkea niin saisit sillä aikaa hoidettua ex-avomiehen ulos.



Käy myös lastenvalvojalla - tämä on tärkeää yhteisten lastenne kannalta!! On suotavaa, vaikka tulet saamana miehen ulos kodistasi, (kun miehelle aika sopiva) että lapset näkisivät isäänsä. Menette myöhemmin yhdessä lastenvalvojalle. Äläkä pelkää, ei ne usko ex-miestäsi. Anna uhkausten mennä toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään, ja ajattele että lapsillekaan ei ole hyvä elää tuollaisessa ilmapiirissä. Lapset vaistoavat, ja heitäkin pelottaa jossa äiti on alistettu. Tuommoinen tilanne aiheutta lapsille myös tunnevaivaa koska tilanne on ristiriitainen: mies on heille kuitenkin isä ja isäpuoli, he välittävät miehestä (jos ei nyt ihan kauhea ole) vaikka sinun ja miehesi suhde onkin ohi ja välit pahasti tulehtuneet. Silti yhteinen vahemmuus jatkuu lapsille.

Muista lastenvalvoja, ehkä sitä kautta voivat ottaa muunkin viranomaisen avuksesi. Älä häpeä avunpyytämistä, olet kurjassa tilanteessa jossa et pärjää yksin, tämä ei ollut moite vaan toteamus.

Jos asia ei lähde nyt järjestäytymään, mene turvakotiin kunnes mies on häädetty - kyllä sinua nyt jonkun on autettava. Sitten kun mies on häädetty, vaihda lukot kun olet sopinut asiasta asunnon omistajan kanssa.

Onko asunnossasi jotain arvokasta jonka mies voi varastaa sillä aikaa kun olet lasten kanssa poissa (dokumentteja, passit, muuta arvokasta), ja ovatko ne kotivakuutuksessa? yms.



Kyllä sä pärjäät, kunhan etenet nyt harkitusti ja vaadit apua. Kirjaa ylös aina viranomaisten nimet (esim.poliisi) kun puhut. Voit palata asiaan jälkikäteen jos et apua saa.



Eihän mies kohtele lapsia huonosti? Ethän itse uhkaa miestä lapsilla mitenkään?

Tiedät varmaan että miehen henkinen ja fyysinen väkivalta vaan lisääntyy.



Täältä lähtee tsemppiä!

Ap kertoi aloituksessaan, että mies on itse siirtänyt kirjansa pois asunnosta sekä irtisanoutunut vuokrasopimuksesta. Silloin se ei enää ole miehen koti ja näin ollen mies saadaan poistaa asunnosta. Kyllä poliisinkin jo pitäisi tähän puuttua, jos asunnossa on väkisin sinne kuulumaton henkilö. Joko ap ei ole kertonut kaikkea, ei ole selittänyt poliiseille kaikkea tai sitten tämä on provo. Mikään muu ei selitä sitä, miksi poliisit eivät olisi poistaneet miestä asunnosta, kun se virallisestikaan ei ole miehen koti.

Poliisi poistaa ukon asunnosta jos mies ei ole enää asunnossa kirjoilla. Se että on ollut ap:n avo/aviomies joskus muinoin, ei ole peruste poistamatta jättämiselle.

Joko ap ei kerro meille kaikkea tai on poliiseille selittänyt niin sekavasti, ettei siitä ole saanut selville päätä eikä häntää. Veikkaan molempia.

Huokaus, vakavalla asialla pilaillaan ja huolestutetaan toisia palstalaisia.

Ja poliisi kyllä poisti miehen asunnosta, koska hän ei ollut kirjoilla asunnossa.

En viitsinyt lukea mollaus-viestejä, saa pahan mielen ja en nyt tarvitse yhtään enempää lyttyyn lyömistä.



Olen itsekin jo aikasta varma, että poliisi toimi kohdallani neuvoineen väärin ja kai voisin senkin asian joskus viedä eteenpäin, mutta tuskin jaksan.



Se miksi asia on vienyt päiviä on se, että alkuun mies lupasi lähes päivittäin lähteä ja pakkasi laukkunsakin, mutta eipä lähtenytkään. Olin tosi pettynyt kun palasi takaisin, en kerinnyt edes lukkoa vaihdattamaan ja silloin siihen ei olisi ollut vielä tarpeeksi tositteita.

Sain tänään talonkirjaotteen meiliin hoidettua ja vuokraisännän kanssa sovittua, että hän tekee kanssani sopimuksen uudestaan vain omalle nimelleni.



Olen joutunut soittamaan asiapuheluita vessasta lukkojen takaa, samoin kirjoitin aamulla viestiäni kun mies nukkui ja aamupäivällä vastasin vessassa.

Kyllä hän kollaa koneenkin ja siksi en voi vielä tähän laittaa kaikkea, mutta asiamme on ratkennut siten, että to tai pe hän on poissa.

Nyt minun tositteeni riittävät ja tuolloin saan asian hoidettua niin, että isommat ovat koulussa.



Olen koittanut kaikkeni pitää lasten arjen tavanomaisena kaiken paineen keskellä. Siksi emme ole lähteneet minnekään, emmekä siksikään, että olemme olleet hyvin kipeitä, korkeassa kuumeessa päälle viikon.

Nytkin ajattelen, että pääsen huomenna hoitamaan toiseksi nuorimmaisemme tutustumisen päiväkotiin. Hän ja minä ollaan diabeetikkoja mikä myös rajoittaa sitä etten jaksa olla liikkeellä asioilla koko päivää tytön kanssa kun muuten sokeritasapaino kärsii. Perhetyöntekijää ei voi tilata avuksi kun heillä ei ole pistolupaa insuliinille.



En pelleile vakavalla asialla, kuten huomasin vilaukselta jonkun väittävän vaan tämä on taivaan tosi koko juttu. Olen vaan ollut niin alistettu. Silti kiitän vastauksista sillä ne antoi mulle tänään potkua jaksaa viesä asiaa niin paljon eteenpäin, että todellakin pääsemme viikonlopuksi rauhaan.



Ihmettelen tosissani poliisin käytöstä sillä esim. Tampereella tiedän myös, että vastaavassa tilanteessa poliisi putsasi miehen pois. Onkohan laki muuttunut jotenkin? Sillä lakimieskin puhui jostain omavaltaisesta jostain, en muista nimikettä mistä tosiaan voi tuon sakkorangaistuksenkin saada kuten aiemmin mainitsin.



Olen myös ollut rahaloukussa tämän asian vuoksi, mikä on hidastanut asiaa ja se, että mies on välillä poistanut meiltä nettiyhteyden (sen nimissä)ottamalla johdot modeemista pois ja sulkemalla modeemin tukisivuilta yhteyden, enkä tiedä salasanaa.

Nyt hommasin varuiksi prepaidin mokkulan ja tilasin netin omalle nimelle, tosin siihen menee kanssa muutama päivä.





Koen olleeni kuin vanki, alistettu sellainen. Olen välillä uskonut olevani oikeasti hullu. Menin kertaalleen psykiatrillekin ja sain masennuslääkkeet. En tosin vielä silloin voinut tyhjentää kaikkea psykiatrille sillä kun aikaa ei ollut tarpeeksi (yksityinen) ja minulla ei olisi ollut varaa heti uudelle käynnille. Jotenkin myös kys. psykiatri oli sen oloinen ettei hän aidosti kuunnellut.

Tunsin olevani yksin ja olinkin. Kävin juttelemassa myös diakonille. Kukaan ei oikein osannut neuvoa silloin vielä, että mistä lähteä liikkeelle kun mies oli vielä kirjoilla ja vuokrasopimuksessa. Hain vain itse asuntoa hyvin aktiivisesti.

Ei ollut helppoa saada miestä allekirjoittamaan irtisanomista vuokrasopimuksesta, mutta kun tajusi, että asunto jäisi kuluineen hänelle niin kirjoitti. Siitä se lähti hissuksiin liikkeelle.

Samaan aikaan lapset ovat saaneet käydä kouluaan ja olla kavereidensa kanssa sekä harrastaa.



Meillä on myös lemmikkejä: koira, kissa ja pupu. Koira on nimelläni ja sitä en voisi turvakotiinkaan ottaa. Mies tekisi heti ilmoituksen eläinsuojeluun heitteille jätöstä tmv.

jos lähtisin, vaikka hän jäisi asuntoon.



Kerran hän meinasi soittaa mulle ambulanssin kun en ollut kuten hän halusi. Uhkasi sanovansa, että olen seonnut.

Yritin vaan olla ja itkin. Hoisin lapset ja tein tavalliset kotiaskareet miehen silmän alla ja kun menin suihkuun laitoin nuorimman (2v.) syöttötuoliin kun epäilin ettei mies katsoisi hänen perään. Suihkussa ollessani hän uhkasi soittaa poliisin.

Jotenkin olen ollut tuolloin aina lamaantunut, en vaan osaa selittää. En edes tiedä mistä alan asiaa puhumaan kun joskus siihen toivottavasti pystyn kunnolla.

Tänne nettiin on jotenkin helpompaa kirjoittaa, mutta sekään ei ole sama kun ei voi puhua kuin kasvotusten ja olla henkilökohtaisessa keskustelutilanteessa niin ettei kukaan väitä provoksi vaan näkee minut, lapset ja kuuntelee itkuni.

Itkua ei ole tullut aikaan enään.



Samaan aikaan mulla olisi itsellä lääkäriaikoja perussairauksieni vuoksi (reuma ja paljon muuta fyysistä) ja joudun niitä siirtämään kun energia ei riitä, vaikka nekin olisi tärkeitä käyntejä niin asiasta vinoillaan. Myöhästyin viimeksi lääkäristä 10min. niin piti mulle kuin lapselle puhuttelun käytävällä kuinka on paha asia olla myöhässä. Meinasin pillahtaa itkuun kun yritin mennä, mutta miehen takia en meinannut päästä ajoissa kun vaati tehdä yhtä ja toista ennen kuin lähden ja sitten vielä sokerini putosi pahasti.

Tuntui turhalta edes yrittää alkaa selittää. Ajattelin, että olen vaan itse syypää ja en henk.koht. asioita ala käytävällä kertomaan.

Itkin kotimatkalla, enkä koskaan mene sille lääkärille enään.



Tiedän, että olen aika herkkä nyt, mutta kuten sanoin niin itku ei silti tule, vaikka sisälläni itken. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.



Kenenkään ei ole minua pakko uskoa.

Se, että mies löi minua kerran ja tein siitä ilmoituksen niin jouduin senkin anelemaan, että se poistettaisiin sillä kotiolot olisi käynyt vieläkin tukalemmiksi ja silloin oli vielä pakko olla saman katon alla.

Tuolloin poliisi neuvoi minua tekemään tuon hakemuksen yhteiselämän lopettamisesta ja sanoi asian kuuluvan ulosotolle, jotka pyytää sitten virka-apua jos tarvitsevat. Tein sen saman päivänä, ostin jostain lakisivuilta valmiin lomakkeen kun en halunnut tuhlata päivääkään odottaen aikaa asianajajalle.

No, se olikin nyt turhaa.



Arvatkaa miltä on tuntunut kun hakee apua ja ei sitä saa????

Ihan olen puhunut selkeästi poliisille.





nyt pitää lopettaa, mies tuli...





AP

että soitin päivystävään lukkoliikkeeseen ja se olisi maksanut melki 500e ja laskumahhd. ei ole. Mulla ei ole nyt sellaista rahaa. Siksi sovimme muuta mitä en nyt tähän laita jos mies tän lukee (etsii vauvan sivuilta kun tietää mun täällä käyvän ja vinoili siitä jo, ei auta sivuhistorian poisto).

Tuon päivystävän lukkojen vaihdon lisäksi ne olis ollut vaan väliaikaiset ja olisi pitänyt silti laitattaa myöh uudet jotka sopii avaimiltaan myös yleisiin tiloihin.

Mutta tosiaan ei asiasta enempää. Nyt vaan huominen rauhallisesti...



JOS ryhtyy uhkaileen niin soitan hätänumeroon ihan varmasti!

Se mua neuvonut poliisi on ollut koko ajan yks ja sama, ei se edes antanu mun tehdä lähestymiskielto hakemusta.

Taidan valittaa siitä heti kun vaan voimat piisaa.





Nyt poistun ja palaan sitten kertomaan, en riskeeraa henkeäni enkä lasten. Lapsiin mies ei ole koskenut. En ole kiristänyt lapsilla kuten joku mietti, ei ole tapaistani.





Ap

sinulle, en osaa muuta sanoa.



Koita pitää itsestäsikin huolta sikäli kun ehdit ja pystyt, olet lapsillesi tärkeä ja kullan arvoinen äiti.



Toivottavasti kaikki kääntyy paremmaksi.

5 lasta joutuu asumaan narkkarin kanssa? Välittömästi lähdet ja jätä vaikka kaikki sille miehelle. Pitäkööt.

Pakkaa vain välttämättömin ja lasten suosikki vaatteet ja lelut ja lähdet.

Toinen vaihtoehto on se et haet KAIKILLE lapsillesi huostaanottoa jolloin ainakin lapset pääsee turvaan.

Ei ole mieltä lähteä turvataloon niin kauan kun kaikki on rauhallista.

Mies olettaa, että voin soittaa koska vaan poliisit ja häätää hänet ja on siksi nyt ollut ihan ok.

Tein selväksi, että näin tapahtuu jos ei käyttäydy MINUN ja LASTEN kodissa. En siedä edes puhetta mikä on lähelläkään painostusta tai kiristämistä tmv.



Lähden pian nuorimmaisten kanssa päiväkotiin tutustumaan ja isommat on kaikki koulussa. Matkalla soitan sitten sinne lastensuojeluunkin ja ilmoitan tilanteen ja sen mitä olen tekemässä.

Tahtoisin ja aion toivoa, että tulevat paikalle kun mies häädetään. Aion toivoa myös ensi viikolle sitä perhetyöntekijää ihan vain seurakseni, jotta saan puhua.

Päiväkotiin ja kouluun ilmoitan tilanteen. Ei tämä nyt ainakaan lapsissa näy, mutta voi häätöepisodin jälkeen tulla jotain reagointia, silloin opettaja ja hoitajat päiväkodissa osaavat ymmärtää lapsia ja tukea heitä minun lisäkseni ja kun en ole paikalla.



Viimeksikään turvataloon ei ollut edes tilaa meille. Hiljan tuossa katselin, että Helsingissä näkyy olevan sellaisia kalustettuja hotellin tapaisia asuntoja minne voimme mennä, ne tosin on aika hintavia, mutta en välitä. Olen valmis laittamaan kaikki rahani siihen, että kaikilla on hyvä olla.

Sellainen on sitten hyvä vaihtoehto ja sinnekin voi sosiaalityöntekijät tulla auttamaan asioissa eteenpäin jos tilanne kotona muuttuu painostavaksi uudestaan.



Kuten sanoin niin tilanne on nyt rauhallinen ja jos se ei mihinkään muutu niin olemme tässä.

En jätä eläimiä ja kaikkea vaivalla hankkimaani miehelle kuin hyvin lyhyeksi aikaa jos on pakko.

Olen nyt yksin vastuussa asunnosta ja siitä mitä täällä tapahtuu, vaikka mies tuhoa tekisikin niin minä ne kaikki joudun korjauttamaan.

Voisi pistää kiivastuksissaan aivan kaiken päreiksi.

Nyt mies nukkuu, otti eilen lääkkeitä mitä sai yksityiseltä lääkäriltä... rauhoittavat kaiketi aika paljon. Mulle sopii hyvin, vaikka nukkuisi koko päivän.



En muuta mietikään kuin lasten parasta ja siksi koitan vaan olla ja myötäillä kun tiedän, että viikonlopuksi kaikki on ohi.

Isommille olen kertonut, että viikonlopuksi kaikki on ohi ja saamme olla rauhassa.

Meillä ei ole huuto, ei riehumista, ei mitään nyt sellaista mikä vahingoittaisi ketään. Paitsi itse sisimmissäni stressaan tulevaa koitosta, mutta olen siihen jo valmis. Olen käynyt tulevaa tilannetta mielessäni läpi ja kaikkea miten mies varmaan koittaa vedota tunteisiini, mutta olen valmistanut itseäni siihen, että pysyn tiukkana, enkä ala säälimään. Vakuuttanut, että on kaikille parempi niin.



Mutta









HUOMIO !!!!!











kaikille jotka asuvat Helsingissä ja tahtovat auttaa ja uskovat voivansa tehdä asialle jotain jo nyt niin otan avun vastaan kyllä. Tarvitsen tukea kyllä enkä tunne täältä ketään.

Jos joku uskoo, että voidaan mennä poliisilaitokselle ja saa heidän avullaan miehen ulos niin saa tulla kanssani kokeilemaan.

Sittenpähän näkee ettei kaikki mene kuin elokuvissa ja jos joku saa asian menemään kuten olen toivonut ja aiemmin yrittänyt niin olen tuhannesti kiitollinen.

Autoa en omista ja nytkin mun on vaikea kävellä kun mun lonkka vinoilee (tulossa tekonivel-leikkaus), joten julkisilla kuljeskelen.

Voit jättää tänne yhteystietosi, esim. sähköpostiosoitteen niin vastaan kyllä.





Olen itse ns. kunnon kansalainen. Olen käynyt töissä ja opiskellut. Nyt olen kotihoidon tuella nuorimman kanssa, koska en pystyisi nyt terveydentilan takia työelämään. Leikkauksen jälkeen toivottavasti taas pystyn.

IKINÄ en ole edes kokeillut huumeita ja alkoholia en juo (uuden vuoden iltana 2 lasillista mietoa viiniä ja sitä edeltävää en edes muista koska) juurikaan koskaan.

Sairauksienkin takia päivärytmimme on todella tasainen ja koen olevani ihan hyvä äiti. Meillä on siistiä ja lapset on aina hoidettu ja puhtaina.

Joka päivä teen ruuan ja lapset saavat 2 lämmintä ateriaa joka päivä.

Olen kuullut ihmisiltä päinvastoin kommenttia, että olen liiankin yritteliäs ja teen liikaakin lasteni eteen. Koskaan ei ole mielestäni liikaa. Lapset on mun kultakimpaleeni, rakkaimpiani.

Tämä sille joka miettii tulevansa ehkä avuksi. Et ole tulossa auttamaan ketään himphamppelia, enkä sellaisen auttajan matkaan tule joka aliarvioi minut ihmisenä, sellaisesta ei voi seurata hyvää.

Voi ajatella, että tulee auttamaan minua siksi, että omat voimani on vähissä ja olla oikeasti avuksi. Jokaisen äidin luulisi tietävän kuinka vahva on rakkaus omaan lapseen, että minulla on tunteet pelissä. Minulle tämä ei ole vaan pelkkää näyttämistä ja peliä. Lasten tunteet on otettava huomioon. Lapset haluavat olla kotona, tosin olen sanonut heille (isommille), että minun tehtäväni on silti aikuisena päättää milloin on lähdettävä jos on lähdettävä, että he eivät lapsena vielä välttämättä näe omaa parastaan. Ovat tyytyneet tähän selvitykseen.





Nyt on jatkettava aamupuuhia, jotta pääsee hoitamaan asioita lisää...







AP

itsellä nyt kaikki kotona. Jos mies ei ole heidän osoitteessa kirjoilla, poliisi poistaa miehen kämpästä ap:n pyynnöstä. Kuinkahan moni tässä on sen jo sanonut, ihan omasta kokemuksesta! Toivottavasti koko juttu on vain jonkun skopään keksintöä eikä oikeasti lapset kärsi tuollaisessa "perheessä"!

on mutta meneehän sitä sekaisin vähemmästäkin..ja on monta lastakin, koiraa ym siinä huollettavana.

Jos mies on poissa kirjoilta niin hänet saa siieltä kyllä heti pois, se on fakta. Poliisi vaan heti kehiin hakemaan hänet ja avain pois, sitten pääsee jatkamaan asioiden hoitoa.

mutta luin kerran sairaalassa lääkärille pääsyä odottaessani jotain naisten lehteä- me naiset tms aivan järkyttävästä perhehelvetistä jos mies todellakin säännöllisesti löi,siis hakkasi naista ja alisti uhkauksilla yms. Nainen ei uskaltanut tehdä mitään. Ja sitten toisaalta miehellä oli hyviä jaksoja jolloin oli ihana aviomies. Mulla tuli kyllä mieleen että voiko tämä olla totta!!!!Nainen vielä ajatteli että oli jotenkin aiheuttanut sen. Etsikääpä se tarina ja lukekaa. Se oli kuin kauhutarina.

ensinnäkin puutun tohon lukkojuttuun, itse olen työskennellyt lukkoliikkeiden kanssa juurikin sarjoitusten saralla... osarilla sen saat todellakin, se on sovittavissa. Jos oveen laitetaan väliaikainen lukko, siihen sinä saat avaimen, silloihan sinulla on edelleen ne vanhat avaimet mitkä käyvät yleisiin tiloihin.



Ja mitä asunnosta poistamiseen tulee, ota yhteys isännöitsijään selitä tilanne, hän myös voi soittaa poliisit ja kyllä varmasti lähtee asunnosta.. niinku kuppa Töölöstä lainaten yhtä isännöitsijää.



sulla on nyt vaan seli seli.. turvakoteja on muuallakin kun helsingissä, mikä vittu meissä naisissa on ettei voi kerrasta uskoo??? Saatana ap sano missä asut ni mä tuun jeesaamaan sut ja lapses pois sieltä.. on se nyt jumalauta kumma että ei oo MUKA ketään sulla auttamassa.