Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on epävarma..
29.01.2013 |
Saimmme eilen tietää,että meille olisi tulossa vauva. Itse olen aina haaveillut omasta lapsesta,ja ollut omakohtaisesti aborttia vastaan.
Olemme myös mieheni kanssa keskustelleet,että hankkisimme lapsen.
Nyt kuitenkin, kun olen raskaana miehni kertoi, että häntä pelottaa. Eikä tiedä mitä meidän pitäisi tehdä. Pidetäänkö me tuleva lapsi vaiko ei.
Itse haluaisin tämän vauvan pitää.
Itseäni pelottaa abortti aivan suunnattomasti, eikä luontoni anna hevillä periksi.
En tiedä mitä tehdä ja miten käsitellä tämän asian mieheni kanssa.
Kunnioitan miestäni ja hänen mielipidettään.
Eli lapsen pitäminen "sanoi mies mitä vaan" ei ole ratkaisu.
Kommentit (15)
niin että molemmat sen ovat tienneet? No ei tietenkään mitään aborttia, pidät sitten lapsen yksin jos meis ei ole aikuinen. On ihan normaalia alkaa epäillä kun raskaus varmistuu, nyt vaan tietoa hankkimaan ja iloitsemaan yhdessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies vaan sanois, että ei halua lasta niin sulla olis ongelma.
Se, että lapsen tulo pelottaa ja mietityttää on ihan terveen merkki miehessä (ja naisessa).
Kyllä,ilman ehkäisyä meidän molempien yhteisestä päätöksestä. Ajatuksella tulee jos on tullakseen.
Ei vaan oletettu sen tapahtuvan näinkin pian.
Minua tämä ei haittaa, miestä pelottaa eikä tiedä
onko ehkä sittenkään valmis.
vanhoja olette? Kuulostat aika nuorelta.
Jopa naisia voi alkaa pelottamaan vaikka raskaus on ollut suunniteltu :)
Menee ohi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niin nuoria. Minä olen 28v ja mieheni 35v.
En ole hihkunut riemusta tästä raskaudesta,koska en voi olla varma miten tässä tulee käymään.
Eiköhän se riemu sieltä tule,jos mieheltä kaikkoaa pelko.
Kun vaan löytäisin oikeat sanat,jolla tsempata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse olet sitä mieltä, että haluat lapsen pitää ja vastustat aborttia, älä missään nimessä mene sitä tekemään.
Koko lopun elämäsi tulet sitä märehtimään ja katumaan ja pahimmassa tapauksessa parisuhteesi kariutuu katkeruuteesi miestäsi kohtaan.
Ja sanopas sille miehellesi, että mistäs hän tietää, saisitteko abortin jälkeen enää lasta, ei se raskaaksi tulo ole välttämättä joka kerta niin yksinkertaista.
Mieti tilanne: teet abortin, kadut sitä, etkä onnistukaan enää tulemaan raskaaksi.
Oli miehesi asiasta mitä mieltä tahansa, sinä kannat seuraukset päätöksestäsi viime kädessä, ei miehesi.
Sillä kun vauva syntyy, et enään välitä miehestä yhtään vaan vauva on koko maailmasi. Älä luovu siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tämä on yksi niistä harvoista tilanteista, joissa en henk. koht aborttia hyväksy.
Olet aikuinen ihminen, joka on jättänyt ehkäisyn tieten tahtoen käyttämättä. Sinä kannat myös vastuun, siitä huolimatta onko miehesi pelkuri vai ei. Tässä tilanteessa, kun lapsi on edes yhden ihmisen toivoma, asetetaan sen oikeudet miehen edelle. Et voi valita miestä, koska olet itse päättänyt tämän elämän alulle laittaa.
Abortti ei myöskään ole mikään riskitön juttu. Olisitko valmis elämään sen kanssa, että jokin menee vikaan, etkä pysty enää saamaan lapsia?
On ehkä paras totutella ajatukseen, että sinä saat tämän lapsen ja kasvatat sen omanasi, oli mies mukana tai ei. Et ole miehesi omaisuutta, olet vahva itsenäinen nainen. Sisälläsi kasvaa elämä, jonka myötä muutut äidiksi. Haluatko olla leijonaemo vai ovimatto?
Se että mies on näinkin tärkeässä asiassa tuollainen tuuliviiri, antaa vähän huolestuttavan kuvan. Uskon kuitenkin, että hän ensijärkytyksen jälkeen innostuu raskaudesta. Miehet osaa olla melkoisia vikisijöitä.
Ihanaa odotusta!
ja koska olette lasta suunnitelleet ja halunneet ja tietoisesti jättäneet ehkäisyn pois, niin sanoisin, että älkää nyt jänistäkö.
Miehen jännitys on luultavasti "normaalia" jännitys, jota kaikilla on ekan lapsen kohdalla. miehet saattavat myös miettiä ihan eri juttuja kuin aniset, vaikka sitä, miten rahat riittää, jos tarvitaan isompi asunto ja auto ja toinen on hoitovapaalla... tai sitä, miten parisuhteen käy kun on huutava käärö koko ajan paikalla tms.
Jutelkaa asiasta rauhallisesti ja puhukaan avoimesti siitä, mitä täsmälleen kumpikin pelkää ja jännittää.
Uskon, että kun lapsen saatuanne muistelette tätä vaihetta, teitä naurattaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan normaaleja tunteita ekaansa odottavalle, sekä tulevalle äidill että isällä. Ihan tavallista on myös että välillä tuntuu että ei sittenkään, ei vielä, haluiskin perua koko jutun jne. Kuuluu asiaan. Eikä ole mitään abostin syitä.
Jos teet abortin vastoin omaa tahtoasi, pelkästään sen vuoksi että mies muuttikin mielensä, et tule pääsemään siitä koskaan kunnolla yli. Siitä voi tulla jopa parisuhteenne tuho lopulta.
mutta en kyllä tällaisesta "syystä". Luuletko tosiaan että jos miehen vuoksi teet abortin, niin teidän suhde jatkuu? Todennäköisesti itse katkeroidut. Jos mies ei haluakaan lasta kanssasi se kertoo siitä, että hän ei usko teidän suhteeseen. Eli hän jättää sinut joka tapauksessa jonkin ajan päästä, jos on tiukkana tuon abortin kanssa. Normaali pelko kuuluu asiaan, mutta teet väärin itsesäsi ja lastasi kohtaan, jos suostut painostukseen tuossa tilanteessa. Ja on siis 100% varmaa, että teidän suhde ei abortin jälkeen enää kukoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa naisia voi alkaa pelottamaan vaikka raskaus on ollut suunniteltu :)
Menee ohi!
esim. itselleni kävi juuri niin.
Meillä tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta, ja olin aivan hysteerinen kun ymmärsin olevani raskaana. Olin kesälomalla, ja itkin aamusta iltaan lähes koko tuon 4 viikkoa. Abortti ei tullut kysymykseen, ja toivoinkin jopa, että raskaus menisi kesken. Mies lohdutteli sanomalla, että kyllä häntäkin pelottaa, mutta uskoo kaiken menevän hyvin.
Hyvinhän kaikki sitten menikin; lapsi on nyt 5-v, ja ehdottomasti parasta mitä maa päällään kantaa. Voimia ap!
Alue: Aihe vapaa
Ketä tahansa pelottaa uudessa tilanteessa. Luota mieheesi ja anna ajatuksen juurtua. Kyllä hän hyväksyy tilanteen ja rakastaa lasta täydestä sydämestään viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsee silmiin katsomaan.