Raskaudenkeskeytys

Minä olen sitä mieltä, että jos sitä keskeytystä yhtään epäröi, ei sitä oikeastaan kannata tehdä!

Olen keskeyttänyt 23-vuotiaana, kun poikakaveri sanoi että jättää jos pidän lapsen ja vanhemmat ja jopa YTHS-terkkari painostivat jättämään lapsen teon "parempaan aikaan"... Mitään en ole elämässäni niin paljon katunut kuin tuota täysin tarpeetonta aborttia. Olisin ihan hyvin voinut pitää lapsen yksinhuoltajana, ja opiskelutkin olisi onnistunut silti ja kaikki... Ja minä sitten en ikinä myöhemminkään saanut lasta, menetin ainoan mahdollisuuteni siinä lykätessäni "parempaan aikaan"...

Jos sun täytyy asiaa vähänkään miettiä ni älä tee aborttia. Tulet katumaan.

katumista. Lapsensaantia en tulisi katumaan koskaan, mutta entä sitten keskeytystä? Kukaan ei siis ole painostanut, ja pääsin oikein terkallekin asiasta keskustelemaan, mutta kun ei tiedä mitä tehdä. Esikoinen on nyt 1,5-vuotias, ja ihan helppo lapsi, vaan en koskaan suunnitellut saavani lapsia näin pienellä ikäerolla. Miehen kanssa on ollut viime aikoina erittäin vaikeaa. Kuitenkin, tämä suunnittelematon raskaus on taas lähentänyt meitä. Kuitenkin mietin, jaksaisinko kuitenkaan kahden lapsen mahdollisena yksinhuoltajana? Perustuen siis parisuhteen nykyisiin ongelmiin, ei siihen että mies lähtisi lapsen takia. Aikaahan nyt vielä olisi saada lisää lapsia, ikää vasta 22, mutta siltikin... Töitä ei ole, koulutuspaikkaa olen vasta hakemassa. Miehellä onneksi vakituinen työ. Voi apua! Hemmetin kierukka, sitäkään en ymmärrä miten voi pettää vaikken edes käyttänyt tamponia kun kiellettiin!

Minä olen saanut yhden lapsen, mutta sitten sain keskenmenon, joka jouduttiin kaapimaan rv 10. Siinä kaavinnassa tapahtui ehkä jotain erikoista (ei tulehdus) mutta toista lasta en saanut enää.



Kaavinnan jälkeen mulla alkoi olla ennen ja jälkeen kuukautisia tiputteluvuotoa viikon verran ja sitä kesti vuoden. Nyt on kyllä normalisoitunut.



Ne kaavinnat eivät ole hyväksi kellekään. Eli jos ensin tekevät sulle sen lääkkeellisesti ja ei poistu kokonaan, joudutaan kaapimaan. Yleensähän kaavinta on turvallista. Kolmesti kaavituille tulee joka neljännelle kiinnikkeitä.



Mun kohtu tähystettiin tiputtelujen takia. Ei löydetty mitään. Silti mietin ,että ehkä johtui siitä kaavinnasta.



Eli tavallaan ajattelen, että jos ei tulekaan toista mahdollisuutta sun saada lasta.



Toinen on tietty eettinen puoli. Voit katua myöhemmin ja uskon, että rakastaisit sitä lasta, kun ajattelet noin kuitenkin. Tappohan se on sitäpaitsi aika turhaan. (Henkesi tai terveytesi ei ole vaarassa, lasta ei ole todettu vammaiseksi, synnytät Suomessa, jossa on hyvä tuki lapsille yhteiskunnan puolelta.)



Harkitse.

Alä tee sitä keskeytystä. Kadut vaan. Ajattele, tekisit sille ekalle lapselle nyt täyssisaruksen koko elämän ajaksi, vaikka sen koti hajoaisikin, niin sisar jää tueksi ja turvaksi koko elämäksi.



En tekisi sun tapauksessa.

Samanlainen järkytys se on miehellekin, mutta aika varmasti ehtii sen verran tottumaan ajatukseen ettei pitäminen haittaa ollenkaan.



Onhan siinä taas ne vauva ajan mahdolliset valvomiset yms. mutta kun sen ensimmäisen 6kk-1v jaksaa sinnitellä yhdessä, on se taas helpompaa :)

minusta noin peruuttamattomissa asioissa täytyy olla täysin varma. Se, että elämä on toisinaan "levällään" on ihan tavallista elämää. Harvoin on juuri täydellistä hetkeä saada lasta. Ja olethan jo äiti, selviät varmasti kahden lapsen yksinhuoltajanakin jos suhteesi miehen kanssa on kriisissä.



Ehkä se esikoisesikin on kiitollinen sinulle jossakin vaiheessa elämää kun hänellä on sisarus tukena ja turvana.

Tietyllä tapaa, olen mielessäni jo päättänyt, että haluaisin tämän lapsen. Koen vain itseni petturiksi, jos nyt hannaan ja sanonkin, etten tee aborttia. Olen siis jo saanut ensimmäisen puollon tuohon toimenpiteeseen. Menin jopa vahingossa hävittämään sen lähetteen, jossain kotonahan se on, mutta jotenkin tuntuu, että jos todella keskeytyksen haluaisin ja olisin siihen valmis, en olisi tuota paperia kadottanut. Mies ei siis painosta, ei missään nimessä, mutta toisaalta en haluaisi myöskään itsekkäästi vain pitää lasta, koska minä sen haluan.



Ap

Kaikki jotka tekevät lapsia, ovat jollain tapaa itsekkäitä, joten et sinä sen kummempi ole vaikka sanoisit ettet mene aborttiin.

alkaa täälläkin. Nimittäin olen 5:llä raskausviikolla ja pidän esikoisvauvani. Tilanne minulla on aika hankala sillä olen 17,lukiossa vielä vuos ja sen jälkeen yliopistoon. Poikaystäväni ei ole suomalainen ja se hankaloittaa tosi paljon, koska kelan tukia hän ei vielä saa ja kaikki rahat menevät asumiseen ja ruokaan. Vanhemmat eivät tästä vielä tiedä ja he ovat kriittisiä sen suhteen että valitsin itselleni hankalan elämän alkaessani seurustella miehen kanssa joka on köyhä. He sanoivat että jos muutetaan yhteen niin he eivät ainakaan auta. Molemmat halutaan pitää vauva ja me rakastetaan toisiamme. Raha on ongelma, mistä sitä saisi?