Pitäisikö psykiatrisen hoidon ja terapian olla läpinäkyvämpää?

Ehdottomasti. Heillehän voidaan sanoa mitä vaan ja heistä myös eteenpäin. Kukaan ei kyseenalaista.

Miten sitä valvottaisiin?

Ehkä jotkut palautelomakkeet? Entä sitten psykoottisten potilaiden vastaukset?

Terapeutti ei voi itse valvoa itseään. Pakolliset tiimit terapeuteille?

No en nyt tiedä "läpinäkyvämpää", koska kyse on kuitenkin aika henkilökohtaisesta yksityisasiasta.

Mutta ehdottomasti pitäisi olla selkeämpää. Eli on ihan selkeä hoitosuunnitelma, tavoitteet, ja lääkkeiden suhteen oma hoitokontaksi ja niidenkin kanssa joku suunnitelma, kuinka kauan niitä käytetään ja koska ajetaan alas ja kenen valvonnassa. Nykyisellään ihmisille vaan jaellaan psyykenlääkkeitä terveyskeskusessa, lähes joka vaivaan on mahdollista saada masennuslääkkeitä. Niiden käyttöä ei valvo kukaan, ei ole mitään hoitosuunnitelmaa jne.

Vierailija kirjoitti:

No en nyt tiedä "läpinäkyvämpää", koska kyse on kuitenkin aika henkilökohtaisesta yksityisasiasta.

Mutta ehdottomasti pitäisi olla selkeämpää. Eli on ihan selkeä hoitosuunnitelma, tavoitteet, ja lääkkeiden suhteen oma hoitokontaksi ja niidenkin kanssa joku suunnitelma, kuinka kauan niitä käytetään ja koska ajetaan alas ja kenen valvonnassa. Nykyisellään ihmisille vaan jaellaan psyykenlääkkeitä terveyskeskusessa, lähes joka vaivaan on mahdollista saada masennuslääkkeitä. Niiden käyttöä ei valvo kukaan, ei ole mitään hoitosuunnitelmaa jne.

*Hoitokontakti

Potilas voi tehdä itse valituksen jos on joku ongelma. Eikai kukaan halua että omia mt-asioita on moni taho tutkimassa ihan varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Potilas voi tehdä itse valituksen jos on joku ongelma. Eikai kukaan halua että omia mt-asioita on moni taho tutkimassa ihan varmuuden vuoksi.

Onhan tuokin aika epäreilua, että sairaat ihmiset haavoittuvaisessa asemassa ja muutenkin voimiensa äärirajoilla, laitetaan taistelemaan siitä, että saavat asiallista hoitoa ja kohtelua. Esim. Jasmin Voutilaisen keissi. Häntä ei auttanut kukaan.

Kun minä olin fyysisten sairauksien sairaalassa, niin lähiomaiseni sai soittaa osastolle ja kuulla selvityksen mitä minusta on tutkittu ja mitä tuloksia saatu.

Kun tuttavani oli psykiatrisessa sairaalassa, niin hänen lähiomaisensa ei saanut tietää mitään. Ei saanut tietää mitä oli tutkittu ja miten.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin fyysisten sairauksien sairaalassa, niin lähiomaiseni sai soittaa osastolle ja kuulla selvityksen mitä minusta on tutkittu ja mitä tuloksia saatu.

Kun tuttavani oli psykiatrisessa sairaalassa, niin hänen lähiomaisensa ei saanut tietää mitään. Ei saanut tietää mitä oli tutkittu ja miten.

Unohtui vastaus kysymykseen.

Kyllä, kokemani perusteella löpinäkyvyyttä pitäisi lisätä.

"perhe ja läheiset jätetään pimentoon ja huomioimatta". Tota noin, aika moni on terapiassa keskustelemassa luottamuksellisesti ongelmistaan läheisten kanssa. Mieti nyt. On väkivaltariskejä ja muita.

Eiköhän se terapia ole lähtökohtaisesti sitä potilasta varten. Hirmu kivalta ei tuntuisi, jos luottamuksellisia asioita terapeutti levittelisi läheisille. Siinähän menisi koko terapian idea.

Ja mitä tulee siihen, että psykiatrisessa sairaalasta ei läheisille kerrota mitään ilman lupaa, on sekin vain ja ainoastaan oikein. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos asioitasi leviteltäisiin tuollaisessa asiassa ilman lupaasi.

Terapeuteista voi valittaa työnantajalle tai valviraan.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin fyysisten sairauksien sairaalassa, niin lähiomaiseni sai soittaa osastolle ja kuulla selvityksen mitä minusta on tutkittu ja mitä tuloksia saatu.

Kun tuttavani oli psykiatrisessa sairaalassa, niin hänen lähiomaisensa ei saanut tietää mitään. Ei saanut tietää mitä oli tutkittu ja miten.

Tietojen luovuttamiseen täytyy aina olla potilaan suostumus. Psyykkiset sairaudet usein koetaan sellaisiksi että niiden osalta tietojen luovutukseen ei suostuta vaikka fyysisten sairauksien osalta suostuttaisiikin. Psykiatriset potilastiedot on lisäksi erityissuojattuja eli mitään yleistä suostumusta niiden luovuttamiseen ei voi esim. kanta-palvelussa antaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin fyysisten sairauksien sairaalassa, niin lähiomaiseni sai soittaa osastolle ja kuulla selvityksen mitä minusta on tutkittu ja mitä tuloksia saatu.

Kun tuttavani oli psykiatrisessa sairaalassa, niin hänen lähiomaisensa ei saanut tietää mitään. Ei saanut tietää mitä oli tutkittu ja miten.

Fyysisestäkään ei saisi kertoa ellet ole antanut lupaa siihen.

Vangeillakin on ihmisoikeudet mutta mielisairaalaan joutuneilla ei absoluuttisesti yhtään.

Siellä voit aivan hyvin heittää henkesi ihan mistä syystä tahansa, lekuri kirjoittaa jonkun kivan sadun ja tarinan, jossa syy vieritetään potilaalle,

kukaan ei tule ikinä tutkimaan.

nim. pakkohoidossa ollut ja hyvä kun selvisin hengissä pois.

Kukaan ei uskalla puhua koska pelkäävät seurauksia. Poliisit eivät ikinä tule puuttumaan näiden rakennusten sisällä tapahtuviin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin fyysisten sairauksien sairaalassa, niin lähiomaiseni sai soittaa osastolle ja kuulla selvityksen mitä minusta on tutkittu ja mitä tuloksia saatu.

Kun tuttavani oli psykiatrisessa sairaalassa, niin hänen lähiomaisensa ei saanut tietää mitään. Ei saanut tietää mitä oli tutkittu ja miten.

Olitko antanut suostumuksesi jakaa tietosi kontaktihenkilöille?

Tuttavasi taas ei ollut. Se on jokaisen itse päätettävissä mitä saa kertoa.

Henkilökunnalla ei ilman suostumusta ole lupaa edes kertoa onko henkilö hoidossa.

Asiakas on täysin riippuvainen terapeutistaan. Hän on asiakkaan ainoa ja viimeinen toivo. Jos asiakas ei saa häneltä apua, niin asiakkaalla ei ole enää muuta tahoa, jonka puoleen kääntyä.

Tämä asetelma mahdollistaa sen, että terapeutin ei tarvitse todistaa kykyjään mitenkään tai edes onnistua asiakkaan kanssa. Hänellä on silti aina olemattomasta kiitollinen, epätoivoinen ja kaiken terapeutin varaan laskeva asiakas.

Eiköhän se terapia ole lähtökohtaisesti sitä potilasta varten. Hirmu kivalta ei tuntuisi, jos luottamuksellisia asioita terapeutti levittelisi läheisille. Siinähän menisi koko terapian idea.

Ja mitä tulee siihen, että psykiatrisessa sairaalasta ei läheisille kerrota mitään ilman lupaa, on sekin vain ja ainoastaan oikein. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos asioitasi leviteltäisiin tuollaisessa asiassa ilman lupaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vangeillakin on ihmisoikeudet mutta mielisairaalaan joutuneilla ei absoluuttisesti yhtään.

Siellä voit aivan hyvin heittää henkesi ihan mistä syystä tahansa, lekuri kirjoittaa jonkun kivan sadun ja tarinan, jossa syy vieritetään potilaalle,

kukaan ei tule ikinä tutkimaan.

nim. pakkohoidossa ollut ja hyvä kun selvisin hengissä pois.

Kukaan ei uskalla puhua koska pelkäävät seurauksia. Poliisit eivät ikinä tule puuttumaan näiden rakennusten sisällä tapahtuviin asioihin.

Tämä on totta. Milläpä todistat mitään, kun olet "hullu". Kukaan ei usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vangeillakin on ihmisoikeudet mutta mielisairaalaan joutuneilla ei absoluuttisesti yhtään.

Siellä voit aivan hyvin heittää henkesi ihan mistä syystä tahansa, lekuri kirjoittaa jonkun kivan sadun ja tarinan, jossa syy vieritetään potilaalle,

kukaan ei tule ikinä tutkimaan.

nim. pakkohoidossa ollut ja hyvä kun selvisin hengissä pois.

Kukaan ei uskalla puhua koska pelkäävät seurauksia. Poliisit eivät ikinä tule puuttumaan näiden rakennusten sisällä tapahtuviin asioihin.

Tämä on totta. Milläpä todistat mitään, kun olet "hullu". Kukaan ei usko.

Samalla tavalla, jos potilaan lähiomainen sanoo, että potilas on mennyt hoidon aikana huonompaan kuntoon, niin ei omaistakaan uskota.

Ja hoito jatkuu jääräpäisesti samana kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin fyysisten sairauksien sairaalassa, niin lähiomaiseni sai soittaa osastolle ja kuulla selvityksen mitä minusta on tutkittu ja mitä tuloksia saatu.

Kun tuttavani oli psykiatrisessa sairaalassa, niin hänen lähiomaisensa ei saanut tietää mitään. Ei saanut tietää mitä oli tutkittu ja miten.

Olitko antanut suostumuksesi jakaa tietosi kontaktihenkilöille?

Tuttavasi taas ei ollut. Se on jokaisen itse päätettävissä mitä saa kertoa.

Henkilökunnalla ei ilman suostumusta ole lupaa edes kertoa onko henkilö hoidossa.

Ei kyllä mene noin. Minun mieheni kertoi jälkikäteen soittaneensa osastolle, että miten minä voin. Ei minulta kukaan kysellyt mitä miehelleni saa kertoa. En edes tiennyt, että mies oli sinne soittanut. Ja ihan nätisti olivat vastanneet kaikkiin kysymyksiin.