1-vuotias jokapaikanhöylä - äiti ei vaan aina jaksa...
Haaveilen yhdestä lomapäivästä, jonka aikana ei tarvitsisi juosta 1-vuotiaan perässä, pestä kakkoja, herätä yöllä ja olla koko ajan valppaana. Varmaan haave, jonka muutama muu saman ikäisen lapsen äiti jakaa.
Kommentit (30)
ja ei tullut tämä yllärinä, nuorin kolmesta lapsesta kyseessä ;-)
Olisi ihanaa joskus syödä itse rauhassa. No joo, onneksi lapsi nukkuu vielä päikkärit ja yötkin nukkuu hyvin. Olen vielä hoitovapaalla kotona, isä päivät töissä ja melkein kaikki illat ja usein viikonloppuinakin vanhemman pojan kanssa harrastuksessa mukana. Itse pääsen kaksi kertaa viikossa jumppaan, jos saan lapselle hoitajan.Mutta tsemppiä ap, kyllä se siitä viimeistään muutaman vuoden päästä helpottaa ;-)
kyllä se helpottaa, mutta onkohan sitten jo toinen samanlainen apina tekemässä ihan samoja asioita ;)
Ap
Mutta tsemppiä ap, kyllä se siitä viimeistään muutaman vuoden päästä helpottaa ;-)
kyllä se helpottaa, mutta onkohan sitten jo toinen samanlainen apina tekemässä ihan samoja asioita ;)
Ap
Ajattelin että se paskanpyyhkiminen ja muu pompinta hoidetaan kerralla pois, ettei ole ainainen rasite päällä.
Tässä vaiheessa se palkitsee. Lisäksi meillä onnekkaasti lasten välinen tempperamenttiero vielä kaventaa toiminnallista ikäeroa.
Toisaalta, oli kyllä ihan saatananmoinen rypistys ja rasite kun molemmat olivat vielä ihan täysin autettavia.
terv. edelleen se sama, jolla 6 v. ja 7 v. 8 kk ikäiset lapset
Hauskasti sanottu tuo "jokapaikanhöylä". Meillä on myös hyvin omatoiminen ja aktiivinen lapsi, jonka perässä sai yhteen aikaan kirjaimellisesti juosta koko ajan. Kyllä väsytti. Onneksi aika auttaa, ja jonain päivänä helpottaa. :)
ja ei tullut tämä yllärinä, nuorin kolmesta lapsesta kyseessä ;-)
Olisi ihanaa joskus syödä itse rauhassa. No joo, onneksi lapsi nukkuu vielä päikkärit ja yötkin nukkuu hyvin. Olen vielä hoitovapaalla kotona, isä päivät töissä ja melkein kaikki illat ja usein viikonloppuinakin vanhemman pojan kanssa harrastuksessa mukana. Itse pääsen kaksi kertaa viikossa jumppaan, jos saan lapselle hoitajan.Mutta tsemppiä ap, kyllä se siitä viimeistään muutaman vuoden päästä helpottaa ;-)
kyllä se helpottaa, mutta onkohan sitten jo toinen samanlainen apina tekemässä ihan samoja asioita ;)
Ap
Vaan niin ne pienimmätkin kasvaa... Meillä on se pieninkin kohta jo 5 ja nyt jo on haikeaa, että sekin on niin iso.
on ärsyttävä teini, jolle mikään sanominen ei mene perille, huutaa, riitelee ja paiskoo ovia, koulu ei kiinnosta... näitä meillä siis tällä hetkellä 1 kpl ja toinen tulossa kovaa vauhtia perässä.
Tuo pienin 2-vuotias tuntuu noiden rinnalla niin suloiselta mussukalta vaikka osaakin olla rasittava apina ;-)
mitäs läksit. *nauraa räkäisesti*.
Miten voi tulla yllätyksenä, että vaatii vähän vaivannäköä? Ja peräti yksi kakara? Ootkos vähän avuton?
t. omat rajansa tietävä, joka kohta lähtee ostamaan kaupasta jäätelöä ja viettää itsensä kanssa laatuaikaa sohvalla kirja kädessä
Kiitos rakas puolisoni, oli ihana viikonloppu. Toivottavasti teillä oli mökillä hauskaa ja jaksat taas tehdä työtäsi.
mitäs läksit. *nauraa räkäisesti*.
Miten voi tulla yllätyksenä, että vaatii vähän vaivannäköä? Ja peräti yksi kakara? Ootkos vähän avuton?
t. omat rajansa tietävä, joka kohta lähtee ostamaan kaupasta jäätelöä ja viettää itsensä kanssa laatuaikaa sohvalla kirja kädessä
tässä tulee ilmi? Onko tässä joku sanonut olevansa yllättynyt siitä, millaista lapsenhoito käytännössä on?
Nyt alkanut hiukan helpottamaan,kun poika 1v8kk.Jaksaa jo itsekseen leikkiä ja syö samalla,kun minäkin ja antaa mun syödä rauhassa.Tosin kovin vilkas kaveri,eli valmiustilassa täälläkin ollaan:) Onneksi menee aikaisin yöunille(19.00) ja nukkuu hyvin.Joka ilta nautin siitä,kun saan todella rauhassa käydä suihkussa,syödä rauhassa ja vaan olla paikoillaan sohvalla.Mutta,mutta...se,että voisin olla ihan yksin koko päivän ei onnistu ja niillä mennään.Äitiys on välillä rasittavaa,väsyttävää ja raskastakin sen kaiken ihanuudenkin keskellä:)
ja ei tullut tämä yllärinä, nuorin kolmesta lapsesta kyseessä ;-)
Olisi ihanaa joskus syödä itse rauhassa. No joo, onneksi lapsi nukkuu vielä päikkärit ja yötkin nukkuu hyvin. Olen vielä hoitovapaalla kotona, isä päivät töissä ja melkein kaikki illat ja usein viikonloppuinakin vanhemman pojan kanssa harrastuksessa mukana. Itse pääsen kaksi kertaa viikossa jumppaan, jos saan lapselle hoitajan.
Mutta tsemppiä ap, kyllä se siitä viimeistään muutaman vuoden päästä helpottaa ;-)