Lue keskustelun säännöt.
Neljäs lapsi vai ei? Auttakaa päättämään!
28.01.2013 |
Nyt kiitos mielipiteitä puolesta ja vastaan. Miksi sinä teit/ jätit tekemättä neljännen lapsen?
Meillä on isommat lapset 6- ja 5-vuotiaat, tiivis parivaljakko niin hyvässä kuin pahassakin. Nuorimmainen on 5kk, hänen piti olla "ehdottomasti viimeinen", tai oikeastaan ei alunperin pitänyt tehdä kolmattakaan. Jostain se ajatus vain tuli, ja on osoittautunut ehkäpä elämäni parhaaksi päätökseksi! Ja nyt on sitten jälleen alkanut pyöriä mielessä, että vieläkö yhden tekisi, niin olisi "tasaparit" sitten lapsissa.
Neljän lapsen äidit, muuttiko neljännen lapsen tulo elämäänne jotenkin radikaalisti vai meneekö neljäs siinä sivussa?
Kommentit (43)
Jatkuu vielä muutaman kuukauden mutta alkaa sitten helpottaa. Odottele...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin mun mies on sitä mieltä, että kolmilapsisessa perheessä aina joku on toisia huonommassa asemassa. Hänestä se on yleensä keskimmäinen. Se on kyllä ihan totta, että näiden vuosien aikana, jonka mieheni olen tuntenut, olen tehnyt havaintoja, ja kyllä sillä keskimmäisellä lapsella ihan oikeasti usein on enemmän ongelmia kuin muilla.
Parillinen määrä lapsia siis!
onko sulla HENKISTÄ kapasiteettia huolehtia heistä? Sittenkin kun ovat teinejä? Nythän sulla on vielä tuollainen helposti hallittavissa oleva leikki-ikäisten kombinaatio. Mutta onko aikaa läksyille, kuunnella murheet, olla tukena jos menet vielä töihinkin? Tää on kysymys joita äidit eivät mieti, ja sitten kun ne koulu-ikäiset ja varhaisteinit todella tarvitsisivat elämäänsä vanhempien kiinnostusta, läsnäoloa ja kasvatusta, vanhemmat on jo "hommansa hoitaneet". Pikkulapsivaihe on työläs siinä arjessa, mutta kun lapsi kasvaa hän tarvitsee vanhemmat joilla on kanttia kasvattaa ja jotka jaksavat kiinnostua ja perehtyä nuorten maailmaan- ja näitä vanhempia on ihan järkyttävän vähän. Toinen asia tietysti että riittääkö rahat, mutta ykkönen on paljonpaljon tärkempi kuin auton koko.
onko sulla HENKISTÄ kapasiteettia huolehtia heistä? Sittenkin kun ovat teinejä? Nythän sulla on vielä tuollainen helposti hallittavissa oleva leikki-ikäisten kombinaatio. Mutta onko aikaa läksyille, kuunnella murheet, olla tukena jos menet vielä töihinkin? Tää on kysymys joita äidit eivät mieti, ja sitten kun ne koulu-ikäiset ja varhaisteinit todella tarvitsisivat elämäänsä vanhempien kiinnostusta, läsnäoloa ja kasvatusta, vanhemmat on jo "hommansa hoitaneet". Pikkulapsivaihe on työläs siinä arjessa, mutta kun lapsi kasvaa hän tarvitsee vanhemmat joilla on kanttia kasvattaa ja jotka jaksavat kiinnostua ja perehtyä nuorten maailmaan- ja näitä vanhempia on ihan järkyttävän vähän. Toinen asia tietysti että riittääkö rahat, mutta ykkönen on paljonpaljon tärkempi kuin auton koko.
Tää on NIIN totta! Nyt kun meillä vanhin lapsi kolkuttelee teini-ikää niin kyllä sen huomaa että ne ongelmat mitä tulee vastaan on miljoona kertaa monimuotoisempia kuin pienten lasten kanssa. Pienet lapset on koko ajan vanhempien kontrollin alla, vanhemmat tietää mitä lapset puuhaa ja ne ongelmat on yleensä pieniä tasan niin kauan kuin lapset on pieniä.
Pikkulapsiaika on hujauksessa ohi ja sen jälkeen se varsinainen kasvattaminen vasta alkaa. Silloin pitää alkaa murehtimaan sitä miten lapset tulee tosissaan pärjäämään elämässä. Se onkin vähän vaikeampaa kuin pyörälläajon opettelu.
tehkää suomalaiset 5 lasta mamun kanssa niin Suomi pelastuu! xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2013 klo 09:25"]
tosi paljon, kun ei tehty neljättäkin. Olishan siinä mennyt auto vaihtoon eikä yhtään tiedä kuinka rankkaa se olis ollut, mutta silti. Meillä oli kolmas lapsi kaikista vaativin eikä tullut mieleenkään tehdä neljättä, mutta olis pitänyt tehdä. Tosi monesti jää yksi leikkien ulkopuolelle, huvipuistossa pääsee helpommalla, kun ei tarvitse mennä joka laitteeseen kolmannen lapsen kanssa ja onhan ne lapset rikkaus.
Sitä mä en usko, että neljäs menee siinä sivussa, mutta ei kai neljännen hoitaminen ylivoimaisen vaativaakaan ole.
[/quote]
Tämä kuulostaa siltä, että alun perin ei olisi kannattanut tehdä sitä kolmattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisin kyllä sinuna vähän väliä kuitenkin, tosin en tiedä jaksamistesi suhteen. Meillä 4 ja vahimman ja nuorimman ikäero 10 vuotta, ekan ja toisen vajaat 2 vuotta, sitten yli 4 ja alle 4 vuotta. Ihana lapsi se neljäskin on ja omanlaisensa, voi tuoda omat haasteensa, esim. meillä on vaikea oppimaan potalle, ei ollenkaan niin helppoa kuin edellisten tyttöjen kanssa. Mulla oli raskasta kun tämä neljäs oli vuoden ikäinen, mutta sitten taas helpottaa. Sulla ehkä helpottaa sekin, kun isommat ovat piakkoin siirtymässä kouluun. Itselleni olisi ollut raskasta, jos olisi ollut lyhyt ikäero. Sisarukset ovat rikkaus toisilleen, ainakin parhaimmassa tapauksessa. Sen ymmärtää parhaiten, kun omat vanhemmat ovat kuolleet.
Maapallo tarvitsee runsaasti lisää suomalaisia. Meitä on niin vähän, että meitä pitäisi olla paljon enemmän. Älä ikinä jätä tekemättä lasta sen takia, että joku sanoo, että maapallo ei enää elätä meitä. Keitä meitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on nyt kolme tervettä lasta. Entäpä jos se neljäs onkin vaativa, vammainen lapsi joka imee sinusta
ja perheestäsi voimavarat puhumattakaan taloudellisesta puolesta!
Terapiat ym ym
Edelliset lapsesi saavat tulla toimeen vähällä huomiolla kun kaikki huomiosi ja voimasi menee sairaan lapsen hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
keskustelua nostan
Miksi? Edelleen pohdit neljännen lapsen hankintaa 9 vuotta myöhemmin? Vai joko on kuudes tai seitsemäs mietinnässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljäs menee siinä missä kolmekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
keskustelua nostan
Miksi? Edelleen pohdit neljännen lapsen hankintaa 9 vuotta myöhemmin? Vai joko on kuudes tai seitsemäs mietinnässä?
Tiesitkö, että keskustelua voi nostaa muutkin kuin aloittaja? Ei aina tarvita uutta ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö maksamaan harrastukset neljälle? Pystytkö maksamaan mopokoulun ja autokoulun samoin kuin mopon ja auton neljälle? Pystytkö tukemaan tarpeeksi runsaasti opiskelujen ajan neljää?
Mitä jos kolmas ja neljäs eivät voikaan sietää toisiaan, pystytkö elämään sen asian kanssa - ja järjestyykö siinä tapauksessa oma huone kummallekin nuorimmalle?
Jos näihin vastaat kyllä, niin siitä vaan sitten panemaan lasta alulle.
Autokoulun makskoon kukin omilla tuloillaa, sitä varten voi ruveta ajoissa säästämään. Näin meillä ja molemmat iloisia, kun saivat itse tienata korttinsa.
Lapsista on huolta ja murhetta. Terveyskään ei ole itsestään selvää. Josps eläisit ihan omaakin elämääsi. Kannattaa kokeilla.
Ihan ensimmäiseksi kannattaa katsella taloudellista selviämistä. Meillä neljäs olisi tarkoittanut niin suuremman kodin kuin tila-auton hankkimista. Ne olisivat olleet tosi suuri investointi heti ensialkuun. Sen lisäksi niihin lapsiin tulee uppoamaan muutenkin paljon rahaa, vaikkakin se viimeinen on usein se edullisin, käyttää paljon jo muille aikaisemmin hankittuja tarvikkeita, kun ne joutuu jo ensimmäiselle hankkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi kannattaa katsella taloudellista selviämistä. Meillä neljäs olisi tarkoittanut niin suuremman kodin kuin tila-auton hankkimista. Ne olisivat olleet tosi suuri investointi heti ensialkuun. Sen lisäksi niihin lapsiin tulee uppoamaan muutenkin paljon rahaa, vaikkakin se viimeinen on usein se edullisin, käyttää paljon jo muille aikaisemmin hankittuja tarvikkeita, kun ne joutuu jo ensimmäiselle hankkimaan.
Meillä tosiaan vaatteet, lelut ja pyörät jo valmiina. Tilaa löytyy asunnosta.
Vierailija kirjoitti:
onko sulla HENKISTÄ kapasiteettia huolehtia heistä? Sittenkin kun ovat teinejä? Nythän sulla on vielä tuollainen helposti hallittavissa oleva leikki-ikäisten kombinaatio. Mutta onko aikaa läksyille, kuunnella murheet, olla tukena jos menet vielä töihinkin? Tää on kysymys joita äidit eivät mieti, ja sitten kun ne koulu-ikäiset ja varhaisteinit todella tarvitsisivat elämäänsä vanhempien kiinnostusta, läsnäoloa ja kasvatusta, vanhemmat on jo "hommansa hoitaneet". Pikkulapsivaihe on työläs siinä arjessa, mutta kun lapsi kasvaa hän tarvitsee vanhemmat joilla on kanttia kasvattaa ja jotka jaksavat kiinnostua ja perehtyä nuorten maailmaan- ja näitä vanhempia on ihan järkyttävän vähän. Toinen asia tietysti että riittääkö rahat, mutta ykkönen on paljonpaljon tärkempi kuin auton koko.
Tää on NIIN totta! Nyt kun meillä vanhin lapsi kolkuttelee teini-ikää niin kyllä sen huomaa että ne ongelmat mitä tulee vastaan on miljoona kertaa monimuotoisempia kuin pienten lasten kanssa. Pienet lapset on koko ajan vanhempien kontrollin alla, vanhemmat tietää mitä lapset puuhaa ja ne ongelmat on yleensä pieniä tasan niin kauan kuin lapset on pieniä.
Pikkulapsiaika on hujauksessa ohi ja sen jälkeen se varsinainen kasvattaminen vasta alkaa. Silloin pitää alkaa murehtimaan sitä miten lapset tulee tosissaan pärjäämään elämässä. Se onkin vähän vaikeampaa kuin pyörälläajon opettelu.
Tämä! Niin samaa mieltä. Minulle on tullut vähän yllätyksenä sekin, että teinien kanssa omat unet jäävät vähiin. Vauvoista varoitellaan, ettei saa nukkua, mutta sehän ei ole mitään siihen nähden kun odottelet sydän syrjällä teiniä kaupungilta yömyöhään. Onneksi on vain kaksi.
Auttakaa
Lapset nyt 7v, 5v ja 2v. Vieläkö tässä menis yks?
Meillä on 3 lasta, kaikki koululaisia ja toiveena olisi neljäskin, mutta en vaan tule raskaaksi (ikää 40v)... yksi keskenmeno kylläkin.
Vielä 38-vuotiaana ajattelin että 3 lasta on hyvä määrä, ja etten enää jaksaisi jotain vilkasta 1-vuotiasta jolla ei ole mitään itsesuojeluvaistoa, eli menee joka paikkaan kun päätön kana ja tutkii joka paikan. Eli pitää vahtia koko ajan.
Teillä on se kolmas vielä vauva, sinuna miettisin siihen asti kun kuopus on noin 2-vuotias että jaksatko vielä kerran sen pahimman taaperoiän. Siis jos olet nuori?
Nimittäin itse olisin toivonut että tämä vauvakuumeilu olisi iskenyt nuorempana, koska mun kohdalla se on kai ikä se että ei nappaa. Kolme lasta sain kumminkin tosi helpolla tulemalla raskaaksi, silloin olin 27-33-vuotias.
Eihän se tietenkään aina niin mene, toiset tulee vielä nelikymppisinäkin helposti raskaaksi.