Mikä vaivaa ihmistä, joka esittää toisten asiat ominaan?

Ihmettelen ihan samaa.

Entinen poikaystäväni kertoo asioita innokkaasti ominaan ja kun huomautan (usein) että sanoin tuon sinulle toissapäivänä, hän toteaa, että niin sanoitkin joo.

Nyt kun hänestä juuri tuli exäni (ystäviä ollaan), niin voin vain todeta, että niin hän muuten useinkin teki: kertoi ideat ja koomiset jutut kuin olisi keksinyt ne juuri itse ja hämmästyttänyt älykkyydellään itsensäkin. Todella ärsyttävä piirre. Onneksi ex :)

Mytomaani. Juttua riittää, mikään ei pidä paikkaansa. Ihmettelet vaan, että helvetti, onpa tyypillä pokkaa. 

En ymmärrä mitä tarkoitat. Mutta joku tämmöinenkö? Puhuu toisten jutuista kuin omistaan? Onhan ne tavallaan omia, jos ottaa ne asiat omikseen.

Aavemamma haluisi huolehtii näistäkin!

Mut mitä voi tehdä muuta kuin yrittää kirjoittaa jotakin, että nää ei unohdu.

Mistä saataisiin tämmöisii kuvii täältä Ihmelandiasta? Ja toi yks rakennus on kuin pressan linna, eiks vaan? Ehkä nää jotkut käyvät ihan pissillä niillä nurkilla ja hakee jämiä kun tori on suljettu ja myyjät pakkaa ja lokeiltakin jää jotakin.

Minulla on ystävä joka unohtaa että on kuullut joitain hyviä juttuja minulta. Sitten kertoo ne minulle ominaan. Ja minun vitsini ovat myös päässeet hänen käyttöönsä. Kutsun koiraani sammakoksi sillä se venyttelee reidet hajallaan mikä saa ne näyttämään sammakonkoivilta. Vieraillessani tämän ystävän luona huomasin että hän on alkanut kutsumaan koiraansa sammakoksi vaikkei siihen ole varsinaisesti syytä. Tai kun kerron hänelle hauskan jutun jostain ohjelmasta jota tiedän että hän ei katso, hän saattaa kertoa tuon jutun minulle takaisin aloittaen: "En yleensä katso ohjelmaa 'X', mutta telkkari oli nyt päällä taustalla ja siinä näin tällaisen hauskan jutun..."

Minusta tuo on huvittavaa ja yleensä näyttelen osani kuin hyvä juttu olisi hänen ja kuulisin sen ensimmäistä kertaa. Mitäs niistä nipottamaan, vaikka erikoistahan tuo onkin.

Välillä hän mainitsee kertoneensa jonkun juttuni tai käyttäneensä jotain ilmaisuani töissä ja saaneensa naurut työkavereilta. Tiedän että jutut on varmasti kerrottu omina. ;)

no en mä ainakaan kerro kenenkään asioita ominani.Enkä halua yleensä tietää toisten asioista yhtään mitään.Liikaa tekemistä oman elämän kanssa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 21:23"]

Minulla on ystävä joka unohtaa että on kuullut joitain hyviä juttuja minulta. Sitten kertoo ne minulle ominaan. Ja minun vitsini ovat myös päässeet hänen käyttöönsä. Kutsun koiraani sammakoksi sillä se venyttelee reidet hajallaan mikä saa ne näyttämään sammakonkoivilta. Vieraillessani tämän ystävän luona huomasin että hän on alkanut kutsumaan koiraansa sammakoksi vaikkei siihen ole varsinaisesti syytä. Tai kun kerron hänelle hauskan jutun jostain ohjelmasta jota tiedän että hän ei katso, hän saattaa kertoa tuon jutun minulle takaisin aloittaen: "En yleensä katso ohjelmaa 'X', mutta telkkari oli nyt päällä taustalla ja siinä näin tällaisen hauskan jutun..."

Minusta tuo on huvittavaa ja yleensä näyttelen osani kuin hyvä juttu olisi hänen ja kuulisin sen ensimmäistä kertaa. Mitäs niistä nipottamaan, vaikka erikoistahan tuo onkin.

Välillä hän mainitsee kertoneensa jonkun juttuni tai käyttäneensä jotain ilmaisuani töissä ja saaneensa naurut työkavereilta. Tiedän että jutut on varmasti kerrottu omina. ;)

[/quote]

Kuulostaa todella tutulta. Mullakin on tuttu, joka ilmeisesti vaikuttuessaan jostakin jutusta tarpeeksi unohtaa hetken kuluttua, ettei se ollutkaan hänen omakeksimänsä juttu. Hän pitää itseään hirveän hyvänä ja hauskana tyyppinä ja hän haluaa antaa itsestään sellaisen vaikutelman. Ja tosiaan on juuri kertonut minun hänelle kertomia juttuja minulle uusina. Joskus olen kyllä sortunut viattomasti mainitsemaan, että joo olen kuullut, koska mähän tuon sulle kerroin ;) Hän saattaa tämän muiden juttujen omimisen lisäksi myös taitavasti liioitella asioita vaikuttaakseen vähän todellisuutta suositummalta tai halutummalta tyypiltä.

Niin ja aloittajalle, mun eksä jolla oli suorastaan narsistisia tai muuten häiriintyneitä piirteitä ja taipumusta patologiseen valehteluun, teki juuri tuota että kertoi juuri esim. muiden ihmisten ammattihaaveita ominaan. Hän oli kyllä todella hukassa ja tuuliajolla, ja tuntui että hänen koko persoonansa muuttui aina sen mukaan missä seurassa hän oli. Ei hänellä varmaan ollut mitään "omaa".

9

Mulla tuollainen liittyy muistin toiminnan häiriöihin. Minä en kerta kaikkiaan oikeasti MUISTA varsinkaan vähemmän merkittävistä asioista onko ne minulle tapahtuneita tai keksimiäni juttuja vai joltain muilta kuultuja. Kun asia tulee mieleen pidän sitä ihan aidosti omana kokemuksenani. joskus sitten myöhemmin saattaa alkaa mietityttää että oliko se niin vai kuulinko asiasta joltain, vai oliko se ehkä unessa. Ärsyttäväähän tämä on mutta pieni haitta siihen verrattuna kuinka paljon sekava ja huonosti toimiva muisti aiheuttaa kiusaa työelämässä.

Mä olen törmännyt lähinnä siihen, että pari kaveria on kaapannut esimerkiksi matkahaaveita tai muita tulevaisuuden tekemisten suunnitelmia minulta. Yhdellä tuntui jossain vaiheessa olevan oikein kiire tiettyihin matkakohteisiin ennen minua, joista olin haaveillut. Mutta kaipa noista jutuista täytyy olla vain imarreltu, jos toinen löytää mielenkiintoisia kohteita/harrasteita/tekemisiä minun, tai muiden, kautta. Vähän hassua vain joskus.

Ystävälläni oli tapana kertoa minun hänelle ehdottamia juttuja muille niin, että hänen miehensä oli ne keksinyt ja ehdottanut hänelle. Olin silloin nuorempi ja se harmitti minua, kun tunsin, että olin auttanut häntä monta kertaa ehdottamalla ratkaisua ongelmaan ja hänen mihensä keräsi kunnian. En kuitenkaan koskaan oikaissut asiaa, koska tiesin, että mies oli vaikea ja hallitseva ja jonkin verran narsistisia piirteitä omaava. Ajattelin, että ystävälläni oli tapana näin kiillottaa epäsuositun miehensä kilpeä.

Matkiminen on mielenköyhyyttä. Hassua, että joku kehtaa vielä jotain muille tapahtunuttakin kertoa itselleen sattuneena, huhhuh.

Tunnistan ihmistyypin, kertoo hauskat jutut ominaan ja vähät välittää että alkuperäinen kertoja istuu vieressä. ;) Outoa. Tiedän myös erään, joka on vähän syvemmällä näissä muiden jutuissa ja haalii lähipiiristä toisten haaveita ja toteuttaa ne itse. Toki samoja toiveita voi olla monilla, mutta se on erikoista että aiemmin puhuttaessa ei ole maininnut omista ajatuksistaan mitään/osoittanut asiaa kohtaan pienintäkään mielenkiintoa tai jopa ollut vasta hetki suitten täysin toista mieltä ko. asiasta. Luulen, että kyse on itsetunto-ongelmasta tai jostain syvällä olevasta epävarmuudesta tms, niinpä olen jättänyt asiat omaan arvoonsa ja antanut olla. :)

Tutulta osin kuulostaa. Pitkäaikainen kumppanini kärsi masennuksesta. On ollut toipumaan päin, mutta tein tai sanoin jotain hän nykyään kertoo ominaan ajatuksia, tekoja, ideoita tai jopa viranomaisen toimintaa omaksi teokseen väännettynä. En ole paljoa viitsinyt huomautella asiasta, koska itsestäni tuntuu, että pahin ja raskain vaihe hänen kanssaan alkaa olla ohi (siis masennus).  Nyt olen kysynyt pari kertaa, miten hän kertoi ystävälleen asian, hän toistaa sen minulle ihan oikein (vain siksikö, että tietää minun tietävän asian oikean laidan).

Mielestäni tähän kysymykseen voisi joku asiantuntija kommentoida ihan vakavasti. Olen alkanut pelätä, että tässä on jotain vakavaa ennen kokematonta tulossa.

perusteella voi mitään diagnoosia tehdä, ei edes keittiöpsykologit

miksi pitää sanoa asioita, jotka eivät ole totta. Ja ikäänkuin pölliä muiden juttuja.

perusteella voi mitään diagnoosia tehdä, ei edes keittiöpsykologit