Kaverit lyttäsivät opiskelusuunnitelmani =(
Ajattelin nyt kun kuopus täyttää kolme, mennä lukioon ja hakea yliopistoon lukemaan arkeologiaa. Jos ihan vahingossa vaikka pääsisin sisään. Minulla nyt siis ihan peruskoulu pohja, ennen lapsia kyllä tehnyt töitä ja nyt olen ollut kotona heidän kanssaan seitsemisen vuotta.
Juttelin kavereideni kanssa suunnitelmistani ja he lyttäsivät ne heti. On kuulemma vain haihattelua.
Tosi kiva. Olin ollut niin innoissani suunnitelmistani ja nyt mieliala painui ihan pohjamutiin. Muutoinkaan en ole varma, olenko edes hyvä koulussa jne. Olen siis tosi epävarma eikä kavereiden kommentit paljon parantaneet itsetuntoa.
Kommentit (12)
paskoja kavereita. Kuullostaa tosi kivalta suunnitelmalat.
Mun äiti kävi kans lukion loppuun, kun mä menin kouluun ekalle ja sen jälkeen opiskeli vielä ammatin.
Ei ole kukaan marssijärjestystä määrännyt tässä elämässä.
Kuka elää elämääsi; sinä vai kaverisi?
Tais kavereilla iskeä pikkuinen kateuden poikanen, josko saat noin hienon asian toteutettua. Eivät itse taida arvostaa koulutusta?
Mene sinne lukioon nyt ensin. Siellä se aika hyvin selviää että minkä verran se opiskelu kiinnostaa. Kaverit ei sitä määrittele vaan sinä itse.
Olet aikuinen ja teet päätökset ihan itse, ei siihen tarvita muita. Anna mennä vaan, itseäsi varten sinä opiskelet, et kavereitasi varten!
Itse vaihdoin tyystin alaa ja aloitin aikoinani yliopistossa yli kolmekymppisenä, kohta valmistun!
Menet ja teet mitä haluat, näytät niille mihin pystyt. Lyttääjiä löytyy AINA, jos haluaa tehdä jotain epätavallisempaa... Mutta ei pidä antaa lyttääjien pilata elämänsä mahdollisuuksia.
Nämä kaverit ovat noin viisikymppisiä (itse olen himpun alle 30v.). Ei mitään ammattikoulua kummallisempaa taustaa. Kummatkin vain "uskovat" ns. tavalliseen duunarityöhön. No juu, eipä se työllistyminen ole taattua arkeologian puolella mutta haluan opiskella alaa, joka kiinnostaa. Sitä he kait lähinnä hakivat, varsinkin kun olen ollut näin pitkään kotona lasten kanssa ilman ammatillista koulutusta.
Olin vain odottanut edes jonkinlaista kannustusta ja tämä yllätti täysin. Väkisinkin sitä vähän masentui, edes kaverit eivät "usko" minuun. Tai se tunne vain tuli. Ehkä olen niin tyhmä, ettei kannata tuhlata aikaansa.
Ja perhana, minähän käyn sen lukion ja ainakin yritän yliopistoon!
Nämä kaverit ovat noin viisikymppisiä (itse olen himpun alle 30v.). Ei mitään ammattikoulua kummallisempaa taustaa. Kummatkin vain "uskovat" ns. tavalliseen duunarityöhön. No juu, eipä se työllistyminen ole taattua arkeologian puolella mutta haluan opiskella alaa, joka kiinnostaa. Sitä he kait lähinnä hakivat, varsinkin kun olen ollut näin pitkään kotona lasten kanssa ilman ammatillista koulutusta.
Olin vain odottanut edes jonkinlaista kannustusta ja tämä yllätti täysin. Väkisinkin sitä vähän masentui, edes kaverit eivät "usko" minuun. Tai se tunne vain tuli. Ehkä olen niin tyhmä, ettei kannata tuhlata aikaansa.
Ja perhana, minähän käyn sen lukion ja ainakin yritän yliopistoon!
Älä kuuntele tummoisia todellakaan.
Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät arvosta koulutusta.
Onneksi sinä et ole yksi heistä.
Onnea matkaan!
joka kävi yli 30-vuotiaan iltalukion. Meni sen jälkeen lukemaan kasvatustieteitä ja valmistui erityisopettajaksi
ehdit sitten pohtia suunnitelmiasi. Lukion hyvin käyminenkin vaatii jo panostusta, keskity siis siihen äläkä mietiskele liikaa, mitä kaverisi ajattelevat.
Itsekin aikanaan pohdin arkeologian opiskelua. Tulin sitten toisiin ajatuksiin, mutta kaverini pääsi sisään. Suomessa ei välttämättä ole hirveästi töitä tarjolla tuolla alalla ja opiskelunkin aikana saatat joutua tekemään opintomatkoja ulkomaille. Jos pääset yliopistoon sisään, niin tähän kannattaa varautua henkisesti, perheellinen kun olet.
Mutta tsemppiä tulevaan! :) Jo lukion suorittaminen on hyvä saavutus. Älä anna kavereiden lannistaa itseäsi.
täältä sitä kannustusta tulee todennäköisesti vielä vähemmän :(