mulla oli alunperin kaverisuhde mieheen

hyvin odotettavissa olevalta tilanteelta. mulla taas on se tilanne et oma mies todennäköisesti luulee et meillä menee kohtuullisen hyvin.. se ei tiedä kuinka paljon sen juominen mua todellisuudessa ahdistaa ja vituttaa. Juuri kesällä hautasin oman 59v isäni, joka kuoli haimatulehdukseen. Tossa loppusyksystähän tämä meidän suhde toiseen mieheen syveni kaveruudesta seksiin. mietin oisko toi faijan kuolema laittanu tunteet jotenkin sekaisin. en tiedä. joka päivä mietin suhteen lopettamista,mut tunteet on käyneet niin vahvoiksi että en ole siihen pystynyt. Avioliiton lopettamistakin ajattelenn itsekseni usein. Just viimeviikolla heti aamusta alko vituttaa kun mies suuttui kun joutui viemään omat lapsensa tarhaan eikä saanut siitä hyvästä seksiä silloin aamukuudelta. hän kun vie lapset tarhaan vaan jos saa seksiä sinä aamuna. sinä aamuna avioero kävi mielessä jo työmatkalla,mut sit kuitenkin on noi lapset ja muutenkin pitkä historia niin jo eron ajattelu on vaikeeta. en varmaan koskaan pystyisi siihen. tuskin tää mieskään jättäis vaimoaan... (on kuulemma joskus aiemminkin ollut 1-2 suhdetta ja jättänyt hetkellisesti vaimonsa silloin uuden takia, mutta silti lopettanut ne suhteen tosi lyhyeen ja mennyt takas vaimon luo) eli en usko et lopullisesti hänkään jättäis vaimoaan. enkä kyllä itse varmaan koskaan luottaisi tähän mieheen jos vaikka tahoillamme erottais ja alettais seurustelee...t. ap

Lapset varmaan nauttii katsella juoppoa isäänsä!

huoraavaa äitiä, joka rikkoo paitsi omansa, myös toistenkin perheen.

Sitä voisi ap toimia toisinkin.

SInä saat nt huoahdustaukoa juoppomiehestäsi, jotta jaksat, mutta entäs lapsesi? Millä keinoin he pystyvät pakenemaan tilannetta?

Voin omasta kokemuksesta kertoa, että harva asia on lapselle yhtä musertavaa, kuin tieto pettävästä vanhemmasta, varsinkin äidistä.

-ja suhteeseen tarvitaan kaksi.. eli on ihan yhtä paljon vikaa siinä miehessäkin.. itsehän olin jo suhdetta lopettamassa kerran, kun poistin facessakin hänet ja laitoin viestiä et hyvää loppu elämää ja ole vaimosi kanssa, mä väistyn nyt tästä pois. olin täysin käsitellyt jos "eron" tunteetkin, mut tää mies ei "antanut" mun vaan lopettaa touhua... en tosiaan tiedä miten mun miehen juominen vaikuttaa lapsiin... pojalla koulu sujuu ja pienemmillä menee tarhassa ihan hyvin. mut varmasti se jollain lailla vaikuttaa ku isillä on aina kalja kädessä. mut en tiedä mitä tehdä :(

/huoraamiseen tulee niin joo, en tunnista enää itseäni.

Tämäkin sen taas näyttää, kaverisuhde naiseen on miehelle sellainen paikka odotella, että "mitä jos joskus tärppäisi...". Tässä tapauksessa kaverisuhde sitten kehittyi, niin kuin miehet sen yleensä haluavat kehittyvän.



Ei miehet ja naiset voi oikeasti olla kavereita. Tai naiset voivat, mutta miehelle kaverisuhde on tällaista "venailua" varten. Seksin saaminen on ykkösasia, mihin mies naisia tarvitsee, ei mikään kaveeraaminen.



Älkää antako huijata itseänne.

Lapset varmaan nauttii katsella juoppoa isäänsä!

ja juo aina iltaisin tuon 10-12 kaljaa...on tietokoneella tai katsoo telkkuu.. käyttäytyy "normaalisti"..on se vaikeeta 11 vuoden yhdessä olon jälkeen edes miettii lähtöä... t. ap

Millainen kuvittelet tilanteen olevan vuoden päästä? Entä millainen haluaisit sen olevan vuoden päästä?

en ole yhtään miettinyt asioita yhtään... en oikeen tiedä edes et mitä loppupeleissä toivoisin tapahtuvan... en usko että meistä koskaan voisikaan tulla pariskuntaa tms...t. ap

Miksi et jatkaisi suhdetta, mitä etuja siinä olisi?

Olet onneton joutunut tekemään huorinkin jo - etkä tiedä, miten selviät koettelemuksistasi.

Että elämä voikin olla epäreilua!

miten se teillä ratkesi?

Miehensä ei ole juoppo, mutta suhde oli aika lopussa ja riitaisa. Suhde kesti varmaan 4 vuotta. Ylämäkiä ja alamäkiä, käteen jäi paska suoraan sanottuna. Kaveri yrittää pinnistellä siinä huonossa avioliitossaan ja se mies ei koskaan ollut valmis jättämään vaimoaan. Valitti ja valitti, kuinka kotona kamalaa, tylsää ja rakastaa kaveria... mutta ne teot? No, eipä kaverikaan mitään tehnyt, mutta taatusti olisi tehnyt, jos mies olisi ensin. Jossain vaiheessa tuo mies alkoi kärähtää paskapuheista, mutta selitti aina itsensä ulos. (esim. kertoi alusta asti, että puhuu vaimonsa kanssa koko ajan erosta ja sitten kolmen vuoden jälkeen kertoi yhtäkkiä uutisena, että vaimo oli ekan kerran viitannut eroon riidan yhteydessä... Hmm.) Unohti mies itsekin, mitä oli syöttänyt vuosien saatossa. Alun huuman jälkeen tapaamisten järjestäminen oli vaikeaa ja kaveri monesti sanoi, että hän saa aikaa, kun kaikki muut ovat saaneet ensin. Edelle meni tietysti perhe, kaverit, työ jne. Hän oli kuin sellainen sivutuote, jonka kanssa voi pitää hauskaa tähtien asettuessa oikeaan asentoon. Kaveri taas rakasti ja oli aina valmis järjestelemään asioita.

tuntuu todella hyvältä... meillä on sellainen jännä vetovoima toisiimme.. vaikea selittää... mä pelkään vaan näitä voimakkaita tunteita, miten hillitä niitä. meillä on yhdessä tosi mukavaa. En todellakaan halua että kummankaan perhe hajoaa. mietin vaan et miten pitkälle tälläistä voi jatkaa.. koko joulukin meni facebookissa chattaillessä joka ilta... tää mies oli perheensä kanssa reissussa tallinnassa, mut laitteli mulle viestejä sieltäkin jopa tekstareita koska netti ei toiminut... mun pari parasta ystävää vain tietää tästä meidän suhteesta.. eilen harrastettiin tän miehen kanssa seksiä ensin aamulla heidän kotona ja baarista jatkoille meille... harrastettin seksiä 4 tuntia! ehkä se on jotekin sellanen uutuuden viehätys ja irtiotto arjesta, nyt vaan tuntuu et haluu koko ajan lisää. meillä oli tossa aiemmin pieni riitakin ja poistin facebookin kavereista ja olin täysin valmis lopettamaan suhteen, se tuntui tosi pahalta. mutta mies melkeen hätääntyi ja pyyteli anteeksi ja laittoi heti uuden kaveripyynnön... sen jälkeen me ollaan nähty toisiamme todella tiiviimmin kuin aiemmin...

jos mies ei itse halua hakea juomiseensa apua niin en minäkään sitä voi tehdä. Hän kyllä tietää itsekkin että juo liikaa, ei vaan vaivaudu tekemään asialle mitään.