Miksi laihuudesta huomauttaminen on oikeutettua, mutta lihavuudesta ei?

ANTEEKSI

Lihavana sitä ei tajua, että tosi laiha voi närkästyä tuosta. Kun sitä itse antaisi mitä vaan, et laihtuis. Nytkin laihdutuskuuri menossa ja 4kg/24kg saatu vasta pois.

Tästä lähtien en koskaan mainitse laihoille mitään heidän painostaan, en ole asiaa tajunnut.

ennenkuin lapsi alkoi hävetä mm. shortsien jalkaan laittamista, sen vuoksi, että on niin hoikka.

t. se laihan lapsen äiti

mutta jotenkin minusta tuntuu, että laihaa voidaan moittia ja opastaa, mutta kuitenkin laihuuteen ei liitetä sellaisia ominaisuuksia kuin tukevampiin: lais´ka, saamaton, mielenterveysongelmainen ja jopa tyhmä! Laiha voi olla,mutta viisas ja ahkerakin kuitenkin. Tämä lähtökohta minusta erottaa n´äitä. Eli siis laihaa voidaan moittia rumaksi, mutta saamaton raukka hän ei ole. Tämä on yksi näkökanta:)

Molemmista huomauttelu on väärin.



Mutta näillä kahdella on kuitenkin yksi perustavaa laatua oleva ero:



Laiha on sekä nykyisen muoti-ihanteen että terveyskäsitysten mukainen. Lihava taas on pelkästään itsehillintää vailla oleva laiska paska.



Minä en ole koskaan kuullut kahvipöydässä, sukujuhlissa, palstalla, kapakoissa tai kadulla koskaan huudeltavan kenellekään laihuudesta, lihavuudesta sen sijaan useinkin.

jos työpaikan kahvipöydässä päivittelis suureen ääneen työkaverin lihavuutta.

Sen sijaan luurangoksi haukkuminen ei ole mitään.

Molemmista huomauttelu on väärin.

Mutta näillä kahdella on kuitenkin yksi perustavaa laatua oleva ero:

Laiha on sekä nykyisen muoti-ihanteen että terveyskäsitysten mukainen. Lihava taas on pelkästään itsehillintää vailla oleva laiska paska.

Minä en ole koskaan kuullut kahvipöydässä, sukujuhlissa, palstalla, kapakoissa tai kadulla koskaan huudeltavan kenellekään laihuudesta, lihavuudesta sen sijaan useinkin.

Olen siis ollut laiha (xs ja koko 32) ja nyt tosi lihava. KUmmastako olen saanut huomautteluja? Kun olin laiha ja laihduin vielä pari kiloa lisää, arveli oma liikunnanopettajani lukiossa, että olen kasvanut pituutta. Kun kerroin, että olin laihtunut, hän nauroi ja sanoi, että pituuskasvua se vaan on... Mummo joskus huomautteli, että syöpä vähän lisää ja ai että miten se teki hyvää itsetunnolle. Nautin siitä, että olin siro ja pieni. Jos joku totesi sen ääneen, olin oikeasti hyvilläni. Sitä sanottiin myös sellaisella kateellisella äänellä. Vain siis kerran joku on todella kehottanut syömään enemmän, muuten aina vain puhuttiin siroudesta ja pienuudesta eikä siinä ollut mitään ikävää tai ilkeää.

Nyt läskinä saan kuulla laidasta laitaan. En ole vain läski, jonka pitäisi syödä vähemmän tai liikkua enemmän.Olen tyhmä, kun vaarannan terveyteni. Olen myös ruma ja vastenmielisen näköinen, läskini oksettavat ja vaatteeni ovat kammottavia. Laiska olen tietysti ja kaikki mahdolliset ongelmani johtuvat siitä, kun olen se laiska paska. Kun kerroin työpaikkani kovasta tahdista ja uupumuksestani, sain kuulla painostani. Kun valitin unettomuutta, sain kuulla painostani. Minua saa haukkua ja minulle saa antaa jatkuvasti ohjeita paremmasta elämästä.Jopa lastenkasvatustani saa arvostella ihan tuntemattomien taholta, jotta en vain tee lapsistani yhtä läskejä (tämä arvostelu siis lapseni joukkueharrastuksen eräältä vanhemmalta, jonka mielestä on törkeää, että lapseni käy vain kerran viikossa, teen lapsestani yhtä läskin kuin itsekin olen, ja lapseni on siis hoikka).

En yritä väittää, että laiha nauttii aina huomiosta, kenekään painoa tai ulkonäköä ei pitäisi kommentoida, ja vain todellinen moukka tekee niin. Mutta sitä yritän sanoa, että satunnaisen moukan tapaaminen ei vielä saa laihaa ihmistä tajuamaan, miten järkyttävää se painon kommentointi voi pahimmillaan olla. Toivon kuitenkin ,että se laiha tajuaa olla itse kommentoimatta kenenkään muun ulkonäköä.

että lievästi alipainoinen. Ylipainosta ei päin naamaa kukaan aikuinen mitään sano, sen sijaan anorektikkokommentteja tuli akateemisilta työkavereilta useita. Toisaalta sain myös huomattavan paljon kehuja ulkonäöstäni, ja yleisesti ottaen minua pidettiin hyvän näköisenä, toisin kuin ylipainoisena. Ehkä se ihmisten päässä oikeutti ne anorektikkovitsit.

Minä en ole koskaan kuullut kahvipöydässä, sukujuhlissa, palstalla, kapakoissa tai kadulla koskaan huudeltavan kenellekään laihuudesta, lihavuudesta sen sijaan useinkin.

Vai voisko olla, että kuten moni muukin, sä et tunnista sitä "huuteluksi" koska koet kaiken laihuudesta kommentoinnin kehumiseksi. Tietynlainen laihuudesta kommentointi siis pitäisi joidenkin mielestä ottaa kehuna, vaikka se olisi analoginen lihavuudesta kommentoinnin kanssa.

Minä en ole koskaan kuullut kahvipöydässä, sukujuhlissa, palstalla, kapakoissa tai kadulla koskaan huudeltavan kenellekään laihuudesta, lihavuudesta sen sijaan useinkin.

En ole ikinä itse kuullut kenenkään arvostelevan kyseisissä paikoissa lihavuudesta, laihuudesta kylläki (oletan nyt, että arvosteltava ihminen on itse paikalla). Monen ihmisen suusta.

Olen kyllä kuullut toisilta, että lihavuuttakin on arvosteltu. Mut itse en ole ollut paikalla.

Laiha on sekä nykyisen muoti-ihanteen että terveyskäsitysten mukainen. Lihava taas on pelkästään itsehillintää vailla oleva laiska paska.

Nykyihanteen mukaan laiha on laiha läski. Täytyy olla myös lihaksia sopivasti.

minkälaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Minusta lihavuudesta nimittely on todella sivistymätöntä, enkä ole siihen aikuisten ihmisten kohdalla todellakaan koskaan törmännyt. Siis päin naamaa, tottakai periaatteellisella tasolla voi olla huolissaan lihavuuteen liittyvistä ongelmista.



Mutta 'sivistynytkin' ihminen voi ilmaista huolensa toisen syömisestä, jos tämä on alipainoinen, sanoa, että älä nyt enää laihdu, tai vihjailla anoreksiasta, ja kokea ehkä toimivansa jollain tasolla oikein. Ja ehkä toimivansa aidosta huolesta.



Itselläni sama sairaus aiheutti sekä lihomista että laihtumista, tosin en tiennyt sitä itsekään silloin. Mutta lihomiseen kukaan ei vahingossakaan kommentoinut mitään, laihtumiseen sitä huolta alkoi tulla. Sairaus paljastui verikokeessa, kun valitin terveyskeskuksessa sitä, että maha oli aina sekaisin.

Kun olin tosi hoikka, minulle usein tarjottiin lihottavia ruokia "ota lisää, kun oot noin laiha". Voisiko lihavalle sanoa ruokailutilanteessa sanoa "älä nyt saatana ota lisää, kun oot noin iso"?

jos sanoo teille tosi laihoille, että "vitsi kun sä oot ihanan laiha!"



Mä ainakin ajattelen niin.. (En todellakaan, että oletpa muodoton.) Koska mitä hel***tiä mua esimerkikisi kenenkään isotissisyys kiinnostaa! (Olen siis nainen)



Itse olisin mielelläni tooosi laiha. Androgyyniys on myös muotia. Tietysti jos ei halua olla sitä niin kai se voi kiusata... Mutta jos toinen kohteliaisuutena sanoo, niin ärsyttääkö se silti?

Kun olin tosi hoikka, minulle usein tarjottiin lihottavia ruokia "ota lisää, kun oot noin laiha". Voisiko lihavalle sanoa ruokailutilanteessa sanoa "älä nyt saatana ota lisää, kun oot noin iso"?

Ei varmaan ollut pointti, mut repesin nauramaan! :D

Kun olin tosi hoikka, minulle usein tarjottiin lihottavia ruokia "ota lisää, kun oot noin laiha". Voisiko lihavalle sanoa ruokailutilanteessa sanoa "älä nyt saatana ota lisää, kun oot noin iso"?

Ei varmaan ollut pointti, mut repesin nauramaan! :D

Tätä en ymmärrä. Tiedän monia naisia, jotka kärsivät siitä, että ovat liian laihoja ja muodottomia vaikka eläisivät ihan terveellisesti. "Sä oot niin laiha" "Söisit vähän enemmän, kun oot tollanen kukkakeppi" ym. Lihavalle ei voi sanoa, että "Sä oot niin lihava" "Söisit vähän vähemmän, ku oot tollanen läski". Why? Ei ole hienoa olla nainen, jolla rinnat AA-kuppia ja mistään muista naisellisista muodoista ei oo tietookaan vaikka syö kunnolla!

Tiedän niin tämän homman. Kukkakeppi-horinoita sain kuulla, ravintolassa sai tulla tökkimään että "syö pari lihapullaa kermakastikkeessa". Teki mieleni sanoa että mitäs jos SÄ jättäisit ne lihapullat syömättä.. ihan yleisluontoinen ohje on että jos alkaa arvotelemaan ihmisiä, pitää olla valmis ottamaan kritiikkiä toisinkin päin. Ei vain ole reilua arvostella ulkonäköä!

Kun olin tosi hoikka, minulle usein tarjottiin lihottavia ruokia "ota lisää, kun oot noin laiha". Voisiko lihavalle sanoa ruokailutilanteessa sanoa "älä nyt saatana ota lisää, kun oot noin iso"?

vai "ota lisää kun oot noin laiha"?

edes kuinka paljon esim jo kymmnenen plus kiloa omaavia painostettaan - KAIKKIALLA.



Laihoja ei julkisuudessa ja kaikissa ruokaohjelmissa lytätä sentäs.



Ymmärräthän?

kirjoittaa tunnistettavasti vastaavia muitakin kasvatus-sosiaalipsykologispoliittisia juttuja.

MISSÄÄN ei KUKAAN ole sanonut, että laihan mollaaminen pitäisi tulita suorastaan kehuna. On sanottu, että ei saa mollata, oli lihava, laiha, kaljupää tai talidomidi. On sanottu myös, että lihava saa kokea kaiken kaikkiaan enemmän mollaamista kuin laiha, ja tämä on ihan totta.

Sä et nyt ehkä tajua, mitä tuossa tarkoitetaan sosiaalisesti hyväksyttävällä? Se ei kai liity siihen, onko teoriassa toisten solvaaminen oikeutetumpaa kuin toinen. Se, onko jokin sosiaalisesti hyväksytympää ei kerro siis siitä, PITÄISIKÖ sen olla niin. Se on vain havainto.

Sillä sosiaalisella hyväksynnällä tarkoitetaan pelkistettynä sitä, että "ootpas sä melkoinen mammutti" herättäisi paheksuntaa ja se tulkittaisiin haukkuna, kun taas "ootpas sä melkoinen luuviulu" -kommentti sivuutettaisiin helpommin eikä sitä noteerattaisi samalla tavalla, joidenkin mielestä se pitäisi ottaa jopa kehuna ja siitä ei saisi ottaa itseensä. Sen näkee näistä keskusteluistakin hyvin helposti.

Mutta mä en tiedä minkä sosiaalisen koodiston mukaan sinä toimit, kun en tosiaankaan yhdy näkemykseesi. En kuuna kullanvalkeana näkisi luuviulu/pulkannaru/laihalauta/luuranko -kommentteja positiivisina. En myöskään pullero/mammutti tms. kommentointeja. Väitän, että lihavat kyllä saa kuulla keskimäärin enemmän lihavuudestaan, joka taas kertoisi siitä, että on laajemmin tavallista ja ehkä näin ollen hiukan "sosiaalisesti hyväksyttävämpää" kritisoida lihavuutta kuin laihuutta. Silti henkilökohtaisella tasolla joku tosi laiha varmaan kuulee siitä laihuudestaan ja ottaa samalla tavalla itseensä kuin joku lihava. Enemmän silti on lihavia kritisoivaa ja haukkuvaa puhetta ja kirjoitusta ympärillä.

Täällä on tämä sama lause ja riita esillä tuon tuostakin, enkä mä tajua miten tässä ei voida ottaa onkeen: äläpä hauku laihaa äläkä lihavaa, älä isonenäistä tai harvahampaista, kaljua tai pörröpäätä. Koska oli se kulttuurissa minkälaisella painoarvolla tahansa, sillä on sille yksilölle oma merkityksensä aina.

Ensinnäkin mulle tuli nyt sellainen kuva, että sä kuvittelet että mun mielestä, henkilökohtaisesti, on hyväksyttävämpää haukkua laihoja ("En kuuna kullanvalkeana näkisi luuviulu/pulkannaru/laihalauta/luuranko -kommentteja positiivisina."). En myöskään tarkoita sosiaalisella hyväksynnällä sitä, että juuri sinä hyväksyt sen. Ei. Sillä sosiaalisella hyväksynnällä tarkoitan sitä, että laihojen haukkumista helposti vähätellään eikä pidetä haukkuna ollenkaan, vaikka vastaavat kommentit lihavista olisivat tosi törkeitä. Selityskin tietysti on sinällään looginen: laihuus on ihannoidumpaa, ilmeisesti jopa niin vahvasti että haukutkin pitäisi ottaa kehuina.

"äläpä hauku laihaa äläkä lihavaa, älä isonenäistä tai harvahampaista, kaljua tai pörröpäätä."

Oletatko, että mä siis henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että toisia saisi haukkua ja toisia ei...? Koska aivan samaa mieltähän mä tuosta asiasta olen sun kanssasi. Mä nimenomaan ihmettelen sitä laihuuden haukkumisen sosiaalista hyväksyntää.

"Väitän, että lihavat kyllä saa kuulla keskimäärin enemmän lihavuudestaan, joka taas kertoisi siitä, että on laajemmin tavallista ja ehkä näin ollen hiukan "sosiaalisesti hyväksyttävämpää"

Kuittailun _määrällä_ ei ole tässä merkitystä vaan sillä, miten siihen kuittailuun kulttuurisesti suhtaudutaan. Lihavaa kyllä voidaan mollata, niin sitä pidetään ilman muuta huonona käytöksenä. Laihan mollaaminen taas pitäisi tulkita suorastaan kehuna. Ja ei, en edelleenkään tarkoita että juuri sun mielestäsi. Tarkoitan sosiaalista ja kulttuurista tasoa.

Ensinnäkin mulle tuli nyt sellainen kuva, että sä kuvittelet että mun mielestä, henkilökohtaisesti, on hyväksyttävämpää haukkua laihoja ("En kuuna kullanvalkeana näkisi luuviulu/pulkannaru/laihalauta/luuranko -kommentteja positiivisina."). En myöskään tarkoita sosiaalisella hyväksynnällä sitä, että juuri sinä hyväksyt sen. Ei. Sillä sosiaalisella hyväksynnällä tarkoitan sitä, että laihojen haukkumista helposti vähätellään eikä pidetä haukkuna ollenkaan, vaikka vastaavat kommentit lihavista olisivat tosi törkeitä. Selityskin tietysti on sinällään looginen: laihuus on ihannoidumpaa, ilmeisesti jopa niin vahvasti että haukutkin pitäisi ottaa kehuina.

"äläpä hauku laihaa äläkä lihavaa, älä isonenäistä tai harvahampaista, kaljua tai pörröpäätä."

Oletatko, että mä siis henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että toisia saisi haukkua ja toisia ei...? Koska aivan samaa mieltähän mä tuosta asiasta olen sun kanssasi. Mä nimenomaan ihmettelen sitä laihuuden haukkumisen sosiaalista hyväksyntää.

"Väitän, että lihavat kyllä saa kuulla keskimäärin enemmän lihavuudestaan, joka taas kertoisi siitä, että on laajemmin tavallista ja ehkä näin ollen hiukan "sosiaalisesti hyväksyttävämpää"

Kuittailun _määrällä_ ei ole tässä merkitystä vaan sillä, miten siihen kuittailuun kulttuurisesti suhtaudutaan. Lihavaa kyllä voidaan mollata, niin sitä pidetään ilman muuta huonona käytöksenä. Laihan mollaaminen taas pitäisi tulkita suorastaan kehuna. Ja ei, en edelleenkään tarkoita että juuri sun mielestäsi. Tarkoitan sosiaalista ja kulttuurista tasoa.

Tottakai kuittailun määrällä on tässä merkitystä. Kyllähän se kuittailun määrä kertoo suoraan siitä miten yleisesti hyväksyttyä se kuittailu on. Mun nähdäkseni VAIKKA heristeltäisiin soosoosormella lihavia haukkuville, niin kuitenkin tehdään. No ok, voi olla että jotkut tekee niin avoimemmin ja toiset tekee salaisemmin, mutta silti: kuittailua tulee lihaville mediasta, kavereilta, kadulta, jokapaikasta paljon enemmän kuin laihoille. miten SE ei sitten kertoisi sosiaalisesta hyväksynnästä? Ehkä ollaan kasvotusten vähän naama mutrulla että eipä ollut asiallista. Silti moni kertoo täälläkin salaa ajattelevansa olevan ihan oikein kommentoida läskille että se on läski, koska verovaratkin hei menee.

Se, että sanon tässä mitä mieltä itse olen, ei tarkoita sitä että luulen muiden olevan samaa mieltä. Onhan nyt ilmiselvää, että sä esimerkiksi olet erimieltä, miksi tätä keskustelua muuten käytäisiin. Tämä aihe on vain niin kamalan usein esillä, että se mua ihan kyllästyttää. Voisiko vaikka alkaa kaikki käyttäytymään inhimillisesti toisiaan kohtaan, niin ei tarvitsisi jankata siitä kummilla on elämässä rankempaa, lihavilla vai laihoilla.

Maailmassa on taatusti ihmisiä, joiden mielestä laihalle saa (kateellisena?) sanoa mitä tykkää. Silti uskon (enkä ole ainoa tässä uskossa) olevan yleisempää ajatella, että sille LIHAVALLE saa sanoa mitä tykkää. Koska hei lihavuus on rumaa ja kurjaa ja ällöä ja vie verovaroja ja kaikkea.

Musta tuntuu, että sun käsitys sosiaalisesta hyväksynnästä on vain erilainen kuin mun. Siis tietyllä tapaa suppeampi. Puhutaan varmasti yhteen ääneen ystävällisen suhtautumisen puolesta, puhutaan vähän toistemme sivuitse vain.

Sä et nyt ehkä tajua, mitä tuossa tarkoitetaan sosiaalisesti hyväksyttävällä? Se ei kai liity siihen, onko teoriassa toisten solvaaminen oikeutetumpaa kuin toinen. Se, onko jokin sosiaalisesti hyväksytympää ei kerro siis siitä, PITÄISIKÖ sen olla niin. Se on vain havainto.

Sillä sosiaalisella hyväksynnällä tarkoitetaan pelkistettynä sitä, että "ootpas sä melkoinen mammutti" herättäisi paheksuntaa ja se tulkittaisiin haukkuna, kun taas "ootpas sä melkoinen luuviulu" -kommentti sivuutettaisiin helpommin eikä sitä noteerattaisi samalla tavalla, joidenkin mielestä se pitäisi ottaa jopa kehuna ja siitä ei saisi ottaa itseensä. Sen näkee näistä keskusteluistakin hyvin helposti.

Mutta mä en tiedä minkä sosiaalisen koodiston mukaan sinä toimit, kun en tosiaankaan yhdy näkemykseesi. En kuuna kullanvalkeana näkisi luuviulu/pulkannaru/laihalauta/luuranko -kommentteja positiivisina. En myöskään pullero/mammutti tms. kommentointeja. Väitän, että lihavat kyllä saa kuulla keskimäärin enemmän lihavuudestaan, joka taas kertoisi siitä, että on laajemmin tavallista ja ehkä näin ollen hiukan "sosiaalisesti hyväksyttävämpää" kritisoida lihavuutta kuin laihuutta. Silti henkilökohtaisella tasolla joku tosi laiha varmaan kuulee siitä laihuudestaan ja ottaa samalla tavalla itseensä kuin joku lihava. Enemmän silti on lihavia kritisoivaa ja haukkuvaa puhetta ja kirjoitusta ympärillä.

Täällä on tämä sama lause ja riita esillä tuon tuostakin, enkä mä tajua miten tässä ei voida ottaa onkeen: äläpä hauku laihaa äläkä lihavaa, älä isonenäistä tai harvahampaista, kaljua tai pörröpäätä. Koska oli se kulttuurissa minkälaisella painoarvolla tahansa, sillä on sille yksilölle oma merkityksensä aina.