Lue keskustelun säännöt.
Miten IHMEESSÄ saa lapset pois tietokoneiden, pleikkarien ja television äärestä?!
25.01.2013 |
Oikeesti, mulla alkaa jo keinot loppua!
Heti kun silmä välttää, lapset livahtavat tietokoneelle tai muille pelikoneille pelaamaan. Ja siinä istutaan sitten niin kauan, kunnes menen oikeasti repimään heidät pois! Mikään nätti pyyntö ei tehoa yhtään, kuuluu aina vaan "kohta, kohta, tää peli vielä, yks vielä, kohta..."
Yritän keksiä lapsille muuta tekemistä, esim. täällä on jos jonkinlaisia rakentelupalikoita, legoja, junaratoja, on piirustusvälineitä, askartelutarvikkeita, vaikka mitä! Mikään näistä ei kiinnosta. Jos väkisin raahaa ja laittaa lapsen jonkun muun tekemisen alkuun (esim. tänään ostin pienemmälle lapselle ompelukuvia), lapsi jaksaa keskittyä tähän maksimissaan 5 minuuttia ja sitten alkaa vonkuminen tietokoneelle ja mikään muu ei kiinnosta.
Toisinaan pelaan lasten kanssa esim. lautapelejä, mutta niihinkin saa houkutella, ja kauhea nurina siinäkin, kuinka on tylsää. Ja mulla on kuitenkin kotona kotityöt ym. en mä millään voi käyttää koko iltaa pelkästään lasten viihdyttämiseen ja vahtimiseen, etteivät vaan livahda pelaamaan!
Heivaisin pelikoneet ja tietokoneet kokonaan pois, mutta mies on sitä vastaan. Ei ymmärrä pointtiani vaikka miten olen koittanut selittää, no mies tietysti tykkää itsekin viettää aikaansa lähinnä vain tietokoneen ääressä. Häneltä ei heru siis minkäänlaista tukea tässä asiassa.
Ulkona käydään toki myös, mutta talvella lapset eivät muka keksi mitään tekemistä (no joo, kerrostalon piha on kyllä melko aneeminen, eikä lähistöllä ole mitään kovin virikkeellistä paikkaa leikkeihin). Olen yrittänyt saada lapsia innostumaan kanssani hiihtämään tai luistelemaan, mutta ei kiinnosta, alkaa suoranainen huuto, jos yritän suostutella.
MITÄ MÄ VOIN VIELÄ TEHDÄ?!!?
Kommentit (68)
ja juuri siksi, että heille kehittyisi kyky säännellä tekemistään.
Minulta rajoitettiin tietokonetta ja peliä rankalla kädellä, kun olin siinä iässä. Sain olla tietokoneella tunnin joka toinen päivä, kun meille tuli netti. Isä laittoi munakellon soimaan tunnin päästä. Nettihän oli auttamattoman hidas siihen aikaan, joten ei tunnissa ehtinyt tehdä paljon mitään. Menin sitten kavereille aina nettiin ja pelaamaan. Eipä siinä sosiaaliset taidot paljon päässeet kehittymään kun minä istuin koneella ja kaveri istui vieressä, tai toisinpäin.
Nythän on jo monia aikuisia, jotka on kasvaneet tietokoneaikana. Kyllä minun tuttavistani varmaan täysipäisimpiä on ne, jotka on saaneet kotona pelata ja olla koneella kuten ovat halunneet. Näiltä rajoitetuilta sitten on karannut mopo käsistä aikuisiällä ja ovat koukussa peleihin, kun kukaan ei ole enää rajoittamassa. He ovat näitä ns. komeromiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota virtajohdot, akut, kaukosäätimet yms omaan takavarikkoon. Jokaiselle lapselle peliaika, vaikkapa tunti päivässä. Enempää ei saa. Tosiaan kun peliaika alkaa sinä pistät koneen kuntoon ja lapsi pääsee koneelle. Kun aika loppuu niin annat viittä minuuttia ennen varoituksen, ja sitten kun aika on loppu otat johdot taas takavarikkoon
Eli aikuiset päättää ja lapset kyllä kysyy, saako pelata, jos ei ole lupa, eivät laita Ikinä väkisin tietokonetta tai peliä päälle. Vapaapäivinä voi pelata ja käyttää tietsikkaa huvikseen jonkin verran. Arkena ei lainkaan. Ja jos kiellosta huolimatta laittaisi masiinan päälle, niin laitteet lähtisi heti takavarikkoon... Lapset 9, 7 ja 4
Ei meillä lapset päätä itse pelaamisistaan. Se mistä lapset päättää on se, mitä ne leikkii silloin kun on leikille aikaa. Tai mitä ne haluaa lukea iltasaduksi. Toiveita saa esittää kaikesta muusta, mutta aikuinen päättää.
Meillä on alusta asti ollut ihan selkeet säännöt telkkarista, peleistä ja puhelimista: telkkarista katsotaan lastenohjelmat (pikkukakkonen ja viikonloppuaamuisin joskus jotain muuta) jos katsotaan ollenkaan, pelata saa kun on peliaika eli vapaapäivinä tunnin tai pari, läksyihin saa käyttää tietokonetta, jos se on tarpeen, puhelin on soittamista varten, sillä ei pelata kuin joskus pitkillä automatkoilla tms. Ei ongelmia.
Lapset 10, 8 ja 5
Olen 19, joten omassa lapsuudessani oli tietokoneet ja pelikonsolit mukana, enkä oikein näe ongelmaa siinä, että toisinaan viettää aikaa pelien ääressä, jos kuitenkaan ei laiminlyö koulua, näkee ystäviä ja ei ole rapakunnossa. Jos haluatte, että lapset tekevät muutakin, miksi ette menisi heidän kanssaan käymään jossakin yhdessä tai suunnittelisi yhteistä tekemistä? Mielestäni ihan hyvin joinakin päivinä voi olla tietokoneella pitkään. Lapset, joilla ei enää ole taitoa leikkiä kuten pienempinä eivät oikeasti keksi tekemistä ulkona, ei ole kiva notkua tyhjänpanttina monta tuntia ulkosalla vain ulkona olemisen "ilosta".
Ennen kuin ostatte mitään laitteita tai viihde elektroniikka, keskustelkaa niiden käytöstä ja mitä siitä seuraa jos ei totella sovittuja sääntöjä!
jos tämä ei etene niin eipä kannata ostaa koko laitteita!
vinkki mikä toimii siihen "kohta" sanaan!
Lapsesi huoneessa on kello, kysyt lapselta paljon kello on? sitten kerrot kauanko saa pelata ja pyydä lastasi sanomaan se kellon aika milloin peli loppuu. Sitten kun tästä sovitusta ajasta on mennyt minuutti yli aikaa niin kone sammuksiin. Jokaisesta vasten mielisestä kommentista päivän tai viikkon on kone arestissa. Vie tärkeimmät osat peli koneesta tai kone työpaikalle jolloin lapsi tietää että niitä ei saa illalla mitenkään käyttöön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä lapset päätä itse pelaamisistaan. Se mistä lapset päättää on se, mitä ne leikkii silloin kun on leikille aikaa. Tai mitä ne haluaa lukea iltasaduksi. Toiveita saa esittää kaikesta muusta, mutta aikuinen päättää.
Meillä on alusta asti ollut ihan selkeet säännöt telkkarista, peleistä ja puhelimista: telkkarista katsotaan lastenohjelmat (pikkukakkonen ja viikonloppuaamuisin joskus jotain muuta) jos katsotaan ollenkaan, pelata saa kun on peliaika eli vapaapäivinä tunnin tai pari, läksyihin saa käyttää tietokonetta, jos se on tarpeen, puhelin on soittamista varten, sillä ei pelata kuin joskus pitkillä automatkoilla tms. Ei ongelmia.
Lapset 10, 8 ja 5
Ensinnäkin voisitko vaikka keskustella miehesi kanssa sillai oikeesti eikä vaan niin että " Mä oon oikeassa, ja sä nyt kuuntelet". Koska on hyvinkin mahdollista, että sun miehesi voisi myös olla oikeassa. Tai mikä vielä todennäköisempää, että teillä molemmilla olis hyviä pointteja. Papukaijamerkin saatte jos vielä onnistutte keskustelemaan yhdessä lapsienne kanssa asiasta.
Koska siis ensinnäkin
a) Tietokone /pelikone ei ole vihollinen vaan väline jota voidaan käyttää niin kehittävään toimintaan kun sitten vähemmän kehittävään toimintaan.
b) Olemme sosiaalisia myöskin netissä ja väitteet että koneella istuvista lapsista tulisi jotenkin automaattisesti epäsosiaalisia on aika tyhmää. Tiesitkö, että varsinkin yhteistyötä vaativissa peleissä ihan oikeasti joutuu harjoittelemaan tiimityöskentelytaitoja, ihan niinkuin jääkiekon pelaamisessakin.
c) Oppiminen voi joskus olla koulussa tylsää, mutta tietokonepelin kautta voi myös motivoida lasta tutkiskelamaan erilaisia juttuja.
d) Pelaaminen voi tuoda myöskin onnistumisen kokemusta ja sitä iloa lapselle, että mähän oon tässä tosi hyvä. Toisaalta aina ei onnistu ja sitäkin tarvitsee pienen ihmisen opetella, että miten epäonnistua jossain jutussa ja motivoitua yrittämään uudeelleen ilman että heittää hanskoja kehään.
Toki kasvava lapsi tarvitsee myös lepoa ja liikuntaa. Mutta ihan oikeasti näistä voi kyllä lapsenkin kanssa keskustella, että mitenkä hänen vapaa-aikansa voitaisiin järjestää niin että se olisi mielekästä ja että hänellä olisi myös omaa aikaa harrastaa mutta niin että terveys tai kouluasiat ei kärsi. Siitähän pelaamisessa on kyse, se on siis lapsen itse valitsema harrastus.
Niinkuin kaikissa muissakin elämänsä osasissa myös peli- ja tietokoneharrastuksessa pieni lapsi tarvitsee vanhempaansa katsomaan että se on turvallista ja että lapsi ymmärtää myös miten esimerkiksi netissä pitää keskustella toisten kanssa. Siksi voisi olla hyvä, jos vanhemmat myös osoittaisivat kiinnostusta lapsen puuhia kohtaan myöskin positiivisella asenteella. Jos vanhemman asenne pelaamiseen on todella negatiivinen ei lapsesi tule puhumaan luoksesi jos pelissä on joku ikävä tilanne koska hän todennäköisesti pelkäisi sinun kieltävän koko puuhan.
Tässä vielä linkki Terry Crews :stä kertovaan englanninkieliseen pieneen juttuun. Terry on siis entinen Amerikkais-jalkapallon tähti joka hurahti pelaamiseen kun halusi itselleen ja pojalleen yhteisen harrastuksen. Siinä on mielestäni hyvä asenne! Yhdessä kivaa!
Toiset lapset ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät tarvitse rajoituksia. He osaavat itse säännöstellä tekemisensä ja alkavat kaivata muutakin saadessaan pelata mielin määrin.