Miten IHMEESSÄ saa lapset pois tietokoneiden, pleikkarien ja television äärestä?!
Oikeesti, mulla alkaa jo keinot loppua!
Heti kun silmä välttää, lapset livahtavat tietokoneelle tai muille pelikoneille pelaamaan. Ja siinä istutaan sitten niin kauan, kunnes menen oikeasti repimään heidät pois! Mikään nätti pyyntö ei tehoa yhtään, kuuluu aina vaan "kohta, kohta, tää peli vielä, yks vielä, kohta..."
Yritän keksiä lapsille muuta tekemistä, esim. täällä on jos jonkinlaisia rakentelupalikoita, legoja, junaratoja, on piirustusvälineitä, askartelutarvikkeita, vaikka mitä! Mikään näistä ei kiinnosta. Jos väkisin raahaa ja laittaa lapsen jonkun muun tekemisen alkuun (esim. tänään ostin pienemmälle lapselle ompelukuvia), lapsi jaksaa keskittyä tähän maksimissaan 5 minuuttia ja sitten alkaa vonkuminen tietokoneelle ja mikään muu ei kiinnosta.
Toisinaan pelaan lasten kanssa esim. lautapelejä, mutta niihinkin saa houkutella, ja kauhea nurina siinäkin, kuinka on tylsää. Ja mulla on kuitenkin kotona kotityöt ym. en mä millään voi käyttää koko iltaa pelkästään lasten viihdyttämiseen ja vahtimiseen, etteivät vaan livahda pelaamaan!
Heivaisin pelikoneet ja tietokoneet kokonaan pois, mutta mies on sitä vastaan. Ei ymmärrä pointtiani vaikka miten olen koittanut selittää, no mies tietysti tykkää itsekin viettää aikaansa lähinnä vain tietokoneen ääressä. Häneltä ei heru siis minkäänlaista tukea tässä asiassa.
Ulkona käydään toki myös, mutta talvella lapset eivät muka keksi mitään tekemistä (no joo, kerrostalon piha on kyllä melko aneeminen, eikä lähistöllä ole mitään kovin virikkeellistä paikkaa leikkeihin). Olen yrittänyt saada lapsia innostumaan kanssani hiihtämään tai luistelemaan, mutta ei kiinnosta, alkaa suoranainen huuto, jos yritän suostutella.
MITÄ MÄ VOIN VIELÄ TEHDÄ?!!?
Kommentit (68)
Koska Armi-Auroran äiti soittaa soskuun kun naapurista kuuluu kiivas huutomylvintä kun lapset ja aikuiset ottaa yhteen. Sekin on tän yhteiskunnan ongelma.
meillä on katsottu lastenohjelmia pienestä (3v) pitäen 30 min/pvä. Lapset ovat tottuneet siihen, että enempää ei saa katsoa eivätkä koskaan kinu lisäaikaa.
Pelejä ovat saaneet pelata tunnin viikossa 4 vuotiaasta alkaen. En ole kuullut marinoita, koska ovat tottuneet siihen pienestä pitäen.
Minulla on se käsitys ystäväpiiristäni, että he antavat lasten katsoa pienestä pitäen paljon enemmän lastenohjelmia ja pelata enemmän, koska lapset pysyvät siten poissa jaloista eivätkä nahistele. Näin vanhemmat saavat enemmät omaa aikaa ja ehtivät tehdä kodinhoitotyöitä rauhassa.
Tuloksena on juurikin ap:n mainitsema tilanne.
Sovitte että viikonloppuna on peliaikaa 2h/pvä ja that's it. Muina päivänä ei pelata. Ole nyt aikuinen, lopeta lasten viihdyttäminen ja sano, että kyllä lapsi keksii tekemistä kun miettii rauhassa. Älä välitä vinkumisesta, ole kuin et kuulisikaan sitä tai sano, että kyllä lapset keksii tekemistä, lapsilla on hyvä mielikuvitus. Ei kai ne teekään mitään muuta kuin vinkuu sitä pelaamista, jos ne tietää, että vinkumisella saa aina tahtonsa periksi! Älä välitä vinkumisesta, vaan johdot pois tms. Arkipäivinä ei pelata _ollenkaan_. Kyllä ne siihen tottuvat ja ihan varmasti ajan myötä alkavat keksiä itse tekemistä. Luota siihen niin lapsetkin luottavat itseensä ja mielikuvitukseensa. Lopeta viihdyttäminen ja jatkuva viriketulva niin luovuus pääsee valloilleen!
se on tiukat aikarajoitukset tai koneet kokonaan pois. On lapsia (kuten omani...), joka vänkää ja vänkää, jos jotain rajoitetaan, ja on oikeastaan helpompaa ottaa kokonaan pois. Myöhemmin sitten rajoitetusti lisää ja sellaisia juttuja, joiden voi kuvitella kehittävän esim. just atk-taitoja. En ymmärrä näitä perusteluja, että lapsi saa pelata miten paljon vaan, koska se on niin kehittävää. Ehkei ihan niin paljon toistoa tarvi oppimiseen :) Se on muusta pois.
Jotain tosi koukuttavaa monissa peleissä on, eikä tarvi olla mitenkään heikkopäinen lapsi tai vanhempi, jos sellaisesta tulee ongelma. Tuntosarvet saa pitää ojossa heti alusta alkaen, että osaa suunnata lapset muuhun puuhaan AJOISSA. Olen kotiäiti ja ehdin puuhata lasten kanssa, kuunnella heidän juttujaan, heillä on ollut aikaa ja vapautta leikkiä mielikuvituksensa mukaan ilman päiväkoteja, on iso luonnoltaan rikas piha, ja noi jutut ovat helpottaneet tosi paljon. Kouluikäinen meinaa välillä koukuttua johonkin peliin, mutta noista em. syistä johtuen on melko helppo suunnata muuhun tekemiseen. En syyllistä työäitejä, mutta tämä nyt on yksi hyvä puoli kotiäitiydessä, jos niin haluaa ajatella. Ei tarvi miettiä, mitä kouluikäinenkin iltapäivät tekee ja kenen kanssa. Mahdollisuuksien mukaan yrittäkää olla mahdollisimman paljon lasten kanssa, älkää pelkästään kuskatko harrastukseen vaan tehkää yhdessä. Uskon itse, että lämmin side lapseen on se tekijä, jolla parhaiten ohittaa monet karikot (pelit, alkoholinkäytön sun muun epätoivottavan), vaikkei mikään tietysti mitään takeita anna.
mutta se pitää oppia ja siitä pitää kiinni.
..jos vinkuminen ei lopu ajoissa, otan loppuviikon pelioikeudet pois. Toimii!
Meillä peliajan kinuaminen loppui kun latettiin selvä raja että saa pelata 1 tunnin päivässä tietokoneella. Muut pelikoneet laitettiin kaappin ja lanattiin serkulle. Parin viikon päästä ei enää mankunut koneelle ja keksi muuta tekemistä. Kyllä kannatti, järkiihän siinä menee jos joutuu makumista jatkuvasti kuunnella.
Pahin ongelma tällä hetkellä tosin siinä, että kavereilla pääsee koneelle. Kotona on aika tiukka linja koneilun suhteen.
Mutta kotona on saanut hyvin kitkettyä median käyttöä asettamalla tietokoneeseen salasanan. Joskus sammutan netin ja lapsi tekee wordilla kirjoitustehtäviä. Nindendon ohjaimet on mulla säilössä. Telkkaria en oikeastaan rajoita, mut meillä onkin vain peruskanavat eikä sieltä aina tuu lapsia innostavaa ohjelmaa. Joka ilta puol tuntii ennen nukkumaanmenoa pitää lukea kirjaa. Harrastuksissa käydä,kotityöt hoitaa, läksyt tehdä, ruokailla muun perheen kanssa.. Pelaaminen on harrastus, muut asiat menee pelaamisen edelle. Näin tehdään meillä kotona ja toivottavasti lapsi saa tästä oikean mallin.
lämmitys ja sähkö, jos pelaavat yli 15 min viikossa pleikkaa tai tietokonetta.
Lisäksi täytyy opetella Mooseksen esimmäinen kirja ulkoa, ennen kuin sähköt palaavat.
Ruoskintaa on myöskin harkittu.
No huh huh! Eiköhän mopo ole karannut käsistä oman esimerkin takia. Iltaisin ei aikuisetkaan hengaa koneella tai telkkarin ääressä, vaan vaikka ulkona. Ei kai se tilanne heti selviä, vaan pikkuhiljaa muuttuu. Tietokone sellaisen salasanan taa, jota lapset eivät tunne. Telkkarista ja pleikasta piuha irti ja hyvin rajallinen käyttöaika. Sovi säännöistä lasten kanssa, ei niin että itse sanelet ja pidät kanssa kiinni niistä. Kysy mitä haluavat näiden koneiden tilalle terveellisiksi harrastuksiksi.
Onse vaan niin vaikee asettaa rajoja eiks ooki?
Pitäis niinku eka kasvaa itse aikusex.
Vie ne virtajohdot töihin niin et voi edes antaa periksi. Anna lasten huutaa. Pärjäätte varmasti ilman telkkaria tai tietokonetta vähintään viikon. Sitten voit ottaa tavarat kotiin vaikka viikonlopuksi ja rajoitat käyttöä.
TErveisin samassa jamassa ollut.
Käpylehmilläkö sitä pitäisi nykyäänkin leikkiä, vaikka joka suhteessa parempaakin tekemistä on kehitetty?
Tietysti jos lapset haluaa ajaa sosiaaliseen tyhjiöön tai vain muiden lestadionilaishenkisten seuraan, niin pois vaan kaikki koneet.
Käpylehmilläkö sitä pitäisi nykyäänkin leikkiä, vaikka joka suhteessa parempaakin tekemistä on kehitetty? Tietysti jos lapset haluaa ajaa sosiaaliseen tyhjiöön tai vain muiden lestadionilaishenkisten seuraan, niin pois vaan kaikki koneet.
Eli et näe mitään välimuotoja tässä? Se on joko "pelaa koko ajan eikä mikään muu kiinnosta eikä mitään muuta tehdä" tai että "leikkii käpylehmillä eikä saa IKINÄ pelata".
Tässä ketjussa on kyse nimenomaan siitä kultaisen keskitien löytämisestä, jolloin saa hyviä puolia erilaista ajanviettotavoista.
Pärjäätte varmasti ilman telkkaria tai tietokonetta vähintään viikon.
Meillä kanssa paheita on saatu urakalla karsittua. Kokoontaitettavat retkisängyt lähtee vähän väliä kaappiin piiloon, että saavat pari viikkoa nukkua maakellarin lattialla. Puhelimet otetaan pois kerran viikossa, että voivat rakennella jugurttipurkeista ja langasta hölöttimiä naapurien kanssa kommunikoimiseen. Kerran kuussa lähetän ne mato-ongelle hakemaan päivän ruokansa, kun kerta nuotion tekokin puita hinkkaamalla joskus onnistuu, ettei kalaansa tarvitse aina sushimentaliteetillä syödä. Kirjoja saavat lukea max. 1-2 vuodessa, muulloin joutuvat tarinansa muistelemaan ulkoa, jotta muisti kehittyy.
Eli et näe mitään välimuotoja tässä? Se on joko "pelaa koko ajan eikä mikään muu kiinnosta eikä mitään muuta tehdä" tai että "leikkii käpylehmillä eikä saa IKINÄ pelata".
Minä näkisin, että tekee mistä itse eniten tykkää, kunhan ne pakolliset hommat hoituvat. Aivan naurettavia nämä 1h/päivä tietokonerajoitukset. Tuolla tavalla ei saada kuin teknisesti avuttomia kakaroita. Jos legoilla leikkiminen on niin ihanaa, niin tokihan sitä vanhemmatkin sitten tekee aina kun ehtivät?
Vai pitäiskö legojakin kuitenkin rajoittaa, että riittäis aikaa käpylehmille?
Juu, meillä on ollut tiukat rajat, mutta se kirottu kännykkä. Aina löytyy peiton alle jokin laite, yksinkertainenkin. Sitten olen alkanut miettimään, miksi lapsi saa pelata kännykkää, mutta ei omaa tietokonepeliä? Miksi tietokone on huonompi.
Sitten olen kokeillut kavereiden luokse potkimista. Ulos menemistä. Lopulta lapsi on ollut joko kaverin luona katsomassa, kun kaveri pelaa,tai mennyt kirjastoon pelaamaan? Ja taas mietin: onko kotona pelaaminen jotenkin huonompi vaihtoehto?
kun ne sun lapses on aikuisia niin ne tekee yokokeetkin tietokoneella. Kaikki toimii tietokoneella. Niitten pitää osata käyttää niitä.
Meillä saa käyttää tietokoneita ja pleikkaa niin paljon ku lystää ilta klo 20 asti. Vanhin saa senkin jälkeen käyttää omaa tietokonettaan.
Tietokoneen ansiosta 4v tuntee kaikki kirjaimet, osaa kirjoittaa you tube, angry birds ym sanoja, joissa vaikeita kirjaimia.
Sekä 13v:llä että 11v:llä on enkut kympit, koska peleissä oppii enkkua niin paljon ja enkun opettelu motivoi pelien takia.
Loppuaika käytetään lukemiseen, ulkoiluun ja leikkimiseen, sekä muuhun yhteiseen tekemiseen. Vois olla, että he olis vielä himpun verran taitavampia koneen kanssa, jos saisivat olla sillä määrättömästi. Mutta uskon, että se aiheuttaisi muita haittapuolia, jotka vähentäisivät saavutettua hyötyä.
että joka päivä ei tarvitsisi erikseen keskustella kultaisen keskitien löytymisestä. Lapset tietää tuon tunnin, ja koneelle on asetettu kummallekin laskuri joka osoittaa ajan kulumisen. Kun aika täynnä, kone laitetaan kiinni ja ruvetaan tekemään muuta. Väite siitä, että tunti päivässä johtaa teknisesti avuttomiin lapsiin, on aivan perätön. Miettikääs nyt vähän: se koneella olo on yleensä aika yksipuolista, sitä pelaamista tai fb:tä. Kyllä sen tekniikan oppii tunnissa. Harva lapsi oma-aloitteisesti ja tavoitteellisesti laajentaa teknisiä taitojaan niin paljon, että tarvisi siihen yli tunnin päivässä. Ja jos kehitetään vaan tietotekniikkataitoja, niin mites ne muut elämässä tarvittavat asiat: sosiaaliset taidot, liikunnan kautta tuleva fyysinen terveys, lukemisen kautta tuleva kielellinen harjaantuminen jne. Mun lasteni tietotekninen osaaminen saavuttaa riittävän tason tunnin päivttäisellä harjoittelulla, muu aika käytetään muiden asioiden opetteluun ja sitten ihan vaan siihen olemiseen & lepoon.
Eli et näe mitään välimuotoja tässä? Se on joko "pelaa koko ajan eikä mikään muu kiinnosta eikä mitään muuta tehdä" tai että "leikkii käpylehmillä eikä saa IKINÄ pelata".
Minä näkisin, että tekee mistä itse eniten tykkää, kunhan ne pakolliset hommat hoituvat. Aivan naurettavia nämä 1h/päivä tietokonerajoitukset. Tuolla tavalla ei saada kuin teknisesti avuttomia kakaroita. Jos legoilla leikkiminen on niin ihanaa, niin tokihan sitä vanhemmatkin sitten tekee aina kun ehtivät?
Vai pitäiskö legojakin kuitenkin rajoittaa, että riittäis aikaa käpylehmille?
lastensa kiukuttelua ja protestointia ja pelkäävät niitä tilanteita. MIKSI??