Vanhemmat! Miten paljon "boostaatte" lapsianne

koska olet työläiskodista.

Ja mies akateeminen. Enempi minä painotan,että matalapalkka-alalle ei kannata kouluttautua. Ja mies taas on vähän sitä mieltä,että sillä ei juuri ole väliä miten peruskoulun käy,vaan vasta myöhemmillä opinnoilla. Toki täytyisi jonkinlaiset numerot olla päästäkseen mihin haluaa.arvostan itse kuitenkin akateemisuutta,mutta enoten yrittäjyyttä

Olen vähän miettinyt sitä, että kun on itse työssä ns. "korkeapalkka-alalla" ja mies samoin, on saanut viettää oman aikuisaikansa ilman merkittävimpiä rahahuolia. Mä en osaa kuvitella, ja sanon sen tässä ihan rehellisesti, miltä tuntuisi joutua laskemaan joka euro. Äitinä sanon lapsilleni, että on tärkeä valita sellainen ala, jossa viihtyy. Jos se ala on ns. matalapalkka-ala, myös minun on tärkeä ymmärtää että lapseni aikuiselämä tulee olemaan eri tavalla säästäväisyyttä ja rahan laskentaa vaativaa. He eivät välttämättä ole alle nelikymppisinä saaneet asuntolainaa maksettua jne. Eli MINUN ei tule elätellä kuvitelmaa, että lapseni elämä unelma-ammatissaan olisi välttämättä taloudellisesti yhtä huoletonta kuin minun elämäni nyt. En tarkoita, että taloudellinen huolettomuus olisi elämän johtava periaate, vaan tarkoitan että realismi pitää muistaa tässäkin. Ja vaikka antaisin lapsilleni koko omaisuuteni, eivät he sen turvin voi elää taloudellisesti helppoa elämää. Ei näistä omilla palkkatuloilla kerätyistä asioista kahdelle lapselle perheineen riitä koko elämän turvaksi. Tietysti opiskeluaikana jouduin elämään erittäin säästäväisesti, olen tavallisesta työläiskodista enkä kodistani saanut (enkä olisi ottanut vastaankaan) juurikaan rahallista apua. Tällä hetkellä hyvistä tuloista huolimatta elämme erittäin säästäväisesti, ja lapset olemme opettaneet samaan.

jos sitä tarkoitat. Jos taas tarkoitat sitä, että ylikorostan taloudellisen tilanteen merkitystä, niin kannattaa lukea viestini uudestaan. En minä aikanaan opiskelualaani valinnut tulevaisuuden ansioiden perusteella, mutta työurani on nyt mennyt näin että palkka on kehittynyt hyvin. En tiedä, olenko väärässä, mutta musta tuntuu että monet nuoret saa nykyään aika helpolla asioita. Ja ollaan totuttu elämäntapaan, jossa voidaan matkustella ym. Mutta tämä kaikki on mahdollista vain, koska vanhemmilla on riittävä tulotaso. Jos itse valitsee työpaikan, jossa on matalampi tulotaso, joutuu luopumaan ylläolevista asioista. Jos sen tajuaa ja hyväksyy niin OK, mutta jos on katkera että miksi itsellä ei ole sitä mitä vanhemmilla aikanaan oli, niin se ei ole kiva tilanne.

koska olet työläiskodista.

[

koulu- ja kielivalintoihin ja kotona painotetaan voimakkaasti sitä, että hyvä koulutus on heidän tulevaisuutensa kannalta tärkein vaikuttaja. Läksyt pitää tehdä (mitä välii -kommentteja ei enää meillä kuule) ja kokeisiin lukea. Muutenkin keskustellaan paljon yhteiskunnallisista, moraalisista ja eettisistä kysymyksistä, siitä mikä on oikein ja mikä väärin, miten muita ihmisiä tulee kohdella, millä tyylillä itse pärjää parhaiten; hyvät ja kohteliaat käytöstavat auttavat pääsemään paremmin esim. työpaikkoihin jne. Eli ihan tavallista kotikasvatusta.

Meillä testaajat tuli muista kouluista ja saimme pistetiedot. Omani sai muistaakseni 89/100. Vantaan kansainvälinen koulu meillä.

Meillä Kulosaaren koulu.

Nykyisin saksalaiseenkin kouluun mennään jo ensimmäiseltä luokalta - tämä tiedoksi niille vanhemmille, joilla kouluvalinnat ovat vielä edessä. Pitää olla skarppina, ettei missaa tilaisuutta ja pilaa lapsen tulevaisuutta :-)

Joihinkin kouluihin (kuten Meilahden englantilaiseen) otetaan vain oman koulun kindergartenin kautta, joten aika ajoissa pitää olla hereillä, jos haluaa kyytiin. Minä aloin ihmetellä näitä asioita lapsen ollessa 6-vuotias ja tämän koulun kohdalta peli oli siinä vaiheessa jo pelattu.

Ja lisäksi tulee noita muutoksia aina välillä, kuten saksalaisen koulun muutos aloittaa opetus ekalta luokalta entisen 3. luokan sijaan. Jos on lapsen koulutuksesta kiinnostunut, niin hereillä pitää olla. Toisaalta sitten kun on saanut lapsen tällaiseen kouluun, missä on oma lukiokin, ei tarvitse pähkäillä yläastetta ja lukiota enää erikseen vaan lapsi etenee nätisti siellä putkessa :-D

Yläastelainen haluaa päästä tiettyyn lukioon, jonne on pääsyvaatimuksena muutakin kuin hyvä peruskoulun ka.



Eli ollaan tutkittu yhdessä pääsyvaatimuksia, ja mietitty mitä kursseja ja harrastuksia voisi ottaa lisää tukemaan kohti pyrkimystä ,sekä missä aineissa on nyt tsempattava erityisesti ja oltava aktiivinen.

Lapsi ei ole osoittanut samankaltaista luontaista kiinnostusta opiskeluun kuin mikä itselleni oli lapsena ihan itsestään selvää. Toistaiseksi olemme keskittyneet ihan vain perustekemiseen koulussa. En pidä todennäköisenä että lapseni pääsisi tai haluaisi esim. samaan kouluun kuin mitä itse kävin aikanaan (sinne siis pääsykokeet), enkä halua painostaa häntä asiaan joka ei tunnu olevan hänen juttunsa.

Joskus on keskustelua ollut aiheesta. Lapsi pitää saada putkeen jo nelivuotiaana, muuten on kauppakorkeakoulun sankoissa joukoissa jo paariakastissa. Siis tyylin leikkikoulusta alkaen viitoitettu polku kielikypyineen.



Itse yritän kasvattaa lapsiani laaja-alaisesti. Yritän olla esimerkkillinen vaikka se huonosti onnistuukin, mutta: tenavat on uitettu vauvauinneissa ja leikitetty vauvamuskareissa. Pointti on se, että kehittynyt side säilyy kouluikään saakka. Tenavia on raahattu tutustumaan erinäisiin harrastuksiin ja kuljetettu, kustannettu ja kannustettu, kun lapselle mieluin on löytynyt.



Läksyt tekevät itsenäisesti, mutta aina välillä niistä kyselään. Esikoiselle (pojalle) hankin koulun kirjaston jäämistön, jota luki yhden kesän. Köyhän perheen lapsen englannin kielen boosti on tietsikkapelit (rajatusti). Ja. Maalla on vähemmän vaihtoehtoja, mutta kosmopoliitiksi voi täälläkin kasvaa! Pitää myös ristiä kätensä, sillä lapsella on oma tahto ja se voi asettua liian ohjailevaa vanhempaa vastaan.

Ei millään tavalla. ovat lähikoulussa ja kannustan olemaan lapsi. en yritä kiihdyttää etenemistä tai kehittymmistä millään tavalla.



toisaalta toivon kovasti että kävisivät edes lukion, koska minua suututtaa joskus kovasti tyhmyys johon yleensä yhdistyy itsekkyys. Jos aikuinen ihminen on samalla tasolla kuin lapsen kaveri, joka väittää shakissa, että menethän sinäkin tähän suuntaan, eikä tajua, että hänen suunta on vastakkainen kuin vastapelurin. Tällaisia aikuisia on paljon. Minua kiukuttaa sellainen tyhmyys, jossa joku on tyytyväinen itseensä ja näkee muissa virheitä eikä ole valmis oppimaan mitään.



on paljon vanhoja miehiä, jotka ovat aina oikeassa ja käytännössä ovat 5-vuotiaan pennun tasolla. itsekäitä, aina oikeassa, tottuteet siihen että heidän sana on laki, vaikka olisivat tyhmiä ja hemmoteltuja.



sekä minä että mies tulemme työläisperheistä, joten sitä mallia ei ole miten lapsia ohjattaisiin mihinkään, enkä halua toisaalta että lapsi aikuisena huomaa että äiti on pakottanut tai ohjannnut elämän suunnan eikä se olekaan oma.

olen koulutusmyönteinen ja kannustan opiskelemaan alalle joka kiinnostaa ja jolta voisi saada haluamansa elintason.



Itse olen koluttautunut aikuisiällä. Onneksi nykyään koko ikäluokka koulutetaan joten koulutuksen saa kaikki halukkaat.



Tyttö on lukiossa ja toinen on ysillä ja on menossa lukioon.



Jatkokoulutuksesta päättävät itse niin kuin päättivät lukion käymisestäkin.



Olen sitä mieltä että meillä ylikoulutetaan väestöä. Toisen asteen jälkeen kaikilla on hakukelpoisuus korkeakouluopintoihin.



On aloja joilla opintoaika voisi olla lyhyempi kuin 120 ov. Puhdistuspalveluala ja vartiointi tulee ensimmäiseksi mieleen.

Sitten oli se esim. oman kouluni kuohukerma toki erikseen, johon kuului pörssiyhtiöiden pääjohtajien ja ylituomareiden ja ylilääkäreiden lapset, joille oli jo lukiossa täysin selvää mihin he menevät ja ovat menneet aikalailla sitä polkua pitkin: lukio - korkeakoulu - harjoittelu arvostetussa paikassa - valmistuminen - vakituinen työpaikka arvostetussa yrityksessä - omistusasunto - naimisiin - 2 lasta - uraputki.

tismalleen noin, kuin tämä kirjoittaja sen kuvasi, minulle oli jo pikkulapsesta asti selvää, mille alalle suuntaan ja miten sinne etenen. Mutta en kyllä katsoisi itseäni kuohukermaksi. Minua suunnattiin yliopistoon, mutta alan sain valita itse ja jos olisin halunnut ammattikouluun, olisi sekin vanhemmilleni lopulta sopinut, vaikka olisivat varmaan yrittäneet aika lailla ylipuhua minua ensin.

Näitä omia lapsiani en aio yrittää suunnata millekään tietylle alalle, ihan tavalliseen päiväkotiin ja kouluun saavat mennä. Toivon kuitenkin, että he käyttävät potentiaalinsa, eli en olisi kovin ilahtunut, jos hyvin koulussa menestyvä lapsi päättäisi mennä jonnekin matalapalkkaiselle alalle fyysiseen, raskaaseen, simppeliin työhön. Yrittäisin sellaisessa tilanteessa kautta rantain ohjailla lasta toisaalle, mutta jos se ei onnistuisi, niin yrittäisin lopettaa päsmäröintini ajoissa, etteivät välit lapseen menisi.