Lue keskustelun säännöt.
Tottelematon lapsi
25.01.2013 |
Moi!
Tiedän, että näitäkin keskusteluja on miljoonia, mutta aloitanpa nyt silti uuden, kun tilanne kotona on ihan kamala.
Minulla on kaksi lasta, 3- ja 5-vuotiaat (tai täyttävät tässä alkuvuodesta molemmat) ja tämä vanhempi aiheuttaa äidille harmaita hiuksia.
Tyttö on erittäin kiltti ja mukava ja ystävällinen, kun sille päälle sattuu. MUTTA, kun häntä kieltää tai komentaa niin on helvetti auki. Kaikki asiat tuntuvat olevan maailmaakin suurempia. Joudun monet kerrat kieltämään samoista asioista, oli se sitten sitä, ettei sohvalla pompita tai ettei pukkuveljeä saa retuuttaa. Yleensä kieltoihin on vastauksena nyrpeä naama ja äidille murisemista. Mutta itse teko loppuu ainakin sillä erää. Käskyt taas aiheuttavat neidissä ihan kamalan reaktion. Hän huutaa ja kiljuu, sanoo ettei kuuntele, yrittää potkia ja lyödä, heittelee tavaroita, haukkuu äitiä ja veljeään.
Meillä on käytössä myös tarrat, eli tyttöä kiitellään, kun on käyttäytynyt hyvin. Eipä ole niistäkään apua, päin vastoin lisäävät kiukkua osaltaan, jos tarraa ei saakkaan.
Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan siitä, miten kuuluu olla, ja selittää miksi mikäkin asia hoidetaan niin kuin hoidetaan. Meillä on "laskujärjestelmä" käytössä, eli 1,2 ja kolmannella sitten jäähylle. Ja rauhottumisen jälkeen koitetaan uudestaan. Tyttö vaan saattaa huutaa ja huutaa ihan loputtomasti. Eli jäähyllä olosta huolimatta ei rauhoitu sitten millään.
Olen yrittänyt pitää hermoni kasassa ja olla rauhallinen ja olla huutamatta. Yleensä siinä onnistunkin, mutten aina. Ei sillä tosin mitään vaikutusta tytön käyttäytymiseen ole huudanko vai puhunko normaalisti, sama meno jatkuu vaan.
En vaan enää tiedä mitä tehdä. Jos kyse olisi pelkästä pienestä kiukkuamisesta, niin eiköhän tässä selvittäisi. Enemmän tässä harmittaa se, että joka päivä joudun ottamaan tytön kanssa yhteen samoista asioista, minkä seurauksena pikkuveli saa varoa, ettei saa siskolta köniin. Illalla pienempi ei saa nukuttua, kun isompi huutaa kurkku suorana.
Jos jollakulla on jotain vinkkejä, niin niitä otettaisiin enemmän kuin mielellään vastaan.
Kommentit (30)
Miksi koittaa vaan sinnitellä kotona ja äärirajojaan koetella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö jotenkin näissä tilanteissa, kun alkaa huutamaan jättää huomiotta. Älä edes katso tyttöä, kun se huutaa. Toisaalta, jos menee pienemmän kimppuun, niin siloinhan on pakko puuttua asiaan. Älä ainakaan huutamisesta ja kiukuttelemisesta jäähylle laita, koska silloin saa sitä haluamaansa huomiota.Annat huutaa, mutta et reagoi mitenkään huutoon. Olet kuin tyttö olisi ilmaa.
on tajuta että se nuorempi on vielä tosi pieni.
Isommalla on jotain ongelmaa jos satuttaa pienempää tai mitä vaan että pienempi sitä joutuu varoamaan.
Lapsi kuitenkin menee esikouluun ensi vuonna niin olette ongelmissa jos ette jo puutu asiaan.
Mutta mitä jos menisitte tarrapalkintojenne kanssa jonnekin? Tyttö pääsee omaan juttuun ja poika omaan juttuun?
Ja jos ne huutaa kun ei saa tarraa niin so what? Anna huutaa. Se vaan vahvistaa sitä ettei ne tartte. Muistuta että jos on riittävästi tarroja (molemmilla yksilöllisesti) niin pääsee palkinnoksi vaikka uimahalliin sovitusti. Jos ei niin sitten ei ja ensi viikolla tulee uusia tarroja.
Älä kiukkuunnu takaisin.
Ja pois koneelta. Lapset hakee turhautuessaan huomiota. Teetkö riittävästi niiden kanssa? Nyt ulos!
4
ne tarrapalkinnot voi olla pienemmälle vielä vähän hankalia ymmärtää sen pointtia. Hän ei vaan saa palkintoa ja on saattanut olla äskön ihan mukava eikä saa tarraa niin voi olla vähän ulalla tilanteesta.
Miten paljon teette asioita lapsien kanssa? Oletko kotona lapsien kanssa?
Onko isommalla kaveriseuraa IKÄISISTÄÄN, siis käykö kerhossa?
Onko naapurissa kaveria?
Saako lapsesi miten paljon kahdenkeskistä aikaa kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö jotenkin näissä tilanteissa, kun alkaa huutamaan jättää huomiotta. Älä edes katso tyttöä, kun se huutaa. Toisaalta, jos menee pienemmän kimppuun, niin siloinhan on pakko puuttua asiaan. Älä ainakaan huutamisesta ja kiukuttelemisesta jäähylle laita, koska silloin saa sitä haluamaansa huomiota.Annat huutaa, mutta et reagoi mitenkään huutoon. Olet kuin tyttö olisi ilmaa.
Niin paljon kuin tekikin mieli raivota takaisin, aloin jättämään huomiotta ja keskityin hyvin käyttäytyvän lapsen kanssa olemiseen. Nopeasti huomasi että äidin huomion saa käyttäytymällä hyvin ja niin tuo uhittelu jäi. Kokeile ainakin :).
positiivista palautetta: rohkaisua, kehumista, kiittämistä? Kuulostaa siltä että lapsi tarvitsee paljon apua itsesäätelykykynsä kehittymiseen, eikä siinä välttämättä auta jäähy, vaan aikuisen ohjaus ja tuki. Tuollaiset kiukuttelukohtaukset, jos niitä on usein ja ne kestävät pitkään ja lapsen on vaikea päästä negatiivisista tunteista ohitse, voivat liittyä masennukseen tai ainakin siihen, että lapsi tarvitsee apua mielialojensa säätelyyn aikuiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovatko kotihoidossa? Olisikohan aika viedä isompi päivähoitoon oppimaan vähän kavereiltakin miten käyttäydytään ja miten muita kohdellaan. Hienosti olet yrittänyt, ihan nuo samat olisivat itsellä tulleet mieleen kuin mitä sulla on käytössä, mutta sinua on siunattu nyt sitten vahvatahtoisella lapsella (joka aikuisena on hyvä asia, älä sitä ainakaan sure), joka tarvitsee niitä kavereita, haasteita, tekemistä ja sitä mallioppimista.
Jos hän täytti vasta tämän vuoden puolella 5 tarkoittaa se sitä, että eskarikin alkaa vasta puolentoista vuoden päästä eli syksyllä yhdeksi talveksi pkotiin ja sit eskariin, siitä se lähtee. Eikä se tarvitse olla kuin vaikka 4pvää/vko 6-7h päivä, että pääsee siihen tekemisen rytmiin kiinni.
Kyllä lapsen huomioimatta jättäminen joskus ja oikeissa kohdissa voi olla tehokas asia.
Mutta siinä pitää oikeasti osata tulkita lastaan ettei tee hallaa lapselle.
Itse olen jättänyt vaikka "kuulematta" kun lapset puhuu rumia tai kiukkuaa jotain. Väkivaltaisuudet ja riidat tarttee aikuisen apua selvittämisessä mutta minustakin jotain asioita voi jättää tavallaan kuulematta kuin ottaa ihan kaikkeen kantaa.
Ja sitten kieltää ja huomauttelee asioista aina välillä. Mutta sitä kannattaa kyllä kokeilla että ei kuulisi ihan kaikkea ja katsoo miten käy.
Ihan selvästi päin näköä huutaessa se ei luonnollisesti ole paikka jättää sanomatta, mutta käsität varmaan pointin? Joskus lapset meinaan voi ihan vaan hakea huomiota ja silloin sen voi jättää tekemättä.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin paljon kuin tekikin mieli raivota takaisin
tietenkään voi raivota takaisin. Tai jos haluaa ongelmia niin sitten vaan itsekin käyttäytymään kuin lapsi. Lapsi haluaa hakata päätä järkkymättömään äiti-muuriin, sitten kun lapsi onnistuu siinä se rauhoittuu ja toteaa olevansa turvassa. Mikään ei ole joskus niin vaikeaa kuin pitää itsensä aikuisena, mutta se on ainoa keino. Kannattaa lukea Keijo Tahkokallion kirjoja, ne opettaa relaamaan lapsen huonon käytöksen kanssa. Ei kuulu olla niin että lapsi käyttäytyy kuin pieni enkeli ja tilanne on normaali silloin. Lapsen kuuluu koetella rajojaan ja aikuisen kuuluu ottaa se rauhallisena ja järkkymättömänä vastaan, estäen silloin kun joku tai jonkin on vaarassa vahingoittua. Helppo sanoa mutta vaikea toteuttaa, helpompi toteuttaa silloin kun ottaa sen asenteen että kyllä maailmaan huutoa mahtuu, mutta äiti ei hermostu eikä anna periksi, piste.
Positiiviset asiat tosiaan nostetaan seinälle!
Kiitä ja kehu!
Sä puit vaatteet Jessica todella hyvin tai Lotta nyt sinä siivosit todella tarkasti/nopeasti.
Olit todella hienosti kun syötiin, äiti oli tosi ylpeä!
Ihan pienestäkin saa lastaan ylistää. Ole se tyhmä äiti joka lässyttää lapselleen. Mutta lapsi saa siitä itselleen hyvän mielen.
Kunhan kehut syystä ja aidosti. Ei Idols-osallistuja vanhempana joka sanoo lapselleen että tuomari oli tosi tyhmä ja sähän osaat laulaa, ne ei vaan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rauhallinen ja omalla olemuksellaan rauhoittaa lapsi. Lapsi oppii itsesäätelyä vaan jos sillä on auttamassa rauhallinen mutta jämäkkä aikuinen raivon hetkillä.
Kannattaisi ehkä tutustua Raisa Cacciatoren Kiukkukirjaan sekä Aggression portaat-kirjaan, niistä voisi olla apua sinulle. Samoin ratkaisukeskeisyys (Ben Furmanin muksuoppi) voisi antaa ideoita kasvatukseen.
Sori, mutta minua vähän häiritsee se ettei vanhempi saa olla ihminen.
Tottakai pitää pitää maltti. Mutta aikuinenkin saa suuttua lopulta. Jokaisella pitää olla oikeus lyödä kädet pöytään ja karjaista että nyt jumalauta loppuu.
Päätön huutaminen ei ole koskaan järkevää mutta minusta on jokseenkin sairasta ettei aikuinen saa tunteitaan näyttää.
Taidan lukea ehdottiasi kirjoja. Mutta saa sitä olla eri mieltä. Ei asiantuntijatkaan aina jaa toistensa mielipiteitä.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pitääkin joskus raivostua ja iskeä nyrkkiä pöytään. Mutta sanotaan että vähintään se 80-90 prosenttia ajasta pitäisi pystyä olemaan turvallinen aikuinen joka ei hermostu älyöttämästi siitä että lapsi testaa miten saa käyttäytyä ja miten ei. Joskus oman pojan kanssa meni pahimman uhman aikaan siihen että lipsui ote ja sen huomasi heti että tilanne paheni heti ja rauhoittui sitten kun itsestään löysi turvallisen vanhemman joka johdonmukaisesti vain estää sillä menetelmällä huuda vain mutta ketään ei saa satuttaa eikä periksi ei saa. Ja että kaikki tunteet menee aikanaa ohi.
nuorin lapsi on melko kiivas temperamentiltaan.
Nuo kiukkukohtaukset kuulostavat kovin tutuilta, ja siksi päätin vastata.
Parhaiten meillä auttoi se, että annoin lapsen rauhoittua rauhassa. Kiukun jälkeen puheyhteys toimi ihan hienosti jos lapsi oli saanut rauhassa rauhoittua. Jos siihen yritti mennä lepyttelemään tai lisää neuvomaan niin kiukku yltyi vaan kovemmaksi eikä lapsi selvästikään itse sitä hallinnut. Siitä pidin kuitenkin aina huolen, ettei lapsi päässyt satuttamaan itseään eikä muita kiukkunsa keskellä.
Opetin myös lapselle selviämistä siitä kiukusta. Hyvänä hetkenä juttelin lapsen kanssa siitä mitä voi tehdä kun kiukku tulee. Kerroin, että syliin tuleminen helpottaa, ja toisinaan lapsi tulikin syliin kiukkunsa aikana jos häneltä kysyin haluaako tulla syliin.
Toinen konsti joka huomattiin toimivaksi on se, että lapsi menee itse peiton alle rauhoittumaan. Siellä hänelle tuli hyvä ja turvallinen olo ja hän sai kiukun itse hallintaansa.
Jossain tilanteissa ollaan käytetty myös kiukkuilmapalloa. Se on mielikuvitusilmapallo, joka löytyy lapsen tai aikuisen taskusta. Se laitetaan lapsen suun eteen, ja lapsi puhaltaa siihen kiukkunsa. Tärkeää on se että lapsi kertoo mitä sinne palloon menee ja mille se näyttää. Lopuksi pallo sitten poksautetaan ja katsotaan miten kiukku hajoaa ja kimpoilee ympäriinsä. Tämä on ollut hyvä keino esim. kaupassa ollessa, mutta toki sitä on ensin harjoiteltu kotona.
Tärkeää on myös pysyä itse rauhalisena, sillä aikuisen kiukku ja hermostuneisuus vaan paisuttaa lapsen kiukkua.
Siksi aikuisilla on hyvä olla jotakin omaa elämää myös kodin ulkopuolella. Se auttaa pitämään hermot kasassa :)
Nyt tämä lapsi on 6-vuotias, eikä enää saa holtittomia kiukkukohtauksia vaikka nopeasti edelleen suuttuukiin.
Nykyään hän osaa jo mennä sinne peiton alle kun alkaa kiukuttamaan ja tulee pois kun on rauhoittunut. Ja silloin kun ei olla kotona, pystyy jo muutenkin hallitsemaan kiukkunsa ja pärjää sen kanssa.
niin silloin voi käyttää erilaisia toiminnallisia keinoja hillitä suuttumusta, muita kuin iskeä nyrkkiä pöytään ja huutaa. Silloin aikuinen toimisi itse esimerkkinä miten toimitaan kun suututaan. Että vaikka puhallellaan ilmaan tai hengitellään syvään ja rauhallisesti, aletaan laskea sormia, tehdään pieni pydähdyskierros toiseen huoneeseen tms. Voihan aikuinen itsekin sanoittaa omaa tunnetilaansa lapselle ennnekuin iskee sitä nyrkkiä pöytään ja mallittaa lapselle toivottavaa käytöstä ja toimintaa.
Joskus se nyrkki varmaan iskee pöytää, ei siinä mitään, mutta sen lisäksi on kyllä asiallista näyttää lapselle mitä muuta voi tehdä kun suututtaa. Se on tehokkaampaa kuin kieltäminen tai jäähyt. Jos se jäähy on vaan sitä että lapsi laitetan istumaan penkille itsekseen, ei se lapsi siinä yksin opi itsesäätelyä, vaan tarvitsee siihen aikuisen neuvoja ja tukea.
ilmapallomenetelmän tukena, siinähän Killi käyttää tuota samaa menetelmää kiukun hillitsemiseen. Se voisi inspiroida lasta ja kirjan yhteinen lukeminen (silloin kun mielentila on rauhallinen) ja kiukusta puhuminen voisi sitten auttaa kiukun hetkellä lasta, Killin avulla voisi saada paremmin puheyhteyden.
Meillä lapselle on siis opetettu ihan aktiivisesti keinoja saada kiukku hallintaan, ja siitä on ollut lapselle selvästikin hyötyä.
Päiväkodin kanssa olemme olleet tässä samoilla linjoilla, ja nyt viimeisimmässä varhaiskasvatuskeskustelussa sanoivat pk:ssakin huomanneensa että lapsi ei enää saa kiukkukohtauksia ja on oppinut pärjäämään tunteidensa kanssa.
Muille lapsille meidän ei ole tämmöisiä tarvinnut opettaa, ja olinkin jossakin vaiheessa ihan epätoivoinen kuopuksen suhteen.
Lapsi kärsi itsekin niistä kiukkukotauksistaan. Kysyikin minulta toisinaan 'äiti, miksi minä hermostun niin kovasti? miksi en ole niinkuin muut?'
Onneksi osasin löytää apua tilanteeseen.
Murrosikää odotan kuitenkin kauhun sekaisin tuntein.
Joku kyseli, ovatko lapset kotihoidossa. Eivät ole. Päiväkodissa ovat. Siellä oli ennen joululomaa yhtä kaaosta tuon neidin kanssa, mutta oman jälkeen hän on hoidossa käyttäytynyt tosi hyvin, tai niinkuin lapset nyt yleensä. Eli ei mitään ihmeitä siellä, kotona sitten puretaan se kaikki kiukku kaikkiin pieniinkin asioihin.
Ja kyllä olen koittanut paljon kehua ja lapselle myös kerrotaan että häntä rakastetaan. Ja että äiti rakastaa vaikka olisikin tytöllä huono olo ja kiukuttaa, ettei äitin komentelu tarkoita etteikö välitettäisi. Kaikesta tällaisesta on puhuttu.
Ja tosiaan ihan vielä ei neiti ole viittä täyttänyt, mutta kuukauden päästä. Joka tapauksessa olen hukassa tämän asian kanssa. Vietän lasten kanssa aikaa niin paljon kun töiltä nyt on mahdollista, käymme leikkimässä ja uimassa sun muuta. Yritän pitää lapsilla mukavaa tekemistä, pelataan pelejä jne. Toki sitten on sitä tylsempääkin että siivotaan. Mutta lapset on aika hyvin sisäistänyt sen, että täytyy itse siivota oma huone, kun äitin täytyy siivota muu kämppä..
Ei siinä paljon muu auta kuin hampaan pureminen ja uskominen, että kyllä se ohi menee. Huomiota pitää kuitenkin kärsivällisesti jaksaa antaa, tai se myöhemmin kostautuu.