Jos lapsen vanhemmat kuolevat, meneekö lapsi aina adoptoitavaksi?

Jolloin sijaisperhe saa korvauksen

Eli pitäiskö jonkun adoptoida lapsi että hänellä olisi edes joku virallinen huoltaja (jos molemmat huoltajat kuolevat)? Vai riittääkö että on sijaisvanhempi tähän?

Orvoilla lapsilla on kai joku viranhaltija huoltajana, ellei sitten joku sukulainen.

Toisessa asuvat isovanhemmilla ja toisessa äidin siskolla. Tuosta jälkimmäisestä on kaikkea ollut. Äidin vanhemmat ovat jatkuvasti riidoissa tyttärensä kanssa, koska kokevat hänen kohtelevan omia ja toisen tyttären orpoja epätasa-arvoisesta. Mä hiukan näen, että näin olisikin. Tekevät mm. "oman perheen matkoja", joihin nämä orvot eivät pääse. Samoin kumpikin orpo lensi omaan kämppään lukioiässä. Olivat kilttejä lapsia, mutta kiire oli toimittaa pois kotoa.

Huoltajana. Ovat velvollisia huolehtimaan 21 vuotiaaksi asti.



Olen kuullut sellaisenkin että mies sössi raha-asiansa 18 vuotiaana ja haki myöhemmin sossusta korvauksia kun eivät olleet huolehtineet hänestä tarpeeksi hyvin. Valtio maksoi velat.

voidaan ensin ottaa huostaan ja sitten alkaa mietintä. kannattaa muuten miettiä tämäkin asia ennenkuin sattuu, voi tehdä paperit etukäteen asiasta ja vahvistuttaa oikeudella, sekään ei takaa asiaa automaattisesti mutta meinaa jotain. Yksi keino on varmistaa etukäteen asia, hankkii sijaisvanhemmuuden jokllekin sukulaiselle, en enää muista miten se tarkalleen meni, meillä näin tehtiin..sijaisvanhemmuus olisi astunut voimaan jos vanhemmat olisi kuolleet kun lapsi alaikäinen. Kannattaa todella miettiä..koskaan ei tiedä mitä sattuu..huomenna, vuoden kuluttua, on parempi mieli kun on hoitanut asiat siihen kuntoon kun haluaa, eläessään, kuollut ei enää voi..

Voi esittää toiveen lapsen sijoituspaikasta mahdollisen kuolemantapauksen jälkeen, mutta se on vain toive. Jos lapsi huostaanotetaan etsitään kuitenkin ensisijaisesti sijoituspaikka suvusta.

ei tosiaankaan, voi olla että otetaan huomioon tai sitten ei, ne kiemurat on kummallisia, ainakin on oltava oikeuden vahvistamat paperit, etukäteen.

Joskus aikojen alussa voi olla että meni noin vaan automaattisesti sukulaisille tai vaikka naapurille mutta nykyisin on kyllä aika virallista.

ettei ole järjestänyt tätä asiaa ennenaikaisen kuoleman varalta..eihän sitä voi olla jos ei tiedä mihin lapset joutuu jos jotain sattuu, en minä ainakaan.

Kannattaisi hetki miettiä.

Toiveita voi esittää, mutta ne eivät ole tae mistään.

näin meillä tehtiin, oikeus vahvisti. Nyt en muista mikä oli se tarkka nimitys. Se on vaan todella harvinaista kuulema, meille silloin sanottiin että ompa hienoa kun joku ajattelee näitäkin asioita, yleisesti kuulema ei.

Minua vain kiinnostaisi tietää, että miten tuossa kuolemantilanteessa raha-asiat menisivät. Lapseneläke on maksimissaan n. 200 e, siihen lapsilisä päälle, riittääkö tuo "vieraan" sukulaislapsen elättämiseen. Rakkaudesta toki läheisiä autetaan ja huolehditaan vaikka ilman rahaa, mutta jos tiedetään, että sijaisvanhempana korvaus olisi vähän eri luokkaa.

Alaikäiset orvot varmaan yritetään saada ensin luotettujen sukulaisten hoiviin, sitten ehkä perheen ystävien ja vihoviimeiseksi lapsille täysin vieraiden luokse, ellei muita ole. Adoptio/ sijoitus on juridinen toimenpide, joka takaa mm. sen, että lapsella on huoltaja, joka kantaa hänestä vastuun. Olisi tietysti myös hyvä, jos orvosta huolehtiva aikuinen välittäisi tai jopa pitäisi lapsesta.

Tosiaan, en ole esittänyt millekään taholle mitään toivomusta sen varalle, että kuolen ja lapseni jäävät ilman huoltajaa. Syynä tähän ratkaisuun: vanhempani ovat sen ikäisiä (+60) että eivät missään tapauksessa saa huoltajuutta. Siskoni perhe on natsiurheiluhulluja, joten en edes halua lapsiani heille, huh huh, ei ne mun lapsia takuulla edes haluaisi, ja veli asuu Tukholmassa, joo tykkään kyllä ruotsin kielestä, mutta oisko tuo toimiva peruste työntää kolme lasta jollekin, no ei!



Mun mielestä, mitä sijoitettuja lapsia tunnen, sitoutunut sijoutusperhe on parasta mitä vanhemmatta jäänyt lapsi voi saada.

se lapseneläke voi olla isompi kuin se 200 e. Ja ajoituksen olen alunalkaen tehnyt raha-asiat mielessäni. Kukaan ei ole kuollut eikä ole kuolemassa. Kunhan ajattelen. :)

joka vahvistetaan oikeudessa. Se olisi syytä hankkia kuoleman varalta, voi olla aika rauhallisin mielin.

Tiedän muutamia yksinhuoltajia etenkin jotka ovat näin tehneet, harvinaista kyllä on mikä on ihmeellistä sinänsä.

jollon isovanhemmat esim eivät enää sovellu huoltajiksi?

Omat vanhempani ovat 65-70 ja ajatuskin heistä pienten lasten huoltajiina puistattaa. Appivanhempani sen sijaan ovat ~55v mutta emme ole kauhean läheisiä.

Asumme ulkomailla, lapset eivät ole Suomen kansalaisia, eikä meillä ole oikein muita lähisukulaisia täällä, jotka voisivat tulla kyseeseen. Itselläni on perheellisiä sisaruksia (40-50v), mutta kaikki eri maissa. Taitaisivat lapset lähteä sijaisperheeseen ainakin meidän tapauksessa?

jonkun sukulaisen luona tai sitten ihan vieraassa sijaisperheessä.

lähisukulaisten perheissä.

suurimmalla osalla on joku sukulainen henigissä