15v poikani oli aamulla leikkauksessa. Ns. kuuluuko minun äitinä soittaa osastolle
ja kysyä leikkauskuulumisia etc. hoitajalta? Pojan kanssa viestiteltiin tuossa päivällä kuulumisia, ja oli väsyneen oloinen. Tämä on eka kerta, kun lapseni on sairaalahoidossa. Vaikutanko oudolta äidiltä tai välinpitämättömältä jollen soita ja kysele? Soittaako hoitaja minulle jossain vaiheessa? Huomenna pitäisi pojan kotiutua.
Kommentit (39)
jos en kerran paikalla olisi käynyt...
Mitä väliä, miltä VAIKUTTAA? Minä menisin paikan päälle. Ja kyllä myös soittaisin.
Ei kai niillä ole aikaa sulle soitella ja pähkäillä.
Huomenna olisi pakko soittaa että tietää miten poika kotiutuu. Kyllä mä soittaisin äitinä, hoitaja tietää miten leikkaus on mennyt.
Ai, että oikein viestittelit..?
Toivottavasti viestisi oli provo, mutta aika itsekkäältä ja välinpitämättömältä äidiltä vaikutat. Järkyttävintä viestissäsi on se, ettei sinua haittaa, miltä pojastasi tuntuu, vaan mitä HOITAJAT ajattelevat.
Itse makasin 15 leikkauksen jälkeen sairaalassa ja kyllä se koti-ikävää helpotti, pelkoa vähensi ja mieltä piristi kun oma äiti kävi katsomassa.
Tän on ihan pakko olla provo!
Miksi et halua näyttää, että välität pojastasi? (vaikka hän olisikin jo 15 vuotias rasittava teini).
Ymmärrän tottakai että leikkauksen jälkeen poika on osastolla ihan itsekseen, mutta oletan että jos olisit ollut sairaalassa leikkauksen aikana olisit jo kuullut leikkauskuulumiset etc.?
Vaikea sanoa että soittaisinko vai enkö, koska olisin taatusti ollut paikalla leikkauksen ajan, varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen kerta ja menisin heti uudestaan kunhan kynnelle kykenisin (jos olisi esim. pakko välillä olla töissä)
Tuntuu oudolta, että tuossa tilanteessa päällimmäinen ongelma on se, että soitanko, tai jos en soita, mitä minusta ajatellaan!
Onko tärkein asia se, että osaat toimia muiden odotusten mukaan vai lapsesi vointi?
jos 15-vuotiaalta on vaikka leikattu nielurisat, niin mammat istuvat vuoteen vierellä hössöttämässä.
että on tilanteita, joissa ei kannata lähteä katsomaan poikaa sairaalaan. Oletetaan vaikka, että yksinhuoltajalla on kotona lisäksi kolme-neljä alakoulu- ja päiväkoti-ikäistä kersaa, joita ei voi viedä toipilashuoneeseen sairaalaan häiritsemään, eikä ketään sopivaa lastenhoitajaa sadan kilometrin säteellä. Kyllä kai sellainen tilanne voi olla, ainakin jos leikkaus on joku onnettomuuden jälkeinen nopea tarve.
Ja voin myös kuvitella, että ei niillä hoitsuilla ole yhtään enempää aikaa puhua puhelimessa silloin kun äiti soittaa sinne, kuin jos soittaisivat itse. EHkä jopa päinvastoin.
Mutta silti kysymyksenasettelu - miltä vaikutan hoiajien silmissä - oli aika ääliömäinen. Vaikuttaa kuitenkin onnistuneelta provolta.
yhdistivät ihan pojan oman huoneensa puhelimeen. Ei mitään järkeä.
Kiitos vaan vastaajille. Eipä tule av:lta vähään aikaan taas kysyttyä yhtään mitään, kun fiksuja vastaajia on nii harvassa.
ap
yhdistivät ihan pojan oman huoneensa puhelimeen. Ei mitään järkeä.
Kiitos vaan vastaajille. Eipä tule av:lta vähään aikaan taas kysyttyä yhtään mitään, kun fiksuja vastaajia on nii harvassa.
ap
Jos olisit kertonut tuon heti aluksi niin vastaukset olisivat hieman erilaisia. Emme ole selvänäkijöitä - ainakaan kaikki.
melkein koko ajan, kun oma poikani vuosi sitten samanikäisenä leikattiin. Yöksi tulin kotiin ja hoitajat kertoivat ajan, milloin lääkäri on kierrolla, että tulisin siihen mennessä taas takaisin kuulemaan, mitä lääkäri sanoo.
että on tilanteita, joissa ei kannata lähteä katsomaan poikaa sairaalaan. Oletetaan vaikka, että yksinhuoltajalla on kotona lisäksi kolme-neljä alakoulu- ja päiväkoti-ikäistä kersaa, joita ei voi viedä toipilashuoneeseen sairaalaan häiritsemään, eikä ketään sopivaa lastenhoitajaa sadan kilometrin säteellä. Kyllä kai sellainen tilanne voi olla, ainakin jos leikkaus on joku onnettomuuden jälkeinen nopea tarve.
muistaa vielä 40 vuoden jälkeenkin, että hän joutui teininä leikkaukseen eikä kukaan tullut sairaalaan katsomaan, ei edes oma äiti. Eikä edes soittanut hoitajalle ja kysynyt, miten leikkaus meni.
Kyllä minua on aina vanhemmat käyneet sairaalassa katsomassa vielä aikuisiälläkin (minut on 3 kertaa leikattu), ja siskokin tuli kolmen alle kouluikäisen lapsensa kanssa vierailulle. Ei haitannut pikkulasten läsnäolo. Eihän siellä tuntitolkulla tarvitse olla, kunhan käy vieressä vähän istumassa, vie limsaa ja jonkun lehden, rupattelee hetken ja lähtee sitten. Toipilas ei edes jaksa pitkän aikaa ketään katsoa, varttikin riittää. Outo on se äiti, joka ei käy lapsensa luona sairaalassa leikkauksen jälkeen.
Tiedätkö, miltä sen jälkeen tuntuu?
Itseltäni leikattiin nielurisat aivan pienenä ja muistan vieläkin, kuinka oksensin leikkauksen jälkeen.
jos 15-vuotiaalta on vaikka leikattu nielurisat, niin mammat istuvat vuoteen vierellä hössöttämässä.
kyllä vaikutat välinpitämättömältä, varsinkaan kun et ole paikalla. sitä en sitten tiedä mikä teidän tilanne on. oli mikä hyvänsä, olisin itse ainakin soittanut jo.
yhdistivät ihan pojan oman huoneensa puhelimeen. Ei mitään järkeä.
Kiitos vaan vastaajille. Eipä tule av:lta vähään aikaan taas kysyttyä yhtään mitään, kun fiksuja vastaajia on nii harvassa.
ap
Tottakai vaikuttaa ja välinpitämätön oletkin. Olen sanaton.
yhdistivät ihan pojan oman huoneensa puhelimeen. Ei mitään järkeä.
Kiitos vaan vastaajille. Eipä tule av:lta vähään aikaan taas kysyttyä yhtään mitään, kun fiksuja vastaajia on nii harvassa.
ap
Tottakai vaikuttaa ja välinpitämätön oletkin. Olen sanaton.
kyllä mä soittaisin ja kysyisin. EN usko, että kerkiävät/,uistavat /viitsivät soittelemaan.