Onko kohtuutonta vaatia miestä

Vastauksena siihen, miksei mies nosta pöntön istuinrengasta ylös kun kusee..



Niin, sitähän minäkin ihmettelen, mutta ei vaan nosta! Meni mullakin pitkään, että tajusin näin olevan. Ihmettelin suhteen alkuaikoina sitä renkaan kastumista. Ajattelin että käsienpesuvettä roiskunut. Huomasin kuitenkin, että roiskeet on keltaisia, kuivuessaan ero veteen näkyy paremmin..



Kun oltiin siinä vaiheessa suhdetta, että mies saattoi jo lorotella minun ollessa vaikka suihkussa tai peilailemassa, niin yököttävä totuus paljastui. Ei siis ole tottunut nostamaan sitä istuinrinkulaa ylös seisten kustessa!!! Eli ei ole ilmeisesti alunperinkään opetettu (kiitos anoppi..).



Arvaatte varmaan, että tästä asiasta on väännetty. Miehen mielestä nipotan turhasta!? Ja kun ei vaan kuulemma MUISTA (no ei kai, kun on kerran niin outo asia hänelle tuo kannen nosto). Eli minä joudun omassa kodissani joka jumalan kerta tarkastamaan ennen pöntölle istahtamista, etten istu kuseen :( Se on jo ihan automaatio.



Lasten takia tämän on vaan loputtava. Ällöttää ajatuskin, että he istahtavat kusiselle pöntölle. Ja en voi alkaa heitä kouluttaa, että tarkastavat pöntön reunan, ettei siinä ole isän pissaa. Mutta helvetti, kun tuo mies on näissä jutuissa jollakin 3-vuotiaan tasolla.



Nyt on kieltämättä tsempannut pari viikkoa, kun laitoin lopulta pöntön viereen lapun, jossa ilmoitin tästä lähtien pyyhkiväni kuset rinkulalta hänen puhtailla kauluspaidoillaan, jotka sitten laitan vaan hipihiljaa takaisin kaappiin odottelemaan käyttöä :D Saa nähdä, milloin taas retkahtaa.. (siis tämä konsti on AINOA, joka on tähän asti tehonnut edes hetken, keskusteluja on käyty yli 10v)

Parempi vain oppia hyväksymään mies sellaisena kuin hän on, pääset itse helpommalla eikä kukaan mies jaksa kuunnella nalkuttavaa akkaa.



Ainoa tuossa listassasi mihin itse puuttuisin on se, että mies syö ruuat lasten nenän edestä. Mutta onko ongelma loppujen lopuksi siinä, että ruokaa on liian vähän? Kyllä miehenkin täytyy saada syödä niin että nälkä lähtee. Ottaen huomioon hänen aktiiviset harrastukset, ehkä hän vain tarvitsee enemmän kuin osaat itse arvioida? Tee ruokaa reilummat annokset, niin ei lopu kesken. Ei ole synti, jos jää jotain yli, mutta jos loppuu kesken, on huonompi juttu.

Parempi vain oppia hyväksymään mies sellaisena kuin hän on, pääset itse helpommalla eikä kukaan mies jaksa kuunnella nalkuttavaa akkaa.

Ainoa tuossa listassasi mihin itse puuttuisin on se, että mies syö ruuat lasten nenän edestä. Mutta onko ongelma loppujen lopuksi siinä, että ruokaa on liian vähän? Kyllä miehenkin täytyy saada syödä niin että nälkä lähtee. Ottaen huomioon hänen aktiiviset harrastukset, ehkä hän vain tarvitsee enemmän kuin osaat itse arvioida? Tee ruokaa reilummat annokset, niin ei lopu kesken. Ei ole synti, jos jää jotain yli, mutta jos loppuu kesken, on huonompi juttu.

Siis vielä tuosta ruoka-asiasta. Ruokaa on siis kokonaismäärällisesti riittävästi. Esim. riisiä voi jäädä puolikattilallista yli. Kyse on enemmänkin siitä, että mies rohmuaa heti omalle lautaselleen niitä "herkullisempia" lajeja. Saattaa lappaa vaikka kanakastiketta yli puolet koko valmistetusta määrästä, jolloin lasten ja minun vaan täytyy selvitä sillä mitä jää, kun taas riisiä/perunaa/pastaa ottaa pikkuriikkisen siihen lautasen reunalle ("kun ei oo niin nälkä"). Eli lapset ja minä saamme täyttää mahamme käytännössä sillä riisillä, mies nautiskelee kanakastikkeen tai ne terveelliset pikkutomaatit tai hedelmälohkot tai houkuttelevan rapeat salaatit (usein myös valitsee ne parhaan näköiset itselleen, kun minä taas pyrin laittamaan lapsille parhaat salaattipalat ja itse voin ottaa vähän reunasta kuivahtaneita).

Miksi mieheni saisi käyttäytyä noin ja minun pitäisi "vain oppia hyväksymään mies sellaisena kuin on". Minun mielestä listatut asiat eivät ole kotitöitä, jotka jaetaan tai ei jaeta. Listatut asiat ovat minulle itsestäänselvyyksiä, jotka jokainen tekee itse, vähän niin kuin takapuolen pyyhintä paskaamisen jälkeen (minä hoidan omat vastaavat, opetan lapset hoitamaan omansa, odottaisin miehenikin tekevän niin).

Tämä ei ole minun puoleltani siis kannanotto siihen, miten _kotitöitä_ pitäisi jakaa. Jännittävää sinänsä, että täälläkin muutamassa kommentissa rinnastetaan listan asiat ikäänkuin kotitöiksi, mitä ne eivät mielestäni ole. Sen vuoksi asioista sanominen miehelleni ei ole oikeastaan edes nalkuttamista. Vähän liioitellen, mutta olisiko nalkuttamista, jos mieheni huomauttaisi tai pyytäisi minua lopettamaan tai siivoamaan jälkeni, jos jostakin syystä vaan olisin tottunut tai opetettu pyyhkimään paskalla käydessäni takapuolen pyyheliinaan..?

Ruoan rohmuaminen ja vessan jälkeensä siistimättä jättäminen ovat toki huonoja käytöstapoja, mutta tuota ap:n listaa muuten lukiessani en taaskaan kerran kummastele sitä, miksi avioerot ovat niin yleisiä...



No, onneksi se teidän vauvakin siitä kasvaa ja pääset taas töihin niin on muutakin mietittävää kuin vaihtamaton vessapaperirulla.

- viettämään sama tuntimäärä viikossa aktiivista aikaa (esim. luistelu, hiihtäminen, polkupyöräily, pelaaminen, lukeminen, puistossa käynti tai muu ulkoilu) lasten kanssa kuin käyttää omiin harrastuksiinsa viikossa (lenkkeily, kuntosali, hiihto)

tuo on kohtuutonta. Jos miehesi tekee täyttä työviikkoa ja haluaa/jaksaa siihen päälle vielä kuntoilla, niin mitä ihmettä sä siitä nillität? Pitäähän ihmisen itsestään pitää huolta ilman, että joku vahtii kellon kanssa onko nyt varmasti tullut luettua lapsille tasan saman verran kuin on käyttänyt aikaa lenkkeilyyn.

Mulla ainakin pää hajoaisi, jos en pääsisi muutamaa kertaa viikossa työn vastapainoksi jumpalle/lenklle/hiihtämään.

Koita nyt sisäistää, että SINÄ olet siellä kotona eli sulla on aikaa puistoiluun, lukemiseen ja pelaamiseen PALJON enemmän kuin miehelläsi. Et todellakaan voi vaatia, että miehesi pitäisi notkua siellä puistossa tai pelata pelejä saman verran kuin sinun. Aika aikaa kutakin.

miksi?

Myöskin mun mielestä jos toinen on kotona lasten kanssa niin sen kotonaolijan harrastukset/urheilu/kodin ulkopuolinen elämä ovat etusijalla työssäkäyvään nähden.

Minä olen kotona taaperon kanssa (+2 pikkukoululaista) ja hoidan suurimman osan lasten jutuista ja kotitöistä, niin silti oletan, että mieskin osallistuu lasten kanssa olemiseen iltaisin ja viikonloppuisin, itse kyllä hoidan silloinkin pyykit ja ruuanlaitot, mutta se on ihan mukava työnjako.



-Onko tellä kahta vessaa? Jätä toinen miehen käyttöön, pesköön itse paskansa.



-Pese ne sukat mytyssä ja annakuivaa mytyssä ja laita kosteina palloina vaatekaappiin homehtumaan.



-Ennekuin kutsut perhettä ruokapöytään, annostele itsellesi ja lapsille annokset, ettette jää ilman.

Koita nyt sisäistää, että SINÄ olet siellä kotona eli sulla on aikaa puistoiluun, lukemiseen ja pelaamiseen PALJON enemmän kuin miehelläsi. Et todellakaan voi vaatia, että miehesi pitäisi notkua siellä puistossa tai pelata pelejä saman verran kuin sinun. Aika aikaa kutakin.

Ovatko kätesi halvaantuneet, kun niistä pystyy ruokaa väkisin viemään? Jos ovat, hanki lukollinen kulho pöytään. Opettele nauramaan miehellesi päin naamaa. Keksi keinoja, joilla älytät ääliön tottelemaan! Sylje hänen vuoteelleen, kun hän sen näkee, laita lavuaari täyteen paskavaippoja. Kiusaa see paskiainen ja kyykytä se!

- Ruoka. Vaikka siis kuorisin ja paloittelisin kokonaisen vesimelonin kesäpäivän piristykseksi, mies vetäisee siitä minuutissa yli puolet. Söisi varmaan kokonaan, mutta onneksi lapset ehtivät syödä muutaman siivun.. Jotakin fetaa en viitsi ja raaski laittaa yhtä pakettia enempää tarjolle, mutta siitäkin kahmaisee heti omalle lautaselleen suurimman osan. Kyse ei ole niinkään ruuan määrästä, vaan siitä että mies kahmii itselleen aina sitä "parasta herkkua" kasan (ennen kuin muut ehtii). Joskus se on kanakastike, joskus pikkutomaatit, joskus porkkanaraaste, joskus hedelmälohkot, kuitenkin niin että lapsillekin (ja itselleni) soisin omat osuutensa.

- SUKAT. Sukat eivät siis välttämättä ole kokonaan väärinpäin vaan sellaisessa tiukassa mytyssä, joka ei peseydy eikä kuivu..

- LASTEN KANSSA OLO. Mies ei vietä liiemmin oma-aloitteisesti aikaa lasten kanssa eli tuo ajatus, että vaatisin olemaan omien harrastustensa verran, olisi ihan luksusta.

Osa listallani on pikkupikkuasioita, mutta kun repeää itse jo joka suuntaan, ei enää sietäis käännellä toisen hikisiä sukkia tai istuskella hänen kusessaan. Lasten kanssa vietetystä ajasta olen eniten huolissani, kun en mielestäni ehdi hoitaa koko pakettia kokonaan itse.

ex-mieheni teki tuota samaa herkkujen rohmuamista. Lapsuudenkodissaan viisi veljestä ja vielä ahneempi isä, joilla kaikilla mielenterveyden ongelmia, joka minulle selvisi vasta kymmenen vuoden avioliiton jälkeen. Kun omien lapsieni kakkupalojen puolesta jouduin taistelemaan apen kanssa pöydässä ollessa huomasin mistä tuo käytöstapojen puute johtuu.

Ehkä sinä olet jo huomannutkin, että mies pitää sinua siivoojanaan ja palvelijanaan. Kysy häneltä, onko tämä todella hänen tarkoituksensa vai eikö häntä itseään tämä häiritse:

- pyyhkimään omat jarrutusjälkensä vessapöntöstä heti samalla käynnillä

- vaihtamaan hänen vessakäynnillään tyhjenneen wc-paperirullan tilalle uusi (tyhjä hylsy roskiin)

- olemaan pissaamatta wc-istuinrenkaalle (siis sille suojarenkaalle, jolle istutaan) tai ainakin pyyhkimään itse oman pissansa siitä pois

- huuhtelemaan vedellä lavuaarista sylkäisemänsä hammastahnat, sylkilimat, partakarvat heti



Tässä on sitten ihan sama SINULLE, vaikka käyttäisi niitä joka toinen kerta nurin päin:

- kääntämään omat sukkansa oikein päin ennen likapyykkikoriin laittamista



Tämä ok:

- viettämään sama tuntimäärä viikossa aktiivista aikaa (esim. luistelu, hiihtäminen, polkupyöräily, pelaaminen, lukeminen, puistossa käynti tai muu ulkoilu) lasten kanssa kuin käyttää omiin harrastuksiinsa viikossa (lenkkeily, kuntosali, hiihto)



Tee ja laita tarjolle kerrankin riittävästi ruokaa, että myös miehelle riittää:

- huolehtimaan että ruokapöydässä ruokaa/lisukesalaattia/leipää riittää ensisijaisesti lapsille (alle kouluikäisiä), ennen kuin itse lappaa kulhot tyhjiksi

Muutamista asioista selviät loistavasti nalkuttamatta.

Esimerkiksi laitat tarjolle vaikka kolme vesimelonia, että kerrankin saa mies ottaa tarpeeksi.

Muu ruoka ei sitten ole vielä valmista, ennen kuin sinä ja lapset ehditte ottaa ensin.

Ja omatpa ovat sukkansa, mitä sinä niistä hätäilet?

Jätä pesemättä, jos sinua häiritsee mytty, pesköön mies itse omat sukkansa.



Oletko keskustellut aiheesta miehesi kanssa? Millä tavalla hän itse perustelee käytöstään?



Kotitöiden jakamisesta tässä ei todellakaan ole kyse vaan siitä, että millä oikeudella mies käyttäytyy röyhkeästi. Kas kun et huomannut aikaisemmin vaan vasta nyt,kun ruokit lapsia samassa pöydässä. Vai onko tuo mies lastesi isä?

yksi tyypillisen muoto.

Onnea! Suhteenne ennuste on...



huono.

mutta joillakin on huono kotikasvatus, ovat kasvaneet mamman lellikkeinä eivätkä ole ikinä siivonneet tai joutuneet luopumaan mistään mukavuudestaan toisen takia.

- pyyhkimään omat jarrutusjälkensä vessapöntöstä heti samalla käynnillä - vaihtamaan hänen vessakäynnillään tyhjenneen wc-paperirullan tilalle uusi (tyhjä hylsy roskiin) - olemaan pissaamatta wc-istuinrenkaalle (siis sille suojarenkaalle, jolle istutaan) tai ainakin pyyhkimään itse oman pissansa siitä pois - huuhtelemaan vedellä lavuaarista sylkäisemänsä hammastahnat, sylkilimat, partakarvat heti - kääntämään omat sukkansa oikein päin ennen likapyykkikoriin laittamista - viettämään sama tuntimäärä viikossa aktiivista aikaa (esim. luistelu, hiihtäminen, polkupyöräily, pelaaminen, lukeminen, puistossa käynti tai muu ulkoilu) lasten kanssa kuin käyttää omiin harrastuksiinsa viikossa (lenkkeily, kuntosali, hiihto) - huolehtimaan että ruokapöydässä ruokaa/lisukesalaattia/leipää riittää ensisijaisesti lapsille (alle kouluikäisiä), ennen kuin itse lappaa kulhot tyhjiksi Mies käy töissä, minä olen kotona vauvan vuoksi. Lapsia kolme. Näistä asioista varovasti mainitseminen on nalkuttamista. Tai hän vaan systemaattisesti "unohtaa" tehdä ne, aina. Jos joku tässä teistä, rakas av-raati, vaikuttaa kohtuuttomalta, voisitteko perustella minulle miksi.

meillä ainakin jokainen pesee itse omat pyykkinsä ja linttaa kaappiin.Ja vaihtaa lakanat.

Ei ole liikaa vaadittu tuo sun listasi.

laittakaa tarpeeksi ruokaa tarjolle, sukat ei välitä miten päin ne pestään, lasten kanssa voi olla kauemminkin kuin omissa harrastuksissa

siis odottaako jokainen perheenjäsen, että koneellinen tulee täyteen ja pesee sitten? vai peseekö kaikki vajaita koneellisia?

tätä en ole koskaan ymmärtänyt, meillä pestään kaikkien 7 henkilön pyykit samassa.

Ei siivoa jälkiään vessanpytystä ja limojaan altaasta, yäk.



On kohteliasta muita kohtaan siivota jälkensä. Jos ei tähän pysty, ruvetkoon käymään vaikka uimahallin vessassa tai rakentakoon itselleen ulkohuussin; siellä sitten pyöriköön omissa limoissaan.



Aikuisen pitää ymmärtää laittaa ensin lapsille ruokaa ja vasta sitten ottaa itse. Voiko tuollaisia miehiä edes olla??

siis odottaako jokainen perheenjäsen, että koneellinen tulee täyteen ja pesee sitten? vai peseekö kaikki vajaita koneellisia? tätä en ole koskaan ymmärtänyt, meillä pestään kaikkien 7 henkilön pyykit samassa.

Meillä pestään myös vajaita koneellisia, itse asiassa pesen AINA vajaan koneellisen eli en tumppaa konetta ääriään myöten täyteen,ikinä. Jotta peseytyisivät ja huuhtoutuisivat kunnolla. Ja kyllä,meillä jokainen huolehtii itse omat pyykit. Pesköön sitten missä tahdissa haluaa.Pääsääntöisesti.Silloin kun on erikoisen värisiä vaatteita,esim punaisia mitä vähemmän niin kerään punaiset muidenkin koreista.

Lakanoista ja pyyhkeistä huolehdimme mieheni kanssa vuorotellen.

- Ruoka. Vaikka siis kuorisin ja paloittelisin kokonaisen vesimelonin kesäpäivän piristykseksi, mies vetäisee siitä minuutissa yli puolet. Söisi varmaan kokonaan, mutta onneksi lapset ehtivät syödä muutaman siivun.. Jotakin fetaa en viitsi ja raaski laittaa yhtä pakettia enempää tarjolle, mutta siitäkin kahmaisee heti omalle lautaselleen suurimman osan. Kyse ei ole niinkään ruuan määrästä, vaan siitä että mies kahmii itselleen aina sitä "parasta herkkua" kasan (ennen kuin muut ehtii). Joskus se on kanakastike, joskus pikkutomaatit, joskus porkkanaraaste, joskus hedelmälohkot, kuitenkin niin että lapsillekin (ja itselleni) soisin omat osuutensa.



- SUKAT. Sukat eivät siis välttämättä ole kokonaan väärinpäin vaan sellaisessa tiukassa mytyssä, joka ei peseydy eikä kuivu..



- LASTEN KANSSA OLO. Mies ei vietä liiemmin oma-aloitteisesti aikaa lasten kanssa eli tuo ajatus, että vaatisin olemaan omien harrastustensa verran, olisi ihan luksusta.



Osa listallani on pikkupikkuasioita, mutta kun repeää itse jo joka suuntaan, ei enää sietäis käännellä toisen hikisiä sukkia tai istuskella hänen kusessaan. Lasten kanssa vietetystä ajasta olen eniten huolissani, kun en mielestäni ehdi hoitaa koko pakettia kokonaan itse.