Onko kohtuutonta vaatia miestä

ei muista oikoa sukkiaan sanomisesta huolimatta. En edes ymmärrä, miten hän riisuu sukat, kun ne on tosiaan pingispallon kokoisina myttyinä. Minä olen ratkaissut asian niin, että jätän ne pallot pyykkikoriin ja pesen vain ne sukat, jotka on oiottu. Nurinpäin olevat sukat siis pesen, mutta en niitä rupea kääntelemään.

miehesi ei tule ikinä muuttumaan noissa asioissa. Jos ei tajua, ei tajua. Vaikka saisit yhden noista hänelle selitettyä ja hän sen muistaisi, on varmasti 100 muuta vastaavaa asiaa joita hän ei tajua. Ei näitä enää voi aikuiselle opettaa. Hyväksy miehesi sellaisena kun on tai sitten et. Mutta nalkutus/keskustelu/muistuttaminen jne ei auta.

No ei tosiaan ole. Rutkasti sympatiaa sun suuntaasi ap, olet ihan oikeassa asiaasi ajaessasi. Ovat pikkujuttuja silloin kun jokainen hoitaa ne itse, mutta toisten jälkiä siivotessa tuntuu tosiaan aika kohtuuttomalta. Ehkä eniten mua kävi sieppaan tuo miehen varailu herkkujen suhteen, kun pitää keräillä itselleen ensin parhaat palat, mrrrh... En tiedä onko se joku äitien synnynnäinen ominaisuus (vrt. jokku leijonat ja jälkeläisten ravinnonsaannista huolehtiminen =D ), mutta ei tulis itsellekään mieleenkään pitää huoli ensisijaisesti siitä, että itse saa, muut ottaa jos vähän jää. En itse asiassa tunne yhtäkään tällaista ahmattinaista, sen sijaan miehiä saan heti päähän useammankin.



Mm. omani oli sellainen, ennen kuin sanoin, että koitaa nyt huolehtia että lapset saavat ensin, tai jos jääkaapissa on vaikka 1 kpl jotain karjalanpiirakkaa jäljellä, niin voisi jättää sen lapselle. Tuntuu tyhmältä lapsen kysellessä vastata, että iskä halusi syödä sen itse... joo joo, pitää ostaa niiiiin paljon ruokaa, että kaikille on, mutta jos mies on jo ensin syönyt puolet paketista, niin vois kohtuuden nimissä jättää ihan viimeiset syömättä!

jos mies on jo ensin syönyt puolet paketista, niin vois kohtuuden nimissä jättää ihan viimeiset syömättä!

jättääkin jo, kun tajusi pointin. Täytyy vähän puolustella tuota kehityskelpoista yksilöäni... =)

Mä vaadin noita teiniltäkin. Ei mun mielestä lapsikaan saa rohmuta kaikkea ruokaa pöydässä, jollei kaikki ole vielä ottaneet. Puhumattakaan vessakäyttäytymisestä. Tässä tosin on vielä parantamisen varaa.



Mutta siis, miehenhän nuo pitää tehdä tietenkin, yöks!! Pyydä häntä joka kerta tekemään nuo vessansiivoukset, kun ne huomaat. Joka kerta! Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Näin toimii ainakin lasten kanssa.

ei todellakaan ole kohtuutonta, mutta ah, niin turhaa vaatia noita. Toi olisi voinut olla oma listani, paitsi toi lapsiasia, viettää kyllä aikaa lasten kanssa, mutta on ihan toivoton sottapytty.



kerran kokeilin etten pessyt vessaa, että kaunako se voi olla pesemättä. todella kauan. se oli jo ihan ruskea sieltä sisältä, eikä mies tehnyt elettäkään pestäkseen sen. jaiks. sitten yhtenä päivänä meni hermo ja pesin sen.

- pyyhkimään omat jarrutusjälkensä vessapöntöstä heti samalla käynnillä

- vaihtamaan hänen vessakäynnillään tyhjenneen wc-paperirullan tilalle uusi (tyhjä hylsy roskiin)

- olemaan pissaamatta wc-istuinrenkaalle (siis sille suojarenkaalle, jolle istutaan) tai ainakin pyyhkimään itse oman pissansa siitä pois

- huuhtelemaan vedellä lavuaarista sylkäisemänsä hammastahnat, sylkilimat, partakarvat heti

- kääntämään omat sukkansa oikein päin ennen likapyykkikoriin laittamista

- viettämään sama tuntimäärä viikossa aktiivista aikaa (esim. luistelu, hiihtäminen, polkupyöräily, pelaaminen, lukeminen, puistossa käynti tai muu ulkoilu) lasten kanssa kuin käyttää omiin harrastuksiinsa viikossa (lenkkeily, kuntosali, hiihto)

- huolehtimaan että ruokapöydässä ruokaa/lisukesalaattia/leipää riittää ensisijaisesti lapsille (alle kouluikäisiä), ennen kuin itse lappaa kulhot tyhjiksi

Mies käy töissä, minä olen kotona vauvan vuoksi. Lapsia kolme.

Näistä asioista varovasti mainitseminen on nalkuttamista. Tai hän vaan systemaattisesti "unohtaa" tehdä ne, aina.

Jos joku tässä teistä, rakas av-raati, vaikuttaa kohtuuttomalta, voisitteko perustella minulle miksi.

asioiden pitäisi olla ihan itsestäänselvyyksiä aikuiselle ihmiselle, mutta ne vain eivät ole. Jos käyttäytyy kuin lapsi, tulee kohdeltuna sellaisena ;)

Tuo ruuan rohmuaminen on harmillisen yleistä. Siitä on oikeastaan kaksi miestyyppiä: ensimmäinen on se, joka lappaa ensimmäiseksi juuri sen verran, kun katsoo haluavansa, riippumatta siitä paljonko jää lopuille jaettavaksi. Sitten se toinen tyyppi odottaa, että toiset ovat ottaneet ja sitten kaataa kaiken lautaselleen, ja sitten jaksaa syödä tai ei. Muille ei jää mahdollisuutta ottaa ensin vähän ja sitten lisää... Ja tosiaan vaikka ruokaa tekisi pataljoonalle, kaikki menee. Jos ei muualle, niin miehen lautasen kautta biojätteisiin, kun ei oikein viitsi siitä lautaselta niitä säilöönkään pakata.

Olen itsekin sitä mieltä, että nämä mieheni edesottamukset ovat puutteellisen käytöstapojen opettamisen seurausta lapsuudesta/nuoruudesta. Minulle ne ovat olleet aina itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi kylässä otan yhden leivoksen (yleensä niitä on varattu yksi per hlö) tai otan ruokaa maksimissaan sen verran kuin pikaisella arviolla riittää kaikille ruokailijoille. Mieheni toimii kylässäkin moukkamaisesti. Kun olen hänelle tästä kahdenkesken maininnut, hän on alkanut surkuhupaisasti ottaa tavakseen kysyä kylässä hyvissä ajoin kun lautasella vielä syötävää jäljellä, että "ottaako kukaan enää pullaa vai voinko mä ottaa toisen". No, voitte varmaan arvata, ettei siinä kukaan ala kättään nostella, että hei äläpä ota, ja sitten mieheni tyytyväsenä nappaa pullan omiin suihinsa. Siis oikeesti.. Hävettää hänen puolestaan. Ja kyse on siis ihan korkeakoulutetusta "fiksusta" miehestä.



Tosiaankin, vaikea on opettaa näitä "uusia asioita" hänelle enää aikuisiässä. Minulla on nyt yritystä takana jo yli 10 vuotta.



Nämä nyt vaan on niitä juttuja, joita ei oikein voi jättää täysin tekemättäkään (pakko päästä itse (ja lasten) pissalle puhtaalle renkaalle, pakko jonkun laittaa se uusi wc-paperirulla, pakko laittaa ruoka pöytään tarjolle, pakko ehtiä opettaa lapsille pyöräily/hiihto/luistelu ja ulkoilla heidän kanssaan.



Yksi keino olis vielä takataskussa. Vihjaus anopille poikansa huonosta muistista eräissä asioissa.. Mutta siinä mentäis omasta mielestäni liikaa syyttely- ja kostolinjalle.

Miksei mies nosta istuinrengastakin ylös kun seisaaltaan kusee?

Mun mies on myös napsinut herkut aina ekana, kunnes aloin tehdä salaatit yms hedelmät ja jälkkärit suoraan annoslautasille. Jokaiselle 1 annos ja kaikille saman verran. Ei vaan muuten mene perille.. Meillä on nyt poika ja anoppi yrittää kovasti passata myös häntä piloille, mutta oli sanottava että sinun kasvatustyö on jo tehty. Minä opetan pojalleni meidän perheen tavat, ja siinä on avainsanana toisten huomioon ottaminen!

ainoastaan mahdotonta. Mission impossible.

Meillä on nyt poika ja anoppi yrittää kovasti passata myös häntä piloille, mutta oli sanottava että sinun kasvatustyö on jo tehty. Minä opetan pojalleni meidän perheen tavat, ja siinä on avainsanana toisten huomioon ottaminen!

ehkä lavuaarin pyyhkimisestä ja sukkien kääntämisestä voisi joustaa (itsehän kärsii, jos sukat eivät puhdistu).

Mutta toi lasten hoito/ulkoilutus/ruokapöytäkohtelu on sellaisia, joissa miehen olisi pakko terästäytyä, että mä suostuisin hänen kanssaan elämään.

Myöskin mun mielestä jos toinen on kotona lasten kanssa niin sen kotonaolijan harrastukset/urheilu/kodin ulkopuolinen elämä ovat etusijalla työssäkäyvään nähden.

- pyyhkimään omat jarrutusjälkensä vessapöntöstä heti samalla käynnillä

- vaihtamaan hänen vessakäynnillään tyhjenneen wc-paperirullan tilalle uusi (tyhjä hylsy roskiin)

- olemaan pissaamatta wc-istuinrenkaalle (siis sille suojarenkaalle, jolle istutaan) tai ainakin pyyhkimään itse oman pissansa siitä pois

- huuhtelemaan vedellä lavuaarista sylkäisemänsä hammastahnat, sylkilimat, partakarvat heti

- kääntämään omat sukkansa oikein päin ennen likapyykkikoriin laittamista

- viettämään sama tuntimäärä viikossa aktiivista aikaa (esim. luistelu, hiihtäminen, polkupyöräily, pelaaminen, lukeminen, puistossa käynti tai muu ulkoilu) lasten kanssa kuin käyttää omiin harrastuksiinsa viikossa (lenkkeily, kuntosali, hiihto)

- huolehtimaan että ruokapöydässä ruokaa/lisukesalaattia/leipää riittää ensisijaisesti lapsille (alle kouluikäisiä), ennen kuin itse lappaa kulhot tyhjiksi

Mies käy töissä, minä olen kotona vauvan vuoksi. Lapsia kolme.

Näistä asioista varovasti mainitseminen on nalkuttamista. Tai hän vaan systemaattisesti "unohtaa" tehdä ne, aina.

Jos joku tässä teistä, rakas av-raati, vaikuttaa kohtuuttomalta, voisitteko perustella minulle miksi.

Meillä on nyt poika ja anoppi yrittää kovasti passata myös häntä piloille, mutta oli sanottava että sinun kasvatustyö on jo tehty. Minä opetan pojalleni meidän perheen tavat, ja siinä on avainsanana toisten huomioon ottaminen!

Vaan ei ole anopista sen jälkeen paljon kuulunut.. En valita ;)

Kyllä mies on lasten isä. Ja siis todella vähän puuhailee lasten kanssa mitään, ei paljon edes vastaa lasten kysymyksiin, vaikka nämä moneen kertaan kyselisivät. Minä olen yrittänyt yksikseni hoitaa lapset niin hyvin kuin pystyn (perustarpeet, kasvatus, sosiaaliset taidot, perustaidot), mutta olen huomannut mahdottomaksi lähteä kolmen kanssa (joista yksi vauva, vaunuissa) luistelukentälle harjoittelemaan kahden luistelutaidottoman kanssa luistelua. Tai hiihtämään. Minusta ei olisi kohtuutonta olettaa, että mies kävisi edes yksi lapsi kerrallaan harjoittelemassa näitä taitoja, ja sitten treenaisi itse. En tietenkään halua enkä ole kieltämässä urheilua mieheltäni, mutta nyt jää lapsilta urheilutaidot sitten pian oppimatta :( Mies saisi minun puolestani harrastaa urheilua vaikka kaiken vapaa-aikansa, kunhan hoitaisi nuo isompien lasten luistelut ja hiihdot kerran viikossa. Faktahan on se, että mies on joka tapauksessa omissa oloissaan, ei seurana minulle tai lapsille nytkään, joten sikäli ne harrastuksensa ei ole keneltäkään pois.



Itse en ehdi harrastamaan mitään urheilua (paitsi kävelymatkat vaunuja työntäen). Kun sellainen hetki tulee (noin kerran viikossa), että vauva on saatu nukkumaan ja mies ehkä voisi kotona sen perään katsoa, en kertakaikkiaan pysty itsekkäästi lähtemään omiin juttuihin vaan yritän käyttää senkin ajan jomman kumman isomman lapsen aktiviteetteihin, että oppisivat (just se hiihto tai luistelu vaikka). Talvi on kuitenkin NYT, hiihtää ja luistella pitäisi nyt. Vuoden päästä ovat lapset taas vuotta vanhempia, ja nyt jo surettaa heidän puolestaan, kun ikätoverit osaavat sujuvammin nuo jutut. En ymmärrä miksei miestä kiinnosta, kun luulisi nimenomaan noiden urheilujuttujen olevan hänelle mieleistä ja tärkeää tekemistä lasten kanssa.



Ja on tuo ruokapöytäkäyttäytyminen huomattu toki jo aikaisemmin kuin nyt. Aluksi kylässä ihmettelin moukkamaisuutta. Minun vanhemmillani kyläillessä teki mieli painua pöydän alle häpeästä, kun mies usein otti esim. monta isoa pihviä (muille jäi sitten hikiseen yksi per hlö) tai vaikka kahvipöydässä kaksi voisarvea, kun niitä selvästi näki varatun kaikille yhden.



Ja joo, pakon sanelemana olen monesti annostellut ruuat valmiiksi lautasille (se toimii). Mutta en haluaisi opettaa lapsia epänormaaleihin ruokatapoihin vain miehen käytöksen vuoksi. Minusta olisi normaalimpaa, että kannetaan tarjoiluastiat pöytään ja lapset oppisivat itse annostelemaan ruokansa, arvioimaan paljonko jaksavat syödä ja nimenomaan arvioimaan missä suhteessa ja minkä verran kutakin lajia yleensä otetaan.



Äh, paskanko väliä millään. Mikään ei muutu. Ärsyttää nyt vaan lasten oppima käyttäytymismalli.

Meillä väännetään samantapaisista asioista



-tämä ruoka rohmuilu (joku jo sanoikin, että naisilla kai joku emo vietti,eli katsovat että lapset saavat ensin ottaa ruokaa). Puhuttu asiallisesti asiasta ja nykyisin pistää lapselle valmiiksi ruuan jäähtymään :)

-jätin wc-pöntön pesemättä (ei ruiki reunalle, vaan jättää ne jarrutusjäljet.Pönttö oli kamalan näköinen pari viikkoa! Ja hänen ystäviään oli tulossa kylään, kysyi minulta, missä meillä on vessaharja, vastasin että siellä missä aina ennenkin, pessyt sen jälkeen kiltisti pytyn ja löytää vessaharjan, mikä on pöntön vieressä)

-ei löydy sukkamyttyjä, mutta riisuu vaatteet makuuhuoneen lattialle, siellä niitä on nytkin järkyttävä kasa,laittaa muutamat kalsarit pyykkikoriin kun huomaa ettei puhtaita ole.Tästä asiasta keskusteltu...)

Tasapuolisuuden nimissä mun ärsyttäviä piirteitä

-Kahvikuppeja ympäri kämppää (voisin oikeasti vaan viedä ne tiskialtaaseen)

-Kun olen pessyt esim. kattilan jätän sen hellalle "kuivumaan ja siihen se jää (Olen toivoton tässä asiassa ja vaikka mies usein siitä sanoo, en tiedä miksei onnistu)

-laturit,avaimet,puhelimet ja kalenteri jäävät aina keittiön apupöydälle (alapuolella on laatikko johon mies ne usein pistää, tässä minullakin on tapahtunut kehittymistä ja melkein joka kerta muistan laittaa ne laatikkoon)

Luin tuon aloituksen ihan tyrmistyneenä. Miehet on ylipäätään itsekkäämpiä, eivät huomaa asioita jne., mutta tuo on aivan älytöntä. Miehesi on jonkun 12-vuotiaan hemmotellun kakaran tasolla!



Kerrot, ettei mies ole teidän kanssa vaan töiden jälkeen joko harrastaa kodin ulkopuolella tai on muuten omissa oloissaan. Sinä hoidat lapset, siivoat ison kakaran jälkiä vessasta (YÖK) ja kaiken huippuna mies rohmuaa yhteisestä (siis omien lastensakin) ruuasta parhaat palat ja antaisi teidän muiden elää riisillä???



Miksi asut edelleen tuollaisen kanssa? Tiedän ettei tämä ole perheenne koko tarina, mutta järkyltä kuulostaa. Mitä iloa miehestä on sinulle miehenä tai isänä lapsille? Tai sen puoleen teistä hänelle, jos ei välitä edes olla kanssanne ja napsii jopa herkut lastensa edestä?



Olet nyt kotona, joten palkkaa ei tule, mutta jos olisit töissä ja pystyisit elättämään lapset, sinulla olisi miehen puuttumisesta vain vähemmän työtä ja vaivaa. Ilmeisesti mitään etua tai mukavuutta edes henkisellä tasolla ei poistuisi.



Tuo on niin järkyttävää huonoa kasvatusta ja kunnioituksen ja huomion puutetta toisia ihmisiä kohtaan ettei ole tosikaan. Haluatko että mahdollisista poikalapsistasi tulee samanlaisia, tai tyttäristäsi samanlaiseen menoon alistuvia vaimoja? Harmi, ettei taida olla mahdollista järjestää miehelle tilaisuutta kuulla muilta miehiltä, miten normaalisti toimitaan kotona - lapset laitetaan etusijalle ja kiinnitetään edes vähän huomiota siihen millaista mallia näytetään lapsille (totaali-itsekkyys vs yhteisöllisyys edes perheen tasolla).

muihi nkohtiin mulla ei ole vastausta, muu kuin tuo "nalkuttaminen", mutta tuo sukka homma: älä käännä, koneeseen niin kuin ovat ja kaappiin samassa jamassa, kyllä se jossain vaiheessa herää ihmettelemään, miksi sukat ei puhdistu ja ovat aina nurinpäin.. sitten kerrot lempeästi syyn. Mä teen saman kaikille muillekin miehen vaatteille. Jos ei nelikymppinen osaa tuoda vaatteita pyykkikoriin oikein päin käännettynä, olkoon niin kuin ovat.

- voit toki opettaa AIKUISTA, jos pinnasi kestää

mutta toi ruoan ottaminen kuulostaa ihan jälkeenjääneeltä käytökseltä.



Ei vastaa lasten kysymyksiin? Hyvin hämmentävää tämäkin.

En nyt jaksa tähän ikuisuusaiheeseen paneutua, totean vaan että tuttua on noista monet... Sukista olen miehelle todennut, että minä en sitten niitä sukkia pyykkikorista kaivele ja tarkista, jos ovat mytyssä niin menevät sellaisenaan pyykin joukossa koneeseen ja jäävät likaisiksi. Sanoin, että sun sukat on mulle ihan sama mutta lasten sukkia et saa jättää myttyyn jos laitat pyykkiin. Harvoin sen jälkeen on ollut niitä myttyjä. Jos on niin olkoon.