Lue keskustelun säännöt.
Tukistin 11v lastani tänään!!
24.01.2013 |
Voi vitja, että harmittaa, että tilanne riistäytyi niin pahasti... Olen joskus tukistanut tätä lasta, kun oli ehkä kolmen vanha, silloin tajusin, että tein väärin ja lupasin lapselle että itselleni, etten ikinä uudestaan näin tee...
Mutta tänään sitten tukistin, kun lapsi n 10 min ennen kouluun lähtöä halus vaan pelata, eikä suostunut pukemaan... Raivarini siis lähti lapasesta.
Miten selvitän tämän asian illalla lapseni kanssa? Petin lupaukseni, ja hän on varsin tietoinen, että rikoin samalla lakia...
Kivittäkää!
Kommentit (57)
Ap miettii, miten olisi kannattanut toimia. Ehdotan, että pelikoneesta virta pois seuraavalla kerralla, jos lopettamiskäsky ei tehoa. Tästä käytännöstä tietysti voi heti kertoa. Ja kannattaa lapselle sanoa, että tukistaminen kaduttaa ja pyytää anteeksi - ja sitten kertoa, miten seuraavalla kerralla tehdään vastaavassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen useasti itkenyt iltaisin mielipahaa siitä, kun isä tukisti ja käski. Olin nöyryytetty ja yksinäinen. Avuton. :(
....Eeeikun hetkinen. Mitenkäs se menikään kohdallani? Niin tosiaan. Minä olin kersana yksi saatana yhdessä vaiheessa. Kun en totellut niin en. Kaikkea kokeiltiin, mutta kun on niin jäärä ja voimakastahtoinen niin ei yksinkertaisesti muu auttanut.
Kuten eräällä toisella tässä ketjussa, niin kyllä se herätti. Alkoi hävettämään että olinko tosiaan niin rasavilli. Koskaan ei lyöty tai tönitty. Maailman rauhallisin isä. Minusta ihan hyvä että tukistivat. Eikä jättänyt arpia. Eivät ole ainakaan tähän ikään mennessä (+33v) traumat puhjenneet. Kunnioitan ja arvostan vanhempieni edelleen, ja murkkuikäisenäkin olin aika rauhallinen.
Tottakai jokainen on yksilö ja reagoi eri tavoin. Itse on lapsiani fyysisesti rankaise, enkä rankaisisi vaikka tarvetta tulisi. Silti olen edelleen sitä mieltä että vanhempani tekivät täysin oikein kohdallani. Ei ole oikein tappaa ihmisiä, mutta joskus se homma kahden maan välillä vain yltyy sodaksi..
Sivuhuomautuksena - minä en voi sietää väkivaltaa, enkä ole koskaan eläessäni aloittanut tappelua. Humalassakin minusta tulee vain rauhallisempi, eikä aggressiivisempi.
Olen monelta kantilta yrittänyt tutkia tätä siitä lähtien kun täältä olen lukenut että se TUHOAA LAPSEN, mutta en vain näe mitään merkkejä että olisi minuun tuo tukistaminen jättänyt. Olen positiivinen ja pidetty ihminen, ja ihmissuhdeasiat kunnossa.
En puolustele tukistamista tällä tietenkään, mutta AP:lle halusin vain sanoa että ei se aina siitä lapsesta väkivaltaista kusipäätä tee.. :)
Vähän ohi aiheen, koska tämä ei koske tukistamista...
En tiedä millaisia herran terttuja muilla on, mutta itsellämme on haastavassa iässä, 7 v oleva poika, joka harrastaa sitä, ettei usko mitään ja mikään uhkailu tai rangaistus ei tehoa, tarkoitan nyt näitä pelaamisen rajoittaminen, ei kavereita koulun jälkeen. Sen verran mitä olen muiden kanssa jutellut, tällainen on juuri tässä iässä yleistä ainakin muualla kuin av-lla.
Rauhallinen juttelu auttaa tilanteen ollessa ohi ja aina pyritään purkamaan tilanne puolin ja toisin, mutta "mitä välii", "ei haittaa" -tulistumisvaiheessa poika on välillä lopulta pakko aika kovasti kiinni pitäen kantaa tai viedä huoneeseen jäähylle - jossa ei siltikään välttämättä pysy. En itse pidä tuota fyysisenä kurittamisena, mutta ei se varmasti kivaltakaan tunnu. Mutta mikä on vaihtoehto? Kun siis ollaan tilanteessa, jossa lapsi kiusaa koiraa tai lyö pikkuveljeä tai paiskoo tavaroita uhmakkaasti lattialle ihan vaan ärsyttämismielessä. Tukistettu saati lyöty ei ole koskaan.
Joku tuossa vertasi, että aikuinen ja lapsi eivät ole samalla viivalla fyysisessä koskemattomuudessa. Joo, olisin tyrmistynyt jos aviomiheni nappaisi minua tiukasti käsivarresta ja taluttaisi (tai kantaisi jos jaksaisi) huoneeseen nalkutettuani jostain. Siltikään en sitä lapsen kohdalla pidä varsinaisesti fyysisenä kurittamisena.
Mitä mieltä muut?
Kuritusväkivalta on edelleenkin rikos. Oisko kiva jos työpaikalla esimies kävisi hiuksiin kiinni ja repisi? Hä??!!
Nää on aina niin uskomattoman typeriä nää mammojen vertaukset.
Ei ihmisillä ole mitään vastaavia vastuu-suhteita elämässään kuin tuo vanhempi-lapsi-suhde.
Ja joo, ei ollut erityisen vakavaa tuo. En lähtisi nöyristelemään ja anelemaan lapselta anteeksiantoa, vaan puhuisin asian reippaasti läpi. Pyytäisin toki omalta osaltani anteeksi, mutta kertoisin myös mikä lapsen käytöksessä meni pieleen, ja vaatisin sen muuttamista. Pohtisin lapsen kanssa yhdessä mikä olisi sopiva rangaistus tilanteessa.
Niin ja muuten mä en ymmärrä miksi aamulla pitää ylipäätään pelata. Meillä ei ikinä pelata aamuisin, koska tilanteet olisi varmasti ihan vastaavia.
Lapsi ei kunnioita sinua enää, ei sitten yhtään.
jos lapseni ei kunnioita minua tämän jälkeen enää, mutta enpä saa tehtyä enää tekemättömäksikään. ap
kukaan ei saa koskaan tehdä virheitä? Hänkö ei ole koskaan lyönyt ketään?
Miksi kukaan kasvattaisi lapsiaan uskomaan, että vanhemmat on yli-inhimillisiä olentoja, joilla ei koskaan lähde lapasesta?
Kyllä meillä ainakin lapset tietää, että vanhemmatkin on IHMISIÄ, iloineen, suruineen ja virheineen. Välillä pinna palaa ja ollaan kohtuuttomia, sitten pyydetään anteeksi, selvitetään asiat ja jatketaan elämää.
Mä taas uskon, että jos sä selvität tän asiallisesti lapsesi kanssa, mitään vahinkoa ei ole tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen väkivalta jättää paljon pahemmat jäljet. Niitä jälkiä puidaan todellakin terapiassa myöhemminkin. Sen sijaan jos ihminen on saanut 2 kertaa elämässään tukkapöllyä SYYSTÄ, se ei ole mikään trauman aihe.
Ton tukkapöllyn lapsi muistaa vielä aikuisenakin. Ja saattaa käyttää kasvatumetodina omille lapsilleen. Mutta sehän on teistä puolustelijasta ihan ok.
Kuritusväkivalta on edelleenkin rikos. Oisko kiva jos työpaikalla esimies kävisi hiuksiin kiinni ja repisi? Hä??!!
Esimiehellä on paljon pahempia keinoja kuin tukkapölly.
Esimerkiksi kaikenlaisten vaikeuksien järjestäminen ja potkuilla uhkaaminen.
Aika harva työntekijä on niin korvaamaton, että jos esimies tulee paikalle, ei noteeraa tätä mitenkään. Teetkö itse näin?
(lainaamani esimerkki oli siis yhtä järjetön kuin tämä vastaus)
Vähän ohi aiheen, koska tämä ei koske tukistamista...
En tiedä millaisia herran terttuja muilla on, mutta itsellämme on haastavassa iässä, 7 v oleva poika, joka harrastaa sitä, ettei usko mitään ja mikään uhkailu tai rangaistus ei tehoa, tarkoitan nyt näitä pelaamisen rajoittaminen, ei kavereita koulun jälkeen. Sen verran mitä olen muiden kanssa jutellut, tällainen on juuri tässä iässä yleistä ainakin muualla kuin av-lla.
Rauhallinen juttelu auttaa tilanteen ollessa ohi ja aina pyritään purkamaan tilanne puolin ja toisin, mutta "mitä välii", "ei haittaa" -tulistumisvaiheessa poika on välillä lopulta pakko aika kovasti kiinni pitäen kantaa tai viedä huoneeseen jäähylle - jossa ei siltikään välttämättä pysy. En itse pidä tuota fyysisenä kurittamisena, mutta ei se varmasti kivaltakaan tunnu. Mutta mikä on vaihtoehto? Kun siis ollaan tilanteessa, jossa lapsi kiusaa koiraa tai lyö pikkuveljeä tai paiskoo tavaroita uhmakkaasti lattialle ihan vaan ärsyttämismielessä. Tukistettu saati lyöty ei ole koskaan.
Joku tuossa vertasi, että aikuinen ja lapsi eivät ole samalla viivalla fyysisessä koskemattomuudessa. Joo, olisin tyrmistynyt jos aviomiheni nappaisi minua tiukasti käsivarresta ja taluttaisi (tai kantaisi jos jaksaisi) huoneeseen nalkutettuani jostain. Siltikään en sitä lapsen kohdalla pidä varsinaisesti fyysisenä kurittamisena.
Mitä mieltä muut?
jos sun miehesi löisi teidän lapsia tai kiusaisi koiraa, niin sä tuskin vaan lässyttäisit vieressä?
SÄ soittaisit poliisit, jotka tulis laittamaan sen miehesi nippuun ja veisi pois.
Eli toimit ihan oikein. Paitsi av:n kukkahattujen mielestä, joiden mielestä ainoastaan riehujilla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, ei näiden uhreilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokoot laki ja AV-palstan moraalinvartijat mitä tahansa, en edelleenkään osaa pitää tottelemattoman lapsen (pientä!!) tukistamista suorastaan rangaistavana tekona. Eihän se toki mitään hyvää kasvatusta ole, mutta joskus vain tuntuu tulevan tilanteita, jolloin ei yksinkertaisesti auta mikään muu kuin luunappi tai pieni tukkapölly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuritusväkivalta on edelleenkin rikos. Oisko kiva jos työpaikalla esimies kävisi hiuksiin kiinni ja repisi? Hä??!!
tasolla tässä asiassa,edelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-tukistelijana koen todella vääräksi lapseen kajoamisen. SInun pitää pyytää anteeksi ja keskustella huolellisesti nyt lapsen kanssa. Sopikaa peliajoista; ei pelaamista aamulla, vain tiettyyn aikaan läksyjen teon jälkeen illalla ja tietty aika kerrallaan. Meillä saa lisäpeliaikaa ulkoilusta ja kotitöistä.
Kuritusväkivalta on edelleenkin rikos. Oisko kiva jos työpaikalla esimies kävisi hiuksiin kiinni ja repisi? Hä??!!
mutta ei aloituksessa mainittu mitään, että olis kivaa edes sille tukistajalle kuin tukistetullekaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukkapölly jättää arvet? Olen saanu kerran selkkäkin eikä jääny mitää arpia. Tänä päivänä lähinnä naurattaa koko asia (vaikka siis syy oli todellakin hyvä) ja mielestäni sinä tilanteessa oikein.
Tukkapöllyä tai luunappia en pahalla muistele. Ainut mitä muistelen pahalla on jotku sanomiset äitini suusta. Ne satuttaa, ei tukkapölly. Ja olen siis ns.normi perheestä.
Seuraava askel oli sitten fyysinen väkivalta...
Lapsi ei kunnioita sinua enää, ei sitten yhtään.
Kuritusväkivalta on edelleenkin rikos. Oisko kiva jos työpaikalla esimies kävisi hiuksiin kiinni ja repisi? Hä??!!
Esimiehellä on paljon pahempia keinoja kuin tukkapölly.
Esimerkiksi kaikenlaisten vaikeuksien järjestäminen ja potkuilla uhkaaminen.
Aika harva työntekijä on niin korvaamaton, että jos esimies tulee paikalle, ei noteeraa tätä mitenkään. Teetkö itse näin?
(lainaamani esimerkki oli siis yhtä järjetön kuin tämä vastaus)
Tukkapölly jättää arvet? Olen saanu kerran selkkäkin eikä jääny mitää arpia. Tänä päivänä lähinnä naurattaa koko asia (vaikka siis syy oli todellakin hyvä) ja mielestäni sinä tilanteessa oikein.
Tukkapöllyä tai luunappia en pahalla muistele. Ainut mitä muistelen pahalla on jotku sanomiset äitini suusta. Ne satuttaa, ei tukkapölly. Ja olen siis ns.normi perheestä.
olen itse myös saanut fyysistä kuritusta, eli on tukistettu ja remmiä tuli persiille. ja ihan syystäkin! olin aika idiootti tietyssä iässä, enkä vaan totellut mitään käskyjä. ihan aiheesta tuli kyllä kaikki.
nyt aikuisena mietin hymyssä suin niitä juttuja, ja olen ihan terve ihminen.
mutta
se kun äiti on joskus verbaalisesti loukannut, niin ne vieläkin kaivavat. on ilkeästi sanonut muutamasta jutusta, josta en ole ihan ole varma ollut. vieläkin tuntuu tietyssä mielessä pahalta. olen kerran yrittänyt "kohdata" äitini näiden asioiden tiimoilta, mutta kieltää ne täysin?? aivan älytöntä. äiti oli pienessä maistissa toisella kertaa, eikä tosiaan suostu sitä myöntämään että näin tapahtui.
ja tämä ei ole provo näitä muita kommentoijia kohtaan. minuun tosiaan tämä verbaalinen väkivalta jätti enemmän jälkiä kuin ne kaikki AIHEESTA ANNETUT tukkapöllyt. saa olla idiootti jos ei tajua onko ne tukistukset ja muut saatu ihan syystä.. tottakai on ihan eri juttu jos aikuiset vain käyttävät valtaansa väärin ja huvikseen tukistavat. se on ihan paskaa ja väärin.
heh, nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin juurikin ne pari juttua mistä äiti joskus sanoi pahasti, niin ovat jääneet minulle nykyäänkin pieneksi kynnykseksi. en millään halua tehdä/puhua/kokea tiettyjä juttuja.
muistakaa, että aiheesta tehty asia on ihan eri juttu kuin ilkeyttään tehty.. jättää arvet, oli se fyysistä tai henkistä. aiheeton paska jättää jälkensä. aiheellinen ei. jos siis on terve ihminen.
jonka mukaan pieni tukkapölly tai luunappi ei tee lapselle hallaa. On liioittelua puhua väkivallasta ja alistamisesta tässä yhteydessä. En kuitenkaan missään olosuhteissa hyväksy lapsen kaltoinkohtelua. Tukkapölly ei ole vain tukkapölly, jos siitä aiheutuu lapselle todellista kipua tai tukistajan käteen jää tukku hiuksia.
Luitko itse idiootti aloitusviestiä? Se poika ei ollut mikään hervoton rasavilli ja pikkuterroristi. Se vaan pelaili yksikseen. Ei sen varmaan niin kuulunut tehdä, mutta ei todellakaan ollut syy äidille ryhtyä taas väkivaltaiseksi. Kun tukistaminen ei apn itsensä mukaan ollut ensimmäinen eikä takuulla viimeinen kerta.
Apllä on selvästi mielenterveydellisiä ongelmia, kun se ei pysty kontrolloimaan raivoaan, jolle ei Ile edes perusteita. Sopiikin miettiä, että miksi on mennyt lapsia tekemään ylipäätään, jos tämä on se malli jolla niitä kasvatetaan? Kasvatuksen sijaan, voisi melkein puhuakin väkivaltaisesta hallitsemisesta.