Iltavuoroon menevä mies ärsyttää kotona..
Olen hoitovapaalla, lapset 1v ja 3v. Inhoan viikkoja, jolloin mies menee iltavuoroon. Notkuu täällä kotona jotenkin nuhjuisena ja vetämättömänä, osallistuu kyllä lasten kanssa mutta se sellainen vetämätön olemus hänessä tekee mutkin väsyneeksi ja ärtyneeksi. Iltasella olisi paljon enemmän tarvetta lasten kanssa, ovat silloin villimpiä ja nukuttelut hankalia, aamuisin tuntuu että mies tässä ylimääräisenä. Ottaisi edes imurin käteen ja toimisi, mutta tuo sen velttoilu ja pyöriminen....
Kommentit (35)
Joku sentään viitsii hoitaa ja kasvattaa pienet lapsensa itse! Sinä olet varmaankin niitä naisia jotka tähän eivät ole kyenneet!
ollessani kotiäiti en todellakaan maannut siellä kotona vaan siivosin ja hoidin lapsia!
t.ex-kotiäiti
valmis koti-isäksi. Paljon mielummin antavat vaimon hoitaa sen puolen koska tietävät että sillä tavalla voi itse ottaa rauhallisesti töissä kun vaimo puunaa ja hoitaa mukulat siellä kotona!
Mieskin sanoo, että ei siinä iltavuoroa ennen osaa kuin odottaa töihin menoa. Ei tykkää niistä itsekään. Pyörii levottomana, haukottelee, istuu vessassa, touhuaa lasten kanssa mutta ei oikein saa otetta mistään. Mua sellanen niin ärsyttää kun tiedän, että itsellä täysi ilta lasten kanssa edessä ja toinen menee töihin lehtiä lukemaan sen aamupäivänotkumisen jälkeen.
Miten rasittavaa se lasten kanssa olo oikein on jos täytyy kadehtia miestään joka menee töihin? Jos mies saisi valita eikä olisi rahasta kiinni, niin varmaan mielummin olisi omassa kotonaan kuin töissä, ellei satu olemaan näitä itsensä toteuttajia työn kautta.
Nyt oma asenne korjaukseen. Se ärytys kumpuaa nyt sinusta jostain ihan muusta syystä kuin että mies on vetämättömän oloinen. Tekisikö sinun mieli jo töihin? Oletko tylsistynyt? Onko teidän suhteen kipinä kunnossa? Oletko onnellinen omissa nahkoissasi?
Miehethän ne jääkin riemusta hihkuen kotiin hoitamaan lapsia! :D Just Joo! Tai siis JÄIS jos vaan mahdollista... Not. Ei monikaan jäis, sori vaan. Tietävät pääsevänsä helpommalla töissä.
yksi mies, joka oli mielellään lasten kanssa kotona ja voin sano, että oli helpompaa kuin töissä käynti. Minkälaista työtä te ihmiset teette, kun se kodin ja perheen yhteen sovittaminen on helpomaa kuin vain kotona olo. Kotiin olen jäänyt kun lapset oli 4 kk (yhteensä siis kaksi). Eikä minun kotona ollessa vaimo osallistunut juuri lasten hoitoon eikä kotitöihin ja ensimmäisen lapsen kohdalla piti itsestään selvyytenä, että minä maksan hoitovapaalla puolet perheen kuluista. Tästä huolimatta se kotona olo oli helpompaa, joten näiden marttyyripisteiden keruu on aivan turhaa.
AP:lle, ymmärrän kyllä, että tilanne ärsyttää. Kotona oleva aikuinen, joka ei osallistu on vain tiellä - varsinkin, jos se saa raivareita, kun sille huomauttaa asiasta ihan miten tahansa.
valmis koti-isäksi. Paljon mielummin antavat vaimon hoitaa sen puolen koska tietävät että sillä tavalla voi itse ottaa rauhallisesti töissä kun vaimo puunaa ja hoitaa mukulat siellä kotona!
mä en nimittäin koskaan kotiäitinä puunannut sen enempää kuin nytkään eli ilmeisesti mieskin teki osansa kun ei hukuttu paskaan niinä vuosina :)
Luulenpa, että jaksais paremmin. Ei se lasten kanssa
kotona oleminenkaan aina niin herkkua ollut. Ja pienten lasten kanssa on oltava se tietty päivärytmi. Kyllä mä muistan kuinka kotona oleminen 3 tenavan kanssa tuntui välillä työltä. Se on vaan erilaista ;)
En ymmärrä tätä palstaa miksi pitää heti lynkata??
T.18, vuorotyötä tekevä
ehti tehdä 5v.ja muistan kyllä ne iltavuorot (14-22) kuinka tympeitä välillä oli aamupäivät. Olin kotona lasten kanssa ja mulla oli toki se rytmi, että aamulla lähdettiin ulkoilemaan tai kerhoilemaan, kotiin lounaalle yms. Mies oli toisinaan vetämätön tai sit meillä oli kauppareissu, josta piti tulla kiireellä kotiin että mies ehtii töihin.
En todellakaan kadehtinut miestäni töihin menostaan, eikä hän kyllä töissään mitään lehtiä lueskellut. Nautin kun sain olla lasten kanssa kotona ja mukavasti meni illat, en kokenut työlääksi, eikä meillä mitään sukulaisia asu lähellä, jotka ois voineet auttaa. Silti ymmärrän ap:ta.
Ottaisin itsekin aikaa itselleni, lähde lenkille tai kauppaan tms. Tai lähetä mies ulos lasten kans.
Itse lähsin aina 9:ltä ulos ja sitten tultiin kotiin, mies ei juuri ulkoillut. Nyt tekisin toisin. Olen aina ollut tosi äidillinen ja jotenkin oli niin helppo hoitaa lapset kun mies paljon töissä.
Nyt lapset kasvaneet 8 ja 5v.eikä mies enää vuorotyössä ja otan paljon aikaa itselleni. Joka ilta lenkkeilen yksin, kerran viikossa pariksi tunniksi kirjastoon/Kaupunkiin tms. Mies ulkoilee lasten kanssa paljon
Että ei välttämättä ole sellaista rauhallista aikaa. Ja sun esimerkin ikäiset voi olla vielä hyvin rauhattomia nukkumaan yöuniaan.. Et kyllä se voi kuule rankkaakin olla, jos ei öitä saa nukutuks! Saati nää jatkuvat sairastelukierteet.. Googlaapa mitä vaikutuksia voi olla ihmiselle, jos ei lepoa saa. P.s. Mun mies ollut myös kotona. Mut se miksi isät ei jää kotiin, ei todellakaan ole vain äitien päätös! :D Monet isät perustelee biologialla ym miks ei tarvitsis omia lapsiaan hoitaa.
Ja muuten, kannattaa valita sellainen työ mistä pitää!
Että ei välttämättä ole sellaista rauhallista aikaa. Ja sun esimerkin ikäiset voi olla vielä hyvin rauhattomia nukkumaan yöuniaan.. Et kyllä se voi kuule rankkaakin olla, jos ei öitä saa nukutuks! Saati nää jatkuvat sairastelukierteet.. Googlaapa mitä vaikutuksia voi olla ihmiselle, jos ei lepoa saa. P.s. Mun mies ollut myös kotona. Mut se miksi isät ei jää kotiin, ei todellakaan ole vain äitien päätös! :D Monet isät perustelee biologialla ym miks ei tarvitsis omia lapsiaan hoitaa.
Ja muuten, kannattaa valita sellainen työ mistä pitää!
Eikä tuo sun suhtautuminen auta asiaa kyllä ollenkaan.
Mieskin sanoo, että ei siinä iltavuoroa ennen osaa kuin odottaa töihin menoa. Ei tykkää niistä itsekään. Pyörii levottomana, haukottelee, istuu vessassa, touhuaa lasten kanssa mutta ei oikein saa otetta mistään. Mua sellanen niin ärsyttää kun tiedän, että itsellä täysi ilta lasten kanssa edessä ja toinen menee töihin lehtiä lukemaan sen aamupäivänotkumisen jälkeen.
Miten rasittavaa se lasten kanssa olo oikein on jos täytyy kadehtia miestään joka menee töihin? Jos mies saisi valita eikä olisi rahasta kiinni, niin varmaan mielummin olisi omassa kotonaan kuin töissä, ellei satu olemaan näitä itsensä toteuttajia työn kautta.
Nyt oma asenne korjaukseen. Se ärytys kumpuaa nyt sinusta jostain ihan muusta syystä kuin että mies on vetämättömän oloinen. Tekisikö sinun mieli jo töihin? Oletko tylsistynyt? Onko teidän suhteen kipinä kunnossa? Oletko onnellinen omissa nahkoissasi?
Miehethän ne jääkin riemusta hihkuen kotiin hoitamaan lapsia! :D Just Joo! Tai siis JÄIS jos vaan mahdollista... Not. Ei monikaan jäis, sori vaan. Tietävät pääsevänsä helpommalla töissä.
yksi mies, joka oli mielellään lasten kanssa kotona ja voin sano, että oli helpompaa kuin töissä käynti. Minkälaista työtä te ihmiset teette, kun se kodin ja perheen yhteen sovittaminen on helpomaa kuin vain kotona olo. Kotiin olen jäänyt kun lapset oli 4 kk (yhteensä siis kaksi). Eikä minun kotona ollessa vaimo osallistunut juuri lasten hoitoon eikä kotitöihin ja ensimmäisen lapsen kohdalla piti itsestään selvyytenä, että minä maksan hoitovapaalla puolet perheen kuluista. Tästä huolimatta se kotona olo oli helpompaa, joten näiden marttyyripisteiden keruu on aivan turhaa.
AP:lle, ymmärrän kyllä, että tilanne ärsyttää. Kotona oleva aikuinen, joka ei osallistu on vain tiellä - varsinkin, jos se saa raivareita, kun sille huomauttaa asiasta ihan miten tahansa.
Ja onko sun tuttavaisätkin jääneet mielellään kotiin?
mun tuttvapiireissä ainakin muut miehet vaan säälii koti-isiä.. Eikä tulis mieleenkään että oma urakehitys uhrattais moiseen!
Eikä tuo sun suhtautuminen auta asiaa kyllä ollenkaan.
Sun pitäisi ymmärtää ja paapoa ja palvella ja ja...
eiku nyt ukko liikkeelle!
Eikä tuo sun suhtautuminen auta asiaa kyllä ollenkaan.
Sun pitäisi ymmärtää ja paapoa ja palvella ja ja...
eiku nyt ukko liikkeelle!
ja samoin kokee mieskin koska ei osaa tarttua mihinkään hommaan, lasten kanssa oleiluun tmv. Tuosta ei hyvää seuraa, sano mun sanoneen.
Olen kuin yh aina ilta- ja yövuorojen aikaan. Yövuoroputket on vielä pahempia, sillä silloin se haahuilee täällä puusta pudonneena pari tuntia, eikä viitsi katsoa lapsen perään hetkeäkään.
Vuorotyö on kyllä syvältä!
Iltavuorot on ihan peestä, eikä tosiaan osaa kun odottaa sitä töihin lähtöä, var´sinkaan kun sinne lähtö ei ole mieluista.
Ruoan kyllä teen kotosalla, mutta muuten vaan hillun ja kattelen telkkaa. Ja meillä on kyllä kiirekin töissä ;)
Mutta kyllä mä ymmärrän suakin, että onhan sitä ärsyttävää katsella, mutta sähän voit lähteä jonnekin vaikka kahvittelemaan.