Iltavuoroon menevä mies ärsyttää kotona..

Ja mikä raivostuttavinta, mies sanoo että iltavuorot niin hiljaisia, hän juo kahvia ja lukee lehtiä töissä. Minulla täällä lasten kanssa ei silloin ole ihan samanlainen meno.



Joo, turhaa ja katkeraa tilitystä. Mutta parempi purkaa tässä kuin miehelle ;)

Tai sano, että tekee jotain? Jos kerta töissäkin on niin helppoa ettei tarvitse säästellä voimia sinne?

Siitä tulee vaan riitaa, mies sanoo ettei jaksa nyt alkaa mitään siivoiluja. Kyllä mies siivoilee esim viikonloppuna, mutta näinä iltavuoroviikkoina on aivan vetämätön ja mua ottaa aivoon.

Täytyy kommentoida itsekin välillä iltavuoroja tekevänä... että itselläkin tulee välillä tuollainen nuhjuinen ja mitään aikaansaamaton olo ennen iltavuoroa. Jotenkin se on sellaista kellon kyttäystä, että milloin pitää lähteä ja mitä ehtii vielä tehdä jne.

loinen.

Minusta aamu on parasta aikaa. Iltaviikkoina pääsen aamusta salille/lenkille ja koko päivä tuntuu paremmalta.

Mies urheilemaan niin löytyy vetoa :)

Mieskin sanoo, että ei siinä iltavuoroa ennen osaa kuin odottaa töihin menoa. Ei tykkää niistä itsekään. Pyörii levottomana, haukottelee, istuu vessassa, touhuaa lasten kanssa mutta ei oikein saa otetta mistään. Mua sellanen niin ärsyttää kun tiedän, että itsellä täysi ilta lasten kanssa edessä ja toinen menee töihin lehtiä lukemaan sen aamupäivänotkumisen jälkeen.

työmaaksi asti? Tekee yhden ja kun saa sen isommaksi, niin ehkä sitten toisen. Ettekö osaa käyttää ehkäisyä?

vois virkistääkin.

lähde lenkille, kauppaan, salille..niin ei tarvii katsella miestä ja saat hyvä draivin loppu päivään.

Laita lasten kanssa ulos ja istu sinä sillä aikaa rauhassa kahville naisten lehden kanssa. Muutenkin kannattaa varmaan tsempata aikatauluttamaan aamuun jotain järkevää niin menee helpommin.



Sinällään miehelle ei voi murjottaa siitä että käy iltavuorossa jos ei vaihtoehtojakaan ole. Ja se että on iisiä ja ehtii juoda kahvia ei ole miehen vika.



Vaikka tiedän kyllä että välillä nappaa. Mä vien muksut joka aamu tarhaan koska miehen työmatkat vie huomattavasti enemmän aikaa kun omani. Ja kiireiset aamut välillä kiristää joten myönnän välillä kadehtivani miehestäni joka ehtii julkisissa lukea hesarin musiikkia kuunnellen.

Mies usein iltavuorossa ja aamut "vetelehtii". Ärsyttää katsoa sitä, joten kerään asioita pitkän listan (kauppaa, kirpparia, uinti + mitä vaan) ja lähden vetämään. Tulen takaisin ennen kuin sen pitää lähteä, jottei lasten tarvi jäädä yksin. Auttaa mua jaksamaan kotiäitiyttä ja tulevan iltarumban lasten kanssa. Ja tulee samalla asioitakin hoidettua :)

Mieskin sanoo, että ei siinä iltavuoroa ennen osaa kuin odottaa töihin menoa. Ei tykkää niistä itsekään. Pyörii levottomana, haukottelee, istuu vessassa, touhuaa lasten kanssa mutta ei oikein saa otetta mistään. Mua sellanen niin ärsyttää kun tiedän, että itsellä täysi ilta lasten kanssa edessä ja toinen menee töihin lehtiä lukemaan sen aamupäivänotkumisen jälkeen.

Miten rasittavaa se lasten kanssa olo oikein on jos täytyy kadehtia miestään joka menee töihin? Jos mies saisi valita eikä olisi rahasta kiinni, niin varmaan mielummin olisi omassa kotonaan kuin töissä, ellei satu olemaan näitä itsensä toteuttajia työn kautta.

Nyt oma asenne korjaukseen. Se ärytys kumpuaa nyt sinusta jostain ihan muusta syystä kuin että mies on vetämättömän oloinen. Tekisikö sinun mieli jo töihin? Oletko tylsistynyt? Onko teidän suhteen kipinä kunnossa? Oletko onnellinen omissa nahkoissasi?

Koittakaa tehdä jonkinlainen rakenne näille iltavuoroaamupäiville. Lähdet vaikka ensin aamusta käymään asioilla/rentoutumassa kaupoilla/kahvilassa, tai jos saat, laitat miehen lapsineen ulos aamupalan jälkeen. Itse voit laittaa paikat kuntoon niin että on harmoninen olo kun mies lähtee töihin. Tai sitten vain otat hetken rennosti ennen rankkaa iltaa.



Hetken tuulettumisen jälkeen jaksat taas paremmin katsella ukkoasi. :)



Ehdotettu järjestely edellyttää tietysti, että mies tajuaa että iltasi ovat rankempia kuin hänellä iltavuorot.

Onko täällä yksi mussuttaja, joka keksii koko ajan jotain pisteliäitä kommentteja ap:lle? Vai onko se vain tämä av-palsta, jossa vähintään puolet kirjoittajista on pahalla tuulella tai muuten vain ällöttäviä ihmisiä.



"ärtymyksesi kumpuaa itsestäsi, eikä miehen vetämättömyydestä". Anna oikeasti mun kaikki kestää.

Mieskin sanoo, että ei siinä iltavuoroa ennen osaa kuin odottaa töihin menoa. Ei tykkää niistä itsekään. Pyörii levottomana, haukottelee, istuu vessassa, touhuaa lasten kanssa mutta ei oikein saa otetta mistään. Mua sellanen niin ärsyttää kun tiedän, että itsellä täysi ilta lasten kanssa edessä ja toinen menee töihin lehtiä lukemaan sen aamupäivänotkumisen jälkeen.

Miten rasittavaa se lasten kanssa olo oikein on jos täytyy kadehtia miestään joka menee töihin? Jos mies saisi valita eikä olisi rahasta kiinni, niin varmaan mielummin olisi omassa kotonaan kuin töissä, ellei satu olemaan näitä itsensä toteuttajia työn kautta.

Nyt oma asenne korjaukseen. Se ärytys kumpuaa nyt sinusta jostain ihan muusta syystä kuin että mies on vetämättömän oloinen. Tekisikö sinun mieli jo töihin? Oletko tylsistynyt? Onko teidän suhteen kipinä kunnossa? Oletko onnellinen omissa nahkoissasi?

Miehethän ne jääkin riemusta hihkuen kotiin hoitamaan lapsia! :D Just Joo! Tai siis JÄIS jos vaan mahdollista... Not. Ei monikaan jäis, sori vaan. Tietävät pääsevänsä helpommalla töissä.

Tänään menen iltaan, oon tässä tehnyt kotihommia ja leivoin sämpylöitä koululaisille;). Teillä tietenkin vähän eri tilanne, koska olet kotona pienten lasten kanssa.



Vuorotyö myös väsyttää, esim. miehen on välillä normaalia päivätyötä tekevänä vaikea ymmärtää miksi olen väsynyt. Esim. iltavuorosta aamuun meneminen. Aamulla ei saa nukuttua kun muksut menee klo 8 kouluun yms.



Mitä jos lähtisitte esim. aamupäivästä ulos porukalla? Tai sitten otat omaa aikaa aamupäivästä, lähdet jumppaan tms koska joudut olemaan lasten kanssa illan? Kukaan ei sitä aikaa tarjoa, se vaan täytyy ottaa jostain ;)

kuinka tuli yllätyksenä, että itse joutuikin hoitamaan lapsensa ja isovanhemmat ei ottaneetkana hoitovastuuta.

Ja nyt, että voi kun miehellä on iltavuoroja.

Kumpikin meistä tekee vuorotyötä. Kun tulee kotiin klo 23.00, ei aamulla ole ihan veto päällä kun lapset melskaa. Koko viikko on raskas kun on pakko nousta kuitenkin aikaisin ja univelkaa kertyy. Ja kuitenkin vain kyttää kelloa.

Ja tämä on kyllä tosiaan kaiken huippu. Akka on katkera siitä kun mies tienaa rahaa, että hän saa maata kotona kahden lapsen kanssa. Ja silti valittaa kun illat on niin vaikeita.

Pidempi väli lapsiin tai sitten vain yksi lapsi.

Olen kyllä todella kyllästynyt näihin marisijoihin.

työmaaksi asti? Tekee yhden ja kun saa sen isommaksi, niin ehkä sitten toisen. Ettekö osaa käyttää ehkäisyä?

Ja nukkuu klo 12 asti. Että revi siitä! Ennen teki aamupäivisin edes jotain (noh, lähinnä just tota haahuilua), mutta nyt kun ikää on tullut lisää, niin nukkuu koko ajan.

Aamuvuoron jälkeen nukkuu sit koko illan ja yövuoron jälkeen koko päivän. Miten siihen sais virtaa?!

ja jäisi kotiin, milloin olisi aikaa surggailla aaveella ja olla ja viettää aikaa lasten kanssa.

Mutta kyllä se oikeassa elämässä menee niin, että naiset eivät anna miestensä jäädä kotiin.

Kuinka moni teistä on edes tarjonnut sitä mahdollisuutta miehelleen? Minä tarjosin ja mies jäi neljän lapsen kanssa hoitovapaalle todella innoissaan ja tykkäsi ajasta.

Kotiäidit vain yrittävät saada sen kotonaolon näyttämään niin vaikealta. Mitä ihmeen kauheaa kahden 1v ja 3v.n kanssa kotonaolo on. Panet pyykit koneeseen, petaat sängyt, pistät muksuille vaatteet päälle, menet ulos tai kerhoon. Tulet kotiin, lämmität ruoan, panet muksut nukkumaan. Istut aaveella pari tuntia. Ja siitä taas eteen päin kun lapset herää.

Mieskin sanoo, että ei siinä iltavuoroa ennen osaa kuin odottaa töihin menoa. Ei tykkää niistä itsekään. Pyörii levottomana, haukottelee, istuu vessassa, touhuaa lasten kanssa mutta ei oikein saa otetta mistään. Mua sellanen niin ärsyttää kun tiedän, että itsellä täysi ilta lasten kanssa edessä ja toinen menee töihin lehtiä lukemaan sen aamupäivänotkumisen jälkeen.

Miten rasittavaa se lasten kanssa olo oikein on jos täytyy kadehtia miestään joka menee töihin? Jos mies saisi valita eikä olisi rahasta kiinni, niin varmaan mielummin olisi omassa kotonaan kuin töissä, ellei satu olemaan näitä itsensä toteuttajia työn kautta.

Nyt oma asenne korjaukseen. Se ärytys kumpuaa nyt sinusta jostain ihan muusta syystä kuin että mies on vetämättömän oloinen. Tekisikö sinun mieli jo töihin? Oletko tylsistynyt? Onko teidän suhteen kipinä kunnossa? Oletko onnellinen omissa nahkoissasi?

Miehethän ne jääkin riemusta hihkuen kotiin hoitamaan lapsia! :D Just Joo! Tai siis JÄIS jos vaan mahdollista... Not. Ei monikaan jäis, sori vaan. Tietävät pääsevänsä helpommalla töissä.