Mulla on ollut outo aikakäsitys

..tai sellainen, että en ole hahmottanut lainkaan, mitä tietyssä ajassa pystyy saamaan aikaan, miten kauan jokin vie tai kääntänyt lyhyen ajan sisällä takkini täysin jossain isossakin jutussa.



Kuulostaa sekavalta. Ehkä oikea sana olisi pitkäjänteisyyden puute.



Esimerkiksi viime vuoden alussa suunnittelin täyttä häkää oman toiminimen perustamista. Into lopahti kesään mennessä kun huomasin, ettei se olekaan niin helppoa ja hylkäsin kokonaan sen harrastuksen, josta työtä ajattelin. Nyt palauttelen taas tuota ideaa mieleeni ja ajattelen, että olisinpa tehnyt yhtäjaksoisesti töitä asian eteen, niin ei olisi tatvinnut aloittaa taas lähes alusta.



Tai aiemmin olen lastannut itselleni kauheasti isoja projekteja yhtä aikaa: gradun kirjoittaminen, lähes täysipäiväinen työ, uuden opiskelupaikan pääsykokeeseen luku. Kirjoitin graduni kolmessa kuukaudessa ja pääsykoekin onnistui, pääsin sisälle. Sitten vaadin itseltäni yhtä aikaa edellisten opintojen loppuun saattamista ja uusien aloittamista. Ja työtä. Vasta viime aikoina olen tajunnut, miten lyhyt aika esim. viime syksy tai tämä kevätkausi on, miten vähän siinä oikeastaan ehtiikään saada aikaan. Etenkin jos käy töissä, niin mitään ylimääräistä ei kaipaakaan.



Tai henkisellä puolella odottanut muuttavani itsessäni jonkin piirteen nopeasti ja ryhtynyt väkisin toimimaan kuten ihanneminäni toimisi, mennyt yhtäkkiä uusiin harrastuksiin (moneen yhtä aikaa) ja uusiin piireihin puskista. Jotenkin vasta nyt alan tajuta, että sosiaalisiin piireihin ei vain "mennä", vaan paikkaa ansaitaan ja rakennetaan pitkän ajan saatossa. Mutta kun mitään omaa paikkaa ei ole heti löytynyt, olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja vetäytynyt pois.



Tai kaverisuhteissa... En niissäkään ole osannut rakentaa jatkuvuutta. Olen pomppinut porukasta toiseen.. "mä oon juppihippipunkkari ja vaihdan paikkaa". Pisin ystävyyssuhteeni on 5 vuotta ja sekin yhden miehen kanssa. Naisten kanssa en ole osannut kaveerata, kun en osaa olla sillä tavalla "uskollinen" kuin oletetaan. Siis saatan tänään olla läheinen mutta älä ihmettele, jos minusta ei kuulu puoleen vuoteen tai katoan kokonaan.



No seurustelussa on ollut pitkäjänteisyyttä, pian 10 vuotta saman miehen kanssa. Mutta siinäkin on ollut vaihtelevia kausia.



Hmm, pitkä ja päätön juttu. Olisiko ajatuksia?