Ärsyttää, kun kukaan ei tajua antaa paikkaa bussissa tai ratikassa raskaana olevalle!

kaikki tuntuu vihaavan toisiaan, mutta varsinkin äitejä ja lapsia. Itsekin olen nyt viimeisilläni ja kuljemme 3 v esikoisen kanssa julkisilla, ja kukaan ei vahingossakaan osoita mitään huomaavaisuutta saati anna istumapaikkaa. Jos tulee oikein paha mieli töykeydestä ja väsyttää ja supistelee, niin menemme johonkin etniseen ravintolaan, jotka ovat Helsingin ainoat lapsimyönteiset paikat.

ja käyttäytymisessä. Paljon on nimittäin sellaisia äitejäkin, jotka luulevat ilmeisesti olevansa Suomen kuningattaria vain siksi, että pyöräyttäneet lapsen tai kaksi tähän maailmaan, ja pitävät oven avaamista, vaunujen nostamista bussiin/junaan/ratikkaan tai sieltä pois, tai istumapaikan antamista niin itsestäänselvinä eleinä ja ilmeisesti lakiin kirjattuina velvollisuuksina näitä kuningataräitejä kohtaan, että niistä ei tarvitse edes kiittää. Olen lukemattomia kertoja auttanut äitejä ja lapsia em. tavoilla saamatta kiitosta tai edes pientä hymyä vaivanpalkakseni. Toki osa äideistä kiittää asiaankuuluvasti, mutta on yllättävän paljon kiittämättömiäkin. Itse aikoinaan vastaavissa tilanteissa kiittelin auttajia vuolaasti, sillä tiesin toki, että kenelläkään ei ollut minkäänlaista velvollisuutta auttaa minua, vaan he tekivät sen kohteliaisuudesta ja hyvästä sydämestä.

Asun Jyväskylässä ja liikun kyllä tosi harvoin bussilla, joten ehkä en vain ole törmännyt karuun todellisuuteen.



Ruvetaan me nyt sitten itse kasvattamaan omia lapsiamme siihen, että ihan oikeasti istuinta tarjotaan ja rattaita ja painavia laukkuja autetaan kantamaan!



Minä kävin aivan viimeisilläni hautajaisissa. Olin viimeisten joukossa ja täyden kappelin ovensuussa. Kävin koputtamassa takapenkin vanhaa miestä olalle, pahoittelin ja pyysin, saisinko istua. Hän oikein pomppasi ylös ja koko vanhojen miesten rivistö näytti siltä, että he todella olisivat antaneet paikkansa suoraan jos vain olisivat huomanneet minut. Mutta vanhat miehet taitavatkin olla tässä suhteessa poikkeuksellisia.

Olen esimerkiksi joutunut reissaamaan busseila jalka kipsissa ja kahdella kyynärsauvoilla, eikä kukaan nostanut persettään. Siinä sitten tasapainoilin.

Olen myös joskus ollut sellaisessa korkeassa bssissa vaunujen kanssa. Siinä kun piti jäädä niin huhuilin, että josko joku tulisi auttamaan että saadaan vaunut alas. Bussissa oli paljon porukkaa, mutta kukaan ei tullut auttamaan, pitkän aikaa huhuilin, ja ihmiset vaan katsoivat ulos ikkunoista niinkun ei huomaisikaan. Kuski huusi vielä edestä joain tyyliin "Jäätkö sä vai et?! Ei tässä oo koko päivää aikaa" No, loppujen lopuksi sain itse kannettua vaunut alas.

Bussissa monesti joku tosi raihnainen 80 mies antaa paikkaa, eikä siitä oikeen kehtaa kieltäytyäkkään. Sitten siinä hyvissä oloissa maha pystyssä penkilllä joutuu huonolla omalla tunnolla katsomaan, kun se mies siinä yrittää kovasti pystyssä pysyä. Joskus kun on yrittänyt kieltäytyä, niin eihän ne siihen suostu, vaan istuttaa väkisin:)

...vaikka kuljin kepeillä. Huippua.

Ainakin täällä Savon piäkaupungissa paikka raskaana olevalle tms. vaivaiselle ;) irtoaa yleensä aina. ja kärryjen nostajiakin löytyy. Tosin täällä ei olekaan mitään ilmaiskuljetuksia, kärryt maksavat (saattajan kanssa) melkein saman kuin normaalilippu.



Joskus muuten tarjosin paikkaani arviolta 85-vuotiaalle papalle. Mies suorastaan kimmastui, kun hänen seisomakuntoaan kehdattiin epäillä. No, eipä siinä mitään, seisköön sitten. Mutta miespuolisten vanhusten kanssa kannattaa olla tarkkana...

Muistan oman mummoni olleen monet kerrat hyvin närkästynyt, kun joku nuorempi tarjosi hänelle paikkaansa... Häntä ärsytti myös sellaiset vanhukset, jotka odottivat nuorempien antavan paikkansa, sillä hänen mielestään opiskelevat ja työssäkäyvät ihmiset olivat väsyneempiä kuin "päivät pitkät makoilevat eläkeläiset". Mutta mummoni olikin hyvässä kunnossa loppumetreille saakka.

Mutta miespuolisten vanhusten kanssa kannattaa olla tarkkana...

Muualla Euroopassa kulkiessani (ja asuessani) minulle on aina tarjottu istumapaikkaa julkisissa liikennevälineissä, kun olen ollut raskaana tai liikkeellä pienten lasten kanssa. Ratikoihin ja busseihin noustessa on aina useita auttajia, jopa nuoria. Vanhuksille annetaan myös automaattisesti istumapaikka ja autetaan portaissa.



Itse pyrin aina auttamaan, kun se on mahdollista. Tällä hetkellä olen itse raskaana, joten en rattaita mielelläni nostele mutta istumapaikan voin antaa, kun voin itse hyvin seisoa. Jos täältä palstalta kerran löytyy ihmisiä, jotka paheksuvat kanssamatkustajien välipitämättömyyttä niin eiköhän sen oman esimerkin kautta voi yrittää saada muita huomaamaan oma käytöksensä. Ja opettaa oma jälkikasvunsa huomioimaan mm. vanhukset ja antamaan tarvittaessa paikkansa sitä enemmän tarvitseville. On oikeasti melko noloa, että maahanmuuttajat ja turistit antavat paikkansa ja auttavat mutta jäärät suomalaiset vain tuijottavat ulos ikkunasta...

mummeli kääntyi vihaisena katsomaan ja tokaisi, että pitääkö sitä meluta noin.

Mikä meitä ihmisiä vaivaa???

Mielestäni hyviin tapoihin kuuluu antaa paikka sille joka eniten tarvitsee. Oli se sitten bussi, vessajono, mikä vaan. Tämä ei nyt taas ihan kuulu asiaan, mutta toisaalta kaikki eivät ole myöskään terveitä vaikka nuoria ja terveennäkäköisiä ovatkin. Minuakin katsotaan joskus paheksuvasti kun en anna paikkaa (yleensa annan kyllä) vanhuksille. Taskussa on kortti joka kertoo invalidisoivasta sairaudesta, mutta arvatkaa haluanko sitä kertoa jokaiselle paikkaa tarvitsevalle. No en.

että eipä ihmiset pahemmin pidä oviakaan auki lastenvaunuille. Toki siitä pääsee yksinkin, mutta olisihan se mukavaa jos ihmiset olisivat edes joskus avuliaita.



Monesti olen ollut juuri oven edessä kun joku tulee toisesta suunnasta ja avaa itselleen oven, eikä vaivaudu pitämään sitä minulle auki. Äkkiä vain alta pois. Niinkin on käynyt, että olen avaamassa ovea vaunujen kanssa ja joku luikahtaa siitä välistä ensin sisälle. eikä siis todellakaan jää pitämään minulle ovea. Ei luulisi olevan suuri vaiva.

mutta kyllä mullakin on monta kertaa hermo erittäin piukealla töiden jälkeen julkisissa, kun ihmiset möykkää niin paljon. Siis toki ymmärrän, että lapset ei sitä itse niin ymmärrä, mutta en vain tykkää julkisesti huutavista ihmisistä=) Tosin eniten mua ärsyttää sellaiset teinilaumat, jotka kiljuu ja kälättää hirveeseen ääneen.



Samoin on esimerkiksi ravintoloissa. Me ei miehen ja ystävieni kanssa mennä ravintolaan, jossa on lapsiperheitä. Ainakaan siinä tapauksessa, jos joutuu istumaan niiden lähelle. Aiheen vierestä tosin, mut siis pointti oli se että monet ihmiset pitää hiljaisuudesta ja rauhasta=) Ja vaikkakin sitä saisi tarpeekseen Lapin peräkylissä, niin joskus on pakko asua kaupungissa=) Ja olen ihan varma, et jos meillä olisi lapsia niin olisin täysin eri mieltä asiasta.

toisaalta, en ymmärrä myöskään ihmisiä, joiden mielestä koko maailman pitäisi palvella heitä vaan sen takia, että ovat puksautelleet muutaman muksun tänne. Niinkuin esimerkiksi meidän entiset naapurit, jotka veti hirveet herneet nenään, kun toiset naapurit valittivat siitä, että heidän vauva huusi kaikki yöt. Meidän makkari ei onneks ollu sillä puolen asuntoa, eli ei häirinnyt, mutta kieltämättä se että yritti ottaa torkkuja parvekkeella duunin jälkeen kesäpäivänä ja se samperin pentu huusi ku syötävä viereisellä parvekkeella

Ihmiset ovat paljon äkäisempiä asiassa kuin asiassa siellä etelässä. En ymmärrä mistä se johtuu? Mikä teitä siellä etelässä vaivaa?

täytyy kyl myöntää, et jos 3-vuotiaan nään ratikan/bussin lattialla itkevän (siis aikuinen toki matkassa mukana) niin en ehkä osaa hoksaa, että kun paikkani tarjoan, niin itku loppuu. kun mukulat voi niin monesta syystä itkeä...

koska en ollut raskaana. Nousin ratikkaan 3-vuotiaan sukulaistytön kanssa ja jouduimme seisomaan. Tyttö oli niin väsynyt pitkän päivän jälkeen, että lopulta lysähti lattialle itkemään. Penkeillä istuneet aikuiset vain tuijottivat, kukaan ei oma-aloitteisesti tarjonnut paikkaa pienelle lapselle.

:/

jospa äidit itse tarkistaisivat omaa asennettaan. Itsekin voi tehdä paljon oman mukavuutensa eteen. Itse olen törmännyt esim. tällaiseen: aletaan sättiä, kun en nostanut vaunuja

Itse olen saanut haukkuja, kun olen ystävällisesti pyytänyt vaunujen kanssa apua tarvitsevaa äitiä kääntämään vaunut niin, että minä voin nostaa aisasta. Mua ei todellakaan huvita kyykkiä tonnin takissa kurakelillä sinne likaisiin teleihin, josta ei edes tiedä, mistä saa tukevan otteen. No, aikansa kun huusi, ja minä olin ainoa auttaja niin johan vaunutkin kääntyivät.

kun minäkin oon kahden pienen, vielä kävelemättömän lapsen kanssa ollut kaupassa, ja sitten kassan kohdalla molemmat jo parkuu ja sitten kannan kaksi lasta ja kolme ostoskassia autoon. Niin kyllä kieltämättä on käynyt mielessä, että eipä kukaan koskaan ole auttanut yhtään niiden kassien kanssa, ja siinä kohdin olisi apu ollut jo todella tervetullutta.



No silloin kävinkin lasten kanssa kaupassa vain äärimmäisessä pakossa, mutta silti noita tilanteita ehti jokusen kerran tulla, ja ihan huvittaakin, kuinka ihmiset pystyvät elämään itsensä kanssa, kun eivät ole tarjoutuneet auttamaan.



Näin kesällä onkin sitten paljon helpompaa, kun autolle pääsee niiden ostoskärryjen kanssa, ettei tarvi raahata lapsia kainalossa.

Itse olen saanut haukkuja, kun olen ystävällisesti pyytänyt vaunujen kanssa apua tarvitsevaa äitiä kääntämään vaunut niin, että minä voin nostaa aisasta. Mua ei todellakaan huvita kyykkiä tonnin takissa kurakelillä sinne likaisiin teleihin, josta ei edes tiedä, mistä saa tukevan otteen. No, aikansa kun huusi, ja minä olin ainoa auttaja niin johan vaunutkin kääntyivät.

Eihän niitä vaunuja voi miten päin tahansa nostella bussiin/ratikkaan, vaan aisa aina bussin sisälle päin. Sekä bussiin noustessa että sieltä poistuttaessa.

toista bussia.