Mikä mulla on? Odotan miestäni kotiin töistä, mutta kun hän tulee,

Aivan sama...huoh.

Onko sinulla ollut koskaan tällaista jaksoa?

koska muuten menee hyvin ja esim. viikonloppuisin on kivaa yhdessä. Oon ajatellut että oon vaan niin rasittunut työpäivän jälkeen etten jaksa edes omaa miestä kattella..

Välillä on oikein ikävä ja mietin jo jos vaikka illalla hieman seksiä. Sitten mies tulee kotiin ja sanoo väärän sanan ja halut lopahtavat ja olen vain kiukkuinen.

Lataaat liian paljon toisen varaan, ikäänkuin hän tekisi päivästäsi hienomman. Sitten, kun mies väsyneenä tulee kotiin töistä "suutut" hänelle. Kehitä ihan omaa mielenkiintoista tekemistä itsellesi.

Puutetta minulla ei ole eikä vastuuta puutu. Sekään ei ole ongelma. Olen alkanut pitää myös mieheni vartaloa vastenmielisenä: iso mahakumpu, vaikka muuten lihakseton. Kuitenkin hän on hyvä, huomioon ottava rakastaja. Ongelman täytyy olla minussa.-ap

ap

Välillä on oikein ikävä ja mietin jo jos vaikka illalla hieman seksiä. Sitten mies tulee kotiin ja sanoo väärän sanan ja halut lopahtavat ja olen vain kiukkuinen.

Miehen väärät sanat ei istu odotuksiisi, petyt ja miellät että se on miehen vika, vaikka eihän se voi tietää mitä sinulle pitäis just nyt tällä hetkellä sanoa.

Jos on kyse jostain isommasta väärästä asiasta niin kannattaa puhua siitä mitä odottaisi ja toivoisi toiselta. Ei ne osaa lukea ajatuksia vaik se olis niin pal kätevämpää.

Odotan aina ihan hulluna hänen kotiinpaluutaan. Mutta sitten kun hän tulee, menee sellaiset puoli tuntia-tunti, että on jotenkin "hakemista". Saattaa joku kiukunpoikanen nostaa päätään ja harmistus tulla esiin, ennen kun sitten lopulta alan kyhnöttää miehessä kiinni, ja alkaa taas normaali elämä viikonlopun ajaksi. Siis normaali parisuhde-elämä.

Missä on teidän johdonmukaisuutenne? Minä en ainakaan odota miestä kotiin enkä kaipaa seksiä. Ei tee mieli silloinkaan kun mies tulee kotiin, mutta en minä kiukuttelekkaan.

Oon pitänyt itseäni jotenkin friikkinä, kiva tietty kuulla, että muitakin on. Seksinkin kanssa käy usein niin, että kun pitäis ryhtyä toimeen, niin mua ei yhtään halutakaan.

Lataa hirveät odotukset, ja kun äiti (ja tässä tapauksessa aviomies) ei ole paikalla, hänestä ajattelee pelkkää hyvää. Ja sit kun se tulee ihan omana tavallisena itsenään on se pettymys.



Muista omasta lapsuudestani tämän äitiä kohtaan, huomaan nyt omasta lapsestani (ensin ikävöi ja kun nähdään järkky kiukuttelu edessä) ja juu, myös itse tunnen näin miestäni kohtaan - onneksi vain joskus.