Auttakaa!!
11kuukautisen nukutuksesta! Eli yöt ovat muuttuneet järkyttäviksi sen jälkeen kun vauva täytti 8 kuukautta. Siihen asti öistä selvittiin ehkä noi 3-4heräämisellä. Ja nyt jälkeenpäin tuntuu TAIVAALLISELTA ajatus selvitä yöstä noin vähällä heräämisellä. Nyt vauva valvottaa mua yöllä ainakin 2h putkeen plus muut heräämiset siihen päälle. Nälkää se ei ole. Päivisin vauva nukkuu kahdet unet, molemmat ennen 17. Muutenkin päivisin rutiinit toistuu samana.
Oikeesti, auttakaa, mä en enää jaksa tätä!!!!!
Kommentit (17)
kehotit pysyyn kovana. Pakko kysyä vielä, että jääköhän reppanalle kauheita traumoja, jos annan sen vaan huutaa pimeessä makkarissa?
Muista, että sinä opetat lastasi, eikä päinvastoin.
Anna välillä karjua. Joskus ehkä käyt lapsesi luona mutta älä nyt missään tapauksessa ala joka kerta lastasi nukuttumaan. Meillä ainakin uskottiin, kun joka kerta sanottiin jotain tyyliin, nyt on yö, nyt nukutaan. Ja jos oikein itketti niin voihan sitä hieman lohdutella, että turvallisuuden tunne pysyy yllä mutta lyhyesti ja pimeässä ja hiljaisella äänellä. Eikä joka inahdukseen (karjumiseen) pidä reagoida.
Ja ilta on sitten huutoa,kun se on sitten niin väsynyt. Pakko vaan pysyä kovana. Taidan olla vain arka naapureidenkin suhteen, koska sieltä on tullut seinäänkoputteluja, jos vauva on huutanut.
sun naapurit on nuijia. Et sinä. Pikkuvauvat huutaa. Jopa öisin. Se kuuluu asiaan ja se kuuluu niihin " hyväksyttyihin ääniin" .
By the way, seiniin koputtelu ei niihin normaaleihin elämisen ääniin kuulu. Se on kiusantekoa. Siitä voisi hommata vaikka häädön ;)
Muistuta siitä naapuriasi. Luulisi tokenevan (tai tee ekana ilmoitus). Kyseisenkaltaiset nuijat tuskin kuuntelevat sinua. Ja naapuruussopu lienee jo (ainakin hänen puoleltaan) jo mennyt.
Viet lapsen sänkyyn, toivottelet hyvät yöt ja poistut. Jos jää huutamaan ni älä reagoi...heti. Anna huutaa hyvä tovi, sitten meet luo ja kaadat makuuasentoon, tutti suuhun, peitto korviin ja hyvänyöntoivotukset. Ja jälleen poistut. Jatka samaa rataa niin kauan ku tarvis ja nukahtaa varmasti. Itkuun vaavi ei kuole ja ymmärtää kyllä jo että olet läsnä, vaikkakin toisessa huoneessa. Pitkäjänteisesti jatkat illasta toiseen ja ei mene kauaakaan, kun vauveli ymmärtää mitä öisin yleensä tehdään.
Voi tuntuu vaikeelta huudattaa omaa lastaan mutta joskus se on välttämätöntä...ihan oman jaksamisesi kannalta. Myös vanhemmat tarvii lepoa, omaa aikaa.
Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Tiedän, että unenpuute saa ihmisen melkein järjiltään. Olisiko sinulla mahdollisuutta saada vauvalle hoitajaa pariksi yöksi, että saisit nukuttua univelkoja pois? Useamman lapsen äitinä voin vakuuttaa, että AIKA parantaa tilanteen. Tuokin vaihe on vain pakko käydä läpi ja kestää vaikka hampaat irvessä ja silmäpussit poskilla roikkuen, mutta jossain vaiheessa (viimeistään n. vuoden sisällä) helpottaa.
Voimia ja jaksamisia sinulle!
näin se meilläkin meni ja kaikki ipanat on alta vuoden ikäisinä alkaneet koisia täysiä öitä ilman väliherätyksiä.
Kun nukutaan kaikkien tenavien kanssa perhepedissä. Suosittelen. En itsekään haluaisi nukkua yksin, miksi pakottaisin lapsenikaan?
Olen kokeillut monta kertaa aikasemmin 9:n neuvoa ja n. tunnin päästäolen antanut periksi...
Olen antanut lapsien aikansa huutaa...nyt lapset 12kk ja 3v ja yöt meillä nukutaan, alusta loppuun.
Lapsi huutaa hätää, äiti on jättänyt yksin, ja sen kuuluisi olla OK! Mene itsekin nukkumaan, ota taapero kainaloon. Ei alle vuoden ikäisen tarvi vielä pärjätä maailmassa yksin, se on sinusta riippuvainen.
Vierailija:
11kuukautisen nukutuksesta! Eli yöt ovat muuttuneet järkyttäviksi sen jälkeen kun vauva täytti 8 kuukautta. Siihen asti öistä selvittiin ehkä noi 3-4heräämisellä. Ja nyt jälkeenpäin tuntuu TAIVAALLISELTA ajatus selvitä yöstä noin vähällä heräämisellä. Nyt vauva valvottaa mua yöllä ainakin 2h putkeen plus muut heräämiset siihen päälle. Nälkää se ei ole. Päivisin vauva nukkuu kahdet unet, molemmat ennen 17. Muutenkin päivisin rutiinit toistuu samana.Oikeesti, auttakaa, mä en enää jaksa tätä!!!!!
tätä:eli älä tee mitään!Meillä poika valvotti vähän yli 1 vuotiaax ja kaikki keino oli koitettu.Joten me luovutettiin!Me annettiin pojan huutaaa ja eipä se kauaa sit jaksanukkaan huutaa.Poju jatkoi satunnaisia huutoja pariin kertaan, mut nekin loppu.
mutta yöt eivät olleet yhtään rauhallisempia=( vayva jossain vaiheessa herää ja kirjaimelisesti pyörii ympyrää tai sitten vaan kitisee. Nyt on niin avuton olo=( tunnen itseni niin huonoksi äidiksi kun se reppana tuolla itkee=((( mutta tuntuu ettei mikään auta..=(
vielä ole aika herätä. LAita pinnasänky sivuvaunuksi oman sänkynne viereen niin ei tule sängyssä ahdasta mutta lapsi saa silti olla kainalossa. Lapsen herätessä älä sytytä valoja, älä puhu mitään, peitto vaan niskaan ja lapsi kainaloon.
Veikkaan että kyseessä sun esikko. Meillä esikon kanssa aikalailla sama juttu ku teillä... oltiin ylivarovaisia/huolehtivaisia. Pikkukakkosen kanssa toimittiin sit paljon suoraviivaisemmin ja nopeastihan tuo oppi nukkumisen jalon taidon. Tottakai jos esim. lapsi kipeenä ni se on jo ihan toinen tarina.
se parkuu edelleen..järki sanoo et antaa huutaa ja sydän sanoo että mene ja anna tissiä...
jotain hyvää unikirjaa, josta saisi hyviä vinkkejä!!