Lue keskustelun säännöt.
Onko hautajaisiin "pakko" mennä?
26.06.2008 |
Onko itsekästä olla menemättä siinä tapauksessa, että itselle se tuntuu aivan mahdottoman ahdistavalta jo ajatuksenakin? Kyseessä on lähisukulainen, ei kuitenkaan ihan omasta perheestä. Itsellä on kokoajan semmoinen olo, että kun se hetki koittaa en siihen pysty. Ja vielä se, että pitäisi lapsetkin ottaa mukaan siihen tilanteeseen kun itse romahtaa jne...
Tietysti kohteliasta se olisi, mutta onko itsensä suojelu sallittua? Minun pitäisi myös mennä katsomaan tätä ihmistä sairaalaan viimeisen kerran, mutta tuntuu etten pysty siihenkään... Haluan vaan ne hyvät muistot, enkä sitä mitä hän nyt on.
Kommentit (48)
Ollaan miehen kanssa puhuttu että on tyhmää kun hautajaiset on niin "pakollisia"! miksei jokainen ihminen voi surra miten itsestä parhaalta tuntuu! Jos jonkun mielestä tekee hyvää kohdata muut surijat ja surra yhdessä niin tehkööt niin! Mutta jos joku kokee, että haluaa surra rauhassa niin miksi se on heti epäkohteliasta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kehottaa menemään katsomaan kuolevaa sekä hänen hautajaisiin.
Elämään liittyy kuolema se on päätepiste elämälle ja sitä ei voi paeta kukaan loputtomiin.
Monesti on huojentavaa nähdä pian kuoleva ja jättää jäähyväiset jos ei sanoin niin omassa mielessään. Myöhemmin voi katua sitä ettei käynyt katsomassa. Jos potilaan tajunnantaso on jo heikko tai hän on tajuton on toki niin ettei hän ole tietoinen ympärillään tapahtuvasta.
On tietenkin sellaisia henkilöitä joiden henkinen tasapaino on jo muutoin sekaisin, psyykkiset sairaudet yms. niin silloin ymmärrän ettei pysty osallistumaan mihinkään tällaiseen. Normaali perusterve ihminen pystyy kohtamaan kuolevan ja hautajaiset. Muista että surun saa näyttää ja se pitääkin näyttää, se on jotenkin vapauttavaa ja helpottaa kuoleman käsittelyä.
Olen katsonut kaksi vainajaa ja molemmilla kerroilla minulle tuli syvä rauha ja kunnioittava mieli kun hiljennyin heidän arkkunsa ääreen. Kuollut on kuin nukkuva, toki ihonväri on kellertävä.
Arkussa vainaja on ja yleensä arkku on suljettu (poikkeuksena ortodoksit)
siunaustilaisuudessa joten sen kyllä kestää kuka tahansa.
Osallistumalla hautajaisiin kunnioitat lähiomaisten surua.
Ollaan miehen kanssa puhuttu että on tyhmää kun hautajaiset on niin "pakollisia"! miksei jokainen ihminen voi surra miten itsestä parhaalta tuntuu! Jos jonkun mielestä tekee hyvää kohdata muut surijat ja surra yhdessä niin tehkööt niin! Mutta jos joku kokee, että haluaa surra rauhassa niin miksi se on heti epäkohteliasta???
myöhäistä on polttaa kynttilää kun hautakumpu umpeen luotu on....Ihmisiä pitää muistaa HEIDÄN ELÄESSÄÄN. Minä sitä mieltä, eli ei ole pakko mennä.
Kunpa kaikki ne kauniit sanat mitä lausutaan hautajaisiaa, sanottaisiin ihmiselle tämän eläessä
Taidatte olla todella sivistyneitä....Äijälläsi on varmaan koffin lippalakki hääkuvassakin....
Ollaan miehen kanssa puhuttu että on tyhmää kun hautajaiset on niin "pakollisia"! miksei jokainen ihminen voi surra miten itsestä parhaalta tuntuu! Jos jonkun mielestä tekee hyvää kohdata muut surijat ja surra yhdessä niin tehkööt niin! Mutta jos joku kokee, että haluaa surra rauhassa niin miksi se on heti epäkohteliasta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myöhäistä on polttaa kynttilää kun hautakumpu umpeen luotu on....Ihmisiä pitää muistaa HEIDÄN ELÄESSÄÄN. Minä sitä mieltä, eli ei ole pakko mennä.
Kunpa kaikki ne kauniit sanat mitä lausutaan hautajaisiaa, sanottaisiin ihmiselle tämän eläessä
vieraantuneita elämästä. Kuolema on osa elämää, ei sitä voi kukaan paeta. Ei ihme, että näitä hermoheikkoja sikiää lisää, kun negatiiviset tuntee piilotetaan. Ei kestetä mitään vastoinkäymisiä.
Terve ihminen, lapsi tai aikuinen, ei kuole suruun. On vain hyväksi oppia luopumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu kuukausi sitten hautasin isäni, kaikki lähisukulaiset olivat paikalla ja se helpottaa sitä omaa oloa ja surua. isäni kuoli äkillisesti ja hautajaiset olivat varmasti kaikille siellä olleille kova paikka. Mutta siinähän jätetään viimeiset hyvästit ja ollaan yhdessä. Ei se minulle itsellekään helppoa ollut mennä , mutta se antaa sen lopullisen rauhan ja päätöksen siihen.. nämä asiat vaan kuuluvat elämään, ilo ja suru.
Kaksi mummoani olen käynyt hyvästelemässä sairaalassa viime hetkillä. Tämä on ollut heidän oma toive, että kaikki kävisivät. Se tilanne on kans aika rankka, mutta kaunis tapa jättää hyvästit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä hautajaisiin tule ketään, koska he kaikki haluavat surra rauhassa, eikä siten halua antaa sulle tukeaan. Siinä vaiheessa tulet huomaamaan asian tärkeyden.
sairaalaan auttamaan ainakin henkisesti kuolevaa...Hänellä voi olla esim jotain asioita, joita haluaa vieä käydä läpi tai ihan käytännön juttuja, jotka huolettavat...Vaikka se fyysinen olemus on jo hauras ja muuttunut, niin se ihminen on ihan sama siellä sisällä, vaikka välillä jo henkisesti on kaukana...joku päivä olet itse siellä makaamassa.....mieti sitä.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei voi muistaa ihmistä ja puhua kauniita asioita sekä hänen eläessään että hautajaisissa? Todella huono perustelu olla menemättä hautajaisiin.
Mua itteeni ärsyttää PAKKO. Pakko sitä ja pakko tätä. Ajattelisin asiaa lähinnä vainajan lähimpien kannalta. Oletko heille läheinen? Jos olet, sitten menisin sinuna (surun jakaminen helpottaa). Mut jos et ole, voit ajatella asiaa MYÖS itsesi kannalta.
Jokainen tosiaan suree omalla tavallaan. Toiset puhuu siitä, toiset ei. Toiset itkee joka paikassa, toiset salaa yksinään. Toiset käyvät haudoilla, toiset muistelevat läheisten kesken tai itsekseen. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa surra ei ole.
Itse olin velvollisuudesta mieheni mummon hautajaisissa. Oli hippasen ulkopuolinen olo, kun olin tavannut vainajan vain pari kertaa. Ja muu sukukin oli vielä aika vierasta. Mutta kohteliaisuuttani sinne menin.
Ystäväni hautajaisissa olin ja itkin itkin itkin itkin.... Muistotilaisuus auttoi suremisen alkuun. Itkua riitti tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta loppui aikanaan. Jos en olisi ollut hänen muistotilaisuudessaan, en tiedä missä vaiheessa sureminen olisi alkanut.
Muistotilaisuus on siis MYÖS surutyön alku ja voi helpottaa surutyön alkamista.
Nii, ja jotta saataisiin vielä yksi näkökulma hautajaisiin.....
- kuulinpa eräissä hautajaisissa seuraavan lauseen: "nää minusta kivoja tilaisuuksia, kun näissä tapaa aina paljon sukulaisia ja ystäviä"
Että todella monella tavalla voi asiasta ajatella. (Ja pukeutuminenhan on sitten oma juttunsa erikseen, siinäkin on niin monta tapaa ajatella... - musta - kokomusta - minihame sopiva - minihame ei sopiva - vaatteilla ei surra - talvitakkikin pitää ostaa uusi ja musta - aikaisemmin ostettu tummasävyinen talvitakki käy -
Ole siinä sitten mieliksi....
SINÄKIN olet tärkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... keksit vaan jonkin jutun, jonka takia et valitettavasti pääse, niin eivät muutkaan sukulaiset käy kimppuusi.
hautajaiset on kamalia.
Oletteko koskaan haudanneet itsellenne tärkeää ja rakasta ihmistä?
Ensinnäkin neuvoisin menemään jo sairaalaan katsomaan sairasta ihmistä, jos ihminen on sinulle tärkeä et ikinä anna itsellesi anteeksi sitä ettet mennyt. Sinä et elä kuoleman kanssa kuin sen hetken, kun lähdet jää kuolema ystäväsi luokse. Kuollutta ihimistä ei ole pakko mennä katsomaan, mutta sekin auttaa omassa surutyössä. Kuollut ihminen ei ole ruma tai etova, vaan kuin nukkuva ihminen. Hautajaiset ovat myös mielestäni todella tärkeät. Tietenkin jos kysymyksessä on ihminen jota et tunne hyvin voi hautajaisiin menoa miettiä. Mutta tässäkin tapauksessa miettisin ensin omaisia, he tarvitsevat kaiken tuen jonka saavat tuona hyvin raskaana päivänä. Jos kuollut ihminen on sinulle vähääkään rakas tai joku omaisista, niin menisin paikalle, koska niin ystävät tekevät.
Itse hautasin lapseni muutama vuosi sitten. Hänen näkemisensä ja pukemisensa kuoleman jälkeen oli hyvin terapeuttista, sain koskettaa vielä viimeisen kerran. Hautajaispäivä oli aivan hirveä, enkä olisi selvinnyt siitä ilman kaikkia niitä ystäviäni jotka tulivat paikalle, vaikka tilanne oli varmasti myös heille vaikea. He tulivat tukemaan meitä omaisia, koska kaikki eivät edes ehtineet nähdä lastamme. En pysty käsittämään niitä ihmisiä jotka ajattelevat etteivät mene kun on niin rankkaa, se on huono tekosyy. Oletteko koskaan ajatelleet kuinka rankka tuo hetki on omaisille tai se että he elävät kuoleman kanssa lopun elämänsä? Kun rakas ihminen viedään sinulta sinä haluat ihmisten tukea, et heidän vetäytymistään mitä kummallisimmilla tekosyillä. Mutta tässä kohtaa se ystävyys punnitaan ja ne jotka eivät ole vierelläsi tällaisella hetkellä, eivät koskaan siinä olleetkaan.
Sairaalassa sinulla on kuitenkin viimeinen mahdollisuus tavata kyseinen ihminen, tärkeä asia itsellesi jälkeenpäin ja myös viimeinen asia millä on merkitystä vainajalle.
Hautajaiset ovat kuitenkin eri asia, vainaja on silloin jo poissa ja tuo tilaisuus on jäljellejääneille. Olen itse ollut hautaamassa todella läheistä, yllättäin kuollutta nuorta omaistani, enkä pitänyt siinä surussani ja järkytyksessäni oleellisimpana sitä ketkä osallistuivat hautajaisiin vaan sitä ketkä olisvat todellisuudessa läsnä surussani joka ei todellakaan päättynyt tuohon päivään. Suoraansanottuna lähinnä raivostutti jälkeenpäin nämä jotka pitivät hautajaisiin osallistumista velvollisuutena ja itseään hyväntekijöinä kun hoitivat tämän velvollisuuden kotiin, arvostellen samalla niitä jotka -kukin omista syistään- jättivät saapumatta paikalle.
En tiedä sinun ja vainajan suhdetta enkä suhdettasi vainajan vanhempiin, sisaruksiin, lapsiin... Oman ja vainajan välisen suhteen pystyy hoitamaan muutenkin. Eri asia sitten jos myös vainajan läheisimmät ovat sinulle rakkaita ja tärkeitä, silloin pystyt olemaan hautajaisissa heidän tukenaan ja saada itsekin tukea suruusi. Tuolloinkin näkisin sen lähtevän halustasi olla heidän rinnallaan tuo hetki, ei velvollisuudesta. Minullakin on pari todellista ystävää jotka eivät päässeet hautajaisiin osallistumaan erinäisistä syistä ja ovat todella olleet tukenani kaiken aikaa, myös hautajaispäivänä muuta kautta. Sitten on paljon ihmisiä jotka osallistuivat hautajaisiin, mutta keneltä en ole koskaan saanut mitään tukea tuskassani. Pahimmillaan vain kiitollisuudenvelan heidän hyvästä työstään.
Mieti kuitenkin ihmeessä mitä hautajaiset sinulle itsellesi merkitsevät ja mistä jäät paitsi jos jätät ne väliin. Parhaimmillaan niistä tulisi sinulle koskettava, kipeä ja kaunis muisto mikä voisi todella auttaa omaa surutyötäsi ja samalla voisit kokeaq olleesi tukena toisille. Hautajaisten väliinjättäminen voi taas kaduttaa jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Öoo
ÖÖ nostit mappi ÖÖstä vanhan keskustelun.
semmonen syy, ettei pääsisi,mutta että nyt jättää tietentahtoen menemättä, niin se kertoo ihmisen sivistystasosta.