Onko hautajaisiin "pakko" mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öoo

 

ÖÖ nostit mappi ÖÖstä vanhan keskustelun.

Vainajakin tosiaan varmaan jo maatunut. Joku hullu nostelee nyt näitä vanhoja hautajaisaiheita, mikä lie pakkomielle sekin.

 Ei todellakaan !!   On ne niin ärsyttävät kemut  🤮😭😭😭     .  Vaikka kuolisi kuinka läheinen tahansa niin  e i   ole.    Hoitakoon srk   nää  asiat.     Muistella voi kotonakin vainajaa  rauhassa.   

Suvussa oli hautajaiset. Vainajalla oli testamentti joka saajille takaa jonkun vajaat 50 000 euroa.  Yksi ei tullut paikalle, paheksun kyllä mielessäni. Ei mitään oikeaa estettä.

Yleensä vain omiin. Sitä on jokseenkin mahdotonta estää paitsi jo onnistuu hävittämään ruumiinsa kuollessaan. Se on kovin ikävää omaisille.

Ketään ei saisi pakottaa menemään kenenkään hautajaisiin. En usko itse enää meneväni yksiinkään hautajaisiin. Olen jo tarpeeksi vanha näin keski-ikäisenä päättämään asiasta itse. Olen joutunut aikaisemmin osallistumaan ihmisten hautajaisiin, joita kohtaan en tuntenut mitään positiivista. Osasin tietysti käyttäytyä tilaisuuden vaatimalla tavalla asiallisesti, vaikka surua tai oikein mitään muutakaan en tuntenut. Se, mikä jäi mieleen oli se hirveä teennäisyys ja teeskentely sekä epätoivoinen tarve tuntea huonoa omaatuntoa, jota yritettiin hyvittää mm. suuremalla ja mahdollisimman hienoilla hautajaiskukilla. Saman huomasin myös äitini kuollessa ja melkein 20 vuotta sitten. Kuitenkaan mitään  käytännön apua yhtään mihinkään kukaan ei ollut valmis antamaan. Ne kukkiin kuluneet rahat olisi mielummin voinut antaa vaikka vainajan lapsen elämiseen. Tietenkään en ole keneltäkään yksityiseltä ihmiseltä ole rahaa kerjännyt, sillä olen demareihin kallellaan ja vain Kelasta ja sossusta voin kuvitella rahaa tuolla tavalla pyytäväni ja saavani. Kerään nyt vähän ajatuksiani ja kirjoitan ehkä myöhemmin lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta en henkilökohtaisesti ymmärrä ihmistä, joka jättää käymättä viimeisen kerran jonkun luona tai hautajaisissa, koska se on niin vaikeaa!!



Siis onko elämä tarkoitettu helpoksi? Teettekö elämässä aina vaan helpot asiat??



Mielestäni ei ole suurempaa palvelua toista ihmistä kohtaan kuin näyttää, että välittää hänestä ja käy hänen luonaan viimeistä kertaa! Se on kuitenkin vain yksi muisto muiden joukossa ja hyvä muistutus itse kullekin, että elämässä tulee myös niitä vaikeita aikoja/hetkiä vastaan. Ei ole auvoista aina tämä elämä.



Jos ihminen on ollut sinulle tärkeä, niin osallistuisin tietysti hautajaisiin. Mieti omalta kohdalta, miltä tuntuisi jos sinun hautajaisissasi ei olisi kuin pappi paikalla. Kukaan sinulle tärkeä ihminen ei olisi vaivautunut paikalle, koska hautajaiset ovat niin vaikeita. Hautajaisissa näet myös, että et ole yksin surusi kanssa. Moni muukin suree vainajaa. Samalla voit tehdä vainaj

En ymmärrä taas sitä miksi pitää mennä isovanhempiensa hautajaisiin jos ei ollut lapsena paljon tekemisissä eikä ole nähnyt vuosikausiin. Jätin menemättä ja toimintaani katsottiin pahalla. 

Jatkan vielä, että oli selvää, että nuo pari vainajaa tuskin olisivat edes halunneet, että osallistun hautajaisiin. Äitini hautajaisissa taas oli ihmisiä, joita en olisi sinne halunnut. Sitten kun isäni kuolee ja jos olen itse silloin vielä elossa niin en todellakaan isälleni mitään hautajaisia järjestä. Isä ei kuulu edes kirkkoon. Saa vain sen lain vaatiman eli tuhkaus, kai ne tuhkat pitää jonnekin haudata, mutta ilman mitään seremonioita ja sitten se lain vaatima perunkirja. Toki tässäkin on paljon hoitamista. Mitään perintöä en ole enää keneltäkään kerjäämässä, enkä haluakaan perintöä keneltäkään. Käyttäkö kaikki rahansa itse ja tehkööt testamentin, jossa jättämät omaisuutensa vaikka perussuomalaisille tai vaikka eläintensuojelulle. En itse tuollaisia aatteita kannata, mutta jos eteen tulee vielä tällainen tilanne en ole kenenkään testamentteja kiistämässä tai etäisten sinkku velatätieni perinnöstä lakiosuutta vaatimassa.

Hautajaisissa ei siis tiivistäen sinällään ole pahinta se suru, vaan se teennäisyys ja teeskennelty suru, jolla yritetään hyvittää vain omaa huonoa omaatuntoa. Tätä en kestä. En myöskään ymmärrä, että miksi pitää tunkea sellaisten ihmisten hautajaisiin, joista ei oikeastaan edes välitä ja jonka kanssa ei ollut tekemisissä, eikä tätä mitenkään tämän eläessä auttanut tai tukenut. Omalta kohdaltani voin sanoa sen, että osallistuin hautajaisiin täysi-ikäisenä kun en jaksanut alkaa asiasta äitini kanssa tappelemaan. En pystynyt myöskään selvästi surrutta äitiäni mitenkään tukemaan. Sitten vähän myöhemmin kun äitiäni haudattiin en myöskään kokenut tarvetta surra kun en ollut äitini kanssa edes läheinen ja näissä hautajaisissa juurikin nämä etäiset itseäni vihanneet velatädit, joista toinen oli toki tuolloin vielä parisuhteessa varastivat itselleen sen oikeuden surra. Olisivat tosiaan jotenkin oikeasti auttaneet edes sairasta äitiäni äitini vielä eläessä. Olen siis itsekin sinkku ja vela, enkä tällaisia ihmisiä pilkkaa.

Itselleni ei muuten edes saa järjestää hautajaisia sitten kun kuolen. Toisaalta ei ole ketään, joka ne järjestäisi ja jos joku sinne ilmestyisi suremaan olisi se kaikkien aikojen teeskentelyä ja Oscarien arvoinen suoritus. Olen jäänyt suurien vaikeuksien kanssa yksin ilman apua ja tukea ja ne vähäisetkin ihmiset, joilta olisin edes uskaltanut odottaa apua ovat osoittaneet, että eivät välitä. Ihmisestä välittäminen pitää osoittaa tämän vielä eläessä.

Ei ole pakko.