Lue keskustelun säännöt.
Mä olen järkeillyt 1-vuotiaan lapsen syömistouhut näin:
21.01.2013 |
Annan lapsen touhuta mahdollisimman vapaasti ruuan kanssa. Saa työntää ruokaa mukiin, saa läästiä sitä pöytään jne. Ruokaa ja astioita ei saa kuitenkaan heittää lattialle.
Mulla on joitain tuttavaperheitä, joissa lapsilla on hirveitä syömisongelmia. Mä yritän tehdä parhaani, että välttäisin ne, joten oon ajatellut, että lapsi saa tutustua ruokaan mahdollisimman vapaasti ja syödä valitsemallaan tyylillä, jotta ruokailu ei olisi stressaava kokemus. Lisää sääntöjä tulee sitten sitä mukaa, kun järkeäkin tulee enemmän päähän.
Kommentit (3)
muakin välillä kiusaa se lättäys, mutta ajattelen sitten jotain muuta ja annan mukulan touhuta :D Joskus se yllättää ja syö ihan siististi.
Lapsemme on aika herkästi kiukustuva ja omapäinen, joten huutoa varmaan saisin kuulla, jos yrittäisin iskostaa hänelle tässä iässä pöytätapoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyyli on vapaa, kuhan maha tulee täyteen ja äiti saa syödä oman ruokansa rauhassa.. Matkimalla ne oppii, ei torumalla.
Yleensähän ruoka maistuu ihan hyvin jos on nälkä. Ja jos ei ole niin voi poistua pöydästä.
Olen kanssa (nyt kun lapsi on 3-vuotias) miettinyt että ihan liian tiukka olin pienen lapsen syömistouhujen kanssa. Ei sillä oikeasti ole niin väliä jos 1-vuotias leikkii autoilla samalla kuin syö tai sotkee.. Kyllä ne lapset oppii myöhemmin ne ruokatavat ja pääasia että syöminen on miellyttävää. Toisen lapsen kanssa aion ottaa paljon rennommin, tietenkin silloin on esikoinen pöydässä myös, eikä tämän takia voi antaa pienenkään käyttäytyä ihan miten vaan..