Lue keskustelun säännöt.
Olin psykoosissa yli puoli vuotta
21.01.2013 |
sekaisin kuin seinäkello.
Sain levätä kotona ja olla hullu.. paranin ilman lääkkeitä.
Olin luovuttaa monta kertaa, kuolemasta tuli ystävä, sellainen takaportti jonka ajatteliminen poisti sen valtavan tuskan jota koin.
Toipuminen oli prosessi, ei mikään naps ja yksi päivä pää olisi ollut taas selkä.
Matka oli raskas ja täynnä tuskaa. Psykoosi oli jotain niin kauheaa ettei käsityskykyni riitä enää ymmärtämään sitä.
Selvisin
Kommentit (34)
21/34
|
21.01.2013 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
korkeakoulutettu, hyvässä suojatyöpaikassa tai sitten yrittäjä.
Psykoosi kyllä pakostakin jossain vaiheessa näkyy ulospäin varsinkin jos se on kestänyt puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aina jonkinasteisesti katatoninen. Ei muista jälkeenpäin juuri mitään eikä todellakaan katso telkkaria tms.
Perus skitsofrenialle kuulostaa noi vainoharhaiset ja stressaantuneen kokemukset.
Minusta kuvailemasi ei ole psykoosi.
psykoottinen masennus.
En nähnyt, enkä kuullut ylimääräistä, mutta olin varma että minua vainotaan. Oli olemassa joukko ihmisiä jotka tahtoivat minulle pahaa ja seurasivat minua mm netin kautta. Siis selvää vainoharhaa =(
Tuota tunnetta voisi verrata sellaiseen syvään järkytykseen joka jää päälle.. kun mikään ei tunnu oikealle vaan katsoo tätä kaikkea eräänlaisen kuvun alta. Vaikea selittää.. mutta tunnepuolella: pelko, ahdistus ja valtava henkinen hätä, lamaantuminen, epätoivo jne
Psykoosi oli vaikean elämäntilanteen ja liiallisen päihteidenkäytön aiheuttamaa.
En uskaltanut katsoa televisiota sillä pelkäsin että saan niistä "ajatuksia", eli pelkäsin että jokin ohjelman viesti pääsee pääni sisään ja muokkaa ajatuksiani. Pelkäsin myös joitain tavaroita kodissani, en uskaltanut koskea niihin, sillä luulin niidenkin vaikuttavan minuun jotenkin. Myös kaikki kamalat uutiset sodista, pahoinpitelyistä tms. aiheuttivat syvää ahdistusta. Nukkuessani näin kamalia painajaisia jotka looppasivat, eli heräsin unessa ja painajainen alkoi alusta uudelleen ja uudelleen kunnes en uskaltanut nukkua.
Ajattelu oli todella vaikeaa, sillä ajatukset kulkivat todella outoa rataa. Minulla oli myös paljon pakkoajatuksia, kuvittelin olevani sairas jos näin vaikka televisiossa pätkän syöpäsairaasta ihmisestä. Tavallaan tajusin ettei se pitänyt paikkaansa, mutta mieleni väitti toista. Sain kamalia paniikkikohtauksia jatkuvasti, olin todella stressaantunut. Olo oli todella kuin kuplassa, jossa oma ymmärrykseni ei riittänyt kuplani ulkopuolelle. Tuntui etten ollut enää oman mieleni ohjaksissa, vaan se ajelehti omia ratojaan.
Ymmärsin olevani sekaisin, puhuin asiasta miehelleni ja läheisilleni, mutta en hakenut ulkopuolista apua. Hakeuduin ammattiauttajalle vasta päästyäni yli pahimmasta. Lopetin päihteiden käytön ja aloin setviä asioita jotka johtivat psykoosiin. Pikkuhiljaa ahdistus ja omituinen olo lieventyivät, ja eräänä päivänä tavallaan heräsin, ja tiesin että nyt se oli ohi.
Psykoosi kaikkineen kesti n. 6kk, ja oli yksi elämäni haastavimpia kokemuksia, mutta tiedän olevani nyt vahvempi. Psykoosi voi kohdata ketä tahansa, ja kehotan kaikkia hakeutumaan hoitoon heti jos kokee mielenterveytensä järkkyneen.
ohis
Aamulla heräsin viemään lapsen tarhaan. Tulin kotiin nukkumaan. Hain lapsen 17.00. Hereillä hänen kanssa 19.00 saakka, sitten takaisin nukkumaan yhtä aikaa lapsen kanssa. Olin työttömänä tuon puoli vuotta, joten tämä järjestely onnistui. En tiedä oliko psykoosi. Olin vain niiiiin väsynyt. Enkä edes henkisesti. Tuntui vaan että kroppa ei kestä, mieli oli kuitenkin ihan hyvä koko ajan. Nukuin tuon puoli vuotta, sitten keväällä se meni ohi, lomailin vielä kesän ja syksyllä menin töihin normaalisti. Ehkä toivuin vain burn outista, oli ollut raskas jakso takana edellisessä työpaikassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulla heräsin viemään lapsen tarhaan. Tulin kotiin nukkumaan. Hain lapsen 17.00. Hereillä hänen kanssa 19.00 saakka, sitten takaisin nukkumaan yhtä aikaa lapsen kanssa. Olin työttömänä tuon puoli vuotta, joten tämä järjestely onnistui. En tiedä oliko psykoosi. Olin vain niiiiin väsynyt. Enkä edes henkisesti. Tuntui vaan että kroppa ei kestä, mieli oli kuitenkin ihan hyvä koko ajan. Nukuin tuon puoli vuotta, sitten keväällä se meni ohi, lomailin vielä kesän ja syksyllä menin töihin normaalisti. Ehkä toivuin vain burn outista, oli ollut raskas jakso takana edellisessä työpaikassa...
Miksi olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
skitsofrenia ei ole jatkuvaa psykoosia...
Aamulla heräsin viemään lapsen tarhaan. Tulin kotiin nukkumaan. Hain lapsen 17.00. Hereillä hänen kanssa 19.00 saakka, sitten takaisin nukkumaan yhtä aikaa lapsen kanssa. Olin työttömänä tuon puoli vuotta, joten tämä järjestely onnistui. En tiedä oliko psykoosi. Olin vain niiiiin väsynyt. Enkä edes henkisesti. Tuntui vaan että kroppa ei kestä, mieli oli kuitenkin ihan hyvä koko ajan. Nukuin tuon puoli vuotta, sitten keväällä se meni ohi, lomailin vielä kesän ja syksyllä menin töihin normaalisti. Ehkä toivuin vain burn outista, oli ollut raskas jakso takana edellisessä työpaikassa...
Se ei ole "kova väsymys mutta hyvä mieli".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä on erona?
skitsofrenia ei ole jatkuvaa psykoosia...
No skitsofreniadiagnoosi vaatii yleensä toistuvia psykooseja, mutta se ei tosiaankaan ole sama kuin jatkuva. Tyypillisesti skitsofreniassa on huonompia jaksoja (jolloin voi tulla se psykoosi), mutta hyvinä jaksoina voi olla aivan kunnossa, lääkityksen voimin toki yleensä. Skitsofreniaakin on tosi monenlaista, se on enemmänkin oireyhtymä kuin tarkkarajainen sairaus.
Hei mä taidan oon ollu psykoosis läheisen kuoleman jälkeen koht 3vuotta pakko ollu jaksaa käydä koulua 17v
Joku tarkkailee varmaa mua mut ne tarkkailee kaikkia emmätiiä ooksmä ees psykoosis mut mul on huono psykoterapeutti ei sille voi oikee kertoo mtn kunpa mäki saisin vaa romahtaa ja olla näkemät paljoo ihmisii. Äidilläki on mielenterveys ongelmii se hoitaa vauva nukkee.. Ok mul on creepy olo nää jutut kuullostaa creepeilt sori :D en jaksa mut pakko jaksaa en haluu mielisairaalaa en haluu syyä lääkkeit kunpa mäkin saisin olla hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse psykoosissa ja koin cotardin samaan aikaan. Lääkitus aloitettiin ja aivan hirveä depressio alkoi sen jälkeen kun psykoosihuurut ympäriltä hälvenivät.
Kulutin usean vuoden tuossa tilassa mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä suojelin itseäni siltä rumemmalta pahalta, jota oikeassa elämässä tuolloin tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
tosin siinä oli omat kammottavat sivuvaikutukset. Hyvää niissä oli se tainnuttava vaikutus, nukuin 20h/vrk.
No, neuroleptejä en enää syö. Oma kokemuksensa oli kans neurolepteistä vierottuminen.
ap
Neuroleptit eivät koukuta joten niistä ei voi vieroittautua vaan lopettaa syömisen ja se on siinä. Itsellä meni Ketipinoria 600mg/vrk ja Zyprexaa 20mg/vrk. Kummatkin lopetettiin suoraan ja mitään oireita ei tullut. Samoin kumpikaan ei väsyttänyt minua mitenkään vaan nukkumiseen oli 10mg Diapam+20mg Tenox.