Olen omilla toimillani saanut aikaan ns kasvojen menetyksen
reiulun vuoden ajan olen kantanut sisälläni niin valtavaa syyllisyyttä, että sekosin jo asian vuoksi.
Olen parhaillaan työkyvytön syyllisyystaakan alla, lisäksi tiedän, että ihmiset puhuvat minusta.
Tämä kalvaa minua niin paljon, että mietin itsemurhaa jatkuvasti. En kestä syyllisyyttä. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen häpäissyt perheeni.. olen aivan loppu. En jaksa enää tätä syyllisyyttä. Olen hakenut apua, mutta sain kasan diagnooseja ja neuroleptilääkityksen. Lääkityksen allakaan en saa syyllisyyttä poistumaan.
Onko ainoa vaihtoehtoni itsemurha? Voisin vaihtaa paikkakuntaa, mutta lapseni jäisivät isälleen; ikävöisin heitä suunnattomasti.
Joten koska häpäisin perheeni, olen työkyyvtön enkä pysty enää kuin olemaan niin onko lapsillekin etu että olen kuollut?
Elän painajaisessa (ja täysin oma vika)
Kommentit (36)
ei tullut poliisitutkintaa
Sun työnantaja tietää mitä oot tehnyt, mutta asiasta ei silti tullut poliisitutkintaa? Jos näin on, niin ei voi ihan kauhean järkyttävä se sun tekosi olla.
Psykoosilääkkeitä sen sijaan sulle tuskin turhaan määrättiin. Onko niin, että olet mokannut ja alkanut hävetä niin paljon että menit psykoosiin?
varastin työnantajalta
ap
jossa jäit kiinni lääkkeiden varastamisesta työpaikaltasi ja kyselit täällä että ilmoitatko itse itsesi Valviralle kun työnantaja ei tee sitä. Jos olet niin tarvit kiireesti terapiaa.
Eikös sun pitäisi päästä vieroitukseen?
Pian tapahtuu työpaikalla jotakin muuta mikä vie huomion. Jonkun toisen nimi pyörii kaikkien huulilla hetken verran. Juorumylly pyörii ja jatkaa päivittelyä maailman tappiin asti. Olet jo unohtunut.
Toinen asia mikä on hyvä muistaa on se, että kun jotakin ikävää tapahtuu toiselle ihmiselle moni samaistuu tilanteeseen ja itse asiassa symppaa sinua enemmän kuin tiedätkään. Kaikki haluavat nähdä sinun katuvan, ottavan opiksesi ja selviytyvän. Kukaan ei halua todistaa epäonnistumista ja totaalista romahdusta, itsemurhaa. KOSKA he kokevat syyllisyyttä siitä, etteivät sinua tukeneet. He myös saattavat nähdä sinun tilalla itsensä - "noin tapahtuisi minulle jos tekisin kuten hän".
Mieti vaikka Mika Myllylää. Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että hänen tekonsa oli väärin. Mutta kun aikaa oli kulunut jokainen toivoi Mikan ryyppäämisen ja alamäen päättyvän, että hän selväisi koettelemuksestaan. Nousisi jaloilleen ja takaisin meidän muiden kuolevaisten pariin.
Tämä on laumakäyttäytymistä tavallaan. Lauma on juuri niin vahva tai heikko kun sen heikoin lenkki. Lauma haluaa sinun pärjäävän ja nousevan takaisin jaloillesi.
jos olet varastanut lääkkeitä. Se kertoo psyyken ongelmista. Onhan se rikos, juu, mutta ei sellainen että olisit vahingoittanut jotain toista, vaikka myrkyttänyt potilaan (oletan että olet hoitaja). Kyse on sinusta itsestäsi. Olisi varmasti parempi jos vaihtaisitte paikkakuntaa että voisit aloittaa alusta. Mutta jos sulla on huumeongelma johon lääkkeitä tarvitsit, sekin pitäisi hoitaa.
Voit myös uudelleenkouluttautumista miettiä, jos koet että et voi enää hoitajana olla. Mutta suhteuta tätä nyt vähän. Et ole tehnyt hallaa muille kuin itsellesi, työnantajalle on tietenkin ikävä juttu jos joku varastaa ja luottamus siinä menee. Mutta jokainen ansaitsee uuden alun.
Eikös sun pitäisi päästä vieroitukseen?
noista olen päässyt yli, mutta syyllisyys ja häpeä.. niistä en tunnu selviävän.
ap
Suosittelen sulle muutamaa kirjaa, ne auttavat sua kenties käsittelemään paremmin tuota syyllisyyttä ja häpeää.
Ihan ykkösenä suosittelen Antti Pietiäisen kirjaa Tunne, antitunne, perimä.
Hyvä kirja on myös Daniel Golemanin Tunneäly -lahjakkuuden koko kuva.
oletko yhtään uskonnollinen, minäkään en ole. Mutta ehdotan silti, että mitäpäs jos käyt juttelemassa jollekin papille. Heillä on käsittääkseni vaitiolovelvollisuus. Voisit pyytää anteeksi itseltäsi ja kaikilta muiltakin. Ja sen jälkeen olisit itsellesi armollinen ja alkaisit elää elämääsi ja nähdä kaikki hyvä mitä siihen kuuluu.
Tässä yhteiskunnassa on tehty paljon pahempiakin tekoja ja siellä ne mennä porskuttavat kaikki rikolliset. Sulla sentään on omatunto! Se on hyvä merkki!
Nyt on aika kuitenkin antaa anteeksi itselleen.
uudestaan lääkäriin, ja nyt kun olet päässyt bentsoista eroon, ilmoitat että haluat jaloillesi ja työkykyiseksi. Terapia on juuri sinunlaisillesi ja jos b-todistuksen lääkäriltä saat, kela maksaa osan terapiasta.
Hieno juttu, tosi hieno, että olet vieroittanut itsesi huumeista. Jatkossa kannattaa hakeutua toisenlaisiin töihin, sellaisiin joissa ei kiusausta tule (vaikka jonnekin polille tai vastaanottoon missä ei voi huumekaapilla tai Diapam-pullolla käydä).
Itsemurha ei todellakaan ole ainoa vaihtoehto, ennemmin vaikka paikkakunnan vaihto. Sinun kannattaisi hakeutua keskusteluapuuun esim. mt-toimistoon (tai terveyskeskukseen). Seurakunnan työntekijän kanssa keskustelukin saattaisi auttaa.
Voimia!
alallasi. Ties vaikka työnantajasi itse käyttäisi lääkkeitä. Unohda koko juttu. Varkauksiakin tapahtuu, niistä ei vain puhuta (lääkärit asialla) tai ne eivät aina paljastu.
Ajattelin, että olit tehnyt jotakin paljon vakavampaa. Aiheutit tuolla hallaa vain itsellesi.
Voi tätä ihmismielen p*rselogiikkaa.
Jos nykyiset sosiaaliset ympyräsi vaivaavat sinua todella NOIN paljon, niin muuta nyt ihmeessä asumaan jollekin toiselle paikkakunnalle, jossa voit aloittaa perheesi kanssa puhtaalta pöydältä. Hankkiudu siellä toisiin töihin tai opiskele vaikka itsellesi täysin uusi ammatti. Vaihda vaikka nimesi, jos siltä tuntuu!
Tämän voit tehdä joko yhdessä perheesi kanssa (paras ratkaisu) tai sitten itseksesi (toiseksi paras ratkaisu). Pakkoko miehesi on jollain tietyllä paikkakunnalla nyhjätä? Kai hän nyt voi työllistyä muuallakin Suomessa? Et sinä joka tapauksessa osoitetta muuttamalla omia lapsiasi menetä.
Oli ratkaisusi sitten mitä oli, joka tapauksessa tällainen logiikka on aivan naurettavaa:
rakastan lapsiani ja elämäni on sietämätöntä tällä paikkakunnalla --> en voi muuttaa toiselle paikkakunnalle, koska rakastan lapsiani -->
TAPANPA TÄSTÄ SYYSTÄ SIIS HETI ITSENI, jotta voin olla 100% varma että en koskaan enää tule näkemään lapsiani
Sivumennen sanoen vielä: voit olla varma, että yliarvioit joka tapauksessa pahasti sen, miten paljon muut ihmiset sinua omassa elämässään päivittäin ajattelevat.
nyt vain on jatkettava eteenpäin.. häpeä ja syyllisyys muistona kaikesta
Ihminen on aika itsekeskeinen otus. Sen todistaa tuo miten sinäkin ryvet "minä minä minä"-fiiliksissä. News flash: meidän muidenkin elämä pyörii oman navan ympärillä. Muiden elämä ja puuhat eivät jaksa ihan hirveästi kiinnostaa.
Kaikki tekevät virheitä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi huumehelvetin, pettäneet läheisensä pahalla tavalla ja selvinneet. Jatkaneet elämäänsä.
Itsemurha on pahinta mitä voit lapsillesi tehdä. Eikö olisi hyvä näyttää, että ihmiset tekevät virheitä. Pahojakin. Niistä selviää ja niiden kanssa voi oppia elämään.
Hae apua! Muu maailma ei ole salaliitossa sinua vastaan. Kyllä työnantaja olisi ilmoittanut Valviralle ja järkännyt poliisitutkinnan jos pitäisi sinua riskinä, tai jos tilanne olisi niin vakava miltä sinusta tuntuu.
Itsemurha tuhoaisi lapsesi, joten unohda koko ajatus. Jos rakastat lapsiasi, et tuhoa heidän tulevaisuuttaan.
Tuo syyllisyydentunne olisi lisäksi saatava nyt oikeisiin ja realistisiin mittasuhteisiin. Tällä htekellä se ei ole kumpaakaan, vaan syyllisyytesi on aivan liioiteltua "rikokseesi" nähden. Kognitiivinen terapia olisi luultavasti paras ratkaisu, jotta pääset elämässä eteenpäin.
Kaikki, siis ihan jokaikinen, tekee elämässään erittäin pahojakin virheitä. Ihan kaikki. Kaikilla on jotain kaduttavaa ja hävettävää menneisyydessään. Sinun mokasi ei todellakaan ole edes lähellä pahinta päätä.
Jos olisit ystäväni, olisit edelleen ystäväni tuon mokaamisen jälkeen!
jossa jäit kiinni lääkkeiden varastamisesta työpaikaltasi ja kyselit täällä että ilmoitatko itse itsesi Valviralle kun työnantaja ei tee sitä. Jos olet niin tarvit kiireesti terapiaa.