Kun olet 50, onko kaikki lapsesi kerenneet täyttää 18?

Ja eiköhän jokainen ole alkanut alusta asti tajuamaan tässä ketjussa mikä viesti on minun kirjoittama. Mitäpä sitten laittaisin tuohon otsikon kohdalle aina, kesken eräsen lauseenko vai aina kirjoittaisin otsikko? Minusta lupsakammin menee noin, eikä tarvitse kirjoitella sitten mitään ylimäärästä, eikä tämä palsta ole nyt niin vakava juttu.

Kuten tuossa.

Tai sitten voit aloittaa ekan lauseen vastauksestasi siinä.

Tai voit panna sen kommentin numeron, johon vastaat, niin vastauksesi kohde tietää, että puhut juuri hänelle.

Ei tämä palsta ole vakava asia, mutta kun aivan samalla vaivalla saat kommunikoinnin täällä sujuvammaksi ja helpommin ymmärrettäväksi, miksi et niin toimisi? Ymmärrettävyys kärsii, jos joku ei osaa osoittaa kommenttiaan oikein.

Vai ihan vain vittuillaksesi kirjoitat mahdollisimman epäselvästi?

siinä kaksi välissä. kolme vanhinta ehtii... Nyt kuopus 3-v.

Esim. mitenniin en osaa lainata viestejä? Laitanhan minä ne lainausmerkkeihin ja näin ollen se on minusta yksi oikea tapa lainata viesti. :)

havainnut siinä vastauksen viestikentän yläosassa harmaata laatikkoa, jossa lukee "Lainaa alkuperäistä viestiä"?

Se on siina ihan sitä lainausta varten. Painat siitä ja vips: kommenttisi yläosaan tulee sitaatti. Jos haluat lyhentää sitä ja kommentoida jotain tiettyä lausetta, voit copy-pastella ja deletellä poistaa tarpeettomat rivit.

Siten sitaatti on helpompi erottaa, aina et ole tässäkään ketjussa muistanut nimittäin erottaa sitä sitaattia omasta tekstistäsi.

Täytän 50v ensi kuussa. Vanhin on 16v, keskimmäinen melkein 15v ja kuopus 13v.

Ei ole kärsinyt kun hänellä oli jo isompi sisarus. :)



Ja onhan se nyt totuus että ei ainoana lapsena ole niin mukava elää, pidetään ehkä lellipentuna, on yksinäistä ja ei saa serkkuja siltä puolelta, isovanhemmat kuolee todella aikasin tulevilta lapsenlapsilta ja sitten kun omista vanhemmista aika jättää niin ehkäpä yksin joudut hautajaisiakin valmistelemaan. Se on aika rankkaa.



" ei sen luulisi lasta haittaavan, vaikka jäisi ainoaksi tai ei saisi enää pienempiä sisaruksia. Tuskin sinunkaan kuopuksesi on kamalasti kärsinyt siitä, ettei saanut pienempiä sisaruksia? "

Ei ole kärsinyt kun hänellä oli jo isompi sisarus. :) Ja onhan se nyt totuus että ei ainoana lapsena ole niin mukava elää, pidetään ehkä lellipentuna, on yksinäistä ja ei saa serkkuja siltä puolelta, isovanhemmat kuolee todella aikasin tulevilta lapsenlapsilta ja sitten kun omista vanhemmista aika jättää niin ehkäpä yksin joudut hautajaisiakin valmistelemaan. Se on aika rankkaa. " ei sen luulisi lasta haittaavan, vaikka jäisi ainoaksi tai ei saisi enää pienempiä sisaruksia. Tuskin sinunkaan kuopuksesi on kamalasti kärsinyt siitä, ettei saanut pienempiä sisaruksia? "

Nythän oli puhe ylipäätään synnyttämisestä, ei ainokaisista. Ja jos joku saa ännännen lapsen vaikkapa nyt 48-vuotiaana, puuttumaan jää vain ne pikkusisarukset. Mikä ei mitenkään eroa sinun kuopuksesi tai kenenkään muunkaan kuopuksen tilanteesta.

Joten se siitä lapsen "kärsimyksestä" sen takia, että äiti ei enää voi saada pienempiä sisaruksia.

Revi siitä, ap. Lapsen tarharyhmässä on muuten jopa vanhempiakin äitejä kuin minä.

voi olla hitsin paljon parempi lapsen ja lapsenlapsen kannalta kuin työssäkäyvä. Mulla oli mutsi 55-vuotias, kun sain lapsen (olin silloin itse 31-vuotias). Ei puhettakaan, että olis ehtinyt auttaa lapsenhoidossa, teki pitkää työpäivää ja oli iltaisin ja viikonloppuisin työviikosta ymmärrettävästi väsy. Mutta kun sisko sai viime vuonna lapsen, mummo (joka nyt siis on 67-vuotias), häärää ihan intoa piukassa apuna. Vähänkö oon kade ;-D

Oho, tuossahan se onkin. Mutta teen nyt näin, kun en viitsi ruveta säätämään, kun muuta tekemistä samaan aikaan.. pitää joskus opetella tuon käyttö, kiitos neuvosta!



Niin ja tässähän se tämän keskustelupalstan pointti näköjään tuleekin. Kaikki mitä kirjoitat tänne, väännetään aina vittuiluksi.



Joopajoo, luehan tuo minun aloitus ja mieti kaksikin kertaa että vittuilenko minä siinä.



Lähti ihan hakoteille täällä taas koko keskustelu.



" Vai ihan vain vittuillaksesi kirjoitat mahdollisimman epäselvästi? "

MITÄ SINÄ OIKEIN SÖSSÖTÄT!?



Ai että meilläkö ei välitetä lapsista tasavertasesti.....



Ihan piilokameranko oot meille asentanu kun tämänkin asian tunnut tietävän? Hah, en usko joten oleppa siinä tapauksessa hiljaa, rupeaa menemään jo nimittäin vähän yli.



" Tai sitten on erinomaisen tyytyväinen, kun saa vanhempien jakamattoman energian ja suosion... "

ja lapset häpeävät vanhempiaan lukuisista eri syistä. Tuntuu siltä, että jokaisesta vanhemmasta löytyy jotain hävettää, vaikka vanhempiaan kovasti rakastaisikin ja ilman muuta puolustaa, jos joku jotain negatiivista sanookin.



Luokkani oppilailla (14-15-vuotiaita) vanhemmat ovat 40+-vuotiaita. Jos on vanhempia sisaruksia, ovat vanhemmat yleensä jo lähellä 50:tä tai jopa yli. Vain yhden oppilaan vanhemmat ovat 35-vuotiaita. Enpä usko, että tämä yksi kokee olevansa jotenkin onnekas tämän asian suhteen. Hänen vanhempansa ovat erittäin nuorekkaita mutta eivät ainakaan näiden nuorten keskuudessa yhtään sen suositumpia kuin muutkaan vanhemmat. Erään lapsen vanhemmat ovat lähempänä 60:tä, ja edelleen kukaan ei syrji tai katsele syrjäkarein näitä vanhempia.



Ikä ei tässä ole millään tavalla ratkaiseva. Suurin riski ikääntyvillä on jäädä kokonaan lapsettomiksi. Riski raskauskomplikaatioihin ei tarkoita välttämättä lapsen vammautumista vaan sitä, että erilaiset iän myötä tulevat sairaudet saattavat haitata raskauden kulkua tai puhjeta. Terveillä ne komplikaatiot ovat samat kuin nuoremmillakin.



Iäkkäillä on kohonnut riski saada esim. down-lapsi mutta tässäkin on otettava huomioon se, että otanta on ollut ihan viime vuosiin asti äärimmäisen pieni. Tulevaisuudessa voidaan sitä riskiä arvioida entistä luotettavammin kun näistä 40-vuotiaista äideistä on enemmän tietoa eikä otanta ole enää niin pieni. Kuka tahansa iästä huolimatta voi saada down-lapsen tai saada muita komplikaatioita. Näiden takia tuskin kukaan jättää raskautumatta. Suurin riski on hedelmällisyyden laskeminen. Siinä on syy, miksi lapsia usei kehotetaan tekemään nuorempana.



Vielä ihmettelen aika omanapaista käsitystäsi siitä, miten juuri tietyn ikähaarukan vanhemmat ovat niitä parhaita. Toivon, ettet ole niin sokea, että uskot oman mallisi olevan se ainoa oikea. Itse olen havainnut, että meillä on kaveriporukan parhaat isovanhemmat, kun ovat juuri jääneet eläkkeelle tai osa-aikaeläkkeellä (kaikki nyt 60+-vuotiaita). On terveyttä, jaksamista ja aikaa olla isovanhempi.



Itse en haaveile tällä hetkellä lasten aikuistumisesta ja poismuutosta, on liian kaukainen ajatuskin. Meillä on oikein kivaa juuri näin.

Lapseni ovat silloin vasta 8v,9v,11v,13v,15v,18v,20v ja 23v.

miten sinä aiot nauttia omasta ajasta viisikymppisenä? Eikö se olisi ollut helpompaa silloin, kun olit nuori - eikä vasta vanhana?

miten sinä aiot nauttia omasta ajasta viisikymppisenä? Eikö se olisi ollut helpompaa silloin, kun olit nuori - eikä vasta vanhana?

samaa ihmettelen minäkin. Ap:han on ihan mummo kohta, ei hän mitään enää voi nauttia, kunhan kutoo sukkaa kiikkustuolissa.

Aika jännä tämä nuorena lapsensa hankkineiden ristiriita, jota eivät edes itse tajua: viisikymppisenä suunnittelevat ottavansa elämätöntä nuoruuttaan takaisin. Eletään ja nautitaan omasta ajasta, matkustellaan ja ollaan viihteelläkin.

Mutta silti ovat vankasti sitä mieltä, että sen ikäinen ei enää kykene pienten lasten äidiksi.

Buahahahah.... pikkuisenkos ristiriitaa tuossa.

Ai miten aion??



Voooooooooi herranjumala kun sinäkin oot niin onneton tollukka että pitää selittää tämäkin sulle kädestä pitäen..



Kysytsä siis ihan tosissas vai pelleiletkö?



Joo, oon mä saanu elää nuoruutenikin kun saanut lapset kolmekymppisenä. Eli se vaihe on eletty.



Ja viiskymppisenä saan nauttia omasta ajasta niin KUN NE LAPSETKIN LÄHTEE JOSSAIN VAIHEESSA POIS KOTOA!



Haloo, haloo, haloo



Minä en ymmärrä ehkä kaikkia tollasia biologia, kielioppi juttuja, mut tämä nyt on sellanen asia että kaikkien pitäis tajuta

kun kuopus täyttää 18v.

EDELLEEN:



MITENNIIN OLEN TEHNYT JOTENKIN NORMAALIA NUOREMPANA LAPSET JOS OLEN SAANUT HEIDÄT 30-VUOTIAANA JA 32-VUOTIAANA



JOTEN



MIKSI MINÄ ALKAISIN ELÄMÄÄN NUORUUTTANI 50-VUOTIAANA KUN EN OLE OLLUT MIKÄÄN TEINIÄITI LÄHELLEKKÄÄN ESIMERKIKSI?

alat nauttimaan omasta ajasta noin 20 vuoden jälkeen. Miten siis käytännössä, luuletko, että voit olla huoleti, kun lapset on täysi-ikäisiä?



Olen 45, kun nuorin täyttää 18. Itselläni toive pysyä mahdollisimman terveenä, jotta olen eneginen mummu (jos lapset perustavat perheensä).

No mikäpä siinä huvittaa?



Rupeavat elämään omaa elämäänsä ja tienaamaan elantonsa?

esikoinen on 14v ja kuopus 12v.