Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistä ikinä, että haluatte luopua lapsestanne?
20.01.2013 |
Minusta tuntuu siltä viikottain.
En oikeasti haluaisi lopullisesti luopua, kyllä mulla tulisi muutamassa päivässä kova ikävä ja huono omatunto tulee noista ajatuksistakin, mutta silti nuo ajatukset pyörii päässäni.
Onko nää ajatukset kuinka tavallisia ja pitäisikö niille tehdä jotain?
Ne heijastuu siinä mielessä lapseenkin, etten jaksa aina vastata hänen henkisiin tarpeisiinsa, eli hermo menee lapsen kitinään ja kaikkeen sellaiseen, mikä ei mene niinkuin "pitäisi".
Välillä mietin, että jos nyt kuolisin, ei lapsi tulisi edes muistamaan minua ja saisi paremman lapsuuden.
Lapsi nyt 2-vuotias.
Enkä ole satuttanut lastani enkä sellaista pelkääkään (vaikka välillä tekisi mieli heittää seinään), mutta henkisesti olen aika lopussa enkä ole henkisesti läsnä tjsp. Vaikea selittää.
Ajatuksia? Neuvoja?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä olen äitikavereitteni kanssa jutellut, niin kyllä muillakin joskus on. Ne ovat VAIN ajatuksia ja kuten sanoit, et oikeasti haluaisi luopua lapsestasi. Uskon, että olet oikein hyvä äiti, mutta vain väsynyt.
Itse olen hirmuisen perfektionisti ja suoritan äitiyttä. Mulla nuo ajatukset (pakkoajatukset?) lapsista luopumisesta tulee juuri väsyneenä, kun en jaksa suorittaa ja tiuskin lapsille. Mulla tulee heti tunne, että parempi antaa lapset pois, kun niillä on tällainen hirviöäiti, joka ei edes jaksa mennä ulkoilemaan eikä laittaa terveellistä ruokaa jne.
Piiskaan itseäni siis hirveästi ja syyllistän itseäni sellaisista asioista, joista joku toinen äiti ei olisi moksiskaan.
Sekava sepustus, mutta pointti oli se, että ajatukset lapsesta luopumisesta ovat VAIN ajatuksia. Luota siihen, että olet riittävän hyvä vanhempi ja yritä järjestää itsellesi myös omaa aikaa.