Lue keskustelun säännöt.
Kyllä sietämättömän ikävää tämä kotona, koska aina kun tulen kotiin
19.01.2013 |
Kuulen välittömästa (max 1 min) kiljuntaa. Tähän osallistuu 11 vuotias ja häntä kiusaava, tms. 16 vuotias, joka myös huutaa. Tuntuu, kuin joku raastaisi pitkäkyntisillä sormillaan sydäntäni rintamuksestani ulos. Elämästä on kadonnut niin paljon hyvää. Jotensakin tunnen itseni epäonnistuneeksi äidiksi, kun olen tuollaiset lapset kasvattanut.
Kommentit (9)
Tämä nuorempi siis nykyään aina kiljuu, kun ärsyyntyy vanhemman näkemisestäkin suunnilleen. Ja vanhempi käyttää tätä tietoa hyväkseen ja vaikka katsoo, niin melu on taas valmis. Sitten nuorempi saattaa myös sanoja kuten mene pois tai häivy!
Oikeesti hyvin raastavaa tämä elämä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaiseen remuamiseen pidä alistua.
Näinhän mä jo sanoin. Helpommin vaan sanottu, kuin tehty. Tämä 11 vuotias ei huutanut vielä yhtään noin puoli vuotta sitten, mutta nykyisin kiljuu jatkuvasti tai muutin näyttää kuin myrskyn merkiltä. Etenkin tuon isomman seurassa.
Varsinaista sisaruusrakkautta tämä on, mutta minusta tuntuu niin mahdottoman kurjalta, että välillä en jaksaisi ollenkaan,
Meillä myös sisarukset ei aina voi sietää toisiaan, joskus kyllä menee hienostikin...Juuri ton ikäsenä suurinpirtein kai hanaklinta sisarusten välit, meillä vielä useampi lapsi. Viha-rakkaussuhteita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli meillä ei ole yhtä huutoa, riitaa ja karjuntaa. Lapset kasvatetaan pienestä pitäen, ei vasta ongelmatilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän että se ns. kuuluu tässä vaiheessa asiaan ja menee kyllä ohi.
eli mikä lapsia vaivaa? Vaikea tuolta pohjalta kommentoida mitään.