Olen palstapyskologi ja teen diagnoosin tekstisi perusteella. Anna tekstinäyte!

Teillähän on aivan ihania ajatuksia. Olette todenneet, että sydämenne ei ole kirjoittanut tänne tänään vielä mitään. Sehän on aivan oikein, sillä ei näin kamalan likaselle palstalle mitään millään sydämellä voikaan kirjoittaa. Tänne kirjoitetaan sormenpäillä. Tämä on sama kuin olisi poiminut jonkun paperin pöntöstä tehtyään sinne jotkut isommatkin ja sitten yrittäisi kirjoittaa siihen jotakin taivaallista ihan sydämellä... ei siihen kirjoitetaan jotakin maallista sormenpäillä ja sitten sopii vielä sanoa, että yök ja heittää paperi pöntöstä alas, vetää veski ja katsoa toiseen suuntaan... Siitähän saa jotain näärännäppyjä silmännurkaan... Sehän on siis aivan oikein, että sydämenne ei ole kirjoittanut tänne yhtikäs...



Näytätte pyörivän samoissa Paholaisen ympyröissä - eli sydämenne ei voi mitään, mut sormet tekee - jonkun Suojelusenkelin suojelemana kun päädyitte jollekin mammonapalstalle puhumaan rahasta... teitä ei nyt tuo raha viehätä, koska teillä ei mene hyvin tuon Paholaisen kanssa ja sydäntänne yritetään suojata... KIRJOITTAKAA TÄMÄ ITSE VÄHÄN PAREMMIN JA SELVEMMIN - minä ainakin näen tuossa jo jonkun juonenpään... ja aivan selvän yhteyden... ne rahatkin voisi oikeastaan laittaa pöntöstä alas... joskus kannattaisi kokeilla, koko kk palkka alas vaan ja syömään kaurapuuroa ja perunoita koko kuukausi eli paastoamaan. Tekiskös hyvää.



Siis te taidatte olla oikea hyvä hengetär, henkiolento ja hyvillä asioilla. Nyt on kaikkea niin omituista ilmassa, että ei kukaan hyvä tyyppi saa tästä mistään irti yhtikäs mitään "hyvää". Tarttee vaan yrittää kestää. Vaikea ajatella, että koska se parempi aika koittaa kun luultavasti ei olla vielä edes pohjassa. Vasta pohjan jälkeen se nousu alkaa. Luultavasti hyvälle hengettärelle aukee jotakin upeaa.



Mutta sitä upeaa odotellessa ei kuitenkaan kannata klikata auki ihan jokaista ketjua. Ehkä parempi olisi aloittaa oma ketju, jota yrittää kehittää johonkin suuntaan tai ylläpitää. Olisko joku hyvä aihe.



Resepti? Ikävä kyllä ei nyt tule mitään reseptiä. Pettymyksiinkin täytyy oppia tottumaan. Ei aina voi saada kaikkea mitä haluaa kuten respeptiä. Ei tule postitse eikä tarvitse hakea mistään, mutta uuden yhteydenoton asianne tiimoilta hyvä Hyvähengetär, voitte tehdä milloin vain.



Voi hyvin ja palaile asiaan. Hyvää kevään jatkoa!

Hetkinen 21:nen. Olet jonossa, kestää vähän. Jonotuskin on maksuton.

Minä en nyt tässä ala mainostaan ollenkaan jotain AA-liikettä. Ei toi sun juoppous voi niin pahaa laatua olla kun kerran sen täälläkin huudat ääneen ja olet ihanan lapsen äiti. Varmasti tiedät mitä sun tarttee tehdä.



Netistäkö olet bongannut miehen jota et ole edes nähnyt ja flirttaillut ties kuinka kauan. Olisko se sama mies, joka flirttaili ennen mun kanssa - skypellä pitkät puhelut kalsareissa ja ilman kalsareita. Sit se vaan häippäs ja mä olin sekä surullinen että onnellinen. Koskaan se ei lähteny minnekään treffeille, joten luulen, että koko mies oli joku iso feikki ja feikki se oli joka sitten kuoli. Varokaa tommottii. Siitä tulee suru kun alkaa luulla että joku idiootti on kuollut, joka itse asiassa on jo seuraavan naisen kimpussa. TUO MIESJUTTU AIHEUTTAA SULLE VARMAAN PASKASTA OLOA. Kandeis varmaan panna jutulle piste. Kuole sä sille ja laita hautajaiskukkia sun nettikuvan tilalle... Heh...



Miksi et vetäisi herkkuja? Mitä herkkuja ja kuinka paljon ja tiedätkö miksi? Sulla taitaa olla ruokavaliossa jotain mätää kun vedät niitä herkkuja. Oikea ruokavalio eikä herkutkaan enää kiinnosta. Niin se usein menee.



Epäonnistunut laihari? Miksi laihdutat? Vaatiiko miehesi? Siis kenen vuoksi? LOPETTAISIT! Mun miesystävä sanoo, että kun tuntee toisen, niin ei ole väliä onks meikkiä vai ei ja mitä painaa - vaik olisi vähän lihonut - paino kaikilla kait vähän vaihtelee... ei se varmaan mitään elefanttia mustakaan haluaisi... mut kysy siltä sun mieheltäsi, että muuttuuko joku jos sä oot jossain missinmitoissa - niihinkö sä pyrit? Vai miksi laihdutat?



Miksi sä tuhlaat rahasi? Elätkö sä kuluttamisen kautta? Saatko ostamisesta kiksejä? Mitä sä ostelet? Meet kauppakeskukseen oleileen ja rahat menee vai miten? Päätä vaan lopettaa kaiken ylimääräisen ostaminen vähäksi aikaa. Löytyiskö sulle jotain vertaistukikavereita tossa rahan tuhlaamisasiassa? Voiks rahoja lukita tilille?



Rakkaalla anopilla syöpä? Todella ikävää. Jos olisin sinä ja anoppi olisi minulle rakas, niin olisin hänelle seurana niin paljon kuin haluaisi. Joskus tekee hyvää olla sairaan kanssa, kun unohtaa itsensä ja voi olla hyödyksi. Siitä voi myös asenteet ja arvot muuttua. Voitko tehdä asioita sairaan anoppisi kanssa? Jos voitte, niin tehkää niin kauan kuin se on mahdollista.



En keksi sulle muuta sanottavaa. Päätä, että et ole paskana. Ei toi niin pahalta näytä. Monet meistä on tollalailla paskana.



Toivottavasti en sanonut sulle mitään pahaa. Voi hyvin ja palaile, jos haluat jutella lisää.

Minulla on masennustausta mutta olen viimeisen vuoden ajan voinut jatkuvasti paremmin, muisti on palaillut jne. positiivista. Olen kuitenkin jotenkin välinpitämätön kaiken suhteen ja koen olevani vähän "ulkopuolella" kaikessa, myös normaaleissa tunnereaktioissa: ennen meni itsesääliksi ja itkuksi, nykyään menen jotenkin lukkoon sisältä eikä päässä liiku mitään. Sain eilen puhelun, joka sai minut hetkeksi pois tolaltani (liittyy perheenjäsenen vointiin), mutta pienen itkun ja kolmen biisin jälkeen olin taas tunnetilassa "ei tunnu missään".



Reagoin ärsytykseen ym. kuten ennenkin, eli puhun, huudan jne. mutta en koe tunteita sisälläni roihuavana vaikka olisi isostakin asiasta kyse. Mitä minulle on tapahtunut/tapahtumassa?

Onko sinulla ehkä ollut joku lääkitys, joka on latistanut sinut tuolla tavalla? En pysty ottamaan kantaa mihinkään lääkitykseen, mutta googleta... onhan ne psyykenlääkkeet vieneet liian monelta seksuaalisen kyvynkin ja naisille tulee myös omanlaisia ongelmia varsinkin orgasmeihin liittyen. Että jotain tommoista kyllä tulee mieleen.



Mistä masennuit? Oliko se joku burnout tilanne vai mikä? Sehän on voinut muuttaa sun kaikki asenteet ja arvot ja olet nyt vähän niin kuin eri ihminen itsellesi? Voisko olla mahdollista? Oletko sinäkin saanut niin tarpeeksesi jostakin ihmisistä, että heidän juttunsa ja mitä heille tapahtuu ei liikuta enää sinua? Se saattaa olla jonkinlaista eroprosessia, mutta ei välttämättä mikään lopullinen tunne. Tiedän erään, joka kuolemantapauksen sattuessa ei jaksanut ollenkaan välittää. Oli vaan iloinen, että kaikki loppu ja jäljellä olevien roolit muuttuivat. Kun joku kuolee tai sairastuu, niin asetelma muuttu pakostakin toisenlaiseksi - paremmaksi tai huonommaksi. Mitä väliä, että päässä ei liiku mitään. Ei munkaan päässäni liiku mikään. Olis hirveetä, jos siellä koko ajan liikkuisikin joku - en jaksaisi todellakaan. Jotkuthan yrittää saada viinalla päänsä tyhjäksi. En kantaisi mitään huolta siitä, että pää tuntuu jotenkin tyhjältä. Eikö se voisi olla joku nollaustilanne ja kohta alkaa jotain ihan uutta? Nollauksia todellakin tarvitaan.



Sanot, että menet lukkoon. No miten se ilmenee?



Hyvä, että osaat puhua ja huutaa. Jotkut eivät koskaan edes saisi puhua ja jotkut eivät edes huutaa. Kumpaakin todella tarvitaan.



Älä välitä siitä, että olet välinpitämätön. Ehkä jonakin päivänä tulee jotakin, mikä ei jätä sinua enää välinpitämättömäksi. Ja tämä maailma on nyt niin täynnä kaikkea paskaa, että eihän tähän voi suhtautua muuta kuin olemalla välinpitämätön kaikkea sitä kohtaan mitä näkee ja tapahtuu ympärillä.



Älä kanna huolta jostain tunnereaktioista. Jotkut ovat tunteellisia ja toiset vähemmän. Joskus voi olla tuntellinen ja joskus ei liikuta ollenkaan. Ei kannata alkaa ollenkaan analysoimaan. Kuka muka tietäisi minkälainen pitäisi olla, jotta kaikki olis hyvin.



Itkeminen! Itket jos itkettää. Et itke jos ei itku tule itsestään. Ei ole mitään sääntöä. Sama koskee tota että pitäisi jossain tuntua. Jos ei tunnu niin ei tunnu. Älä mieti turhia.



En minäkään koskaan mitään roihuja tunne. Tee tarina suuresta roihusta? Olisko se ensirakkaus vai mikä?



Mulle tuli nyt kiire, mutta palaan asiaan vielä ja katson jäiks joku kesken. Toi ulkopuolisuus? Nykyaikana voi kyllä syyttää yhteiskuntaa. Tästä on tulossa niin omituinen, että kaikkihan täällä kohta tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Odota vaan ja sillä aikaa ajattele, että se johtuu jostain muusta kuin jostain sinulla sisällä olevassa jutussa.



Sairas yhteiskunta sairastuttaa ihmisensa ja tuottaa siis sairaita ihmisiä. Ja tämä yhteiskunta tuntuu jatkuvasti yhä sairaammalta. Ei yhteiskunta parane ainoastaan sillä, että yritetään parantaa sen ihmiset.



Tässä jotain ajatuksia, jotka kirjotuksesi herätti.



Hyvää illanjatkoa. Tuleeks joku hyvä filmi? Voikun tulisi? Hyvän filmin katsominen vie ajatukset muualle ja saa myötäelää filmin ihmisten kanssa. Sääli vaan, että tuo valtakunnantelkkari ei lähetä mitään kunnollista just koskaan. Ajattelisivat meitä kaikkia poloisia kansalaisia, jotka istutaan himassa. Mutta ei!

Koen olevani tasapainoinen ja tyytyväinen elämääni. Kuitenkin aloitekykyni on heikko ja arjenhallinta huojuu. Koen olevani yksin vastuussa paljosta, enkä usko ansaitsevani tukea muilta.

Joskus on hieman uniongelmia ja syön tyhjyyden tunteeseen. Nämä hallinnassa, en ole kuin lievästi ylipainoinen ja käyn normaalisti töissä. Viikonloppuisin juon viiniä ehkä vähän liikaa, kun lapset eivät ole kotona.

Koen eläväni alta tavoitteideni, en aivan täyttä elämää. Lykkään tekemisiä viime tippaan ja ylikin, kuin eläisin tasapainotellen nuoralla. Epävarmuus aina seurana, pelkään, että menetän, mitä olen saanut ja mitä minulla on.

Kaipaisin elämääni lisää uskallusta ja energiaa. Rakkautta on, riittääkö se?

Olen joskus lukenut jotain Freudia ja siinä mainittiin, että itse taiteilija Van Goghilla oli juuri vastaava ongelma kuin sinulla.

Ongelmaan ei ollut saatavilla apua, joten Van Gogh hoiti yksinkertaisesti homman itse ja oma-aloitteisesti leikkaamalla korvansa irti. Tee sinä siis samoin. Kyllä sieltä taloyhtiöstä joku moottori- tai muu saha löytyy, jos ei veitsi tms käy..

Verenvuodon tyrehdytät sillä, että otat kaapista tai sängystä valkoisen lakanan ja käärit sen päähäsi. Valkoinen sen tarttee olla siksi, että voit näyttää sitä vaimollesi aika ajoin ja veri näkyy. Ehkäpä siinä näkyy sitten sekin, että verenvuoto on loppunut.

Luultavasti tarvitset jotain kipulääkettä. Laitetaan postiin. Toisaalta voisit ottaa oikein kunnon kännit jos on kovaa särkyä ja luulisinkin että se on paras vaihtoehto. Nuo pillerit tulivat vain mieleen, koska kaikki haluaa ja meinasin unohtaa ihan, että sinäkin haluat varmaan kunnon sekoituksen alkoholia eli viinaa ja särkylääkkeitä. Älä vaan järjestä itseäsi minnekään vatsahuuhteluun.

Toivon, että pärjäät tällä ainakin tämän illan. Hyvää illan jatkoa.

Kiitos lääkkeistä, viinaa onkin omasta takaa ja varmuuden vuoksi laitoim kännykän akun mikroaaltouuniin täydellä teholla kahdeksi tunniksi ettei tule mielihalua soittaa ambulanssia.

Edelleen kyllä vaivaa se että mitä ne siellä naapurissa puhuvat. Laitatko postissa stetoskoopin niin kuuntelen seinän läpi.

Pierettää niin perkeleesti. Mikä mua vaivaa?

Minä en nyt tässä ala mainostaan ollenkaan jotain AA-liikettä. Ei toi sun juoppous voi niin pahaa laatua olla kun kerran sen täälläkin huudat ääneen ja olet ihanan lapsen äiti. Varmasti tiedät mitä sun tarttee tehdä.

Netistäkö olet bongannut miehen jota et ole edes nähnyt ja flirttaillut ties kuinka kauan. Olisko se sama mies, joka flirttaili ennen mun kanssa - skypellä pitkät puhelut kalsareissa ja ilman kalsareita. Sit se vaan häippäs ja mä olin sekä surullinen että onnellinen. Koskaan se ei lähteny minnekään treffeille, joten luulen, että koko mies oli joku iso feikki ja feikki se oli joka sitten kuoli. Varokaa tommottii. Siitä tulee suru kun alkaa luulla että joku idiootti on kuollut, joka itse asiassa on jo seuraavan naisen kimpussa. TUO MIESJUTTU AIHEUTTAA SULLE VARMAAN PASKASTA OLOA. Kandeis varmaan panna jutulle piste. Kuole sä sille ja laita hautajaiskukkia sun nettikuvan tilalle... Heh...

Miksi et vetäisi herkkuja? Mitä herkkuja ja kuinka paljon ja tiedätkö miksi? Sulla taitaa olla ruokavaliossa jotain mätää kun vedät niitä herkkuja. Oikea ruokavalio eikä herkutkaan enää kiinnosta. Niin se usein menee.

Epäonnistunut laihari? Miksi laihdutat? Vaatiiko miehesi? Siis kenen vuoksi? LOPETTAISIT! Mun miesystävä sanoo, että kun tuntee toisen, niin ei ole väliä onks meikkiä vai ei ja mitä painaa - vaik olisi vähän lihonut - paino kaikilla kait vähän vaihtelee... ei se varmaan mitään elefanttia mustakaan haluaisi... mut kysy siltä sun mieheltäsi, että muuttuuko joku jos sä oot jossain missinmitoissa - niihinkö sä pyrit? Vai miksi laihdutat?

Miksi sä tuhlaat rahasi? Elätkö sä kuluttamisen kautta? Saatko ostamisesta kiksejä? Mitä sä ostelet? Meet kauppakeskukseen oleileen ja rahat menee vai miten? Päätä vaan lopettaa kaiken ylimääräisen ostaminen vähäksi aikaa. Löytyiskö sulle jotain vertaistukikavereita tossa rahan tuhlaamisasiassa? Voiks rahoja lukita tilille?

Rakkaalla anopilla syöpä? Todella ikävää. Jos olisin sinä ja anoppi olisi minulle rakas, niin olisin hänelle seurana niin paljon kuin haluaisi. Joskus tekee hyvää olla sairaan kanssa, kun unohtaa itsensä ja voi olla hyödyksi. Siitä voi myös asenteet ja arvot muuttua. Voitko tehdä asioita sairaan anoppisi kanssa? Jos voitte, niin tehkää niin kauan kuin se on mahdollista.

En keksi sulle muuta sanottavaa. Päätä, että et ole paskana. Ei toi niin pahalta näytä. Monet meistä on tollalailla paskana.

Toivottavasti en sanonut sulle mitään pahaa. Voi hyvin ja palaile, jos haluat jutella lisää.

Ei ole "juoppous" pahaa laatua, tiedän kyllä itsekin miten toimia, siinä on vaan sama kuin noitten herkkujen syönnissä, aina on joku tekosyy.. Se mun "miesjuttu" on työnpuolesta, eli ei mikään netti juttu. Pitäis lopettaa ,se on vaan niin hauskaa.. Herkkuja ei pitäis syödä, koska olen nykyään oikeasti ylipainoinen, jota en ollut edes raskaana ollessani, en mahdu edes niihin vaatteisiin joita käytin loppuraskaudesta, joten ihan terveyde? (ja tietysti myös ulkonäön) puolesta pitäisi laihduttaa, ihana aviomieheni kannustaa ja auttaa (ei vaadi ja rakastaa minua kiloineen kaikkinineen), minä en vaan osaa pysyä kurissa.. :( Shoppailusta tulee hyvä olo, nyt kun en voi ostaa itselleni, kun olen tälläinen sotanorsu, niin ostan ihanalle, kauniille 2v. tyttärellemme.. Saan siitä ihanan fiiliksen ja hyvän olon. .

Anoppi on oikeasti minulle rakas ihminen, enkä voi olla hänen kanssaan enempää tekemisissä, koska hän asuu yli 1000km päässä meistä.. Mutta kiitos kivoista sanoistasi. :)

Voin melko hyvin, jos pientä flunssaa ja sen kylkiäisenä tiiviisti kulkevaa päänsärkyä ei lasketa.



Sydämeni ei ole kirjoittanut nyt mistään, eikä myöskään aivoni ilman sydäntä. Tosin sydän läpättäen luin ketjua, jossa pohdittiin, miten kiltit ja rauhalliset pojat tulevat pärjäämään elämässä. Toivon tosiaan, että omanikin tulee, ja aloinkin pohtia harrastusten merkitystä sosiaalistumiseen. Täällä on joskus ihan hyviäkin ketjuja, vaikka tämä nyt on vähän turhaa, vai mitä?



Mukavaa lauantainta, pitänee hipsiä nukkumaan ja toivoa huomisesta nuhattomampaa päivää!



T: Niisku -neiti

Tehdään nyt pieni yritys. Jos ei se oikein onnistu niin tehdään sitten uusi yritys tai tyydytään huonoon.



Koet olevasi tasapainoinen ja tyytyväinen elämääsi. HYVÄ.

Aloitekykysi on heikko ja arjen hallinta puuttuu. Mistä oikein puhut? Mitä aloitteita sinun nyt niin kamalasti tarttis tehdä? Älä tee - älä puhu, että aloitekykysi on heikko vaan unohda kaikki ne "aloittamiset". Mitä sun niin kamalasti tarttis aloitetella pitkin jotain arkipäivää, en mäkään mitään aloittele. Arjen hallinta = otat aamiaisen, lounaan, päivällisen ja iltapalan, käyt vessassa, olet osannut pukea vaatteet päällesi, osannut siivota, tiskata ja pestä pyykit, hankkia sapuskat himaan. MIKÄ NOISSA HUOJUU JA MIKÄ TARTTIS TEHDÄ NOIDEN LISÄKSI? Jos selviät noista niin arjenhallintasi on ihan kunnossa. ÄLÄ KEKSI ITSELLESI ONGELMIA, JOITA EI OLE OLEMASSAKAAN.

Mistä kaikesta olet vastuussa yksin? Noista arjen asioistako? Me muutkin sinkut olemme ja parisuhteessa yhdessä. Ei elämä sen vaikeampaa ole. Kotiäideillä on usein koko taakka = se on niiden duuni plus lasten arki.

"En usko ansaitsevani tukea muilta" = En ymmärrä. Mitä tukea ansaitaan muilta? Mitä tukea? Mitä ja miten ansaitaan? Onks nämä jonkun lahkon puheita tämmöiset? Minkälaista tukea tarvitsisit, mihin ja keneltä? Onko oikeasti joku taho, jolta voit tommoista vaatia. Ei mulle ole koskaan edes juolahtanut mieleenikään, että mun tarttis ansaita jotain tukea jostain. TÄMÄ ON SELLAINEN LAUSE (taustalla siis tilanne, juttu), että tämä sun tarttee käsitellä ja tehdä itsellesi selväksi. Kysys muilta palstalaisilta ymmärtääks ne tätä kohtaa tekstissäsi?



Kamalia nämä asiat: tyhjyyden tunne, alta omien tavoitteiden eläminen, en elä täyttä elämää (tarkoittaako samaa kuin että mulla ei olisi elämää?). Nämä ovat sellaisia asioita, että minä syyttäisin yhteiskuntarakennettamme. On rakennettu ihmeellinen yhteiskunta, jossa ihmisiltä puuttuu arvo, jos ne eivät ole jotakin jonkun järjestelmän mielestä. Kouluko niille antaa arvon kouluarvosanojen ja jonkun ammatin kautta. Jumalan silmien edessä jokainen on arvokas. Ihmisellä on ihmisarvo, mutta jos meidän arvoa mitataan jollakin rahalla, niin totuus on että meillä ei ole mitään arvoa. Mä ihan luulen, että kovin monet ihmiset kokevat juuri nuo asiat ja ne johtuvat sairaasta yhteiskuntamallistamme. Täällä ollaan yksinäisiä ja syjäytyneitä. Täällä pitää olla jotakin mikä näytetään rahalla ja täällä pitää omistaa sitä sun tätä ja osallistua kulutusjuhliin. Se on tommonen, mikä ei ole oikeaa elämää, vaikka jotkut sitä elämäksi kutsuvatkin. Toi on kuolemaan ja oikeaa elämää on olla ja elää muiden ihmisten kanssa yhdessä tehden ja luoden ja ilman jotain jatkuvaa kasvun vaatimusta yhteiskunnassa, mikä tietysti tulee yksilöiden elämään jatkuvina vaatimuksina tuottaa jotakin mukamas enemmän. Ei se onnistu. Ei koko ajan voida tuottaa ja kuluttaa jotakin enemmän. Sun ongelmat eivät ole yksin sun vaan sä kärsit samaa kuin niin monet muutkin ihmiset tässä sairaassa yhteiskunnassa. Minkälaiset arvot sulla on nyt? Ovatko ne ristiriidassa niiden arvojen kanssa, jotka tuntuvat ohjaavan tätä yhteiskuntaa? Omani ainakin ovat ihan ristiriidassa.



Epävarmuus kuuluu ihmisen elämään. Onko kyseessä epävarmuus rahan riittämisestä vai jostain muusta? Sen kanssa on vain osattava elää. Elämä on niin epävarmaa, että ei koskaan tiedä nouseeko aamulla sängystä. Siksi ei kande mennä edes nukkumaan niin, että ei ole sopinut päivän riitoja jonkun riitapukarinsa kanssa. Siis tolle ei voi mitään. ÄLÄ AJATTELE SITÄ. Siitä tulee hirveä mörkö, jos sille antaa vallan. Joskus voi todellakin olla sellainen tunnekin jollakin, että mä kuolen kohta. Se on epämiellyttävää. Norjalainen taiteilija Edvard Munch tunsi jatkuvasti kuolevansa, mutta eli kait aika vanhaksi. Siis seurana ainainen kuolemanfiilis. Huh.



Lykkäät tekemisiäsi? Mitä tekemisiä ne ovat? Jos ne ovat jotain tärkeitä, niin pakota itsesi tekemään ne vaikka hieman ennen aikojaan. Jos ne on jotakin turhia tai vähemmän tärkeitä niin et tee tai teet sit joskus kun huvittaa, mutta älä ota mitään paineita niiden tekemisestä. Jos menet jonnekin - johonkin tapaamiseen - niin mene aina ajoissa.



Totuus on, että ihminen voi todellakin menettää ihan kaiken mitä hänellä on. Voi tippua todella korkealta ja päätyä vaikka asunnottomaksi jonnekin Hurstin leipäjonoon. Näin se vain on. Riittää että terveys romahtaa ja se on menoa. Ei kannata pelätä koko ajan mitä voi menettää, mutta tosiasia on, että se voi tapahtua kenelle tahansa. Siihen auttaa, että ryhtyy jonkinlaiseksi minimalistiksi ja välttää kaikkea turhaa - älä ainakaan jatkuvasti ostele kaikkea, mitä et tarvitse mihinkään. Tästä taidat päätyä aika syviin keskusteluihin. Sehän on niin, että ihminen tykkää tavarasta ja rahasta eli mammonasta. Puhutaan mammonan palvonnasta. Sitähän se on. Ja ihmiset ovat enemmän tai kiinni tässä mammonassaan, joka heitä ympäröi. Kun ihminen kuolee, niin mukaan ei saa mitään tuosta haalimastaan mammonasta. Itse ajattelen, että voikun pääsisin taivaaseen ja jos pääsen niin uskon, että siellä kaikki tavaratkin ovat sitten paljon kauniimpia kuin täällä maan päällä. Onhan siellä tietkin kultaa ja jalokiviä kaikkialla... niin luvataan, jos uskoo satuihin... mutta tuon mammonan vankeus on oikeasti aika mustaa... en osaa oikein selittää, mutta itselleni se aiheuttaa ihan fyysisesti pahan olon. Mammona ja Saatana kuuluvat siis yhteen ja Saatana on langennut musta enkeli... Ihmisellä, jolla on paljon maallista mammonaa ja kovin kiintynyt siihen on kriisin tai vaikka kuoleman hetkellä kaikista vaikeinta. Tätä asiaa kannattaisi varmaan miettiä, vaikka ei olisikaan mitenkään uskonnollinen. Jos ei ole uskonnollinen, niin miten sitten selviää tämmöisistä tunteista ja ajatuksista. Kertokaa!



Lisää energiaa elämään? Minkälaisiin juttuihin tarttisit sitä lisäenergiaa? Minkäikäinen olet? Tunnetko itsesi jotenkin passiiviseksi tai että et saa aikaan yhtä paljon kuin joku / jotkut muut? Energian puutteen tunne voisi johtua myös jostain sairaudesta tai huonosta kunnosta vai miten - voisin kuvitella kuten myös ikään. Kyllä se energiataso jotenkin muuttuu iän mukana, mutta itseään ei kannata hajottaa tuhanteen ja yhteen asiaan niin kuin monet tekevät. Nuorena se saattaa toimia, mutta jossain vaiheessa tulee kyllä joku stoppi.



Lisää uskallusta? Mitä haluaisit uskaltaa? Onks joku esittänyt sulle jotain vaatimuksia ja sä tunnet että et uskalla. Voisko se olla myös jonkinlainen varovaisuussignaali sillai, että et mene mukaan ihan kaikkeen mihin jotkut muut. Kerro lisää tästä uskallusvaatimuksesta. Onks sulla joku juttu, johon haluaisit panostaa, mutta et uskalla? Haluatko esim. päästä opiskelemaan jonnekin, mutta et uskalla, koska koko nykytilanne menisi ihan sekaisin ja saattaisit menettää kaiken? En ihan voi edes kuvitella, minkälaista uskallusta haluaisit lisää.



Rakkaudella pötkitään pitkälle. Se on elämän perusjuttuja. Ilman rakkautta on todella tyhjää. Kaikkien rakkaus ei kuitenkaan ole oikeaa rakkautta. On paljon noita, joille rakkauskin on vaan suorittamista, kuluttamista ja kaikenlaisen omaisuuden ja tavaran haalimista. Se on eräänlaista kulissien rakentamista, valhetta, teatteria - ja varmasti lopulta aika tyhjää. Siinä voi tulla sellainen hetki, että yhtäkkiä lasit tippuu silmiltä ja koko teatteri kulisseineen romahtaa ja mitä sitten onkaan jäljellä. Sanot, että rakkautta on, riittääkö se. Huolehdi tosta rakkaudesta ja siitä, että se on oikean laatuista. Jos tarkoitat partneriasia ja lapsiasi, niin tee testi: voisitko elää heidän kanssaan rutiköyhissä oloissa, syrjäytyneenä ja jollain toimeentulotuella ilman, että kumpikaan kävisitte töissä ja ilman että kenelläkään teistä olisi varaa harrastaa yhtään mitään. Autoakaan ei kait olisi, jos ei joku romurukki. Entäpä jos toinen sairastuisi tosi pahasti KESTÄISIKÖ HOMMA VAI MITÄ TAPAHTUISI? MYÖTÄ- JA VASTOINKÄYMISISSÄ???



Hyvää illan jatkoa. Mitä lasissa? Jos ei mitään, niin ottakaa jo. Tämä palstaphyskolooki menee nyt täyttämään lasinsa.



Anteeksi kaikki jutut, jotka ovat saattaneet loukata jotakin. Tämä on vain provoilua ja pelleilyä - ei saa ottaa liian vakavasti! Teille oli oikein kiva kirjoittaa. Palaillaan toiste, ehkä! Ja jos joku kirjoitti ihan tosissaan ja omasta tilanteestaan, niin ei kyllä ole yritetty panna huokealla kenenkään kirjoitusta, vaan ihan päinvastoin.

Voi ollakin, mutta joku harjoittelee kirjoitusta. Eikö saisi?



Auttaisko joku Munkindroppi sua?

Kuinka jaksat pohtia jotain niin turhaa kuin harrastusten merkitystä sosiaalistumiseen.



Sehän kuuluu tohon osastoon "tämän yhteiskunnan turhat ja kalliit tekemiset".



Minäpä melkein luulisin, että meidän tarttis verrata sosiaalistumista ilman mitään harrastuksia (siis kuten ennen) tähän mielettömään "lapseni tarttee harrastaa vähintään kymmentä ja maksullista asiaa", jota toiset sitten näköjään harrastavat, koska ajattelevat sen auttavan lastensa sosiaalistumista.



Tämä yhteiskunta on isketty aivan säpäleiksi eikä sitä tulla millään tempuilla rakentamaan uusiksi. Nämä nykyajan sosiaalistumiset ovat pitkälti täysin keinotekoisia rakennelmia ja voi miettiä, että miten pitkälle sellaiset tulevat kantamaan. Sen lisäksi ne perustuvat semmoisellekin, että joku yrittää noiden harrastusten avulla tehdä jotain bisnestä ja lyödä rahaksi. Missä ovat siis verkostot ja sosiaalistuminen, jossa ei pyöri mikään rahan tms tavoite? Semmoisia ei täällä ole nähnykään ikuisiin aikoihin. Sellaiset on tapettu ja haudattu ja uusia ei tilalle oikeastaan voi edes syntyä. Meillä on tämä Suomenmaa, jossa kyllä ei olisi sitä luokkajakoa, mutta kohta ei ole mitään muuta kuin eri tavoin syrjäytyneitä ja siinä ei sitten maksulliset harrastukset mitään auta.

Hei. Miksi minulla ei parisuhteet onnistu? On jo kolmas mies kierroksessa ja taas meni pieleen.

Suhteet ovat olleet pitkiä. Seurusteluakin ja toiseen tutustumista on ollut pitkään ennen yhteen muuttoa eli mitään häitäisiä suhteita nämä eivät ole olleet.

Pariterapiat eivät auta ja kesksutelut eivät tuota tulosta. Mies ei kykene puhumaan itsestään, tunteistaan, ajatuksistaan. Ikään kuin niitä ei olisi. Ajatusta(kaan) siis.



Onko minulle luvassa koskaan tasaista lopun elämää kestävää onnea, jossa ongelmat voidaan keskustella ja selvittää, sellaista miestä joka siis osaa puhua? Olen jo keski-ikäinen ja seuraava suhde olisi kait eläkeiän kynnyksellä joku leskimies tai samanlainen rätti kuin minäkin, moneen kertaan eronnut ja pettynyt, petetty. Semmosen kanssako sitten pitäisi, vatsakas, kaljuuntuva kuorsaaja jolla on heikko virtsasuihku ja ravaa yöllä viisi kertaa pissaa tiputtelemassa.. ja minä siinä tissit ja naama roikkuen, vaihdevuosivaivaisena hikoilemassa.. ah mikä tulevaisuuden parisuhdekuva !

Oletko mies vai nainen? Onko se raskaus ehtinyt kuinka pitkälle? Onko ne ne kaksi pierua, jotka sieltä nyt tulee vai mitä? Vai oletko keinosiemennetty ja pieruja on jopa useampi kuin nuo kaksi. Harkitsepa vähän? Taidat olla aika uuno tai uunotar, jos et ole tietoinen omasta raskaudentilastasi.



Entä mitä on tullut syötyö ja juotua tänään? Onko jotakin, mikä kehittää kaasuja oikein erityisesti?



Häiritseekö tilasi sinua aivan valtavasti? On ihmisiä, joiden vuorokautinen tommoisten kappalemäärä voi olla aivan huikean valtava. Muistaakseni oli kerran joku ohjelma, jossa haastateltiin jotakin ja hänellä taisi olla kyseessä ihan satoja. Joten, jos epäilet jotain sellaista erikoista tilaa, niin ehkä voisit kääntyä jonkun kakki-pissi-lekurin puoleen ja konsultoida vähän niin kuin vaikka huvikses.



Voihan se olla, että sulla on joku mt-ongelmakin ja olet taantunut jollekin tommoiselle tasolla joka vastaa sitä potanaloitteluikää ja puheet sen mukaisia. Itse asiassa luulenkin tämän diagnoosin olevan sen, mikä sinulle juuri nyt parhaiten sopisi.



Niin, mikä sua vaivaa? Joku tämmönen kait? En voi auttaa enempää ilmavaivaongelmasi käsittelyssä, mutta toivon, että tajuat, että olen ottanut sinunkin ongelmasi aivan vakavasti eikä tässä ole mitään pelleilyä, vaikka sinun vaivasi voisi kyllä olla joku turha provoyritys. Mutta todella tärkeästä asiasta puhut kun se on niin monelle niin jättimäinen ongelma. Jotkut ihan soittaa puhelimella toisille ja antaa kuulua. Minulle vaan on tullut mieleen, että taitavat rakastaa omia tuoksujaan... mutta eikö se usein ole kuin joku mätä kananmuna olisi joutunut olkkariin tai jonnekin muualle?

Ensinnäkin minun tarttee kertoa, että en ole mikään näkijä tai semmoinen, joka pystyy kertomaan tulevaisuuden saloja kenellekään. Olen vain tämä palstaphyskolooki ja olen alakanu jopa epäillä riittääkö koulutukseni tähän hommaan. Mutta katsotaan nyt tuota sinun tekstiäsi - onhan tässä vielä juomaakin lasissa - sitä sotapäällikkö Hannibalia... ei maksa paljoa ja menettelee.. siis



Siis tuosta tekstisi puolesta välistä tuo KUVA on aivan oikein päätelty ja se on tuo joka täytyisi nyt estää. Huhhuijaa, onpas vaikeaa. Oletko varma, että et ole joku rinsessa itse ja voisit suutelemalla muuttaa tuollaisen rupisammakon kauniiksi rinssiksi ja loihtia teidät takaisin nuoruuden päiviin jolloin seksikin oli niin niin ihanaa vaikka kumpikaan ei tajunnut yhtään mistään yhtään mitään... en nyt tarkoita että rinssi ja rinsessa missään amerikanraudan takapenkillä...ekoja kertoja tms...vaikka voisi se olla aika hyvä filmillä, jos joku kyttääjä tai joku tommonen paparatsia kävis vähän ottaan kuvia... Niin siis toi kuvaus on kyllä sellainen, että munkin on ihan helppo nähdä se silmieni edessä (siis voishan sitä harkita noin 20 vuotta itseään nuorempiin siirtymistä kun ovat kuulema nykyään, niin kuumina kaikenlaisiin mummoihmisiin, mutta eivät taida viriilit mummokaunottaretkaan riittää kaikille, jos ryysis tulee, joten vähän hiljemmällä volyymillä tästä pointista... ei ne mummelit ole sen huonompia noissa hommissa kuin jotkut Salet ja kun kaikenlaisia Henni-poikasia juoksee ympäriinsä...)



Siis kyllä mä luulen, että sun kohdalle on osunut vääriä miehiä, siis just noita jotka eivät puhu. Eks niiden kanssa ole kamalan tylsää vai näyttääks ne koko itsensä kaikenlaisella tekemisellä? Mä oon alkanut perustaa enemmän siihen mitä ihmiset todella tekee kuin mitä ne päästää suustaan. Siis noi sun miehet eivät puhu, mutta ainakin sisään-ulos muuttoja ovat aikaansaaneet. Toi puhumattomien rotu on kyllä aivan karmea, mutta onks sulla sitten ollut niitä, jotka ajattelee alapäällä ei yläpäällä? Kun ne tulee tohon jonkinlaiseen keksi-ikään niin alapäällä ajattelu loppu ja yläpäällä ne eivät sit olekaan koskaan ajatelleetkaan. Siihen loppu sitten kaikki ja sulla on vaan siinä joku säkki jäljellä??? Ei semmosta minnekään puheterapiaan kannata raijata. Niillä ei taida olla ajatuksia itsestään, ei teistä, eti tunteista, eikä muitakaan ajatuksia... Turha luulla, että keskustellen mitään voi tommoisten kanssa selvittää - ne ovat ihan eri rotusia... niillä alkaa panotkin yläpäästä ja siirtyy alapäähän, jotenka...



Eihän tommoset nyt mitään hätäsiä suhteita välttämättä ole olleet kun niiden on ollu hyvä kehrätä siinä sun rinnalla kuin mikäkin kotikissa...



Mut mä kyll luulen, että se remedy tähän on ihan se, että pidät jonkun noista kolmesta - kuka nyt niistä sitten sulle jääkin. Sit et enää koskaa yritä saada sitä puhumaan yhtään mitään, et siis vaadi mitään sen sortin juttuja ollenkaan. Mutta sen sijaan panet äijän hommiin:



Järkkäät sille vaikka mitä tekemistä! Aina jotain uutta! Halot tarttee hakata (ja käytät niitä niin paljon, että aina tarttee hakata lisää), kaikki mööbelit tarttee kunnostaa ja verhoilla, tarttee rakentaa uusi sauna landelle, tarttee tervata vanha puuvene, tarttee mennä kauppaan, tarttee pestä sunkin pyykit, tarttee tiskata, tarttee hoitaa sun puutarha - siis se ulkoilmassa, missä teidän pottumaa on - ei se mikä sulla on sisätiloissa ja porsliinirasiassa... SIIS HIFFAATKO? Panet tommosen äijän tekemään aina jotakin. Ei hetkeäkään rauhaa ellei se sellaista itselleen huuda. NÄMÄ OVAT TOIMINNAN MIEHIÄ. Nämä eivät tule luomaan Suomelle jotain uutta Nokiaa, mutta peltomiehinä nämä tulevat pelastamaan Suomen koko kansan nälkäkuolemalta ja... Siis vähän äkkiä kaikki tommoiset äijät kunnon hommii loisimasta jostain kotien ja konttorien nurkista. Nehän sairastuu sisätiloissa. NE OVAT KUNNON MIEHIÄ NÄMÄ. TÄMMÖISIÄ ME TARVITAAN. NYT LOPPU KAIKKI TURHA LÄSSYTYS. NYT LÄHDETÄÄN HOMMIIN. NYT ON TALKOOT! Ja Mrs MAIJA IS THE BOSS!



Siinä sulle jotain vähän alkuun. Ratkeisko teidän avio-ongelmat tällä? Ei enää mitään miehiä kiertoon, sillä ei se kierrättämällä parane. Ovat kaikki yhtä huonoja tai hyviä. JES! SUOMALAINEN MIES! METSÄMIES! EN JÄVLA FINNE! EN FINNJÄVEL!

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1765927/onko_taalla_…



Tytär 22v, jolla 31v poikaystävä ja äiti sekaantuu vielä! Voi kauhistusten kanahäkki.



Tässä on varamaan joku Candyn isosisko, josta ei aikaisemmin olekaan kerrottu. Candyn salattu rakkaus on sitten jotain ton 31v kaverin kavereita, tuo perheenisä. Jos ajattelee tätä mahdollista sisko ja tuota 31v nuorta miestä joku vuosi sitten, niin siinähän on sitten jo pyörinyt melkein sama homma kun itse Candyllä ja tämän seremoniamestarilla. Siis suvussa kulkee. Ei ihme, kun on tommonen äiti tai toisaalta ei ihme, että on tommonen äiti. No ei tämä ihan tohon juttuun passaa, mutta jotain hömppää tässä kyllä selvästi on. Ja kaikki hömppä tarttee aina ja heti saada hoitoon - eikö se niin ollut? Missä tämmöinen hömppä-äippä voi oikein asua?