Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En minä oppinut monilapsisessa perheessä jakamista, päin vastoin.
19.01.2013 |
Meitä oli neljä sisarusta, minä keskimmäisiä. Ei meistä kukaan halunnut jakaa mitään! Kaikesta oli aina hirveä tappelu. Vanhemmat ei puuttuneet mihinkään riitoihin ikinä, joten ne jäi aina tavallaan ratkaisematta, oltiin vihoissa ja riidat jatkui, aiheet vaan vaihtui. Me mm. mitattiin viivottimella, että jokainen sai saman verran limsaa tai mitä millonkin. Epäreiluuden kokemuksia oli tosi paljon. En todellakaan halunnut antaa omastani toisille, eivätkä he minulle.
Itselläni on yksi lapsi ja lisää ei tule. Opetan hänelle, että omasta pitää jakaa, mutta ei pidä olla hyväksikäytettävänä. Neuvon tilanteen mukaan ja oppi on mennyt perille! Esim. kun koulussa ennen joulua sai viedä karkkia ja lelun kouluun ja yhdellä tytöllä ei ollutkaan mitään herkkuja mukana, niin poikani oli ainoa, joka jakoi hänelle omistaan. Hänelle tuli siitä tosi hyvä mieli ja luokkakaverikin ilostui.
Kirjoitin tämän siksi, kun täällä aina jauhetaan, että lapsella pitää olla sisaruksia että oppii jakamista jne. jne. Ei se ihan niin ole. ;)
Kommentit (59)
Tottakai me tapeltiin, ihan normaalia että lapset tappelevat.
Mutta tosiaan, kasvatuksesta se on kiinni!
Itse opin jakamaan eikä ole huonoja muistoja.
Omiakin lapsia kohta 4. Eikä kyllä vielä ole ilmennyt mitään sellaista tilannetta, etteivät nuo osaisi jakaa omistaan.
Se kasvatus kasvatus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekkyyteen. Unohdin ostaa pojalle partioon karkit. Kukaan ei antanut hänelle mitään. Poika tuli itkien kotiin. Poikani on reilu ja hänellä yksi veli. Väittäisin että kyse on pelkästään kasvatuksesta. Poikani jakaa aina omat karkkinsa, mutta kavereilta ei saa koskaan mitään ja niitä kavereita on paljon.
Tuossa tilanteessa ryhmänohjaajan olisi pitänyt hoitaa asia. Jos jokainen ryhmäläinen olisi antanut karkin tai pari niin tilanne olisi korjaantunut sillä. Anna palautette, todella epäammattimaisesti toimittu! Toisaalta, partiossa ohjaajat ei varmaan mitään ammattilaisia olekaan...
ap
Kukaan ohjaaja ei voi mennä muille sanomaan että antaa karkkiaan toisille.Kyllä voi vaatia. Tällaiset tilanteet ovat tärkeä osa kasvatusta, ne pitää ratkaista reilusti. Jos lapset ei ole sitä oppia kotona saaneet (kuten viimeisin vastaaja), niin ammattikasvattaja osaa tarjota lapsille toimintamalleja ja ratkaisuja. Se on hänen velvollisuutensa ja siitä hän saa palkkansa. (tiedostan, että partiossa ohjaajat voi olla ihan lapsia itsekin, mutta silloin voi kysyä neuvoa toisilta ohjaajilta) Piste.
ap
Jos opettaja tuollaista sanoisi niin loppuisi työt hetkessä. Tuo on laitonta.Kukaan ei voi tulla sanomaan ketä kenenkin pitää toisille antaa omasta.
Ei opettajan tarvitse mennä kenenkään karkkipussille. Kokemukseni mukaan suurin osa lapsista kyllä antaa omastaan ihan mielellään, jos sitä ehdottaa. Ryhmäpaine toimii loppuihin. ;)
ap
seuraisi erottaminen. Lapsi antaa jos haluaa, häntä ei siihen saa painostaa tai sanoa että se ja se olisi oikein.Minä veisin tuollaisen asian oikeuteen asti. En minäkään voi mennä sanomaan toisten lapsille että antakaan nyt sille sitä ja tätä. Mulla ei ole sellaista oikeutta. Ei edes ehdottaa
Nämäkin tapakasvatusasiat sisältyy piilo-opetussuunnitelmaan. Opettajan ei tarvitse vaatia, vaan ehdottaa.
Mutta MIKSI sinä et hyväksyisi sitä, että lapsesi jakaisi omastaan? Toiminnassasi ei ole mitään järkeä ja vahingoitat sillä eniten omaa lastasi.
Tämä olkoon viimeinen kommentini tähän asiaan, koska ketjun aiheena on yksilapsisen/monilapsisen perheen väitetyt erot, ei sinun väärät käsityksesi opettajien erottamissyistä. ;)
ap
itsekkyyteen. Unohdin ostaa pojalle partioon karkit. Kukaan ei antanut hänelle mitään. Poika tuli itkien kotiin. Poikani on reilu ja hänellä yksi veli. Väittäisin että kyse on pelkästään kasvatuksesta. Poikani jakaa aina omat karkkinsa, mutta kavereilta ei saa koskaan mitään ja niitä kavereita on paljon.
Tuossa tilanteessa ryhmänohjaajan olisi pitänyt hoitaa asia. Jos jokainen ryhmäläinen olisi antanut karkin tai pari niin tilanne olisi korjaantunut sillä. Anna palautette, todella epäammattimaisesti toimittu! Toisaalta, partiossa ohjaajat ei varmaan mitään ammattilaisia olekaan...
ap
Kukaan ohjaaja ei voi mennä muille sanomaan että antaa karkkiaan toisille.Kyllä voi vaatia. Tällaiset tilanteet ovat tärkeä osa kasvatusta, ne pitää ratkaista reilusti. Jos lapset ei ole sitä oppia kotona saaneet (kuten viimeisin vastaaja), niin ammattikasvattaja osaa tarjota lapsille toimintamalleja ja ratkaisuja. Se on hänen velvollisuutensa ja siitä hän saa palkkansa. (tiedostan, että partiossa ohjaajat voi olla ihan lapsia itsekin, mutta silloin voi kysyä neuvoa toisilta ohjaajilta) Piste.
ap
Jos opettaja tuollaista sanoisi niin loppuisi työt hetkessä. Tuo on laitonta.Kukaan ei voi tulla sanomaan ketä kenenkin pitää toisille antaa omasta.
Ei opettajan tarvitse mennä kenenkään karkkipussille. Kokemukseni mukaan suurin osa lapsista kyllä antaa omastaan ihan mielellään, jos sitä ehdottaa. Ryhmäpaine toimii loppuihin. ;)
ap
seuraisi erottaminen. Lapsi antaa jos haluaa, häntä ei siihen saa painostaa tai sanoa että se ja se olisi oikein.Minä veisin tuollaisen asian oikeuteen asti. En minäkään voi mennä sanomaan toisten lapsille että antakaan nyt sille sitä ja tätä. Mulla ei ole sellaista oikeutta. Ei edes ehdottaa
Nämäkin tapakasvatusasiat sisältyy piilo-opetussuunnitelmaan. Opettajan ei tarvitse vaatia, vaan ehdottaa.
Mutta MIKSI sinä et hyväksyisi sitä, että lapsesi jakaisi omastaan? Toiminnassasi ei ole mitään järkeä ja vahingoitat sillä eniten omaa lastasi.
Tämä olkoon viimeinen kommentini tähän asiaan, koska ketjun aiheena on yksilapsisen/monilapsisen perheen väitetyt erot, ei sinun väärät käsityksesi opettajien erottamissyistä. ;)
ap
En ole kieltänyt että lapseni ei saa antaa omistaan. Vaan sitä että kukaan ei saa sitä painostaa tai vaatia sitä. Ei varsinkaan perheen ulkopuolinen.
Jos lapseni ITSE päättää antaa niin se on hänen asiansa.
Tottakai me tapeltiin, ihan normaalia että lapset tappelevat.
Mutta tosiaan, kasvatuksesta se on kiinni!
Itse opin jakamaan eikä ole huonoja muistoja.
Omiakin lapsia kohta 4. Eikä kyllä vielä ole ilmennyt mitään sellaista tilannetta, etteivät nuo osaisi jakaa omistaan.
Se kasvatus kasvatus :)
Ei voi vetää suoraan johtopäätöksiä perheen koosta. Jos lapsi ei osaa yhtään jakaa tai ottaa toisia huomioon, oli sitten sisaruksia tai ei, niin kyllä siitä voi syyttää lapsen vanhempia.
ap
Yleistystä puoleen jos toiseenkin.
Ainokaiset hemmoteltuja? No ei kaikki, mutta on niitäkin.
Useamman lapsen perheissä lapsista tulee itsekkäitä eivätkä osaa jakaa?
No on niitäkin, mutta ei kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai me tapeltiin, ihan normaalia että lapset tappelevat.
Mutta tosiaan, kasvatuksesta se on kiinni!
Itse opin jakamaan eikä ole huonoja muistoja.
Omiakin lapsia kohta 4. Eikä kyllä vielä ole ilmennyt mitään sellaista tilannetta, etteivät nuo osaisi jakaa omistaan.
Se kasvatus kasvatus :)
Ei voi vetää suoraan johtopäätöksiä perheen koosta. Jos lapsi ei osaa yhtään jakaa tai ottaa toisia huomioon, oli sitten sisaruksia tai ei, niin kyllä siitä voi syyttää lapsen vanhempia.
ap
Yleistystä puoleen jos toiseenkin.
Ainokaiset hemmoteltuja? No ei kaikki, mutta on niitäkin.
Useamman lapsen perheissä lapsista tulee itsekkäitä eivätkä osaa jakaa?
No on niitäkin, mutta ei kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun itsellä oli vain yksi lapsi, kerhoissa ym. kiinnitin huomiota samaan. Kun suuren perheen lapsi sai jonkin lelun tms. käteensä, hän ei siitä luopunut tai jakanut. Ainokaiset helpommin antoivat ja siirtyivät tekemään jotakin muuta.
Voi toki olla persoonallisuudesta kiinni, eikä perhekoosta.
Yleistystä puoleen jos toiseenkin.
Ainokaiset hemmoteltuja? No ei kaikki, mutta on niitäkin.
Useamman lapsen perheissä lapsista tulee itsekkäitä eivätkä osaa jakaa?
No on niitäkin, mutta ei kaikki.
Tai ei aivan suoraan, mutta tyyliin "minun kokemus sitä ja tätä kun taas ne muut..." :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun itsellä oli vain yksi lapsi, kerhoissa ym. kiinnitin huomiota samaan. Kun suuren perheen lapsi sai jonkin lelun tms. käteensä, hän ei siitä luopunut tai jakanut. Ainokaiset helpommin antoivat ja siirtyivät tekemään jotakin muuta.
Voi toki olla persoonallisuudesta kiinni, eikä perhekoosta.
Kasvatuksesta hyvin pitkälti kiinni.
itselläni on monta sisarusta ja me vanhimmat pidettiin kynsin hampain kiinni omastamme. Kaikki piti jakaa ihan tasan ettei kukaan vaan saanut ylimääräistä. Meillä on kuitenkin pikkuveli, joka on paljon muita nuorempi. Hän on aivan erilainen kuin muut. Jos saa vaikka karkkipussin niin jakaa siitä aina kaikille vaikka sanoisi, ettei tarvi, kun se on hänen omansa. Samoin on jakamassa kaikki muut mitä saa. On muuten aika hellyyttävä. Mutta hän voi luottaa siihen, että kukaan ei vie niitä häneltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni on 1 poika joka jakaa omastaan toisille, on aina tehnyt niin. Ne on mun kokemukseni mukaan aina ne monilapsisten perheiden lapset jotka ei jakaisi mitään kun on jotain saanut.
itselläni on 3 sisarusta, lapsuus oli tappelua, riitelyä, mittaamista ja huutoa... sisarusteni kanssa en ole oikein missään tekemisissä tänä päivänä vaikka samassa kaupungissa asutaan. meistä ei tullut läheisiä kenenkään kanssa vaikka ikäerotkin on pienet.
Itse tein näistä syistä vain yhden lapsen. Lapsen, joka on empaattinen, sosiaalinen,kiltti, jakava ja osaa käytöstavat. Ei tappele eikä kinaa kavereidensa kanssa. Ei ole oman edun tavoittelija, päinvastoin häntä pitää kannustaa siihen että joskus ajattelisi myös itseään.
Ihmettelen että aina monilapsiperheet kertovat miten ihanaa on kun lapsilla on sisaruksia, leikkivät hymyssä suin yhdessä ja ovat toistensa parhaat ystävät. Yhtään tällaista perhettä en tunne vaikka paljon monilapsia perheitä on tuttavapiirissä...
se on pikemminkin sisäsyntyistä sydämen sivistystä ja kasvatuksen tulos. Jos ajattelen oppilaitani koulussa, niin paras jakamaan ja antamaan toisille on eräs perheen ainoa lapsi, tyttö. Aivan hurmaava ja toiset huomioon ottava, auttavainen ja empaattinen. Samantyyppisen tapauksen muistan aiempaakin työuraltani.
Aivan ehdottomasti samanlaisia lapsia on isojen perheidenkin lapsissa, mutta miksi ajattelisin, että he ovat oppineet sellaisiksi sisarustensa kautta? Mistä syystä näistä ainokaistytöistä sitten on tullut niin ihania kuin ovat?
Itse olen 5 lapsen sisarussarjan vanhin. Olen aika itsekäs mielestäni, hävettää ihan myöntää. Paras jakamaan ja sopeutuvaisin meistä on keskimmäinen. Jokainen kuitenkin ihan omanlaisensa ja pikemminkin oman luonteensa edustaja kuin kotikasvatuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ette olisi oppineet jakamaan.
Meitäkin oli neljä ja vielä näin viiskymppisinäkin jaamme keskenään kaikkea ja autamme toisiamme jos vain pystymme.
Meitä oli neljä sisarusta, minä keskimmäisiä. Ei meistä kukaan halunnut jakaa mitään! Kaikesta oli aina hirveä tappelu. Vanhemmat ei puuttuneet mihinkään riitoihin ikinä, joten ne jäi aina tavallaan ratkaisematta, oltiin vihoissa ja riidat jatkui, aiheet vaan vaihtui. Me mm. mitattiin viivottimella, että jokainen sai saman verran limsaa tai mitä millonkin. Epäreiluuden kokemuksia oli tosi paljon. En todellakaan halunnut antaa omastani toisille, eivätkä he minulle.
Itselläni on yksi lapsi ja lisää ei tule. Opetan hänelle, että omasta pitää jakaa, mutta ei pidä olla hyväksikäytettävänä. Neuvon tilanteen mukaan ja oppi on mennyt perille! Esim. kun koulussa ennen joulua sai viedä karkkia ja lelun kouluun ja yhdellä tytöllä ei ollutkaan mitään herkkuja mukana, niin poikani oli ainoa, joka jakoi hänelle omistaan. Hänelle tuli siitä tosi hyvä mieli ja luokkakaverikin ilostui.
Kirjoitin tämän siksi, kun täällä aina jauhetaan, että lapsella pitää olla sisaruksia että oppii jakamista jne. jne. Ei se ihan niin ole. ;)
Meitä oli neljä sisarusta, minä keskimmäisiä. Ei meistä kukaan halunnut jakaa mitään! Kaikesta oli aina hirveä tappelu. Vanhemmat ei puuttuneet mihinkään riitoihin ikinä, joten ne jäi aina tavallaan ratkaisematta, oltiin vihoissa ja riidat jatkui, aiheet vaan vaihtui. Me mm. mitattiin viivottimella, että jokainen sai saman verran limsaa tai mitä millonkin. Epäreiluuden kokemuksia oli tosi paljon. En todellakaan halunnut antaa omastani toisille, eivätkä he minulle.
Itselläni on yksi lapsi ja lisää ei tule. .
Kirjoitin tämän siksi, kun täällä aina jauhetaan, että lapsella pitää olla sisaruksia että oppii jakamista jne. jne. Ei se ihan niin ole. ;)
ettei teidän vanhemmat jaksaneet puuttua teidän keskinäisiin ainaisiin jatkuviin riitoihin..
ap noh millaiset sun välit on nyt sisaruksiisi??
osaavat paremmin jakaa omastaan.
Sisarukset eivät opeta jakamisen taitoa, lapsi oppii sen vanhemman ohjaamana. Ehkä näissä yhden lapsen perheissä on keskimääräistä enemmän voimavaroja ohjata lasta? On myös meinaan todettu, että esikoiset ovat hieman älykkäämpiä kuin seuraavana syntyneet lapset (joilla ei ehkä ole ollut yhtä paljon yksilöllistä ohjausta ja vuorovaikutusta sekä virikkeitä kuin esikoisella).
Ei me tapeltu tai mitään, mutta aina piti olla tasan saman verran kaikkea. Meitä siis 3 sisarusta, minä keskimmäinen. Muistan miten isosiskoni, 2 vuotta minua vanhempi, joskus teini-ikäisenä aina huusi miten minua lellitään ja minä saan kaikkea aina enemmän ja paremmin.
Samoin miehelläni on 2 lasta vuoden ikäerolla ja yhtä tappelua se on. Pakko saada juuri se mitä toisella on, ei väliä vaikkei sitä oikeasti edes haluaisi. Se lelu on vain saatava, mikä toisen kädessä on. Ja vaikka ihan maitoa kun kaadetaan laseihin niin alkaa hirveä parku, jos toisella on enemmän.
Itse olen edelleen hyvin tarkka tavaroistani, en halua että muut "kuluttavat" niitä. Lapsellista kyllä, mutta en voi sille mitään :D
osaavat paremmin jakaa omastaan.
Sisarukset eivät opeta jakamisen taitoa, lapsi oppii sen vanhemman ohjaamana. Ehkä näissä yhden lapsen perheissä on keskimääräistä enemmän voimavaroja ohjata lasta? On myös meinaan todettu, että esikoiset ovat hieman älykkäämpiä kuin seuraavana syntyneet lapset (joilla ei ehkä ole ollut yhtä paljon yksilöllistä ohjausta ja vuorovaikutusta sekä virikkeitä kuin esikoisella).
Että tässä on takana se tosiasia, että moni korkeasti koulutettu perhe jää yksilapsiseksi. Korkeasti koulutetut taas panostavat kasvatukseen eri tavoin kuin matalamman koulutustason vanhemmat. Näin siis jos yleistetään.
Itse painotan kasvatuksen merkitystä. Sinänsä ei ole väliä onko lapsia 1 vai 5 vaan kasvatus merkitsee paljon enemmän.
Meillä on monta lasta pienillä ikäeroilla. Myönnän, että tappelevat paljonkin, mutta missään nimessä en allekirjoita mitään ap:n kuvailemaan elämää. Meillä jaetaan, vuorotellaan jos löydetään karkki, lapset jakavat sen. Lisäksi kunnioitetaan jokaisen oikeutta olla rauhassa kotonaan.
osaavat paremmin jakaa omastaan.
Sisarukset eivät opeta jakamisen taitoa, lapsi oppii sen vanhemman ohjaamana. Ehkä näissä yhden lapsen perheissä on keskimääräistä enemmän voimavaroja ohjata lasta? On myös meinaan todettu, että esikoiset ovat hieman älykkäämpiä kuin seuraavana syntyneet lapset (joilla ei ehkä ole ollut yhtä paljon yksilöllistä ohjausta ja vuorovaikutusta sekä virikkeitä kuin esikoisella).
Että tässä on takana se tosiasia, että moni korkeasti koulutettu perhe jää yksilapsiseksi. Korkeasti koulutetut taas panostavat kasvatukseen eri tavoin kuin matalamman koulutustason vanhemmat. Näin siis jos yleistetään.
Itse painotan kasvatuksen merkitystä. Sinänsä ei ole väliä onko lapsia 1 vai 5 vaan kasvatus merkitsee paljon enemmän.
Meillä on monta lasta pienillä ikäeroilla. Myönnän, että tappelevat paljonkin, mutta missään nimessä en allekirjoita mitään ap:n kuvailemaan elämää. Meillä jaetaan, vuorotellaan jos löydetään karkki, lapset jakavat sen. Lisäksi kunnioitetaan jokaisen oikeutta olla rauhassa kotonaan.
Alue: Aihe vapaa
mä olen ainoa lapsi, ja tasan tarkkaan multa vaadittiin että osallistun siivoamiseen yms. kotitöihin!
Ja jo skidinä ihmettelin sitä monien sisaruksellisten vimmaa saada tasan yhtä paljon kuin toinenkin riippumatta siitä että HALUSIKO edes oikeasti sitä mitä toinenkin (ts. pakko saada yhtä monta jokaista karkkia vaikka ei tykkäiskään niistä vihreistä tai saada leikkiä just sillä lelulla millä sisaruskin vaikka yksin ollessa ei kiinnostaisi pätkääkään). Monet katsoi mua kuin hullua kun en esim. jäätelöä syödessä piitannut sainko nyt sentin kapeemman viipaleen ku muut tai karkkipussia jaettaessa jätin ottamatta salmiakin (en tykkää niistä) vaikka sainkin vähemmän karkkeja kuin muut.
Itsellä on vaan yksi lapsi, joka auliisti jakaa esim. omista karkeistaan yms. muille, monta kertaa oon kattonu kun on oltu kylässä/meillä vieraita ku se oma ainokainen käy oma-alotteisesti tarjoomassa paikalla oleville aikuisille esim. palasia omasta suklaamunasta (joka siis ainoa mitä saanut) ja samanikäiset sisarukselliset mussuttaa omansa ilman aikomustakaan jakaa. On muuten saanut hyvää palautetta esim. koulussa siitä että ottaa tosi hyvin muut huomioon ja jos joku on ollut jäämässä ilman (mim. joskus oli lupa tuoda ennen loman alkua karkkia, yhdeltä oli unohtunut) niin on antanut omastaan.