Mitä te ateistit oikeesti kerrotte lapsillenne kuoleman jälkeisestä elämästä?

Ettei sitten enää tarvitse miettiä vaatteita tai muutakaan, koska yksinkertaisesti ei ole enää olemassa.

että kun kuollaan, lakataan olemasta. Ei ole olemassa kuoleman jälkeistä elämää josta pitäisi kertoa.

ja kun kuolee, loppuu elämä. Yksinkertaista. Miksi pitäisi keksiä satuja jos niihin ei itsekään usko.

Ei munkaan lapset sitä ihan purematta nielleet, mutta toistin vaan, että näin minä uskon. No nukahti nyt ainakin tuo 10-v, sillä on joku ihme kuolemanpelko kausi menossa.

Siis mistä ihmeen kuoleman jälkeisestä elämästä? Kuollut on kuollut.

älä siitä huoli. elämä on tässä ja nyt. pidä pileet, ryyppää ja rällää. elämä on laiffii.

että kristityt uskoo taivaaseen, itämaisissa uskonnoissa uskotaan jälleensyntymiseen ja itse uskon, että elämä vaan loppuu, ja sen jälkeen ei tunne tai tiedä mitään.



Valitkoon siitä.



Ei meidän lapset ole koskaan pelänneet kuolemaa. On lemmikkejä ja mummoja haudattu.

ja oikeesti, mistä sinäkään sen tiedät mitä meillä kuoleman jälkeen seuraa : )

Samalla muistutan, että tämän elämän teot vaikuttavat seuraavan elämän laatuun,. Kätevää ja opetuksellista.

Astrid Lindgrenin kirjoja, Mio, poikani Mio, ja Veljeni Leijonamieli ym, ja lapsi saa päätellä itse kuolemasta mitä haluaa.

että kuollessaan ihminen lakkaa olemasta. Olen kuitenkin sanonut, että kuollut ihminen elää läheistensä muistoissa, oma isäni on kuollut ja olen kertonut lapsille hänestä ja näyttänyt valokuvia.



Olen myös kertonut, miten muut ihmiset saattavat ajatella kuolemaa. Esimerkiksi taivas-jutut, "tähdeksi taivaalla"-jutut ja muut. Olen ajatellut, että lasten on hyvä ymmärtää, miten eri ihmiset käsittävät kuoleman. Olen myös sanonut, että kukaan meistä ei tiedä, mitä kuollessa tapahtuu, ja siksi siitä ajatellaan eri tavoin. Onhan mahdollista, että Jumala on olemassa, ja päädymme kaikki taivaaseen tai helvettiin, vaikka minä en sitä uskoisikaan.

sielu on ikuinen,enkä tarvitse siihen uskontoa.



t.satanisti

En tiedäkään varmuudella mitään, mutta en myöskään ala kertoilla mitään mihin en itsekään usko. On myös lohduttava lasten ajatella, ettei tarvitse stressata ja miettiä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu- kaikki vaan loppuu.

ehkä lakataan vaan olemasta, ehkä synnytään uudelleen ihmisetksi, puuksi tai linnuksi. Siitäkin ajatuksesta lapset pitää.

kuoleman jälkeen on elämää, mutta että sitä ei voi eläessä vielä tietää. Olen sanonut että ehkä me tapaamme kuoleman jälkeen, koska kyllä se lasta luonnollisesti helpottaa. Ero äidistä ja isästä on kamalinta mitä tuon ikäinen voi kuvitella. En minä näe mieltä siinä että kertoo tästä asiasta lasta ahdistavia asioita. Sitten kun se on aikuinen sillä on aikaa tehdä omat päätelmänsä.