Saamme koiranpennun viikonloppuna - mitä kaikkea pitää huomioida?

on järjen vastaista ensin kusemaan sisälle ja sitten pahimmassa tapauksessa rangaista siitä. Kaikki pissat ja kakat tehty aina ulos mitä mahdollista.

Minulla kuitenkin ollut jo monet pennut rekisteröitynä

ja monen on pakkokin, jos on pitkä työpäivä joka pennun pitää olla yksin. Minusta papereille opettaminen on ihan ok, en itsekään ole koskaan viitsinyt rampana niin usein ulkona kuin pikkupennun kanssa tarvisi. Vasta sitten kun voi pidättää työpäivän, eli 4-7 kk iässä yksilöstä riippuen, olen poistanut paperit sisältä ja aina on ongelmitta käynyt sisäsiisteyden opetus noin. Toki on hyvä jos voi alusta asti opettaa ulos mutta mitään haittaa ei ole jos ei voikaan.

ettei koiraa voi viedä ulos ennen rokotuksia. Onko tämä totta? Kovin asiantunteva tämä kasvattaja ei ainakaan ole.

Anna kun arvaan: kyseessä on joku kääpiö/fifirotu, bichon tai vastaava?

ja eritoten nimenomaan pienissä ja kääpiöroduissa. Ja näiden neuvomat yhden koiran omistajat katsovat myös asiakseen torua muita, jotka eivät noudata neuvoa. Esimerkiksi minulle alkoi kerran nuori tyttö erittäin vihaiseen sävyyn huutaa, että miksi noin pieni pentu on ulkona, kun ei varmasti ole vielä rokotettu. Uhkasi tehdä minusta eläinsuojeluilmoituksen oikein, kun totesin ihan rauhallisesti että enpä aio pitää pentua sisällä jatkossakaan, että rokotetun emän maidosta saadut vasta-aineet suojaa ihan riittävästi pentua sen aikaa kunnes pennun omat rokotukset tulee voimaan.

Pentu on 8vk ja ymmärtääkseni häntä ei saa vielä viedä ulos, koska ei ole rokotettu.

ja turvalliset (tutut) koirakontaktit ovat ensiarvoisen tärkeitä heti alusta asti! Juuri tuossa iässä pennulla on todella tärkeä sosiaalistamisen kausi eli koirakontaktit ovat todella tärkeitä.

Jos eristätte koiran rokotuksiin asti niin saatte aran ja pelokkaan koiran, jolla on ongelmia muiden koirien kanssa.

Eli pentu normaalisti ulos useamman kerran päivässä, samoin treffailua muiden koirien kanssa.

Ei koiran sosiaalistumiskausi ole ihan täysin tiukka, niin että mihinkään uuteen ei enää tottuisi, mutta kyllä todella siinä ennen 3 kk ikää on tärkein jakso pennulle nähdä, kuulla, maistella ja kokea maailmaa. Pennun pitää nähdä paljon ihmisiä, sitä pitää ihmisten käsitellä ja katsella korvia, hampaita jne., se saisi mieluusti nähdä myös paljon muita koiria mutta sen ei tarvitse päästä lähikontaktiin kuin tuttujen (terveiden, turvallisten) koirien kanssa.

Eli pentu saisi opetella turvallisten koirien kanssa koirien kieltä leikkimällä ja yhdessä olemalla, ja sitten muiden koirien kanssa pentu opettelee olemaan välinpitämätön ja ohittamaan ne huomioimatta. Pennun kanssa pitäisi käydä niin monessa paikassa kuin vain keksii, toisille jo arkiympäristössä on paljon kaikenlaista, mutta jos meinasit että teidän piha riittää, niin voi olla että tarvitset vinkkejäkin erilaisista ympäristöistä. Pennun kanssa voi käydä vaikka kadulla, kaupungissa, kauppakeskuksessa, kerrostalossa, hississä, bussissa, junassa, autossa, metsässä, pellolla, autotien varressa... Pennun on hyvä päästä erilaisille alustoille, erilaisiin hajuihin, kuulemaan erilaisia ääniä, näkemään erilaisia ihmisiä, eläimiä, ajoneuvoja, tiloja jne... Pennun olisi hyvä harjoitella näissä paikoissa sinun kanssa kulkemista, sinun kanssa leikkimistä, ihmisten kohtaamista, ihmisten ohittamista, odottamista ja paikoilleen rauhoittumista. Eli voit mennä vaikka vain kävelemään läpi jostakin paikasta, tai voit ottaa pennulle alustan ja mennä istumaan ja katselemaan maailmaa/lukemaan lehteä johonkin niin pitkäksi aikaa, että pentu rauhoittuu nukkumaan.

Pentua ei pidä viedä vaarallisiin paikkoihin, vieraiden koirien keskelle eikä katselemaan ilotulituksia, eikä sitä saa väsyttää pakkotahtisella lenkillä, mutta muuten melkein mikä vain käy. Kiinnitä huomiota siihen, että itse olet rento ja että pentu olisi sopivassa mielentilassa, esim. autossa olemista opetellessa pennun olisi hyvä olla käynyt ulkoilemassa ja olla sopivasti väsynyt, koska autossa rauhoitutaan. Sille voi antaa jonkin pureskelulelun tai luun ja sitten vain ollaan. Pieleen menee jos pennulla on pissahätä/kakkahätä/riehuenergiaa/jano/kylmä/kuuma/tms. silloin kun sen pitäisi mieluiten käydä nukkumaan. Tai jos haluat että pentu on jossakin ympäristössä aktiivinen (jos meinaat vaikka että harrastatte joskus jotakin), taaskin pennulla pitäisi olla hyvä olo mutta se ei saisi olla aivan väsynyt, vaan sillä olisi oltava sopivasti virtaa sekä vaikka nälkä, jotta saat sen aktiiviseksi ja kiinnostumaan sinusta.

Nämä on sellaisia asioita jotka monelle tulee ihan luonnostaan jo arjessa, pentua pidetään mukana ja se tottuu asioihin joita se joutuu kohtamaan loppuelämänsä aikana. Mutta jos on tosiaan suunnitellut hyvin suljettua elämää, pitää ehkä käyttää aikaa sen miettimiseen mitä kaikkea nyt voisikaan tehdä.

Kyse on kääpiövillakoirasta. Ja on todella helpottavaa kuulla mielipiteitänne ulkoiluttamisesta! Tarkoitus on sosiaalistaa koira mahdollisimman hyvin ja totuttaa monenlaisiin paikkoihin, joten hienoa, että sen "saakin" tehdä jo aikaisemmin. Pennut eivät ole vielä ulkoilleet kasvattajan luona, joten lähdemme sitten totuttelemaan siihen.



Todella kiva kuulla oikeita kokemuksia, lisääkin kuulen mielelläni. Näistä on näköjään monenlaista mielipidettä.

Joudut varmasti tekemään vähän töitä sen ulos totuttamisen kanssa. Pentu on varmasti tosi pieni, kokeile vaikka villasukasta sitten pukua sille. Leikkaat vaan kärjen poikki, ehkä avaat vähän lisää takajaloille, ja kantapään kohdalle teet yhden reiän etujaloille :). Helppo vaihtaa isompaan kun kasvaa.



Eikä se nyt ihan ekojen päivien asia ole lähteä "lenkille", jos teillä on se oma piha kerran, mutta aika pian kyllä olisi syytä päästä pihalta poiskin. Ja niin, voihan kylmänarankin pennun kanssa harjoitella juuri vaikka ruokien syömistä ja "lehden lukua" autossa tai kierrosta kauppakeskuksessa. Eikä sekään nyt haitaksi ole, jos pentu kulkee sylissä mukana, näkeehän se siinäkin erilaisia asioita ja paikkoja. Etsi kaveriksi (vaikka netin kautta!) lähialueelta joku samanikäinen/kokoinen pentu, niin voitte käydä kyläilemässä ja leikkimässä toistenne luona sisällä. Mutta tosiaan, aika pian pentu pitäisi kuitenkin saada ihan jo sosiaalistumisen vuoksi kävelemään omilla jaloillaan ulkoilmassa.



Mitäs muuta. Niin, pennun pitäisi altistua monille turvallisille asioille ja sinun pitäisi aina pysyä rauhallisena. Mieti miten haluaisit pennun toimivan ja tee tilanne sitten sellaiseksi, että pennun on helppoa toimia "oikein". Esim. joku toisen koiran ohitustilanne, älä itse mitenkään huomioi ohitettavaa vaan kävele vain sopivan välimatkan päästä tasaista vauhtia rennosti ohi, hihnaa kiristämättä ja pentuasi tuijottamatta. Tai jos haluat että pentu on rauhallinen, katso että se on valmiiksi jo hieman väsynyt, että se ei pääse riehumaan vaan sillä on mukavaa käydä maate, ja sitten vaan odottelet välinpitämättömästi, pentua huomioimatta ja innostamatta, niin kauan ja vielä senkin jälkeen kun pentu on huokaissut ja asettunut aloilleen, ennen kuin lähdet rauhallisesti liikkeelle.



Pennnulle on hyvä myös toisessa mielessä altistua uusille asioille, nimittäin imuunipuolustuksen vuoksi. Ulos ja mikrobeihin tutustumaan, syömään raakaa lihaa, naudanmahaa, piimää, luita jne. Älä pese pentua heti ja vältä myöhemminkin kovia pesuaineita.

Että pentu on kuin pieni vauva; väsähtää helposti ja nopeasti. Väsynyt pentu pitää ehdottomasti jättää rauhaan ja antaa levätä heti kun pentu haluaa. Pennun lepoa tulee kunnioittaa.



Aluksi nimittäin koko perhe on ihan innoissaan. Pentukin voi innostua kun leikkikavereita on nyt yli tarpeen. Mutta pentua ei saa leikittää kokoajan, vaan pienissä pätkissä. Ekat päivät on kaaosta pennulle, ja se väsähtää jo siitä uuden paikan tutkimisesta.



Tärkeää on siis tehdä kaikki asiat pieniniä pätkinä, ja välissä lepoa ja rauhaa. Ettei koko perhe koko ajan ole pennun kimpussa! Se on nimittäin stressaavaa pennulle.

niin varaudu siihen, että pentu aluksi pelkää ulkona - ei suostu tekemään tarpeita jne.

Ota makupaloja mukaan ja osoita koiralle, että ulkoilu on kivaa - päästä vapaaksi jos se on mahdollista. Kun koira tekee tarpeensa ulos niin kehu ja palkitse. Jos pentu on tottunut tekemään kaikki tarpeensa sisälle niin sille voi olla todella vaikeaa tehdä mitäänb ulos - siksi se kehuminen on niin tärkeää, auttaa myös sisäsiisteyskasvatuksessa.



Jos kasvattaja on noin ehdoton niin ehdottaisin, ettet kerro ulkoiluista mitää kasvattajalle (jos siis olette luovutuksen jälkeen yhteyssä).



Kuten joku jo kirjoittikin, tärkeää on totuttaa koira kaikkeen (muuhunkin kuin muihin koiriin). Mieti mitä kaikkea koira joutuu kohtaamaan elämänsä aikana - jos se kohtaa sen ennen 12 viikkoa niin asia on ok :) Eli hissi, bussi, ratikka, erilaiset alustat, kaupunki jne. kannattaa opettaa pennulle jo heti alussa.

pitäis kyllä jo tässä vaiheessa tietää kaikki mahdollinen!

mutta meille tuli viime kesänä koira, ja tässä mun vinkit:



Suomessa ei todellakaan ole riskiä taudeista, ja jos koira on saanut emän maitoa, sillä on rokotussuojaa sitä kautta. Ei mitään kotonapitoa vaan rohkeasti katselemaan paikkoja. Koira sosiaalistuu eniten 10-16 viikon iässä ja jos on vähänkin arempi rotu, sosiaalistamaan aloitetaan heti. Meillä shetlanninlammaskoira ja kasvattajalta tuli ohje tavata 200 erilaista ihmistä ennen 4 kuukauden ikää. Koirapuistoa voi toki lykätä rokotusten jälkeiseen aikaan, mutta esim. ihmisten suosimia paikkoja voi hyvin esitellä jo ennen.



Olen myös eri mieltä noista rutiineista. Todella moni koira kärsii eroahdistuksesta tai stressaantuu, kun rutiinit muuttuvat. Alkavat häiriökäyttäytyä vähän ennen ruokaa tai ihmisten tuloa kotiin (Varsinkin tämmöiset rodut, kuten sheltti). Ratkaisuna on siis ollut nimenomaan ei rutiineja. Joskus koira saa aamuruuan ennen muita, joskus viimeisenä, joskus kaksi ruokaa, joskus saa vähän välipalaa. Siis kasvuvaiheessa, kun koira opettelee tottumaan siihen, mikä on "normaalia" sen maailmassa, se mukautuu kaikkeen, mitä sille esitellään normaalina. Välillä koira on jätetty alakertaan, välillä yläkertaan, välillä se on ollut yksin vain 10min, välillä pari tuntia. Nyt kun meidän koira alkaa lähestyä vuotta, sille on ihan sama, missä huoneessa se nukkuu, saako ruuan eka vai vika, mennäänkö johonkin vai ollaanko kotosalla, mikään tuollainen ei aiheuta sille pienintäkään stressiä tai miettimistä. Tämä on tavattoman helpottavaa, kun ei ole sidottu siihen, että koko elämä pyörii koiran stressineston ympärillä. (Ja eroahdistunut koirahan siis syö vaikka seinät hädissään, ei ole kiva jälkikäteen hoitaa ongelmaa pois.)



Muuten kannattaa miettiä niitä hampaita. Eli kaikelle suojeltavalle tarpeeksi turvapaikkoja. Meidän koira kiipesi jo pienenä kissojen perässä näppärästi pöydille ja siinä lähti kännykät ja tabletit. Sähköjohtoihin koira voi satuttaa itsensä.



Kun koira puree, ärähdätte heti. Ei ole mieltä antaa pennun ensin pureskella, ja sitten alkaa parkua, että voi ei, se puree. Koiraemokin ärähtää, kun käytös ei ole sopivaa. Ylipäätään koiran kanssa kannattaa olla johdonmukainen autistiseen älyvapauteen asti. Jos joku on kiellettyä, se on kiellettyä. Kun kerran antaa pöydästä ruokaa, koira tulee kerjäämään. Kun koira kerran on sängyssä/sohvalla, se on siellä sitten aina. Tosta kun lähtee ja määrittelee omat rajansa, koiran kanssa on helppo elää. Koira rakastaa hierarkiaa ja miellyttämistä eli se mukautuu hyvin perheeseen. Ongelmia tulee, jos te yritätte mukautua siihen ja se kokee olevansa lauman johtaja.



Jo pienelle koiranpennulle voi alkaa opettaa istu, maate, viereen, seuraa. Moni koira nauttii jo pentuna noista harjoituksista, ja sitten koirakoulun käyminen on helpompaa isompana.



Sisäsiisteydestä ei kannata stressata. Koira on täysin valmis siistiksi vasta 6kk iässä, sitä ennen vahinkoja voi sattua. Mitä useammin vie, sitä nopeammin koira VOI oppia. Meidän luupää ei oppinut ja olin jo myymässä sitä, kunnes, 6kk, tadaa. Sisäsiisti ever since.



Ei tule nyt muuta mieleen. Nämä on päteneet meillä. Ja Tuire Kaimion kirjoista on ollut ehdottomasti enemmän hyötyä kuin koirakuiskaajista (koska sheltti on rotuna sellainen, että se käsittää itsensä ihmisen alapuolelle eli on ihan sama, saako se nukkua sängyssä, se ei kuvittele olevansa pomo, jonkun muun rodun edustaja saattaa kokea asian toisin).

Ja toisekseen varsinkin kun kyseessä on tuollainen pieni seurakoira niin kannattaa olla tiukkana jo alussa sen suhteen, ettei ota koiraa sänkyyn.



Pienellä tulee olemaan äitiä ikävä ja ulisee montakin yötä putkeen, mutta itku kuuluu asiaan ja loppuu kun pentu on oppinut uuteen kotiin. Helpointa on jo alussa laittaa selkeät rajat eikä lipsua niistä. On koirallekin reilumpaa.

Ja toisekseen varsinkin kun kyseessä on tuollainen pieni seurakoira niin kannattaa olla tiukkana jo alussa sen suhteen, ettei ota koiraa sänkyyn.

..jos on tarkoituskin, että koira saa nukkua (aina) sängyssä, sen voi tietysti ottaa sänkyyn ;-)

Olennaista on se, että TE perheenä määrittelette koiran elämän rajat, ja niiden suhteen ollaan alusta asti johdonmukaisia.

Ja vielä yksi asia tuli mieleen. Sheltit ainakin ovat hermostuneena pidetty rotu, eli ne helposti piippaavat ja säikkyvät asioita, moni koiraharrastaja osaa kertoa hulluista shelteistä pitkälti ;-).

Kasvattajamme sanoi, että suurin osa koirista on omistajiensa pilaamia - eli kun koiralla on pelokas maine, moni varoo koiran arkuutta ja kun koira pelästyy, sitä lepytellään (eli se palkitaan huomiolla hätääntymisestään -> koira oppii, että hätääntyminen on toivottavaa). Jos koira on arka, arkuutta ei kannata omalla toiminnallaan vahvistaa, eikä pelästynyttä koiraa sääliä. Meillä koira on joskus pelästynyt lintujen ääniä, työkoneita tai erikoisia alustoja hisseissä yms. Paras ratkaisu on olla huomaamatta, kun se sätkyilee ja hakea kontakti vaikka jonkun käskyn kautta (laittaa koiraa istumaan, maahan jne). Koira oppii, että hänen varoituksensa/huolensa oli ihmisen mielestä merkityksetön, ja tärkeämpää olikin istua ja saada makupala. Ei ole palannut sätkyjensä aiheisiin. Koira tosiaan viestii asioista laumanjäsenenä eli se varoittaa ongelmista, eikä niinkään etsi sympatiaa, siksi tuo laumanjohtajan kuitti "ei ongelmaa" on sille rauhoittavampaa kuin ihmismäinen lohdutus.

Meidän yksilö ei kotiinsa enää kaivannut, mutta voisin kuvitella, että koti-ikävä olisi vain lisääntynyt, jos olisimme kiinnittäneet sellaiseen ylenmäärin huomiota.

Tuire Kaimion kirjassa on selitetty paljon noita "näin koira mieltää tämän asian"-juttuja, joiden perusteella on helpompi ymmärtää, kuinka käytöksestä saadaan vahvistettua toivottuja asioita ja sammutettua epätoivottuja asioita. Me oltiin ihan aloittelijoita, mutta varsinkin koiran sosiaalisuudesta on tullut eläinlääkäreiltä ja koirakouluttajilta hyvät kehut.

T: aiempi shelttivastaaja

Olet muka 2 vuotta perehtynyt asiaan, etkä ole varma että saako pentua viedä ennen rokotuksia ulos? :D just joo tuommoset ottaa niitä koiria itselleen ja koirasta tulee häiriintynyt peto.. pahimmat virheet ovat hommata eläin, josta ei tiedä olennaisia ja tärkeimpiä asioita kuten ulkona käynnit joka on yksi koiran perustarpeista.. myöskin virhe on inhimillistää koiria tai mitä tahansa eläimiä ja ruokkia pelkoa itse hätääntymällä! Muista ettei koiraa saa koskaan lyödä tai repiä, vaikka kuinka menis hermot! Ja viimeiseksi: Koira ei ole valinnut sua, vaan sinä olet valinnut sen. mä en ite kyllä hankkis tuommoiselta kasvattajalta joka kieltää siinä ulkoilun sivussa sosiaalistamisen.

..et halua koiraa ikinä sänkyyn, älä opeta ollenkaan, älä ota yhtäkään kertaa.. toinen koiristani, nuorempi, yrittää aina vaivihkaa ryömiä sänkyyni ku mä olen siinä.. takana edellinen koti missä sai olla ja nukkua sängyssä omistajan kanssa.. kesti aikaa ettei sänkyyn mennä uudessa kodissa, kokeilee vieläkin tosiaa silloin tällöin. Eli kyllä tai ei.. pitää olla johdonmukainen. Toinen, vanhempi; tuli luokseni 8vko:sena ja vaikka kuinka kielsin ettei sänkyyn mennä (siis kun ylsi kiipeämään), meni se sinne aina omalla luvalla ja kokeili mitä saa tehdä ja monta kertaa. Nykyään ei tää edes yritä sänkyyn..

1. Normaali aika oppia sisäsiistiksi on puolikin vuotta. Älä huuda/lyö/nosta niskasta&hiero koiran nenää jätöksiin jos se on tehnyt kasan - pelko on väärä tapa opettaa koiraa. Kehu kun tekee ulos asiansa.



2. Kengät, pleikkariohjaimet ym. piiloon - koira ei ilkeyttään niitä pureksi, sillä on yleensä omistajaa ikävä ja pureksii tältä tuoksuvia juttuja.



3. Koira ei hauku tahallaan, esim. mäyräkoira on vahtikoira, se luulee auttavansa sinua kun haukkuu vieraita ääniä. Älä opeta rankaisemalla.



4. Kun koira puree, "vinkaise" merkiksi että tuo sattuu, ja käänny pois päin.



5. Ole laumanjohtaja. Sinä menet ovesta ekana. Haukkaat jotain itse ennen kuin annat koiralle ruoan.



6. Johdonmukaisuus on tärkeää.



:)

Tai ihan yleensä tätä palstaa lukiessa alkaa tuntua että koiran pitäminen on ydinfysiikkaan verrattava haaste, johon ei koskaan tule ryhtyä ennen kuin 3 vuotta harkinta-aikaa on takana ja kaikki opukset on läpikäyty ja Tuire Kalmion kirja opiskeltu ulkomuistiin. Ja silti on vähintään 10 erilaista mielipidettä ja voivotteluja jos jotain joku uskaltaa kysyä, kuinka nyt ollaan kasvattamassa petokoiraa ja täysin vastuuttomasti toimittu kun on otettu koira täysin asiantuntematomampaan kotiin.



Vauvoja saa kuitenkin hankkia lukematta yhtään opusta.



Meillä on vuoden ikäinen koira ja yrityksen ja erehdyksenkin kautta on menty ja silti hyvin selvitty. Ulkoilun kanssa olimme alkuun varovaisia, koska meille neuvottiin niin. Silti koira on oppinut sisäsiistiksi ja kulkemaan säikkymättä kaikkea vastaantulevaa.



Minun mielestäni maalaisjärjellä ja tarpeentullen tietoa etsimällä pärjää aika hyvin niin koiranpentujen kuin vauvojenkin kanssa. Viestissä 36 oli ihan hyviä käytännön juttuja. Meillä esim. tuo pureminen (kyllä, on pieni "fifirotu" kuten joku niin ihanasti nimesi) tuntui hankalalta opettaa eroon ja siihenkin löytyi sun sata erilaista neuvoa ja pikkuhiljaa opimme sen, miten oma pantumme ymmärsi että se ei ole toivottavaa käytöstä.



On kurjaa etä täällä aina näihin koira-avauksiin ja kysymyksiin tulee tosi ilkeitä vastauksia. Herättää visiin vähän samanlaisia tunteita kuin imetys, virikehoito ja isovanhempien hoitoapu :)



Kaikkea ei voi tietää ja osata, mutta yleensä kaikesta kuitenkin selviää ja uskaltaa nimenomaan kääntyä vaikka sen kasvattajan puoleen, varmasti saa ainakin ystävällisempiä neuvoja kuin mitä täällä saa.



Tsemppiä ap!

mä kekkasin tiistaina että haluan koiran ja seuraavalla viikolla löysin koirienturvakodista mun koiran. Ihan maalaisjärjellä mentiin ja EI OLLUT VAIKEETA ollenkaan:) tästä jo monen monta vuotta.



Ihme kun nykyään KAIKESTA pitää tehdä vaikeeta.

Tärkein sääntö on: Mikä on kerran sallittu, on aina sallittu.



Jos otat pennun nyt sohvalle ja sänkyyn niin se sitä et sitten myöhemmin enää kiellä. Eli johdonmukaiseuus on tärkeää. Myös komennot on itse opetelteva. EI on ei, mitä takoittaa koiralle ei pure? ei vai pure? Ei ole pelkästään kysymys pennun koulutuksesta vaan myös ihmisen koulutuksesta.

en lukenut tätä ketjua mutta kerron mitä itse tein väärin. Meille tuli myös pentu tammikuussa. Mulle vinkattiin monelta suunnalta kuinka tärkeitä nämä viikot on sosiaalistumisen kannalta. Jopa eläinkaupassa sanottiin että koira mukaan joka paikkaan. Esim. Itäkeskukseen saa ottaa koiran mukaan, mutta ei kauppoihin sisälle. Pennulle on kuitenkin loistava paikka tottua myös ihmisvilinään siellä käytävillä. Vieraita pitää kutsua kotiin ja tuttavia joilla on koiria.



Minua oli siis neuvottu mutta... Silti vieraita meillä kävi koiran ollessa 8-20 vkon ikäinen joku ehkä kerran viikossa. Kaverin koira kävi meillä kaksi kertaa, enkä ollenkaan tajunnut että se oli liian vähän. Ulkona kävimme mutta lähinnä omalla pihalla, välillä kävelimme pienen matkan tietä pitkin joissa muitakin koiria liikkui.



Koirasta tuli tosi arka ja osoittaa sen räksyttämällä ja uhittelemalla tuplasti vanhemmille ja isommille koirille uhkailemalla ja jopa näykkimällä. Mua hävettää usein niin paljon lenkkeillä sen kanssa kun muut koirat vaan uteliaana haluis tutustuu mut oma koira räksyttää ja hyökkää kimppuun jos pääsee. Koira ei siis ole luonteeltaan agressiivinen mutta osoittaa pelkonsa noin, yrittämällä peittää sen isottelemalla. Koiran luonne on itse asiassa kotioloissa enemmänkin alistuva, hyvin herkästi perheen mielialoja seuraileva. Tulee lohduttamaan herkästi jos joku on allapäin. Koirasta näkee jos on tehnyt jotain pahaa ennen kuin edes tietää mitä se on tehnyt, usein esim. tonkinut roskapussia tms. Mitään pahempaa ei ole koskaan järsinyt tai tuhoa tehnyt, edes pentuna.



Toinen mitä viel korostaisin on se että pitää lääkkeistä ja vitamiineista huolta. Mulla lapselta tipahti kerran pureskeltavan monivitamin puolikas lattialle ja koira nappas sen. Koira (oisko ollut silloin just joku 16vkoa) tuli huonovointiseksi ja ripuloi, mutta onneksi oli vain lapsen vitamiini ja siitäkin vain puolikas. Pienelle koiralle/pennulle noikin voi olla kohtalokkaita.



Ja jos viel kertoisin tän, et ekoina yönä mä nukuin sohvalla ja pentu lattialla vieressä. Se itki ihan kauheesti enkä ole nukkunut yhtä vähän edes silloin kun lapset oli vauvoja. No, mä nukuin loppujen lopuksi sohvalla pari viikkoa ja siitä seurasi se että koira leimautui tosi voimakkaasti minuun ja sai paniikin omaisia kohtauksia kun menin vaikka vessaan, siis eroahdistusta joka ei ole lähtenyt kokonaan vieläkään kun koira on meillä jo toista vuotta.

Kun koira puree, ärähdätte heti. Ei ole mieltä antaa pennun ensin pureskella, ja sitten alkaa parkua, että voi ei, se puree. Koiraemokin ärähtää, kun käytös ei ole sopivaa. Ylipäätään koiran kanssa kannattaa olla johdonmukainen autistiseen älyvapauteen asti. Jos joku on kiellettyä, se on kiellettyä. Kun kerran antaa pöydästä ruokaa, koira tulee kerjäämään. Kun koira kerran on sängyssä/sohvalla, se on siellä sitten aina.

Höpön höpön. Ensinnäkin, pieniltä pennuilta sietävät yleensä toisetkin koirat sellaista käytöstä, mm. leikkisää pureksimista, jota aikuiselta koiralta ei TODELLAKAAN siedettäisi. Näin voi myös ihminen toimia. Ei ole pakko tietenkään pitää vauvakoiralla samoja sääntöjä kuin aikuisella. TUosta "puremisesta", minä olen ntanut pentujen näykkiä ihan vapaasti, ja kaikki ovat itsestään lopettaneet sen hampaiden vaihtumisen aikoihin. Ja meillä saa myös pentu olla sängyssä, mutta aikuiset ei, ei mitään ongelmia tästäkään. Tuo autistinen johdonmukaisuus on ihan luonnoton ja hullu ajatus...

Ja Tuire Kaimion kirjoista on ollut ehdottomasti enemmän hyötyä kuin koirakuiskaajista (koska sheltti on rotuna sellainen, että se käsittää itsensä ihmisen alapuolelle eli on ihan sama, saako se nukkua sängyssä, se ei kuvittele olevansa pomo, jonkun muun rodun edustaja saattaa kokea asian toisin).

Minä taas aina varoitan pennunostajia noista Kaimion kirjoista. Ne tekevät pennun pitämisestä ihan tarpeettoman vaikeaa ja hankalaa.

et halua koiraa ikinä sänkyyn, älä opeta ollenkaan, älä ota yhtäkään kertaa.. toinen koiristani, nuorempi, yrittää aina vaivihkaa ryömiä sänkyyni ku mä olen siinä.. takana edellinen koti missä sai olla ja nukkua sängyssä omistajan kanssa.. kesti aikaa ettei sänkyyn mennä uudessa kodissa, kokeilee vieläkin tosiaa silloin tällöin. Eli kyllä tai ei.. pitää olla johdonmukainen.

No hei, se on vähän eri juttu jos koira on tottunut edellisessä kodissa ties kuinka kauan nukkumaan ihmisten sängyssä, vs. se että vauvakoiralle annetaan ehkä ensimmäisinä päivinä tai viikkoina tällainen etuoikeus, josta sitten vähitellen koulutetaan irti.

Ole laumanjohtaja. Sinä menet ovesta ekana. Haukkaat jotain itse ennen kuin annat koiralle ruoan.

Nämä on niin paksua juttua ettei tottakaan. Sillä kuka menee ovista ekana ei ole mitään tekemistä laumahierarkian muodostumisen kanssa. Luonnossahan ei ole edes ovia, joten evoluution aikana ei ole voinut kehittyä ovista kulkemiseen liittyviä käytösmalleja. Mitä syömiseen tulee, niin susi- ja villikoiralaumoissa yleensä kyllä kaikki saavat syödä ihan yhtä aikaa, mutta jos ruoasta on niukkaa niin pennut saavat ensin.

EI on ei, mitä takoittaa koiralle ei pure? ei vai pure? Ei ole pelkästään kysymys pennun koulutuksesta vaan myös ihmisen koulutuksesta.

No useimmat koirat kyllä pystyvät ihan hyvin oppimaan tuollaisia käsky-yhdistelmiäkin kuten "ei pure", "ei mene", "ei ota". Niistä on myös hyötyä yleensä, koska koira voi tehdä montaa asiaa yhtä aikaa, se voi esimerkiksi kävellä ja olla ottamassa suuhunsa kenkää. On ihan hyödyllistä jos koiralle on opetettu pelkän toiminnan pysäyttävän EI:n lisäksi vaikka ei ota, jolla se tajuaa että se saa kyllä jatkaa kulkemista mutta esinettä ei nyt saa ottaa.

Silti vieraita meillä kävi koiran ollessa 8-20 vkon ikäinen joku ehkä kerran viikossa. Kaverin koira kävi meillä kaksi kertaa, enkä ollenkaan tajunnut että se oli liian vähän. Ulkona kävimme mutta lähinnä omalla pihalla, välillä kävelimme pienen matkan tietä pitkin joissa muitakin koiria liikkui.

Koirasta tuli tosi arka ja osoittaa sen räksyttämällä ja uhittelemalla tuplasti vanhemmille ja isommille koirille uhkailemalla ja jopa näykkimällä. Mua hävettää usein niin paljon lenkkeillä sen kanssa kun muut koirat vaan uteliaana haluis tutustuu mut oma koira räksyttää ja hyökkää kimppuun jos pääsee. Koira ei siis ole luonteeltaan agressiivinen mutta osoittaa pelkonsa noin, yrittämällä peittää sen isottelemalla. Koiran luonne on itse asiassa kotioloissa enemmänkin alistuva, hyvin herkästi perheen mielialoja seuraileva. Tulee lohduttamaan herkästi jos joku on allapäin. Koirasta näkee jos on tehnyt jotain pahaa ennen kuin edes tietää mitä se on tehnyt, usein esim. tonkinut roskapussia tms. Mitään pahempaa ei ole koskaan järsinyt tai tuhoa tehnyt, edes pentuna.

Ja jos viel kertoisin tän, et ekoina yönä mä nukuin sohvalla ja pentu lattialla vieressä. Se itki ihan kauheesti enkä ole nukkunut yhtä vähän edes silloin kun lapset oli vauvoja. No, mä nukuin loppujen lopuksi sohvalla pari viikkoa ja siitä seurasi se että koira leimautui tosi voimakkaasti minuun ja sai paniikin omaisia kohtauksia kun menin vaikka vessaan, siis eroahdistusta joka ei ole lähtenyt kokonaan vieläkään kun koira on meillä jo toista vuotta.

Sinä ET ole pilannut tuota koiraa. Sillä on valitettavasti erittäin epätoivottava hermorakenne ja luonne. Hyvähermoisesta koirasta ei tule tuollaista vaikka sitä ei totuttaisi jo pentuna kaikenlaiseen, eikä eroahdistunutta jos nukkuu sen vieressä alkuun yöt.

Esimerkiksi minä en ole koskaan harrastanut mitään eri ympäristöihin totuttamista. Asumme maalla, ja koirat ovat pääosin irti lenkeillä. Kuitenkin jos lähdemme vaikka kaupunkiin käymään, niin ei koirat hätkähdä siitä pätkääkään, luottavat että kyllä emäntä tietää mitä tekee ja ohjaa. Mutta koirani, joista 3 on omia kasvattejani, ovatkin itsenäisiä, hyvähermoisia tapauksia, ei arkajalkoja. Jos käsiin sattuisi arkajalka, vähän enemmän kyllä totuttaisin, ja mikä tärkeintä, en taatusti käyttäisi sitä jalostukseen ettei moinen ominaisuus periydy. Harva asia on omistajalle raskaampaa kuin koira joka elää tavallisessa kaupunkiympäristössä jatkuvassa stressissä kun pelkää vastaantulevia koiria, lähestyviä ihmisiä jne.