On ihanaa olla vain yhden lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Myös matkustelu on ollut ihanan helppoa yhden kanssa. Ja suht edullistakin. Puhumattakaan vanhempien hermoista, jotka ovat säästyneet jatkuvalta kinastelulta ja tappelulta :)

Ihanaa olla kolmen äiti, ettei se yksi riipu ja roiku koko ajan vanhemmissa vaatimassa seuraa ja huomiota. Vanhempana rooli on ollut ohjata, opastaa ja valvoa, ei toimia kaverina. Ei olisi annettu kolmea tulla, jos ei olisi varaa tarjota samaa kuin sille yhdellekin. :) Nyt kun ovat jo teinejä ja nuoria aikuisia, niin mikä rikkaus heille on, kun on sisaruksia. Sitten vielä enemmän, kun meistä vanhemmista aika jättää. 

Vierailija kirjoitti:

Myös matkustelu on ollut ihanan helppoa yhden kanssa. Ja suht edullistakin. Puhumattakaan vanhempien hermoista, jotka ovat säästyneet jatkuvalta kinastelulta ja tappelulta :)

Meillä ei sisarukset tappele keskenään joten ei sekään mikään automaatio ole. Itse kokisin haastavaksi yhden lapsen kanssa matkailun kun sitä lasta pitäisi olla viihdyttämässä jatkuvasti tai tehdä kaikki sen lapsen ehdoilla. Meillä kun on lapsilla sisaruksia niin touhuavat keskenään, me aikuiset voidaan rentoutua 

Köyhemmällä varmastikin noin.

Meillä eivät lapset ole koskaan olleet este eikä edes hidaste mihinkään.

Olisi ihan hirveää olla ainoa lapsi! Onneksi minulla on paljon sisaruksia. Olemme näin aikuisenakin hyviä ystäviä keskenämme, matkustamme ja vietämme aikaa yhdessä. Lapsemme ovat hyviä ystäviä myös keskenään. Mikä rikkaus. 

Itselleni sisarukset ja serkut + muut sukulaiset ovat aina olleet rikkaus. Sen saman halusin tarjota omille lapsillenikin. Onneksi tehtiin kolme, olen niin onnellinen heistä kaikista. Ja kiva kun itsellänikin on sisar ja meillä lapset keskenään hyvissä väleissä. Ovat jo teini-iässä.